Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Koska tuollainen mies saa monia muitakin naisia ja todennäköisesti pettää ja jättää sinut ennenpitkää. Naisilla on joku erityisyyden harha, että minussa täytyy nyt olla jotain tosi erikoista ja hienoa kun tuo mies suostui suhteeseen tai avioliittoon kanssani. No ei ole. Mutta jokuhan miehenkin on otettava jos halua pariutua.
Eli voisimme sanoa, että se älykäs, itsensä elättävä, miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea mies todennäköisesti ei olisikaan samassa paketissa noiden lisäksi uskollinen, ja vaikkapa kiltti, ehkä ei edes mukava loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Siis onko joku suorastaan käskenyt sinun "edes sylkeä" jotain "ressukkanörttiä" päin? Missä?
Ei. Yritin vain selittää että jos mies haluaa sellaisen naisen jolla on valinnanvaraa, on ihan pikku pakko yrittää nostaa sitä omaa tasoaan. Niin me naisetkin teemme, you know.
Ja ihminen, joka ei ymmärrä sosiaalisista asioista sen vertaa että viitsisi olla siisti tai jos on sairaalloisen ujo ei todellakaan ole hyvä vanhempi. Vanhemman tehtävä on olla mallina lapselle ja suojella tätä ja jos on avuton lassukka se tuskin sujuu kovin hyvin. Tämä aikaisemmalle kommentoijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
Pinnallista on se että ei valitse miestä jolla on ruskeat hiukset, ei se ettei halua riskeerata omaa henkistä hyvinvointiaan asettumalla jonkun henkisesti sairaan manipuloitavaksi kuukausiksi tai vuosiksi. Oma suhtautumisesi naisiin on sen verran kohtuutonta, että jo näiden viestiesi perusteella varoisin sinua.
Pitkäaikaistyötön ei tarkoita hullua. Ja vaikka hän olisi mielenterveysongelmainenkin, niin niitäkin on moneen lähtöön. Mieleen vaikuttavia lääkkeitä syö hyvin moni työssä käyväkin suomalainen.
Harlekiini-kirjoja lukevat lähes yksinomaan naiset. Se ei ole sattumaa. Naisten maailma nyt vain on sellainen, jossa on tarve täydellisille miehille. Siksi miehen myös kannattaa esittää täydellistä, eikä tyytyä olemaan oma itsensä.
Millainen sinun parisuhteesi on? Esitätkö joka päivä täydellistä vai mikä sen pitää kasassa? Eikä teillä ole mitään muuta?
Sanomattakin selvää ettei ko. naisvihaajahyypiöllä ole parisuhdetta.
jokuvitunhippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
On se vaan kumma, että naiset ei ikinä opi. Naiset aina valitsevat itselleen "unelmiensa prinssin", joka pettää tai lyö, sikailee. Sitten itketään kun "mies" on kusipää.
Naisten pariutumiskriteerit on typeriä.
Hölynpölyä. Minua ei ole yksikään mies lyönyt, pettänyt, sikaillut tai ollut kusipää. Ja ihan unelmieni prinssin kanssa olen naimisissa ollut toistakymmentä vuotta.
Toisten meistä on katsos ihan oikeasti mahdollista saada ihan kaikki. Se tietysti edellyttää sitä että itselläkin on jotain annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.
Mutta mitä jos ei ole hauskoja (tekisi mieli kirjoittaa "hauskoja") vitsejä taukoamatta laukova supliikkimies, joka kylvää myyntimiehen sinnikkyydellä näitä "käyntikortteja" ympärilleen, eikä edes halua olla? En haluaisi olla mikään helvetin myyntimies yleensäkään, en siis myöskään tässä asiassa, ihan luonnostani. Jos tämä on tosiaan ainoa mahdollisuus, niin huonolta näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kummallista millaisia miestenvihaajia nämä lassukat ja ikisinkkumiehet ovat. Halventavat joka ketjussa toisia miehiä, lähtien siitä oletuksesta että mies on joko kiltti tai jännä.
