Keksi termi "kihlaliitolle"!

Vierailija kirjoitti:

En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.

Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D

Sairaan mielenkiintoista....😏

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Vierailija kirjoitti:

Avoliitto tietysti, olettaen että pari asuu yhdessä.

Avoliitto on sanana tosi ruma. Ihan hyvin senkin voisi korvata uudella sanalla. Eivät käsitteet ole ikuisia tai tarvitse olla. Joku on vaan ne joskus keksinyt.

Sana voisi olla sellainen, josta kävisi ilmi oleellista kuten sitoutuminen.

Rakkausliitto

Kreivi Lindgrenillä oli vuolaasti kihlauksia, mutta ei avioliittoja. Auervaaralla oli kihlauksia, mutta avioliittoa vältti kuin ruttoa. Eli huijariporukka tiesi, mikä ero on aviolla ja kihlauksella.

Osa naisista ei pääse naimisiin, koska mies ei halua. Jankuttaa jotain mitä se muuttaisi - yms soopaa. Aina on harmittanut näiden naisten puolesta. Minulla ei oikein tähän ratkaisua ole.

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Sano miesystävä / mies, helppoa.

Minä olen kihloissa, koska naapurissa asuu komea mies. Jokainen saa itse määritellä parisuhteensa. Minulla on hieno sormuskin hihii.

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Olen samanlaisessa suhteessa ja koska rakastan miesystävääni ja olen häneen sitoutunut, niin en tarvitse sormusta muistuttamaan itseäni siitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?

Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!

Nimenomaan kihlaliitto hyvä sana. Ei voi sekoittaa avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäisikö joku minulle tyhmälle, että millä tavalla tämä "kihlaliitto" (:D) on parempi kuin avoliitto tai seurustelusuhde? Onko tämä joku statusjuttu, jota mä en vaan ymmärrä? Avioliiton ymmärrän, koska se on juridinen sopimus, mutta mikä tarkoitus tällä "kihlaliitolla" on ja miksi niin monella on pakkomielle kertoa koko maailmalle olevansa "kihlaliitossa"?

Avoliitto tarkoittaa yhdessäasumista. Kihloissa voi olla, vaikka asuisi erillään. Ja yhdessä voi asua, vaikka suhde ei olisi edennyt kihlaliittoon asti.

Niin, mikä pakkomielle ihmisillä ylipäänsä on kertoa parisuhteestaan? Olisiko selkeämpää, että parisuhde salattaisiin? Jollekullehan voi tulla paha mieli siitä, että toinen on kihloissa mutta itse ei.

Mutta miten kihlaliitto eroaa seurustelusuhteesta? Onko jonkun mielestä itsekeksitty kihlaliitto jotenkin vakavamman kuuloinen kuin ihan normi sana parisuhde? :D

Miten niin itsekeksitty? Samalla tavalla kai joku on parisuhde-sanankin keksinyt. Olennaista kai on se, että kihlaliitto on siinä eläville kihlakumppaneille vakava suhde.

Eli parisuhde ei ole vakava suhde? Mikäs se sitten on, kevyt suhde?

No parisuhdehan on yleisnimitys. Yläkäsite, joka kattaa avoliitot, kihlaliitot, avioliitot, seurustelusuhteet ja muut, hm, parisuhteet.

No okei, yritän vielä kerran: seurustelusuhde ei siis ole vakava suhde? Se on siis kevyt suhde?

Itse ajattelen, että ”seurustelusuhde” voi tarkoittaa aika ”kevyttä” deittailuakin ja että avoliitto, kihlaliitto ja avioliitto viittaavat ”vakavampiin” suhteisiin. Kaikki kihlautuneet kai seurustelevat, mutta kaikki seurustelukumppanit eivät elä kihlaliitossa. Mutta nämä ovat minun ajatuksiani, joku muu voi olla eri mieltä. Minusta onkin tärkeää muistaa, että jokainen pariskunta itse tekee ja määrittelee oman suhteensa. Ihmiset ja kulttuurit ovat erilaisia, ja vaikka esimerkiksi kihlat toiminevat myös viestinä ympäristölle, niiden kantamisen tai puuttumisen perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtpäätöksiä. Erityisesti ei voi mitätöidä ihmisten omaa käsitystä itsestään ja parisuhteestaan.

