Milloin tiukkapipoiset rentoutuu ja miten?

Tää on ihan mutua mutta sanoisin että tiukkapipot kilahtelee. Ne saa tiltin työkaverille, naapurille, sukulaiselle ihan sama jollekkin. Sitten taas kerätään uutta painetta. Tuttu on tuollainen ja juo 3-4 kertaa vuodessa. Yksin kun kukaan ei jaksa sitä kännissä. Riidanhaluinen kaikesta valittava tiukkapipo.

Voin olla jonkun mielestä tiukkapipo, kun töissä pidän tiukkaa aikataulua, jotta työt tulee tehtyä eivätkä kasaannu. En pahemmin rupattele tm. Jos ei työn kannalta ole välttämätöntä.

Vapaalla teen mitä huvittaa tai olen tekemättä, koska niistä vastaan vain itselleni.

Ei tiukkapipot muutu se on sairaus. Meillä on töissä oikeesti sellanen joka ei oo ollu ikinä ilonen. Minusta tuollainen käytös on jo mielipuolista. Eikä normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan mutua mutta sanoisin että tiukkapipot kilahtelee. Ne saa tiltin työkaverille, naapurille, sukulaiselle ihan sama jollekkin. Sitten taas kerätään uutta painetta. Tuttu on tuollainen ja juo 3-4 kertaa vuodessa. Yksin kun kukaan ei jaksa sitä kännissä. Riidanhaluinen kaikesta valittava tiukkapipo.

Mistä tiedät, että se juo yksin? Kerrot, että se tekee niin, kun kukaan ei jaksa sitä kännissä.

Minä olen varmaan muutaman rennon ja kivan työtoverin mielestä tylsä tiukkapipo. Vaadin esim. että jos sössii jonkun asiakkaan tilauksen, että siitä ilmoitetaan asiakkaalle. Ihan tylsää! Lisäksi olen sitä mieltä, että ne jotka roikkuvat työajat netissä, ja pakottavat muut tekemäät kaikki työt, eivät saa ylityökorvausta, silloin kun heitä ei ole erikseen pyydetty jäämään töiden jälkeen, vaan haluavat vaan surffata netissä ja kerryttää palkkaa. Enhän minäkään saa korvausta jokaisesta kerrasta kun joudun tekemään töitä ruokatauon ajan.

Olisi varmaan kiva vaan relata ja ottaa rennosti, mutta koska esimies ei ole paikalla (työskentelee eri paikassa, käy hengailemassa joskus ja palaa siten omiin ympyröihinsä) on jonkun oltava se aikuinen. Voi hitsi kuinka tyhmää!

Ja miten relaan: näen ystäviäni, käyn elokuvissa, baareissa, näyttelyissä, shoppaamassa, ravintolassa, luen, katson tv:tä, lenkkeilen, hengaan netissä... mitä näitä nyt on.

Oma pipo on niin kireällä ja olen muutenkin niin vakava ihminen, että vain pullo viiniä löysyttää pipoa.

Kunnon valittaminen rentouttaa aina ja tulee hyvä mieli.

Tiukkikset rentoutuvat nauttimalla perjantaisin 12 viinikumikarkkia ja pullon makukivennäisvettä.

Todellakin voi olla kuin eri ihminen töissä ja vapaa-ajalla. Mä nimittäin olen juurikin tämmöinen. En nyt tiedä olenko varsinaisesti tiukkapipo, mutta sellainen todella viileän asiallinen joka tapauksessa. Hyvin tunnollinen. En tykkää antaa itsestäni oikein mitään syvällisempää tai henkilökohtaista työkavereille, ei mun tarvi heidän kanssaan ystävä olla. Haluan selkeän eron työn ja siviilielämän välille, työ on mulle vaan sellainen pakollinen paha, josta saan rahaa elämiseen niin ei mua kiinnosta siellä sen enempää ketään mielistellä. Vapaa-ajalla olen taas sitten sellainen kaveriporukan pelle ja melkonen rääväsuu :D Sitten jos viihteelle mennään, niin ollaan todellakin viihteellä, olen aika kova juhlija kun sille päälle satun. Eikä mua haittaa välillä esim. harrastaa irtosuhteita näin sinkkuna, tuota ei varmaan kukaan työkaveri pystyis kuvittelemaan musta :D Varsinkin nuorempana, kun oli oikeen kunnon bilevaihe menossa ja ravasin baareissa joka viikonloppu niin mun silloisessa työpaikassa kukaan ei oikein edes uskonut, että mä kävisin missään bilettämässä, olivat todella yllättyneitä kun kerran sattuivat kuulemaan, että oli viikonloppuna baarissa. Ja vielä vähemmän olisivat uskoneet kun olisivat tienneet mitä kaikkea mä silloin aina kännipäissäni sekoilin :D Mä vielä näytänkin sellaiselta kiltiltä ja viattomalta mutta niin se ulkonäkö kuulkaa pettää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan muutaman rennon ja kivan työtoverin mielestä tylsä tiukkapipo. Vaadin esim. että jos sössii jonkun asiakkaan tilauksen, että siitä ilmoitetaan asiakkaalle. Ihan tylsää! Lisäksi olen sitä mieltä, että ne jotka roikkuvat työajat netissä, ja pakottavat muut tekemäät kaikki työt, eivät saa ylityökorvausta, silloin kun heitä ei ole erikseen pyydetty jäämään töiden jälkeen, vaan haluavat vaan surffata netissä ja kerryttää palkkaa. Enhän minäkään saa korvausta jokaisesta kerrasta kun joudun tekemään töitä ruokatauon ajan.

