Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Mukakihloissa on hyvä ja informatiivinen nimitys. Se kertoo heti myös mukakihlautuneiden loogisen ajattelukyvyn puutteesta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja siinä on se "kihla", ihquu!
Kannatetaan! Erittäin hyvä vaihtoehto teinikihloille, mukakihlat ei ole niin kovasti ikäsidonnainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukakihloissa on hyvä ja informatiivinen nimitys. Se kertoo heti myös mukakihlautuneiden loogisen ajattelukyvyn puutteesta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja siinä on se "kihla", ihquu!
Kannatetaan! Erittäin hyvä vaihtoehto teinikihloille, mukakihlat ei ole niin kovasti ikäsidonnainen!
Minäkin kannatan, koska sitten se lisää sitä hiljaisuutta sen suhteen mennäänkö naimisiin vai ei. Asia on kuitenkin pariskunnan keskeinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Ei kai kukaan vaadikaan menemään avioliittoon. Minä en ymmärrä, miksi joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömään. Kun olet asiakaspalvelussa, olet töissä ja on aivan sama, mikä siviilisäätysi on. Et ole velvollinen vastaamaan millään tavalla asiakkaiden flirttiin. Vapaalla taas ihminen osaa kyllä itse ilmaista, ettei ole seurasta kiinnostunut.
Toisaalta kukaan ei liioin kiellä sinua käyttämästä sormusta vasemmassa nimettömässä. Sellaista saa käyttää, vaikka ei olisi edes parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sitoutua vakavasti muiden silmissä, niin miksi avioliitto ei kelpaa? Mikä siinä on niin pelottavaa :D
Tämä, avioliitto tuo turvaa juridisessa mielessä joten se on itseasiassa järkevä vaihtoehto jos on oikeasti sitoutunut ja vakava suhde. Jos tulee ero niin siinä on omat juttunsa, mutta suhteellisen helppoa kuitenkin. Ihme pelleilyä tämä kihlaliitto.
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sitoutua vakavasti muiden silmissä, niin miksi avioliitto ei kelpaa? Mikä siinä on niin pelottavaa :D
Tämä, avioliitto tuo turvaa juridisessa mielessä joten se on itseasiassa järkevä vaihtoehto jos on oikeasti sitoutunut ja vakava suhde. Jos tulee ero niin siinä on omat juttunsa, mutta suhteellisen helppoa kuitenkin. Ihme pelleilyä tämä kihlaliitto.
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Jos ei "parisuhde" tai "avoliitto" kelpaa, niin se on sitten mukakihlaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sitoutua vakavasti muiden silmissä, niin miksi avioliitto ei kelpaa? Mikä siinä on niin pelottavaa :D
Tämä, avioliitto tuo turvaa juridisessa mielessä joten se on itseasiassa järkevä vaihtoehto jos on oikeasti sitoutunut ja vakava suhde. Jos tulee ero niin siinä on omat juttunsa, mutta suhteellisen helppoa kuitenkin. Ihme pelleilyä tämä kihlaliitto.
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Kihloihin vaan ja kerrotte kaikille, että meette naimisiin sitten "joskus".
Vierailija kirjoitti:
Sano miesystävä / mies, helppoa.
Miehestä tulee väkisinkin mieleen aviomies. En menisi sanomaan avomiestä mieheksi. Miesystävä on jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Jos asutte yhdessä, se on avoliitto. Jos ette asu yhdessä, seurustelette. Hyvin yksinkertaista.
Kerroin jo aiemmin ketjussa siskopuolestani, joka ehti olla tällaisessa ensimmäisen avioliiton jälkeisessä parisuhteessa kolmisenkymmentä vuotta. Vasta kuolema erotti. Ei tällä parilla ollut koskaan mitään tarvetta todistella, että ovat vakavissaan. Kyllä viimeistään siinä kymmenen vuoden kohdalla kaikille oli selvää, että kyse on pitkäaikaisesta ja vakiintuneesta suhteesta.
Mikä ihmeen tarve sinullakin on etukäteen todistella kellekään yhtään mitään? Aika todistaa puolestanne. Kun olette olleet kymmenen vuotta yhdessä, kukaan ei enää kysele aiotteko vielä pitää yhtä vai onko tämä joku kevytsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
Äitipuolella oli oikeus olla ottamatta vastuuta veloista. Heillä olisi voinut olla avioliitossa avioehto tähän suuntaan. Avioleskellä olisi joka tapauksessa ollut asumis-ja hallintaoikeus heidän yhteiseen kotiin.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Jos asutte yhdessä, se on avoliitto. Jos ette asu yhdessä, seurustelette. Hyvin yksinkertaista.
Kerroin jo aiemmin ketjussa siskopuolestani, joka ehti olla tällaisessa ensimmäisen avioliiton jälkeisessä parisuhteessa kolmisenkymmentä vuotta. Vasta kuolema erotti. Ei tällä parilla ollut koskaan mitään tarvetta todistella, että ovat vakavissaan. Kyllä viimeistään siinä kymmenen vuoden kohdalla kaikille oli selvää, että kyse on pitkäaikaisesta ja vakiintuneesta suhteesta.
Mikä ihmeen tarve sinullakin on etukäteen todistella kellekään yhtään mitään? Aika todistaa puolestanne. Kun olette olleet kymmenen vuotta yhdessä, kukaan ei enää kysele aiotteko vielä pitää yhtä vai onko tämä joku kevytsuhde.
Tottakai. Mutta miten joku esittelee meidät vieraalle, onko mies minun"mies", "kihlattu", "avopuoliso" vai "poikaystävä" (65v)? On aina helpompaa jos asialla on nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Jos asutte yhdessä, se on avoliitto. Jos ette asu yhdessä, seurustelette. Hyvin yksinkertaista.
