Keksi termi "kihlaliitolle"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?

Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.

Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)

Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.

Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?

Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.

Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?

Seurustelun vakiintunut merkitys on että tavataan toisiaan, nukutaan yhdessä, ollaan "pari" mutta varsinaista askelta vakiintumiseen ei ole tehty.

Avoliitto edellyttää että kirjat on samassa osoitteessa.

En minäkään haluaisi kutsua sitä kihloiksi, mutta kun suomen kielestä puuttuu sana. Englanniksi on esimerkiksi LAT, living apart together.

Eli tuo LAT on olennainen heille, jotka eivät asu yhdessä, mutta haluavat osoittaa olevansa vakiintuneesti yhdessä.

Okei.

Entäs sitten nämä jotka asuvat yhdessä? Mikä tarve heillä on vielä osoittaa että ovat vakiintuneesti yhdessä? Tuskin kukaan heitä kämppiksiksi luulee......

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

Jos olen eronnut yhdestä avioliitosta, mutta en ole enää sinkku, enkä avoliitossa, milloin minut lakataan määrittelemällä sanalla eronnut? Siis missä vaiheessa suhde ex-mieheeni lakkaa määrittelemästä parisuhdetilanteeni, jos en mene uusiin naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni valekihlautunut täällä luulee, ettei avoliitto tai seurustelusuhde voisi olla vakava suhde. Teillä on asenneongelma. Suhteenne ei muutu sen kummemmaksi tuollaisella tempauksella.

Huh, onneksi olen valekihlautuneenakin päässyt naimisiin. Ei tarvitse todistella ulkopuolisille suhteen tasoa, koska se tuntuu kuitenkin olevan elämää suurempi asia.

Sehän tässä ihmetyttääkin että kenellä ja miksi on tarve todistella muille suhteen tasoa esim kutsumalla seurustelusuhdetta kihlaliitoksi. En ole itse joutunut koskaan tekemään muille tiliä parisuhteeni laadusta tai kestosta.

T. Miesystävänsä kanssa parisuhteessa oleva nainen

Outoa, että pitää toisten kihloihin menoa jonakin todisteluna suhteen laadusta. Mutta toisaalta näiden vastaavien ketjujen jälkeen en ihmettele, jos toisilla on tarve todistella sitä mitä toiset vähättelee.

Mikä siinä mukakihloissa on pointti? Kerro mulle! Mä ihan oikeasti haluan ymmärtää! Onko se se, että halutaan näyttää maailmalle, että ollaan vakavasti yhdessä? Vai onko se se, että halutaan sormus sormeen? Miten ne kihlat eroaa seurustelusta/avoliitosta? Onko se ainoa erottava tekijä se sormus?

Oisko se suhteen next level, syveneminen, askel kohti vakavampaa... Riippuen toki pariskuntien omasta näkemyksestä.  Sormuksia saa muitakin, kun kihloja.

Joskus teinit vaihtoivat luokkasormuksia seurustelun merkiksi. Mutta eivät silti sanoneet kihlautuneensa. Tottakai aikuisetkin voivat antaa toisilleen sormukset liiton merkiksi, mutta se liitto ei ole kihlaliitto, eikä avioliitto, ei vaikka ostaisivat kihla- tai vihkisormuksetkin. Mutta miksipä se ei olisi sitten liitto? Liittosormukset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

Katso tuo ylempänä oleva viesti juridisista muutoksista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

-leskeneöäkettä ei saa jos avioituu yli 50 v

-avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla, moni tekee näin ja menee silti naimisiin

- on tehtävä testamentti turvaamaan lapset edellisistä liitoista

-isyyden tunnustaminen ei ole iso juttu

-oleskelulupa tuskin koskee suurinta osaa

-moni ei ota yhteistä sukunimeä ja menevät silti naimisiin

Ainoa mikä etu on on lähiomainen, mutta ei kai kukaan sen takia naimisiin pelkästään mene.

Et oikein vastannut kysymykseen. Ihmisillä on silti tarve mennä naimisiin, kertoa se muille, pitää sormusta, ehkä ottaa kuviakin ja kutsua ystävät juhlistamaan liittoa. Tätä tarvettako ei sitten saa olla niillä jotka eivät halua solmia juridista taloudellista sitoumusta joka sitoo heidän lapsiakin ja määrää perinnöistä lasten haitaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

-leskeneöäkettä ei saa jos avioituu yli 50 v

-avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla, moni tekee näin ja menee silti naimisiin

- on tehtävä testamentti turvaamaan lapset edellisistä liitoista

-isyyden tunnustaminen ei ole iso juttu

-oleskelulupa tuskin koskee suurinta osaa

-moni ei ota yhteistä sukunimeä ja menevät silti naimisiin

Ainoa mikä etu on on lähiomainen, mutta ei kai kukaan sen takia naimisiin pelkästään mene.

Et oikein vastannut kysymykseen. Ihmisillä on silti tarve mennä naimisiin, kertoa se muille, pitää sormusta, ehkä ottaa kuviakin ja kutsua ystävät juhlistamaan liittoa. Tätä tarvettako ei sitten saa olla niillä jotka eivät halua solmia juridista taloudellista sitoumusta joka sitoo heidän lapsiakin ja määrää perinnöistä lasten haitaksi?

Saa. Mutta älä kutsu sitä kihloiksi tai kihlaliitoksi. Kutsu sitä vaikka joutsenliitoksi, kuten joku tuolla aiemmin ehdotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

-leskeneöäkettä ei saa jos avioituu yli 50 v

-avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla, moni tekee näin ja menee silti naimisiin

- on tehtävä testamentti turvaamaan lapset edellisistä liitoista

-isyyden tunnustaminen ei ole iso juttu

-oleskelulupa tuskin koskee suurinta osaa

-moni ei ota yhteistä sukunimeä ja menevät silti naimisiin

Ainoa mikä etu on on lähiomainen, mutta ei kai kukaan sen takia naimisiin pelkästään mene.