Jos joku kertoo olevansa kihloissa, teen sellaisen "pitkälle viedyn johtopäätöksen", että he ovat menossa naimisiin. Tämän johtopäätöksen tekevät käytännössä kaikki suomalaiset ja suurin osa muuta maailma. Jos te haluatte käyttää käsitteitä väärin niin, että muut eivät ymmärrä, on se teidän oma ongelmanne.

Niin railakas väite, jonka toisessa virkkeessä esität, kaipaisi tuekseen hyvät kirjallisuusviitteet. Onko asiaa ylipäänsä tutkittu?

Eikä kihlaliitto ainakaan tämän keskustelun valossa ole kihlakumppaneille mikään erityinen ongelma. Yksittäisille kihlaliittoa vastustaville aktivisteille ongelma sen sijaan näyttää olevan isokin, kun pitää viikosta toiseen ulkopuolelta käsin mitätöidä muiden parisuhteita.

Ihan eri kielten sanakirjoja pläräämällä voit tarkistaa, että mitä kihlaus eri kielissä tarkoittaakaan. Jossain yhteisöissä on varmasti erilaisia sanoja sille, että ollaan vakavasti yhdessä, mutta ei haluta naimisiin, mutta se ei ole kihlaus.

Eivät yhteiskunnalliset ilmiöt tyhjene mihinkään sanakirjamääritelmiin. Ei voi edes olettaa, että kaikissa kulttuureissa olisi olemassa käsite, jolla olisi juuri sama merkitys kuin kihlautumisella sinulle. Niinpä ajatus siitä, että tuollaiselle globaalisti homogeeniselle kihlauskäsitteelle ylipäätään voitaisiin lähteä etsimään sanakirjasta vastaavaa sanaa, ei ole realistinen.

Eli mielestäsi mikä tahansa sana voi tarkoittaa mitä tahansa, kunhan sen itse vain määrittelee? :D Nyt viimeistään niitä valoja päälle...

Jos luit ketjun johon vastasit niin kyse oli siitä, onko jokaisella suomalaisella ja useimmilla muillakin maailman ihmisillä keskenään yhteneväinen käsitys kihlauksesta. Tämähän ei ole käytännössä mahdollista jo siitä syystä, että kihlautumiseen liittyy eri kulttuureissa erilaisia traditioita. T. sosiologi

Kerrotko missä kulttuurissa kihlautuminen EI ole koskaan tarkoittanut avioliittoaikeita? Minä en ole sosiologi, joten aihe kiinnostaa minua. Valaise minua :)

Se, että nykysuomessa avioliittokammoiset laittavat rinkulat sormeen ja kutsuvat itseään vakavasti sitoutuneiksi kihlaliitossa oleviksi, ei tarkoita, että se olisi yleisesti käytetty merkitys.

Sori, tiede ei toimi tuolla tavalla. Jos sinä väität, että ”kaikki suomalaiset ja suurin osa muuta maailma[a]” pitävät kihlautumista avioliiton esiasteena, sinun pitää todistaa kyseinen väite. Metodologisesti se olisi erittäin vaikeaa jo siksikin, että ensin pitäisi määrittää, millainen instituutio missäkin kulttuurissa mahdollisesti vastaisi suomalaista kihlautumista ja avioliittoa. Ihan jo Wikipediasta ilmenee, että asiaan liittyy paljon hajontaa: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Types_of_marriages

Jätetään siis muut kulttuurit pois tästä keskustelusta ja keskitytään suomalaiseen. Jos täällä kihlautuminen tarkoittaisi jotain muuta kuin avioliittoaikeita, niin miksi kotimaisten kielten keskus ja sanakirja sen sellaiseksi määrittelee? Eikö määritelmää pitäisi sitten muuttaa?

Pitäisi, mutta aivan varmasti aikaa päälle se muuttuukin.

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Itse en samassa tilanteessa tarvitse kyllä mitään sormuksia muistuttamaan, että rakastan kumppaniani/miestäni/rakastettuani ja olen häneen sitoutunut.