Ikään kuin ei olisi paitsi mahdollista, myös kohtuullisen yleistä että mies on fiksu hyvä kunnon mies ja sen lisäksi hyvännäköinen ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustettu.
Jännämiehet, ihan kuten lassukatkin, on pieniä vähemmistöjä. Pitävät niin pirunmoista meteliä vaan itsestään että ihmisten käsitys todellisuudesta vääristyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.
Ihan vitun kiva kuulla, että ollaan niin sulkeutuneita, että tarvitaan kavereita, että saadaan parisuhde.
Mikä estää tutustumasta ilman jotain helvetin esiliinaa. typerä, sulkeutunut, kuppikuntainen "kulttuuri"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.
Mutta mitä jos ei ole hauskoja (tekisi mieli kirjoittaa "hauskoja") vitsejä taukoamatta laukova supliikkimies, joka kylvää myyntimiehen sinnikkyydellä näitä "käyntikortteja" ympärilleen, eikä edes halua olla? En haluaisi olla mikään helvetin myyntimies yleensäkään, en siis myöskään tässä asiassa, ihan luonnostani. Jos tämä on tosiaan ainoa mahdollisuus, niin huonolta näyttää.
No sitten jäät varmaan yksin, vai mitä?
Hauskuus ei muuten ole mikään edellytys parisuhteelle. Minun mieheni esimerkiksi on täysin huumorintajuton. Se ei haittaa koska niin olen minäkin. Inhoan vitsejä kertovia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
jokuvitunhippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
On se vaan kumma, että naiset ei ikinä opi. Naiset aina valitsevat itselleen "unelmiensa prinssin", joka pettää tai lyö, sikailee. Sitten itketään kun "mies" on kusipää.
Naisten pariutumiskriteerit on typeriä.
Hölynpölyä. Minua ei ole yksikään mies lyönyt, pettänyt, sikaillut tai ollut kusipää. Ja ihan unelmieni prinssin kanssa olen naimisissa ollut toistakymmentä vuotta.
Toisten meistä on katsos ihan oikeasti mahdollista saada ihan kaikki. Se tietysti edellyttää sitä että itselläkin on jotain annettavaa.
Jos olet tosiaan kermaperse, joka saa elämässä "ihan kaiken" ja valkkaa parhaat päältä eikä edes sylkäise ällöä ressukkanörttiä päin, niin et ehkä ole kovin sopiva henkilö neuvomaan muita.
Muutenkin ihmetyttää hieman, miksi sinunlaisellasi olisi niin tylsää elämässä, että käyttäisit perjantai-iltasi täällä meuhkaten. Kunhan sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.
Mutta mitä jos ei ole hauskoja (tekisi mieli kirjoittaa "hauskoja") vitsejä taukoamatta laukova supliikkimies, joka kylvää myyntimiehen sinnikkyydellä näitä "käyntikortteja" ympärilleen, eikä edes halua olla? En haluaisi olla mikään helvetin myyntimies yleensäkään, en siis myöskään tässä asiassa, ihan luonnostani. Jos tämä on tosiaan ainoa mahdollisuus, niin huonolta näyttää.
No sitten jäät varmaan yksin, vai mitä?
Hauskuus ei muuten ole mikään edellytys parisuhteelle. Minun mieheni esimerkiksi on täysin huumorintajuton. Se ei haittaa koska niin olen minäkin. Inhoan vitsejä kertovia ihmisiä.
Millä logiikalla jään yksin tuosta syystä, jos se vitsien murjonta ei nyt sitten kuitenkaan ole mikään edellytys? Mitä ihmettä? Olet ehkä täällä vain trollaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Ei ole parempi. Kun kerran lähdet sille "kiva kaveri" -polulle niin ajaudut vain syvemmälle siihen rooliin. Kokemukseni mukaan nämä "bestisnaiset" eivät myöskään pane rikkaa ristiin naittaakseen mieslakeijanska kavereilleen. Saattavatpa jopa aktiivisesti sabotoida tätä.