Et oikein vastannut kysymykseen. Ihmisillä on silti tarve mennä naimisiin, kertoa se muille, pitää sormusta, ehkä ottaa kuviakin ja kutsua ystävät juhlistamaan liittoa. Tätä tarvettako ei sitten saa olla niillä jotka eivät halua solmia juridista taloudellista sitoumusta joka sitoo heidän lapsiakin ja määrää perinnöistä lasten haitaksi?

Ei minulla ainakaan ollut mitään erityistä tarvetta mennä naimisiin. Mentiin, koska se oli helpoin tapa hoitaa juridiset asiat. Ehkä jollain muulla on, en tiedä, en voi puhua muiden puolesta.

Saahan nuo asiat halutessaan hoitaa tekemällä jokaisesta asiasta oman paperin, mutta itse luulen, että suurin osa yhteistä elämää viettävistä pareista menee nimenomaan naimisiin siksi, että saa hoidettua nuo hommat samalla kertaa kätevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

miksi nähdä kaikki tuo vaiva, maksaa asianajajille ja vakuutusyhtiöille jos saman voi hoitaa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi maistraatissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

Perintövero ei pienene vaikka miten testamenttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

Perintövero ei pienene vaikka miten testamenttaisi.

Eikä testamenttikään aina auta, kuten edellä jo tuli ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Tai, vaihtoehtoisesti, juuri siksi naimisiin ei mennä. Ei esim. haluta elättää toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

-leskeneöäkettä ei saa jos avioituu yli 50 v

-avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla, moni tekee näin ja menee silti naimisiin

- on tehtävä testamentti turvaamaan lapset edellisistä liitoista

-isyyden tunnustaminen ei ole iso juttu

-oleskelulupa tuskin koskee suurinta osaa

-moni ei ota yhteistä sukunimeä ja menevät silti naimisiin

Ainoa mikä etu on on lähiomainen, mutta ei kai kukaan sen takia naimisiin pelkästään mene.

Et oikein vastannut kysymykseen. Ihmisillä on silti tarve mennä naimisiin, kertoa se muille, pitää sormusta, ehkä ottaa kuviakin ja kutsua ystävät juhlistamaan liittoa. Tätä tarvettako ei sitten saa olla niillä jotka eivät halua solmia juridista taloudellista sitoumusta joka sitoo heidän lapsiakin ja määrää perinnöistä lasten haitaksi?

Saa. Mutta älä kutsu sitä kihloiksi tai kihlaliitoksi. Kutsu sitä vaikka joutsenliitoksi, kuten joku tuolla aiemmin ehdotti.

Ihan varmasti kutsun kihloiksi ja kihlaliitoksi, koska näin olemme kihlakumppanin kanssa keskenämme sopineet. Avioliittoon ei olla menossa. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

-leskeneläke

-pienempi perintövero, avio-oikeus, ei tarvita testamenttia

-ei tarvitse tunnustaa isyyttä

-toisen lähiomaisena oleminen

-yhteinen sukunimi

-meillä viisumi-, oleskelulupa- ja työlupaprosessien huomattava helpottuminen

t: naimisissa, ei sormuksia

-leskeneöäkettä ei saa jos avioituu yli 50 v

-avio-oikeuden voi sulkea pois avioehdolla, moni tekee näin ja menee silti naimisiin

- on tehtävä testamentti turvaamaan lapset edellisistä liitoista

-isyyden tunnustaminen ei ole iso juttu

-oleskelulupa tuskin koskee suurinta osaa

-moni ei ota yhteistä sukunimeä ja menevät silti naimisiin

Ainoa mikä etu on on lähiomainen, mutta ei kai kukaan sen takia naimisiin pelkästään mene.

Et oikein vastannut kysymykseen. Ihmisillä on silti tarve mennä naimisiin, kertoa se muille, pitää sormusta, ehkä ottaa kuviakin ja kutsua ystävät juhlistamaan liittoa. Tätä tarvettako ei sitten saa olla niillä jotka eivät halua solmia juridista taloudellista sitoumusta joka sitoo heidän lapsiakin ja määrää perinnöistä lasten haitaksi?

Saa. Mutta älä kutsu sitä kihloiksi tai kihlaliitoksi. Kutsu sitä vaikka joutsenliitoksi, kuten joku tuolla aiemmin ehdotti.

Ihan varmasti kutsun kihloiksi ja kihlaliitoksi, koska näin olemme kihlakumppanin kanssa keskenämme sopineet. Avioliittoon ei olla menossa. Ikinä.

Ja sulla on siihen täysi oikeus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.

Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!

Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?

Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?

Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.

Kun ne juridiset muutokset voisi tehdä myös kaupoilla, testamenteilla, vakuutuksilla. Eikä tarvitsisi käyttää sormuksiakaan, kun ne on turhaa todistelua ulkopuolisille suhteen tilasta. Miksi ihmiset jopa muuttavat nimiään samaksi, mitä he yrittävät todistaa suhteensa tilasta niin voimallisesti? Eikö riitä että he itse tietävät?

miksi nähdä kaikki tuo vaiva, maksaa asianajajille ja vakuutusyhtiöille jos saman voi hoitaa helposti, nopeasti ja ilmaiseksi maistraatissa?

Kuten on sanottu, tuo paketti sopii vain jos on menossa ekaan avioliittoon eikä ole vielä lapsia. Sieltä saa vain tietyn tyyppisen paketin jossa edellisten liittojen lasten oikeudet jää osin jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.

No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.

Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?

Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.

Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.