Ja pikkujouluaikaan osaan kyllä sanoa ihan asiallisesti liian lähelle tuleville, että pari askelta taaksepäin, kiitos.

Ei se ole "hurjan väärin" pitää sormusta nimettömässä ilman avioaikeita, se on vähän höpsöä enkä itse haluaisi kuulla parisuhteestani nimitystä "teinikihlat". En koe sormuksen tuovan mitään lisäarvoa sitoutuneeseen parisuhteeseeni, en siis sellaista tarvitse nimettömääni.

Vierailija kirjoitti:

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Itse en samassa tilanteessa tarvitse kyllä mitään sormuksia muistuttamaan, että rakastan kumppaniani/miestäni/rakastettuani ja olen häneen sitoutunut.

Ja pikkujouluaikaan osaan kyllä sanoa ihan asiallisesti liian lähelle tuleville, että pari askelta taaksepäin, kiitos.

Ei se ole "hurjan väärin" pitää sormusta nimettömässä ilman avioaikeita, se on vähän höpsöä enkä itse haluaisi kuulla parisuhteestani nimitystä "teinikihlat". En koe sormuksen tuovan mitään lisäarvoa sitoutuneeseen parisuhteeseeni, en siis sellaista tarvitse nimettömääni.

Mutta ymmärrät varmaan, että joku toinen kokee toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäisikö joku minulle tyhmälle, että millä tavalla tämä "kihlaliitto" (:D) on parempi kuin avoliitto tai seurustelusuhde? Onko tämä joku statusjuttu, jota mä en vaan ymmärrä? Avioliiton ymmärrän, koska se on juridinen sopimus, mutta mikä tarkoitus tällä "kihlaliitolla" on ja miksi niin monella on pakkomielle kertoa koko maailmalle olevansa "kihlaliitossa"?

Avoliitto tarkoittaa yhdessäasumista. Kihloissa voi olla, vaikka asuisi erillään. Ja yhdessä voi asua, vaikka suhde ei olisi edennyt kihlaliittoon asti.

Niin, mikä pakkomielle ihmisillä ylipäänsä on kertoa parisuhteestaan? Olisiko selkeämpää, että parisuhde salattaisiin? Jollekullehan voi tulla paha mieli siitä, että toinen on kihloissa mutta itse ei.

Mutta miten kihlaliitto eroaa seurustelusuhteesta? Onko jonkun mielestä itsekeksitty kihlaliitto jotenkin vakavamman kuuloinen kuin ihan normi sana parisuhde? :D

Miten niin itsekeksitty? Samalla tavalla kai joku on parisuhde-sanankin keksinyt. Olennaista kai on se, että kihlaliitto on siinä eläville kihlakumppaneille vakava suhde.

Eli parisuhde ei ole vakava suhde? Mikäs se sitten on, kevyt suhde?

No parisuhdehan on yleisnimitys. Yläkäsite, joka kattaa avoliitot, kihlaliitot, avioliitot, seurustelusuhteet ja muut, hm, parisuhteet.

No okei, yritän vielä kerran: seurustelusuhde ei siis ole vakava suhde? Se on siis kevyt suhde?

Itse ajattelen, että ”seurustelusuhde” voi tarkoittaa aika ”kevyttä” deittailuakin ja että avoliitto, kihlaliitto ja avioliitto viittaavat ”vakavampiin” suhteisiin. Kaikki kihlautuneet kai seurustelevat, mutta kaikki seurustelukumppanit eivät elä kihlaliitossa. Mutta nämä ovat minun ajatuksiani, joku muu voi olla eri mieltä. Minusta onkin tärkeää muistaa, että jokainen pariskunta itse tekee ja määrittelee oman suhteensa. Ihmiset ja kulttuurit ovat erilaisia, ja vaikka esimerkiksi kihlat toiminevat myös viestinä ympäristölle, niiden kantamisen tai puuttumisen perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtpäätöksiä. Erityisesti ei voi mitätöidä ihmisten omaa käsitystä itsestään ja parisuhteestaan.

Jos joku kertoo olevansa kihloissa, teen sellaisen "pitkälle viedyn johtopäätöksen", että he ovat menossa naimisiin. Tämän johtopäätöksen tekevät käytännössä kaikki suomalaiset ja suurin osa muuta maailma. Jos te haluatte käyttää käsitteitä väärin niin, että muut eivät ymmärrä, on se teidän oma ongelmanne.

