Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!
Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!
Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?
Jokaisella pariskunnalla on varmaan eri kriteerit omalle parisuhtelleen, joita me emme voi tietää. Sehän tässä on se pointti koko ajan. Ja koko tämä ketju on sen sortin vähättelyä, etten yhtään ihmettele, jos pitää muille todistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni valekihlautunut täällä luulee, ettei avoliitto tai seurustelusuhde voisi olla vakava suhde. Teillä on asenneongelma. Suhteenne ei muutu sen kummemmaksi tuollaisella tempauksella.
Huh, onneksi olen valekihlautuneenakin päässyt naimisiin. Ei tarvitse todistella ulkopuolisille suhteen tasoa, koska se tuntuu kuitenkin olevan elämää suurempi asia.
Sehän tässä ihmetyttääkin että kenellä ja miksi on tarve todistella muille suhteen tasoa esim kutsumalla seurustelusuhdetta kihlaliitoksi. En ole itse joutunut koskaan tekemään muille tiliä parisuhteeni laadusta tai kestosta.
T. Miesystävänsä kanssa parisuhteessa oleva nainen
Outoa, että pitää toisten kihloihin menoa jonakin todisteluna suhteen laadusta. Mutta toisaalta näiden vastaavien ketjujen jälkeen en ihmettele, jos toisilla on tarve todistella sitä mitä toiset vähättelee.
Mikä siinä mukakihloissa on pointti? Kerro mulle! Mä ihan oikeasti haluan ymmärtää! Onko se se, että halutaan näyttää maailmalle, että ollaan vakavasti yhdessä? Vai onko se se, että halutaan sormus sormeen? Miten ne kihlat eroaa seurustelusta/avoliitosta? Onko se ainoa erottava tekijä se sormus?
Oisko se suhteen next level, syveneminen, askel kohti vakavampaa... Riippuen toki pariskuntien omasta näkemyksestä. Sormuksia saa muitakin, kun kihloja.
Okei, eli tämän syvenemisen voi tehdä ilman sormusta?
Toki, kihloihin voi mennä ilman sormustakin. Itsekin olen mennyt. Sormukset tosin hommattiin myöhemmin.
Kihloihin voi mennä ilman sormusta. Mukakihloihin kukaan ei mene ilman sormusta, koska niiden pointti on muille todistelu ja näyttämisen halu.
Kuinka monta kihlapari/avioparia ylipäätään tunnet joilla ei ole sormuksia?
Olen eri henkilö mutta voisin itse vastata, että tällä hetkellä tunnen kaksi sellaista pariskuntaa. Kesällä tunsin kolme mutta nyt yksi pari on kerennyt jo naimisiin.
Oma kihlaukseni on myös sormukseton, mutta ollaan miehen kanssa sovittu että mennään naimisiin joten onnellisesti ollaan kihloissa :)
Voit siis tuota summaa alkaa suhteuttaa niihin "mukakihloihin".
Ihmisiä jotka olisi ostaneet kihlasormukset ilman aikomusta mennä avioon en tunne yhtäkään.
Joten miten sen suhteutan?
100% ihmisistä jotka on kihloissa on menossa naimisiin ja 0% ihmisistä jotka ei mene naimisiin on kihloissa?Minulle siis henk.koht on ihan sama mitä lahjoja pariskunnat toisilleen ostaa, vaikka ne olisi niitä sormuksia.
"Ihmisiä jotka olisi ostaneet kihlasormukset ilman aikomusta mennä avioon en tunne yhtäkään. " Kyllä, sitten voit helposti käsittää sormuksettomien mukakihlojen määrän.
Nyt vähän putosin kärryiltä, mielestäni tällaisiä "mukakihloja" ei ole olemassa on vain kihloja tai ei kihloja.
Esim. Mennäänkö naimisiin? Kyllä. -> ollaan kihloissa.
Ei mennä koskaan naimisiin mutta ollaan ikuisesti yhdessä -> ei kihloissa.
Ei se sormus siinä mitään tee.
Mutta jos joku haluaa ostaa toiselle jotain kaunista niin kivahan se on vaikka se olisi se sormus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni valekihlautunut täällä luulee, ettei avoliitto tai seurustelusuhde voisi olla vakava suhde. Teillä on asenneongelma. Suhteenne ei muutu sen kummemmaksi tuollaisella tempauksella.
Huh, onneksi olen valekihlautuneenakin päässyt naimisiin. Ei tarvitse todistella ulkopuolisille suhteen tasoa, koska se tuntuu kuitenkin olevan elämää suurempi asia.
Sehän tässä ihmetyttääkin että kenellä ja miksi on tarve todistella muille suhteen tasoa esim kutsumalla seurustelusuhdetta kihlaliitoksi. En ole itse joutunut koskaan tekemään muille tiliä parisuhteeni laadusta tai kestosta.