Olisi varmaan kiva vaan relata ja ottaa rennosti, mutta koska esimies ei ole paikalla (työskentelee eri paikassa, käy hengailemassa joskus ja palaa siten omiin ympyröihinsä) on jonkun oltava se aikuinen. Voi hitsi kuinka tyhmää!

Ja miten relaan: näen ystäviäni, käyn elokuvissa, baareissa, näyttelyissä, shoppaamassa, ravintolassa, luen, katson tv:tä, lenkkeilen, hengaan netissä... mitä näitä nyt on.

Tiukkapipon ja laiskurin väliin mahtuu aika monta ihmistyyppiä. Meillä on hyvä tiimi, jossa kaikki hoitavat hommansa, eikä koskaan tarvitse kytätä, huolehtia tai kyseenalaistaa. Edes esimies ei kyttää, koska tietää ja näkee tuloksista, että kaikki tehdään. Meillä on myös henkilöitä, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa priorisointi ja sietävät sen, että joku asia X ei ole YHTÄÄN kiireellinen, joten sen voi tehdä vaikka 2 päivän päästä, jos ei heti ehdi tai tulee kiirellisempää hommaa, kun taas asia y on superoleellinen ja se tehdään ja selvitetään saman päivän aikana.

Ryhmämme tiukkapipo ei voi kuitenkaan elää itsensä kanssa, jos mikä tahansa mitätönkin asia jäisi seuraavalle päivälle. Eikä siinä olisi mitään ongelmaa, jos se pitäisi sen omana tietonaan ja hoitaisi itse. Tämä kuitenkin agitoi koko muun ryhmän mukaan paniikkitunteeseensa, "kun nyt ei ehdi ja tämäkin vielä ja mä inhoon tämmösiä kun nää kestää ja pitää kysyä monelta ihmsieltä ja ja ja pitäs lähtee 2h päästä töistä ja ääääää VOITTEKO NYT AUTTAAAAAA????". Juu, autetaan kyllä, mutta vttu kun sä olisit voinut tehdä sen asian huomenna aamulla vaikka kun tuut, sillä ei ole mitään helvetin merkitystä onko se tehty nyt vai viikon sisällä. Kuormittaa siis vaan muita sen oman tiukkapipoisuutensa kanssa. Ja arvatkaa onko tämä tiukkis itse ikinä auttamassa muita, jos oma työaika on päättymässä parin tunnin sisällä ja kahvitaukokin vielä pitämättä? ;)

Minä olen "tiukkapipo", tosikko ja nipottaja. Sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat toiminnassaan ja vuorovaikutuksessaan arvaamattomia ja potentiaalisesti lisäävät harteilleni negatiivisuuden kuormaa (esim. väheksymällä ja arvostelemalla ei-impulsiivista luonnettani joka vaatii ennakoitavuutta), sekä ympäristössä jossa on paljon vierasta tai epävarmuutta (esim. työyhteisö jossa epäselvä työjako tai muut odotukset), hallinnan tunteen tarve korostuu. Silloin juutun ehkä epäolennaisiin ja/tai tunnen tarvetta tehdä Oikein ne asiat joissa se oikea tapa on tiedossa ja/tai pelaan varman päälle ja/tai ahdistun rajojen venyttämisestä jos jo valmiiksi olen oman mukavuusalueeni rajoilla.