Kerroin jo aiemmin ketjussa siskopuolestani, joka ehti olla tällaisessa ensimmäisen avioliiton jälkeisessä parisuhteessa kolmisenkymmentä vuotta. Vasta kuolema erotti. Ei tällä parilla ollut koskaan mitään tarvetta todistella, että ovat vakavissaan. Kyllä viimeistään siinä kymmenen vuoden kohdalla kaikille oli selvää, että kyse on pitkäaikaisesta ja vakiintuneesta suhteesta.
Mikä ihmeen tarve sinullakin on etukäteen todistella kellekään yhtään mitään? Aika todistaa puolestanne. Kun olette olleet kymmenen vuotta yhdessä, kukaan ei enää kysele aiotteko vielä pitää yhtä vai onko tämä joku kevytsuhde.
Tottakai. Mutta miten joku esittelee meidät vieraalle, onko mies minun"mies", "kihlattu", "avopuoliso" vai "poikaystävä" (65v)? On aina helpompaa jos asialla on nimi.
Omani on tilanteesta riippuen joko miesystäväni tai elämänkumppanini. Ei ole vaikeaa käyttää noita sanoj.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uudessa parisuhteessa emmekä voi mennä naimisiin, koska sillä on juridisia seuraamuksia lapsillemme(aiemmista liitoista) joita ei edes testamentti tai avioehto korjaa. Mitä meille siis jää vaihtoehdoksi? Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden suhde on kuitenkin jotain muuta kuin täällä tarjottu "tapailu" tai "seurustelu".
Jos asutte yhdessä, se on avoliitto. Jos ette asu yhdessä, seurustelette. Hyvin yksinkertaista.
Kerroin jo aiemmin ketjussa siskopuolestani, joka ehti olla tällaisessa ensimmäisen avioliiton jälkeisessä parisuhteessa kolmisenkymmentä vuotta. Vasta kuolema erotti. Ei tällä parilla ollut koskaan mitään tarvetta todistella, että ovat vakavissaan. Kyllä viimeistään siinä kymmenen vuoden kohdalla kaikille oli selvää, että kyse on pitkäaikaisesta ja vakiintuneesta suhteesta.
Mikä ihmeen tarve sinullakin on etukäteen todistella kellekään yhtään mitään? Aika todistaa puolestanne. Kun olette olleet kymmenen vuotta yhdessä, kukaan ei enää kysele aiotteko vielä pitää yhtä vai onko tämä joku kevytsuhde.
Tottakai. Mutta miten joku esittelee meidät vieraalle, onko mies minun"mies", "kihlattu", "avopuoliso" vai "poikaystävä" (65v)? On aina helpompaa jos asialla on nimi.
Miesystävä.
Moni valekihlautunut täällä luulee, ettei avoliitto tai seurustelusuhde voisi olla vakava suhde. Teillä on asenneongelma. Suhteenne ei muutu sen kummemmaksi tuollaisella tempauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
Äitipuolella oli oikeus olla ottamatta vastuuta veloista. Heillä olisi voinut olla avioliitossa avioehto tähän suuntaan. Avioleskellä olisi joka tapauksessa ollut asumis-ja hallintaoikeus heidän yhteiseen kotiin.
Ohis
Testamentissa oli toive, että avopuoliso ottaisi myös velat hoitaakseen. Ei halunnut, koska pankkiasioita ei voi testamentata. Mutta eipä tajunnut, että myös lakiosuus ajaa kaiken yli. Kengän kuvan siis sai. Onneksi, luojan kiitos onneksi, eivät siis olleet naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Vierailija kirjoitti:
Moni valekihlautunut täällä luulee, ettei avoliitto tai seurustelusuhde voisi olla vakava suhde. Teillä on asenneongelma. Suhteenne ei muutu sen kummemmaksi tuollaisella tempauksella.
Huh, onneksi olen valekihlautuneenakin päässyt naimisiin. Ei tarvitse todistella ulkopuolisille suhteen tasoa, koska se tuntuu kuitenkin olevan elämää suurempi asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hienous siinä avioliitossa on? Talous? Jos tekee avioehdon, onko oikeasti aviolitossa?
Ymmärrän, jos joku kaipaa sormusta vasempaan nimettömäänsä. Olen asiakaspalvelussa töissä, ja minua helpottaisi, jos sormessani olisi sormus merkiksi _muille_, että olen varattu. Baarissa työskennellessäni työkaverit suosittelivat leikkisormuksen käyttämistä.
Omakohtaisesti kokemus omasta isästäni ja äitipuolestani. Olivat kihloissa 30v.
Äitipuolelleni oli kirjattu testamenttiin hallinta- ja asumisoikeus isäni taloon. Isäni oli puhunut naimisiinmenosta monta kertaa, mutta äp ei halunnut.
Isäni kuolemaan jälkeen selvisi, että talon lisäksi isälläni oli velkaa. Mitä vaihtoehtoja siis oli mielestäsi tässä kohtaa ja mitkä olivat äp:ni oikeudet? Haluan kuulla vastauksesi.
En ole juristi, enk haula puuttua muiden tilanteisiin, kun en niistä mitään tiedä. Ilmeisesti äitipuolesi on viisas nainen, kun ei halunnut naida velkoja niskalleen. Eikö tärkeintäkuitenkn ole rakkaus?
Eli avioliitossa on kyse vain ja ainoastaan rahasta. Ymmärrettävää toki, en väheksy.
Luulenpa, ettei tällä hetkellä tunne ollenkaan oloansa viisaaksi. :D
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
22 sivua ihmisiä, jotka jaksaa kantaa murhetta muiden parisuhteista. Mistäköhän se kertoo?