T. Miesystävänsä kanssa parisuhteessa oleva nainen
Outoa, että pitää toisten kihloihin menoa jonakin todisteluna suhteen laadusta. Mutta toisaalta näiden vastaavien ketjujen jälkeen en ihmettele, jos toisilla on tarve todistella sitä mitä toiset vähättelee.
Mikä siinä mukakihloissa on pointti? Kerro mulle! Mä ihan oikeasti haluan ymmärtää! Onko se se, että halutaan näyttää maailmalle, että ollaan vakavasti yhdessä? Vai onko se se, että halutaan sormus sormeen? Miten ne kihlat eroaa seurustelusta/avoliitosta? Onko se ainoa erottava tekijä se sormus?
Oisko se suhteen next level, syveneminen, askel kohti vakavampaa... Riippuen toki pariskuntien omasta näkemyksestä. Sormuksia saa muitakin, kun kihloja.
Okei, eli tämän syvenemisen voi tehdä ilman sormusta?
Toki, kihloihin voi mennä ilman sormustakin. Itsekin olen mennyt. Sormukset tosin hommattiin myöhemmin.
Kihloihin voi mennä ilman sormusta. Mukakihloihin kukaan ei mene ilman sormusta, koska niiden pointti on muille todistelu ja näyttämisen halu.
Kuinka monta kihlapari/avioparia ylipäätään tunnet joilla ei ole sormuksia?
Olen eri henkilö mutta voisin itse vastata, että tällä hetkellä tunnen kaksi sellaista pariskuntaa. Kesällä tunsin kolme mutta nyt yksi pari on kerennyt jo naimisiin.
Oma kihlaukseni on myös sormukseton, mutta ollaan miehen kanssa sovittu että mennään naimisiin joten onnellisesti ollaan kihloissa :)
Voit siis tuota summaa alkaa suhteuttaa niihin "mukakihloihin".
Ihmisiä jotka olisi ostaneet kihlasormukset ilman aikomusta mennä avioon en tunne yhtäkään.
Joten miten sen suhteutan?
100% ihmisistä jotka on kihloissa on menossa naimisiin ja 0% ihmisistä jotka ei mene naimisiin on kihloissa?Minulle siis henk.koht on ihan sama mitä lahjoja pariskunnat toisilleen ostaa, vaikka ne olisi niitä sormuksia.
"Ihmisiä jotka olisi ostaneet kihlasormukset ilman aikomusta mennä avioon en tunne yhtäkään. " Kyllä, sitten voit helposti käsittää sormuksettomien mukakihlojen määrän.
Nyt vähän putosin kärryiltä, mielestäni tällaisiä "mukakihloja" ei ole olemassa on vain kihloja tai ei kihloja.
Esim. Mennäänkö naimisiin? Kyllä. -> ollaan kihloissa.
Ei mennä koskaan naimisiin mutta ollaan ikuisesti yhdessä -> ei kihloissa.Ei se sormus siinä mitään tee.
Mutta jos joku haluaa ostaa toiselle jotain kaunista niin kivahan se on vaikka se olisi se sormus.
Onneksi edes tunnustit, että kyse on vain omasta mielipiteestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Et tule saamaan kysymykseesi vastausta. Yritin itse kysyä samaa jo monta sivua sitten mutta turhaan. Ap haluaa vain trollata sivukaupalla omasta mielestään hauskaa vitsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Johan mä sen sulle kerroin. Aste ennen avioliittoa eli noiden mainitsemiesi asioiden ja avioliiton välissä oleva aste.
Vierailija kirjoitti:
Joutsenliitto, siinä ehdotus.
Ihana!! Tuollaiselle voisin ääneni antaakin! Hassua että nämä mukakihlautujat haluavat väen väkisin käyttää sanaa jolla on jo merkitys, joten sen sijaan tuo joutseliitto olisi oikeasti aivan ihana vaihtoehto heille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Johan mä sen sulle kerroin. Aste ennen avioliittoa eli noiden mainitsemiesi asioiden ja avioliiton välissä oleva aste.
Seurustelun ja avioliiton välissä on kihlaus. Se on se vaihe, kun seurustelevat ihmiset sopivat naimisiin menosta. Voidaan jatkaa tätä jankutusta vaikka toiset 30 sivua, enemmän sinä tuhlaat tähän aikaasi kuin me joita on monta naureskelemassa tyhmyydellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutsenliitto, siinä ehdotus.
Ihana!! Tuollaiselle voisin ääneni antaakin! Hassua että nämä mukakihlautujat haluavat väen väkisin käyttää sanaa jolla on jo merkitys, joten sen sijaan tuo joutseliitto olisi oikeasti aivan ihana vaihtoehto heille!
Ääni täältäkin. Joutsenet pariutuvat iäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Johan mä sen sulle kerroin. Aste ennen avioliittoa eli noiden mainitsemiesi asioiden ja avioliiton välissä oleva aste.