Ja kyllä, todellakin rentoudun ja löysään välillä <3 Sellaisten ihmisten seurassa joiden koen arvostavan minua ja kohtelevan sen mukaan vaikka välillä olisinkin erilainen tai vääränlainen tms. Sellaisten jotka ei naura, ivaa tai suutu jos mietin ääneen / kysyn asiaa jota heidän mielestään ei tarvitsisi vielä miettiä jos lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olenkin miettinyt. Työkaverina tyyppi, joka murehtii kaikki asiat tulevaisuuteenkin saakka, lukee sähköpostit sillä sekunnilla kun ne kolahtaa sinne saapuneet-kansioon ja aloittaa keskustelun aiheesta vieruskaverin kanssa ennen kuin muut ovat edes ehtineet klikata koko viestiä auki. Miettii jo valmiiksi kaikki mahdolliset skenariot mitä jostain asiasta X voi seurata, yleensä ne negatiiviset jutut, jakaa mielessään lomapäiviä vuoden päähän, miettii kolmen viikon päähän että miten toimitaan JOS joku henkilö X ei olekaan paikalla silloin, pohtii ääneen että mitä sit jos kesälomalla kuukauden päästä sataa silloin yks torstai, kun ovat menossa paikkaan X, järjestää joulusiivot siten että nämä kaapit tänä iltana, tuo kaappi toisena iltana, kerran kuussa käydään lauantaisin liikkeestä X hakemassa se yksi herkkupala puolison kanssa syötäväksi, kaupassa käydään aina ensin tässä ja sitten tuossa toisessa, autolla ajetaan näitä katuja ja tuossa järjestyksessä. Iltapäiväkahvipaussi on aina klo xx.23, ruokatauko 12.17 ja aamukaffit 10.34. Vessassa käydään aina 18 minuuttia ennen työpäivän päättymistä ja laukku + takki haetaan siihen työpisteelle jo valmiiksi. Ensimmäinen lähtöaskel kajahtaa klo xx.00, eli sillä sekunnilla kun työpäivä päättyy. Pienikin poikkeama arkeen on katastrofi.

Miten tämmönen ihminen jaksaa elää? Ja miten se selviää jos saa joskus perheenlisäystä? Voi auta armias sen päivärytmit menee ihan solmuun ja todennäköisesti mielenterveys myös.

Minusta voisi varmaan halutessaan kirjoittaa tämän kuuloisen kuvauksen, minuutintarkkaa kellontuijotusta lukuun ottamatta. Kyky orientoitua yllättäviin tilanteisiin on voimakkaasti sidoksissa synnynnäiseen temperamenttiin, vaikka toki lajissa voi kehittyä suuntaan tai toiseen. Hitaasti reagoiva, ennakoitavuutta kaipaava temperamentti ei kuormitu kaikkien skenaarioiden etukäteispohdinnasta (tiettyyn rajaan asti) vaan se nimenomaan keventää elämää ja mahdollistaa suoriutumisen esim. muuttuvassa työssä, mun taas sellainen "mietitään kun vastaan tulee ja reagoidaan ripeästi" tekee hulluksi.

Olen huomannut että mun ajatukset rullaa muita nopeammin tulevaan. Se on automaattista, ajattelua, tajunnanvirtaa. Ei se ole sen raskaampaa kuin sen naapurin johonkin toiseen suuntaan rönsyävä ajatus. Toki hetkessä läsnäolo vaatii multa joskus samanlaista tiedostamista kuin se että ennakoimaton luonne tajuaa tehdä ajoissa kaiken sen mikä vaatii ennakointia. Aika moni asia vaatii, ja se kaikki taas tulee minulta luonnostaan.

Lisääntyminen on sujunut ihan mukavasti, mielenterveyskin säilynyt. Olen varmasti joutunut oppimaan yllättävien tilanteiden sietoa siinä missä joku toinen on sopeutunut siihen että jos meinaa mennä lapsettomasti juhannushäihin, tarttee hankkia lapsille hoitaja ajoissa tai että jos sattuu rytminen tai esim. sairas lapsi niin elämää voi joutua suunnittelemaan tarkastikin. Siinä missä joku muu stressaa että millä viikolla se kouluhiihto aikoikaan kun ei vielä ole suksia, niin minä en, kun merkkasin sen kalenteriin heti kun tieto tuli ja hiihtovermeitä löytyy valmiina sekä nykyinen että seuraava koko - valmiiksi nimikoituina tietysti.

Meillä kaikilla on vahvuutemme, ja pitää yrittää tehdä se oma arki omalle luonteelle mahdollisimman sopivaksi :) En opiskellut ensihoitajaksi vaan työhön jossa asiakkaat tulee ajanvarauksella.

Mulle tuli tästä sellainen fiilis, että kirjoittaja pitää tiukkapipoisina niitä, jotka eivät ota paria sidukkaa rentoutuakseen.

No minä en ota. Rentoudun olemalla yksin, tekemällä käsilläni jotain, kuten pientä nikkarointia. Lukemalla, saunomalla jne. Rentoudun harvoin seurassa, mulla on vain muutamia semmoisia ihmisiä, joiden kanssa osaan olla täysin rento. En kuitenkaan ole tiukkapipoinen omasta mielestäni, vaan sosiaalinen ja huumorintajuinen. Mut latautuminen vaikkapa tiukasta työputkesta tapahtuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä sellainen fiilis, että kirjoittaja pitää tiukkapipoisina niitä, jotka eivät ota paria sidukkaa rentoutuakseen.

