Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Jos karhu ja maakotka ovat kanssasi yksimielisiä, niin tottakai. Meneehän ihmiset naimisiinkin Eiffel-tornien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Jos karhu ja maakotka ovat kanssasi yksimielisiä, niin tottakai. Meneehän ihmiset naimisiinkin Eiffel-tornien kanssa.
En tietenkään ole sopinut karhun ja maakotkan kanssa asiasta, saan itse päättää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Jos karhu ja maakotka ovat kanssasi yksimielisiä, niin tottakai. Meneehän ihmiset naimisiinkin Eiffel-tornien kanssa.
En tietenkään ole sopinut karhun ja maakotkan kanssa asiasta, saan itse päättää!
Niin, eihän täällä ole kovinkaan moneen otteeseen sanottu, että pariskuntien keskenäinen päätös. Mutta jatka ihmeessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Jos karhu ja maakotka ovat kanssasi yksimielisiä, niin tottakai. Meneehän ihmiset naimisiinkin Eiffel-tornien kanssa.
En tietenkään ole sopinut karhun ja maakotkan kanssa asiasta, saan itse päättää!
Niin, eihän täällä ole kovinkaan moneen otteeseen sanottu, että pariskuntien keskenäinen päätös. Mutta jatka ihmeessä...
Kyllä kaikki maailman asiat saa ihan itse päättää. Älä sinä tule vähättelemään suhdestatustani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kuullut tän joskus... mitähän se nyt oli... Niin joo, ne on KIHLOISSA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus. Kihlat ei sen sijaan, joten sitä nimitystä saa käyttää miten kukin haluaa.
Niinpä! Itse käytän kihlaus-sanaa merkiksi siitä, että neitsyyden menettämisestä on kulunut 5 vuotta! Täytyykin ostaa sormus kihlaukseni merkiksi! Saan itse päättää!!!!111
Kuulostatkin teinille.
Sehän tässä pointti onkin. "Mä saan niiku ite päättää mitä se tarkottaa" -ulina on teiniä. Ja sitä on tämä ketju täynnä..... :)
Niin anteeksi, unohdin että av-mammahan se ne toisten parisuhteetkin parhaiten tietää.
No näköjään. :D Et ole menossa naimisiin, et ole kihloissa.
Paitsi näiden "kyl mä saan ite päättää!!!!!" -tyyppien mielestä. :D
Parempi kuitenkin niin kuin että päättää muiden puolesta.
Olen yksipuolisesti kihloissa Korkeasaaren karhun ja vähän kanssa sen maakotkan kanssa. Onko tämä mielestäsi oikea kihlaus, kun kerran itse saa päättää?
Jos karhu ja maakotka ovat kanssasi yksimielisiä, niin tottakai. Meneehän ihmiset naimisiinkin Eiffel-tornien kanssa.
En tietenkään ole sopinut karhun ja maakotkan kanssa asiasta, saan itse päättää!
Niin, eihän täällä ole kovinkaan moneen otteeseen sanottu, että pariskuntien keskenäinen päätös. Mutta jatka ihmeessä...
Kyllä kaikki maailman asiat saa ihan itse päättää. Älä sinä tule vähättelemään suhdestatustani!
Kunhan et tee mitään laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotteko te mukakihlatut avoimesti ettette ole menossa naimisiin, jos joku kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko te mukakihlatut avoimesti ettette ole menossa naimisiin, jos joku kysyy?
Tottakai. Tai ettei nyt ainakaan näillä näkymin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.
No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.
Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?
Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.
Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.
Me olemme päätyneet tähän parisuhdemalliin ihan yhdessä tuumin elämänkumppanini kanssa, molempien lasten eduksi mutta raskain mielin. En tiedä miksi olemme sinusta sen vuoksi naurettavia.
Olemme molemmat eronneet jo aikapäiviä edellisistä liitoistamme, joista molemmilla on lapsia. Jos menisimme nyt naimisiin, tässä vaiheessa lapsille ei seuraisi mitään. Mutta entä kun toinen kuolee? Leski saa lain mukaan jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tätä ei millään testamentilla voi kumota. Tämä tatkoittaa, että lapset maksavat asunnosta perintöveron, ja sen kunnossapidon, niin kauan kuin leski elää, eivätkä voi sitä myydä. Eli lapset menettävät vanhemman mutta eivät saa perintöä joka auttaisi heitä esim oman asunnon hankinnassa.Emme siis käytännössä voi mennä ikinä naimisiin. Haluaisimme kyllä juhlistaa sitoumustamme ja kutsua ystäviä ja sukulaisia juhlimaan kanssamme, ja kantaa sormuksia siitä merkkinä, mutta ei ole mitään sellaista muotoa jolla meillä voi olla sitoutunut parisuhde nykyisillä termeillä ja lain puitteissa.
Olemme romantikkoja ja meille se olisi tärkeää. Mutta näköjään joidenkin mielestä olemme myös naurettavia ja teinejä.