Tokkopa sentään.
Taitava mies etsii itselleen sosiaalisia naiskavereita, mielellään naisvaltaisilta aloilta. Heillä on usein paljon juuri samanikäisiä naisia kavereina. Sitten vaan verkostoitumaan ja juttelemaan. Hymy, reipas esittäytyminen, muutama hauska vitsi tai ystävällinen lause, kehu, kiitos - ovat kuin käyntikortteja. Näitä "käyntikortteja" kun kylvää ympärilleen taidolla ja myyntimiehen sinnikkyydellä, voi jo hyvässä tapauksessa odottaa jopa yhteydenottoja naisilta. Tämä toimi ainakin minulla tosi hyvin. Enkä ole näyttävä tai pitkä mies.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.
Ja tämähän ei tapahtunut oikeassa elämässä vaan AV-mamman päässä. Kyselin täällä joskus, että kuinka moni on oikeasti esitellyt kaverimiehiään sinkkukavereilleen niin yhtään tapausta ei löytynyt. Yksi väitti esitelleensä, mutta ilmeisesti olivat vain sattuneet samaan aikaan samaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Koska tuollainen mies saa monia muitakin naisia ja todennäköisesti pettää ja jättää sinut ennenpitkää. Naisilla on joku erityisyyden harha, että minussa täytyy nyt olla jotain tosi erikoista ja hienoa kun tuo mies suostui suhteeseen tai avioliittoon kanssani. No ei ole. Mutta jokuhan miehenkin on otettava jos halua pariutua.
Hyvä että tulee ilmi tämä miesten pariutumiskäyttäytyminen. Koska myös väitetään että naiset saa seksiä halutessaan niin ei naisilla siis ole mitään syytä alkaa suhteeseen. Parempi pysyä sinkkuna ja panna niiden alfojen kanssa. Alan levittää tätä tietoa nuorille naisille ettei miehet huijaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Siis onko joku suorastaan käskenyt sinun "edes sylkeä" jotain "ressukkanörttiä" päin? Missä?
Ei. Yritin vain selittää että jos mies haluaa sellaisen naisen jolla on valinnanvaraa, on ihan pikku pakko yrittää nostaa sitä omaa tasoaan. Niin me naisetkin teemme, you know.
Ja ihminen, joka ei ymmärrä sosiaalisista asioista sen vertaa että viitsisi olla siisti tai jos on sairaalloisen ujo ei todellakaan ole hyvä vanhempi. Vanhemman tehtävä on olla mallina lapselle ja suojella tätä ja jos on avuton lassukka se tuskin sujuu kovin hyvin. Tämä aikaisemmalle kommentoijalle.
Hah hah hah. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että pukeutumisella ei voi piilottaa luonteensa vikoja.
Kyllä naiset on pinnallisia. Kyllä, en ole niin epätoivoinen idiootti, että pukeutuisin trendikkäästi saadakseni naisen. Siististi ja kasuaalisti pukeudun kyllä ja käyn myös suihkussa, mutta idiootteja kledjuilla leveilijöitä en jaksa ymmärtää sukupuoleen katsomatta.
Stereotypiat, miksi ne on itsestään selvyyksinä useimpien lampaiden aivoituksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jokuvitunhippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
On se vaan kumma, että naiset ei ikinä opi. Naiset aina valitsevat itselleen "unelmiensa prinssin", joka pettää tai lyö, sikailee. Sitten itketään kun "mies" on kusipää.
Naisten pariutumiskriteerit on typeriä.
Hölynpölyä. Minua ei ole yksikään mies lyönyt, pettänyt, sikaillut tai ollut kusipää. Ja ihan unelmieni prinssin kanssa olen naimisissa ollut toistakymmentä vuotta.