Niin railakas väite, jonka toisessa virkkeessä esität, kaipaisi tuekseen hyvät kirjallisuusviitteet. Onko asiaa ylipäänsä tutkittu?

Eikä kihlaliitto ainakaan tämän keskustelun valossa ole kihlakumppaneille mikään erityinen ongelma. Yksittäisille kihlaliittoa vastustaville aktivisteille ongelma sen sijaan näyttää olevan isokin, kun pitää viikosta toiseen ulkopuolelta käsin mitätöidä muiden parisuhteita.

Ihan eri kielten sanakirjoja pläräämällä voit tarkistaa, että mitä kihlaus eri kielissä tarkoittaakaan. Jossain yhteisöissä on varmasti erilaisia sanoja sille, että ollaan vakavasti yhdessä, mutta ei haluta naimisiin, mutta se ei ole kihlaus.

Eivät yhteiskunnalliset ilmiöt tyhjene mihinkään sanakirjamääritelmiin. Ei voi edes olettaa, että kaikissa kulttuureissa olisi olemassa käsite, jolla olisi juuri sama merkitys kuin kihlautumisella sinulle. Niinpä ajatus siitä, että tuollaiselle globaalisti homogeeniselle kihlauskäsitteelle ylipäätään voitaisiin lähteä etsimään sanakirjasta vastaavaa sanaa, ei ole realistinen.

Eli mielestäsi mikä tahansa sana voi tarkoittaa mitä tahansa, kunhan sen itse vain määrittelee? :D Nyt viimeistään niitä valoja päälle...

Jos luit ketjun johon vastasit niin kyse oli siitä, onko jokaisella suomalaisella ja useimmilla muillakin maailman ihmisillä keskenään yhteneväinen käsitys kihlauksesta. Tämähän ei ole käytännössä mahdollista jo siitä syystä, että kihlautumiseen liittyy eri kulttuureissa erilaisia traditioita. T. sosiologi

Kerrotko missä kulttuurissa kihlautuminen EI ole koskaan tarkoittanut avioliittoaikeita? Minä en ole sosiologi, joten aihe kiinnostaa minua. Valaise minua :)

Se, että nykysuomessa avioliittokammoiset laittavat rinkulat sormeen ja kutsuvat itseään vakavasti sitoutuneiksi kihlaliitossa oleviksi, ei tarkoita, että se olisi yleisesti käytetty merkitys.

Sori, tiede ei toimi tuolla tavalla. Jos sinä väität, että ”kaikki suomalaiset ja suurin osa muuta maailma[a]” pitävät kihlautumista avioliiton esiasteena, sinun pitää todistaa kyseinen väite. Metodologisesti se olisi erittäin vaikeaa jo siksikin, että ensin pitäisi määrittää, millainen instituutio missäkin kulttuurissa mahdollisesti vastaisi suomalaista kihlautumista ja avioliittoa. Ihan jo Wikipediasta ilmenee, että asiaan liittyy paljon hajontaa: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Types_of_marriages

Jätetään siis muut kulttuurit pois tästä keskustelusta ja keskitytään suomalaiseen. Jos täällä kihlautuminen tarkoittaisi jotain muuta kuin avioliittoaikeita, niin miksi kotimaisten kielten keskus ja sanakirja sen sellaiseksi määrittelee? Eikö määritelmää pitäisi sitten muuttaa?

Pitäisi, mutta aivan varmasti aikaa päälle se muuttuukin.

Tai itse asiassa voi olla ettei muutu, koska eihän tuossa ole mitään väärääkään. Eihän sille ole muille, kuin pariskunnalle itselleen merkitystä. Muille se ei edes kuulu.

Jes tää aloitus sai kruunun! KIHLALIITTO FOREVER😍😍😍😍😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.

Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti. 

Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena. 

Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta. 

Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain.  Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää.  Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana.  Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.

Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.

Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta.  Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.  

Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.

Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.

No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan. 

Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.

Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.

Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.

Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.  

Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.

Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))

Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.

Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.