Ne samat lapset voivat myös kammeta avoparina eläneiden eloonjääneen (avoleski? :D) ulos sieltä yhteisestä asunnosta, kun oma vanhempi kuolee. Tyyliin ota vuoteesi ja käy, jos et ole naimisissa. Kannattanee siis pysyä väleissä puolison lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme päätyneet tähän parisuhdemalliin ihan yhdessä tuumin elämänkumppanini kanssa, molempien lasten eduksi mutta raskain mielin. En tiedä miksi olemme sinusta sen vuoksi naurettavia.
Olemme molemmat eronneet jo aikapäiviä edellisistä liitoistamme, joista molemmilla on lapsia. Jos menisimme nyt naimisiin, tässä vaiheessa lapsille ei seuraisi mitään. Mutta entä kun toinen kuolee? Leski saa lain mukaan jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tätä ei millään testamentilla voi kumota. Tämä tatkoittaa, että lapset maksavat asunnosta perintöveron, ja sen kunnossapidon, niin kauan kuin leski elää, eivätkä voi sitä myydä. Eli lapset menettävät vanhemman mutta eivät saa perintöä joka auttaisi heitä esim oman asunnon hankinnassa.Emme siis käytännössä voi mennä ikinä naimisiin. Haluaisimme kyllä juhlistaa sitoumustamme ja kutsua ystäviä ja sukulaisia juhlimaan kanssamme, ja kantaa sormuksia siitä merkkinä, mutta ei ole mitään sellaista muotoa jolla meillä voi olla sitoutunut parisuhde nykyisillä termeillä ja lain puitteissa.
Olemme romantikkoja ja meille se olisi tärkeää. Mutta näköjään joidenkin mielestä olemme myös naurettavia ja teinejä.
Eikö teillä ole mitään muuta omaisuutta kuin asunto? Minusta tuo on järjestelykysymys. Voitte mennä naimisiin, mutta teidän pitää tehdä hieman jäämistösuunnittelua! Ja ehkä perintöverosuunnitteluakin. Teidän pitää järjestää omaisuutenne sellaiseen asentoon, että siihen sisältyy myös likvidejä varoja sen asunnon lisäksi. Kaksi ihmistä ei mitään kartanoa tarvitse, voitte valita hieman edulliseman asumuksen ja rahoittaa sen osaksi lainalla. Ja lapsillenne voitte antaa verovapaita lahjoja etukäteen niin että he pääsevät kiinni omaan asuntoonsa. Sitten laskette paljonko lapsille tulee perintöveroja maksuun ja pidätte huolen että sen verran varoja on säästötilillä ja sijoituksissa. Lisäksi varaatte rahat hautajaisiin ja hautakiveen. Joko olette hautapaikasta puhuneet? Tai ehkä haluattekin ripotella tuhkat mereen, laittakaa tämä jonnekin ylös että lapsetkin tietävät.
Mutta järjestelykysymyshän tuo on! Nyt tuumasta toimeen ja suunnitelma tulille. Ehkäpä jo ensi kesänä romanttiset, pienet häät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.
No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.
Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?
Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.
Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.
Tässä sanottu kaikki olennainen! Jokaisella on oikeus tehdä itsestään pelle!
Mulle ei oo tullut vielä selväksi miten se pelleys tulee ilmi? Pelleilyltä sen sijaan kuulostaa toisten parisuhteiden vähättely.
Kukaan ei ole vähätellyt kenenkään parisuhdetta vaan ainoastaan kritisoinut sitä, että valehdellaan parisuhteesta väittämällä olemalla kihloissa vaikka ei olla.
Ehdotan Salavuoteus, oli ennen oikein lakitermi, ja se laskettin laissa rikokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan Salavuoteus, oli ennen oikein lakitermi, ja se laskettin laissa rikokseksi.
Olet ymmärtänyt termin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.
No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.
Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?
Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.
Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.
Tässä sanottu kaikki olennainen! Jokaisella on oikeus tehdä itsestään pelle!
Mulle ei oo tullut vielä selväksi miten se pelleys tulee ilmi? Pelleilyltä sen sijaan kuulostaa toisten parisuhteiden vähättely.
Kukaan ei ole vähätellyt kenenkään parisuhdetta vaan ainoastaan kritisoinut sitä, että valehdellaan parisuhteesta väittämällä olemalla kihloissa vaikka ei olla.
Missä kohtaa valehdellaan?
Onko teillä muutoinkin tapana keksiä sanoille uusia mieleisiänne merkityksiä? Kutsutte autoa traktoriksi, teatteria elokuvaksi, hiiriä rotaksi jne jne?
"Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. (...)" - Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (26/2011) 3 §
Eli tuossa on avopuolison määritelmä ihan samalla tavalla, kuin avioliittolaissa on kihlauksen määritelmä. Pitääkö tuosta nyt päätellä, että kaikki itseään avopuolisoiksi kutsuvat, jotka ovat asuneet yhdessä alle viisi vuotta, ovat feikkejä ja valehtelijoita? Ei. Juridiset termit pätevät juridisessa kontekstissa. Arkikielessä puolestaan avoliitolla ja kihlauksella on omat merkityksensä, jotka määrittyvät ja muuttuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Deal with it <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jankata sivutolkulla mikä on kihla tai ei ole kihla, kun tavoite on löytää uusi sana suhteelle jossa ollaan vakiintuneita, aikomatta solmia yhtä tiettyä juridista sopimusta nimeltä avioliitto, tai antamatta lupausta solmia sellainen, eli kihlat. Muita lupauksia ja juridisia sopimuksia voi kyllä olla.
No se on se mukakihlaus jos parisuhde-nimitys ei kelpaa.
Miksi sitten pitää olla termejä avioliitto, kihlaus, avoliitto, jos kerran parisuhde on ihan kelpo termi kahden ihmisen suhteelle?
Jos aikuiselle ihmiselle ei riitä sanat parisuhde tai seurustelu, niin ihan saat kaikin mokomin tulla kertomaan meille olevasi kihlaliitossa tai jossain muussa liitossa joka on vakavampaa kuin seurustelu mutta jossa ei kuitenkaan haluta sitoutua toiseen virallisesti eli avioitua. Joku paha ongelma sinulla on aiheeseen liittyen ja olen aika varma, että miesystäväsi (!) ei edes tiedä olevansa kanssasi muussa kuin ihan tavallisessa parisuhteessa.
Mutta mene/tule kaikin mokomin toitottamaan muille olevasi jossain ihan uudenlaisessa liitossa, jossa seurustellaan ihan ainutlaatuisella tavalla... joka tosin ei millään tavalla eroa perinteisestä seurustelusta. Itsesi sinä siinä naurunalaiseksi teet, mutta siihen sinulla on oikeus.
Me olemme päätyneet tähän parisuhdemalliin ihan yhdessä tuumin elämänkumppanini kanssa, molempien lasten eduksi mutta raskain mielin. En tiedä miksi olemme sinusta sen vuoksi naurettavia.
Olemme molemmat eronneet jo aikapäiviä edellisistä liitoistamme, joista molemmilla on lapsia. Jos menisimme nyt naimisiin, tässä vaiheessa lapsille ei seuraisi mitään. Mutta entä kun toinen kuolee? Leski saa lain mukaan jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tätä ei millään testamentilla voi kumota. Tämä tatkoittaa, että lapset maksavat asunnosta perintöveron, ja sen kunnossapidon, niin kauan kuin leski elää, eivätkä voi sitä myydä. Eli lapset menettävät vanhemman mutta eivät saa perintöä joka auttaisi heitä esim oman asunnon hankinnassa.Emme siis käytännössä voi mennä ikinä naimisiin. Haluaisimme kyllä juhlistaa sitoumustamme ja kutsua ystäviä ja sukulaisia juhlimaan kanssamme, ja kantaa sormuksia siitä merkkinä, mutta ei ole mitään sellaista muotoa jolla meillä voi olla sitoutunut parisuhde nykyisillä termeillä ja lain puitteissa.
Olemme romantikkoja ja meille se olisi tärkeää. Mutta näköjään joidenkin mielestä olemme myös naurettavia ja teinejä.Ne samat lapset voivat myös kammeta avoparina eläneiden eloonjääneen (avoleski? :D) ulos sieltä yhteisestä asunnosta, kun oma vanhempi kuolee. Tyyliin ota vuoteesi ja käy, jos et ole naimisissa. Kannattanee siis pysyä väleissä puolison lasten kanssa.
Avoleski on ihan yleisessä käytössä oleva termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto, jos asuvat yhdessä, muuten seurustelusuhde. Ei niillä sormuksilla ole merkitystä.
Ei sormuksilla mutta vakavuudella/pysyvyydellä/sopimuksella kyllä. Yhdessä asuminen kun ei ole siitä tae eikä sen edellytys. Ihmiset muuttaa yhteen "kokeilumielessä" (monet kokee ettei ennen yhdessä asumista voi päättää suhteen pysyvyydestä, ja jos/kun se päätös syntyy olisi sillekin statusmuutokselle hyvä olla nimi) ja toiset asuu (väliaikaisesti) erillään vaikka ovat omissa ajatuksissaan puolisoita. Ja päästäisiin siitä kihlaus-sanan väärinkäytöstä ;)
Ei sitä vakavuutta ja pysyvyyttä voi millään taatakaan, kukaan. Voi olla vain aie ja tahto, muutenhan mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Minusta ei ole tarpeen keksiä uusia termejä sotkemaan asioita, se mahdollinen pysyvyys ja vakavuus kun ovat joka tapauksessa ovat pariskunnan välinen asia eikä muille näy eikä kuulu.
Samaa mieltä. Kihlaliitto on vakiintunut ja hyvä termi, uusia ei tarvita.
Ketju on lukittu.
Tää ns. teinikihlaus on kyllä vuosikymmeniä vanha ilmiö ja käytössä kymmenillä tuhansilla ihmisillä maailmassa. Ei mikään tuore ilmiö harvojen käytössä.