Toisten meistä on katsos ihan oikeasti mahdollista saada ihan kaikki. Se tietysti edellyttää sitä että itselläkin on jotain annettavaa.
Kokoomuslaisuus on täyttä vitun paskaa.
Vierailija kirjoitti:
"TOINEN neuvo on tämä: toista ihmistä pitää lähestyä puhumalla, joten täytyy oppia avaamaan suunsa. Se on klisee, mutta suomalaiselle usein edelleen vaikea asia.
Sillä ei ole lähestulkoon mitään väliä, mitä small talkissa sanoo, Kinnunen lohduttaa.
”Miehet usein jännittävät sitä, antavatko he itsestään fiksun vaikutelman. Sitä on turha miettiä – pääasia on, ettei ole hiljaa.”
Tee siis näin: Aloita keskustelu vaikka hississä ja aloita se mistä tahansa aiheesta. "
Suomalaiselle NAISELLE keskustelun avaaminen on äärimmäisen hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Koska tuollainen mies saa monia muitakin naisia ja todennäköisesti pettää ja jättää sinut ennenpitkää. Naisilla on joku erityisyyden harha, että minussa täytyy nyt olla jotain tosi erikoista ja hienoa kun tuo mies suostui suhteeseen tai avioliittoon kanssani. No ei ole. Mutta jokuhan miehenkin on otettava jos halua pariutua.
Eli voisimme sanoa, että se älykäs, itsensä elättävä, miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea mies todennäköisesti ei olisikaan samassa paketissa noiden lisäksi uskollinen, ja vaikkapa kiltti, ehkä ei edes mukava loppujen lopuksi.
Harvemmin on kiltti. Sama koskee pynttäytyneitä naisia. Kun nainen näyttää kanalta, kotkottaa kuin kana ja kävelee kuin kana, niin hyvin todennäköisesti hänen luonteensakin on kuin kanan.
Naisilla on miehiin verrattuna puolellaan sellainen etu, että laittautumattomat poikatytöt saavat usein valtavan suosion. Ei meikkiä, pitkät, värjäämättömät usein vapaana liehuvat hiukset ja kohtelias mutta reilu asenne, niin poikatytöllä on vientiä aivan hirmuisesti. Ihan sama, näyttääkö pylly hyvältä poikatytön maastohousuissa, niin vientiä riittää silti. Olen itsekin tällaisesta tytössä miesporukassa taistellut. Tavoittelijoita oli monta, poikatyttöjä vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"TOINEN neuvo on tämä: toista ihmistä pitää lähestyä puhumalla, joten täytyy oppia avaamaan suunsa. Se on klisee, mutta suomalaiselle usein edelleen vaikea asia.
Sillä ei ole lähestulkoon mitään väliä, mitä small talkissa sanoo, Kinnunen lohduttaa.
”Miehet usein jännittävät sitä, antavatko he itsestään fiksun vaikutelman. Sitä on turha miettiä – pääasia on, ettei ole hiljaa.”
Tee siis näin: Aloita keskustelu vaikka hississä ja aloita se mistä tahansa aiheesta. "
Suomalaiselle NAISELLE keskustelun avaaminen on äärimmäisen hankalaa.
Ja kyllähän miehenä oppii, milloin suunsa kannattaa avata. Kyllä sitä oppii tunnistamaan, milloin oma taso riittää. Ei miehen kannata yritä jutella niitä näitä kenen tahansa naisen kanssa. Naiset kyllä tekevät hyvin selväksi, jos taso ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
No voi herrajumala. Se, jolla on varaa valita, ei tietenkään ala matopurkkeja aukomaan siinä toivossa että yhden sisällä olisi kultasormus
Sepä se, tätä olen yrittänyt sanoa koko ajan. Naiselle merkitsee pinta. Se kannattaa muistaa naisen tavoittelussa aina. Siisti pukeutuminen, sujuva ulosanti ja kyky saada nainen tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Ja pöksyt lähtevät.