No minä en ota. Rentoudun olemalla yksin, tekemällä käsilläni jotain, kuten pientä nikkarointia. Lukemalla, saunomalla jne. Rentoudun harvoin seurassa, mulla on vain muutamia semmoisia ihmisiä, joiden kanssa osaan olla täysin rento. En kuitenkaan ole tiukkapipoinen omasta mielestäni, vaan sosiaalinen ja huumorintajuinen. Mut latautuminen vaikkapa tiukasta työputkesta tapahtuu yksin.

Tästä muuten tuli mieleen yksi tiukkapipoisuutta lietsova tekijä: ihmiset jotka ei kunnioita toisten rajoja tai anna tilaa valita itse. Ota nyt yksi, no sano sano, ei ku tuut nyt mukaan! Jotka ei hyväksy sitä että toinen ei ehkä halua juoda/kertoa yksityisasiaa/lähteä mukaan/tms. tai tarvitsee 5 sekuntia miettimisaikaa eikä painostusta. Niiden ihmisten seurassa pitää olla valmiiksi piikit pystyssä ja ajatuksissaan ehdoton, koska muuten tulee jyrätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tästä sellainen fiilis, että kirjoittaja pitää tiukkapipoisina niitä, jotka eivät ota paria sidukkaa rentoutuakseen.

No minä en ota. Rentoudun olemalla yksin, tekemällä käsilläni jotain, kuten pientä nikkarointia. Lukemalla, saunomalla jne. Rentoudun harvoin seurassa, mulla on vain muutamia semmoisia ihmisiä, joiden kanssa osaan olla täysin rento. En kuitenkaan ole tiukkapipoinen omasta mielestäni, vaan sosiaalinen ja huumorintajuinen. Mut latautuminen vaikkapa tiukasta työputkesta tapahtuu yksin.

Tästä muuten tuli mieleen yksi tiukkapipoisuutta lietsova tekijä: ihmiset jotka ei kunnioita toisten rajoja tai anna tilaa valita itse. Ota nyt yksi, no sano sano, ei ku tuut nyt mukaan! Jotka ei hyväksy sitä että toinen ei ehkä halua juoda/kertoa yksityisasiaa/lähteä mukaan/tms. tai tarvitsee 5 sekuntia miettimisaikaa eikä painostusta. Niiden ihmisten seurassa pitää olla valmiiksi piikit pystyssä ja ajatuksissaan ehdoton, koska muuten tulee jyrätyksi.

Joo, mulla on yksi kaveri jonka kanssa mielellään sovitaan kaikki menot, koska meillä on sopimus että saa perua viime tipassa, ellei meno ole jotain etukäteisjärjestelyjä vaativa tai ellei toinen ole sanonut et tää on ei-peruttava.

Mulle sosiaaliset menot on kalenterissa panostusta vaativia asioita, kuten työmenotkin. Viikonloppu kotona yksin on taivas, jonka jälkeen jaksaa taas höpöttää työkavereiden kanssa hölmöjä. Voittekin varmaan arvata, että en ole ex tempore -lähtijä, en käy baareissa enkä jaa itsestäni enempää kuin mitä haluan, kenelle haluan.

Nukkumalla tietty!

Sisältä kaunis kirjoitti:

Ei tiukkapipot muutu se on sairaus. Meillä on töissä oikeesti sellanen joka ei oo ollu ikinä ilonen. Minusta tuollainen käytös on jo mielipuolista. Eikä normaalia.

Kuinkas se sinun klamydia voi ja oletko jo ehtinyt kertoa kaikille kumppaneillesi? Oli hienoa kertoa siitä AV:llä niin suuri osa sai tietää heti. Seksi ei ole aina pelkkää rentoutumista.

Kertaamalla saksan kielioppia. Lukemalla oikeinkirjoitussääntöjä kielitoimiston sivuilta. Suunnittelemalla tulevien viikkojen ateriat ja laskemalla kaloripitoisuudet valmiiksi. Tekemällä kaappien ja komeroiden suursiivoukset ja imuroimalla oikein huolella joka nurkasta.

Yksin silloin kun muut ei näe.

Minä varmaan olen se pipokireällä olija. Vaadin töissä sääntöjen noudattamista ja sitä, ettei lojuta kännykät kourassa sohvilla ja jätetä potilaita hoitamatta. Lääkemerkinnät pitää olla oikein ja tarkistaa, että lääkejaot on oikein.

Muutenkin olen tiukkapipo kaikessa, että laskut maksetaan ajallaan ja hommat hoidetaan kunnolla. En jaksa katsoa luistamista töistä ja hommista ja epämääräistä notkumista.

Ja mitenkä rentoudun. Mielestäni ihan normaalisti. Lueskelen, katselen leffoja. Käyn lenkillä ja salilla yms.