Seurustelun ja avioliiton välissä on kihlaus. Se on se vaihe, kun seurustelevat ihmiset sopivat naimisiin menosta. Voidaan jatkaa tätä jankutusta vaikka toiset 30 sivua, enemmän sinä tuhlaat tähän aikaasi kuin me joita on monta naureskelemassa tyhmyydellesi.
Niin on, siinä on se kihlaus. Phuuuh, päästiin yksimielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Johan mä sen sulle kerroin. Aste ennen avioliittoa eli noiden mainitsemiesi asioiden ja avioliiton välissä oleva aste.
Seurustelun ja avioliiton välissä on kihlaus. Se on se vaihe, kun seurustelevat ihmiset sopivat naimisiin menosta. Voidaan jatkaa tätä jankutusta vaikka toiset 30 sivua, enemmän sinä tuhlaat tähän aikaasi kuin me joita on monta naureskelemassa tyhmyydellesi.
Niin on, siinä on se kihlaus. Phuuuh, päästiin yksimielisyyteen.
Jos ei sovita naimisiinmenosta niin se ei ole kihlaus.
Voit jatkaa jankkaustasi täällä: https://www.vauva.fi/keskustelu/2489674/mies_luulee_etta_kihlautuminen_…
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!
Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?
Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Et tule saamaan kysymykseesi vastausta. Yritin itse kysyä samaa jo monta sivua sitten mutta turhaan. Ap haluaa vain trollata sivukaupalla omasta mielestään hauskaa vitsiä.
Meitä on tässä ketjussa muitakin kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli että keksikää nimi kihlaliitolle. Miten on niin vaikea pysyä aiheessa? Jos olet niitä joille ainoa oikea parisuhteessa olon tapa on avioliitto, miksi edes kommentoit tähän ketjuun?
Ja miksi kihlaliitto olisi sen vähemmän uskottava tai sitoutunut, kuin moni avioliitto, joista jo hääjuhlassa näkee että ei voi kestää kahta vuotta kauempaa.
Ei tässä ole mistään sitoutumisen asteesta tai syvyydestä kyse :D Vaan sitä miten hupsua se on kun kaksi aikuista luulee, että heidän suhteensa muuttuu jotenkin oleellisesti kun he kutsuvat itseään kihloissa oleviksi avoliitossa olemisen tai seurustelusuhteessa olemisen sijaan. Suloista suorastaan :)
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.
Siis kun kutsuu itseään kihloissa olevaksi, niin se on sitä sitoutumista ja syvyyttä? Miten? :D Miten se eroaa seurustelusta tai avoliitosta?
Ei taida olla tarpeeksi rautalankaa selittää enkä voi muiden puolesta puhua, mutta se on se aste ennen avioliittoa.
Toistan: miten tuo kihlautumis-sanan käyttö eroaa seurustelusta tai avoliitosta? Kerro ihan konkreettisesti. Jos et voi muiden mukakihlautujien puolesta puhua, niin puhu oman mielipiteesi/näkökulmasi kautta? Kuvitellaan tilanne, että pariskunta on mennyt omien sanojensa mukaan kihloihin, mutta he eivät ole aikeissa mennä naimisiin eikä heillä ole aikomusta ostaa sormuksia kihlautumisensa merkiksi. Miten kihlautumis-sanan käyttö tekee heidän suhteestaan syvemmän? Miksi seurustelu/avoliitto-sanojen käyttö ei kelvannut?
Seurustelun vakiintunut merkitys on että tavataan toisiaan, nukutaan yhdessä, ollaan "pari" mutta varsinaista askelta vakiintumiseen ei ole tehty.
Avoliitto edellyttää että kirjat on samassa osoitteessa.
En minäkään haluaisi kutsua sitä kihloiksi, mutta kun suomen kielestä puuttuu sana. Englanniksi on esimerkiksi LAT, living apart together.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä parisuhteessa siis konkreettisesti muuttuu, kun ollaan "kihloissa" mutta ei olla kuitenkaan menossa naimisiin? Ei mikään muu kuin nimitys, eli tarve osoittaa ulkopuolisille että hei, katsokaa, me ollaan sitouduttu ihan tosissaan!
Miksi kaipaatte ulkopuolisilta vahvistusta suhteellenne? Ettekö te keskenänne tiedä sitoutumisenne asteen ja miksi sitä pitää todistella muille nimittämällä sitä joksikin muuksi kuin mitä se on, eli parisuhteeksi?
Miksi ihmiset menevät naimisiin, eivätkö he keskenään tiedä sitoutumisensa astetta? Varsinkin jos tehdään myös avioehto ettei sillä ole vaikutusta omistukseen? Miksi ihmiset pitävät sormuksia merkkinä mistään, eikö riitä että he itse tietävät?
Avioliitosta koituu aika paljon juridisia muutoksia. Siksi naimisiin mennään.
Se nimenomaan sitä sitoutumisen astetta ja syvyyttä. Olet suloisen hupsu itse :D.