Täh? Nythän puhutaan nimenomaan kihlakumppaneista, jotka eivät aio naimisiin.

Ei sellaisia ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.

Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti. 

Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena. 

Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta. 

Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain.  Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää.  Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana.  Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.

Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.

Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta.  Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.  

Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.

Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.

No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan. 

Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.

Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.

Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.

Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.  

Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.

Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))

Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.

Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.

Täh? Nythän puhutaan nimenomaan kihlakumppaneista, jotka eivät aio naimisiin.

Ei sellaisia ole olemassa.

Maailma pullollaan, avaa silmäsi.

Vararengastettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Itse en samassa tilanteessa tarvitse kyllä mitään sormuksia muistuttamaan, että rakastan kumppaniani/miestäni/rakastettuani ja olen häneen sitoutunut.

Ja pikkujouluaikaan osaan kyllä sanoa ihan asiallisesti liian lähelle tuleville, että pari askelta taaksepäin, kiitos.

Ei se ole "hurjan väärin" pitää sormusta nimettömässä ilman avioaikeita, se on vähän höpsöä enkä itse haluaisi kuulla parisuhteestani nimitystä "teinikihlat". En koe sormuksen tuovan mitään lisäarvoa sitoutuneeseen parisuhteeseeni, en siis sellaista tarvitse nimettömääni.

Mutta ymmärrät varmaan, että joku toinen kokee toisin.

Niin no joku voi kokea jo olevansa raskaana, vaikka vasta haaveilee vauvasta, ei sitäkään kukaan voi kieltää. Vähän säälivästi sellaiselle kuitenkin hymyiltäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen vailla sormusta kirjoitti:

Taitaa avioliitto saada mammat ylpistymään. Luuletteko, että avioliitto on sen sitovampi kuin parisuhde ylipäätään? Lapset ja se juridiikka sitoo, mutta katsokaapa erotilastoja, ei juhlamekko ole mikään tae sitoutumisesta loppuelämäksi.

Itse olen pitkässä suhteessa, ja olemme sopineet, että vaikkei naimisiin mennäkään, niin yhdessä ollaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Niitähän on riittänyt. Kuitenkin haluaisin sormuksen merkiksi etenkin näin pikkujouluaikaan, että olen ihan oikeasti varattu; näpit irti.

Olen siis parisuhteessa. Onko minulla siis kumppani? Elämänkumppani? Molemmat ovat niin virallsia.  Rakas, välillä lian lälly käytettäväksi yhtenään muiden kanssa keskustellessa. Poikaystävä? Ei oikein sovi yli nelikymppisen suuhun. 

Tässä lähinnä tuo sormusasia mietityttää, olisiko se hurjan väärin kantaa sormusta nimettömässä, ikäänkuin merkkinä sitoutumisesta ja ikuisesta rakkaudesta? (Tiedän toki, että mikään ei ole ikuista  ja mitä vain voi sattua, niin parisuhteessa, avo- ja avioliitossa; elämässä ylipäätään.)

Itse en samassa tilanteessa tarvitse kyllä mitään sormuksia muistuttamaan, että rakastan kumppaniani/miestäni/rakastettuani ja olen häneen sitoutunut.

Ja pikkujouluaikaan osaan kyllä sanoa ihan asiallisesti liian lähelle tuleville, että pari askelta taaksepäin, kiitos.

Ei se ole "hurjan väärin" pitää sormusta nimettömässä ilman avioaikeita, se on vähän höpsöä enkä itse haluaisi kuulla parisuhteestani nimitystä "teinikihlat". En koe sormuksen tuovan mitään lisäarvoa sitoutuneeseen parisuhteeseeni, en siis sellaista tarvitse nimettömääni.

Mutta ymmärrät varmaan, että joku toinen kokee toisin.

Niin no joku voi kokea jo olevansa raskaana, vaikka vasta haaveilee vauvasta, ei sitäkään kukaan voi kieltää. Vähän säälivästi sellaiselle kuitenkin hymyiltäisiin.

Niin, sinähän et voi tietää vaikka olisikin.

Mukakihloissa on hyvä ja informatiivinen nimitys. Se kertoo heti myös mukakihlautuneiden loogisen ajattelukyvyn puutteesta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja siinä on se "kihla", ihquu!