Siksi ulkonäöllisesti vähintään ylempää keskitasoa olevat sosiaalisesti sujuvat miehet tekevät kaadoista valtavan osan.
Ei vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona kyyhöttävä nörtti naista saa. Eivät naiset tule kyselemään häneltä, millainen mies olet, vaan naiset valitsevat parhaat päältä ulkoisten kriteereiden perusteella. Nörtistä voisi tulla vaikka kuinka tasa-arvoinen puoliso ja hyvä isä, mutta nörtti ei vain vetoa, koska nörtin pinta ei vetoa.
Jostain syystä on kuitenkin niin, että kun miehille opettaa pinnallisuuden vetoavan naisiin, niin naiset nousevat takajaloilleen.
Ihminen joka valitsee kyyköttää vanhentuneissa kehyksissä ja flanellipaidassa ujona tuskin on kovin hyvää isämateriaalia. Fiksu ihminen tietää että pärjätäkseen maailmassa täytyy näyttää edes kohtuullisen normaalilta ja omata kohtalaiset sosiaaliset taidot. Tämän jälkeen fiksu ja määrätietoinen ihminen hankkii itselleen tarvittavat taidot.
Siedettävässä ulkoasussa on kyse kanssaihmisten kunnioituksesta. Ei minua kiinnosta tutustua mieheen joka ei kunnioita lähimmäisiään sen vertaa että viitsisi näyttää siitiltä näiden takia.
Ja jos on mahdollista saada mies joka on mukava, älykäs, kiltti, uskollinen, itsensä elättävä ja lisäksi miehekäs, hyvinpukeutuva ja komea, miksi pitäisi edes sylkeä ressukkanörttiin päin?
Koska tuollainen mies saa monia muitakin naisia ja todennäköisesti pettää ja jättää sinut ennenpitkää. Naisilla on joku erityisyyden harha, että minussa täytyy nyt olla jotain tosi erikoista ja hienoa kun tuo mies suostui suhteeseen tai avioliittoon kanssani. No ei ole. Mutta jokuhan miehenkin on otettava jos halua pariutua.
Hyvä että tulee ilmi tämä miesten pariutumiskäyttäytyminen. Koska myös väitetään että naiset saa seksiä halutessaan niin ei naisilla siis ole mitään syytä alkaa suhteeseen. Parempi pysyä sinkkuna ja panna niiden alfojen kanssa. Alan levittää tätä tietoa nuorille naisille ettei miehet huijaa suhteeseen.
Oletteko te lesboja, kun toisen muijan pillulle tuoksuvasta siittimestä kiihotutte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"TOINEN neuvo on tämä: toista ihmistä pitää lähestyä puhumalla, joten täytyy oppia avaamaan suunsa. Se on klisee, mutta suomalaiselle usein edelleen vaikea asia.
Sillä ei ole lähestulkoon mitään väliä, mitä small talkissa sanoo, Kinnunen lohduttaa.
”Miehet usein jännittävät sitä, antavatko he itsestään fiksun vaikutelman. Sitä on turha miettiä – pääasia on, ettei ole hiljaa.”
Tee siis näin: Aloita keskustelu vaikka hississä ja aloita se mistä tahansa aiheesta. "
Suomalaiselle NAISELLE keskustelun avaaminen on äärimmäisen hankalaa.
Ja kyllähän miehenä oppii, milloin suunsa kannattaa avata. Kyllä sitä oppii tunnistamaan, milloin oma taso riittää. Ei miehen kannata yritä jutella niitä näitä kenen tahansa naisen kanssa. Naiset kyllä tekevät hyvin selväksi, jos taso ei riitä.
Mikä ihmeen "taso", kuulostat harhaiselta.
Jep! Yks mies (entinen työkaveri) rupesi mulle kaveriksi. Viime vuonna aloitin uudessa työpaikassa. Työpäivän jälkeen näin kaverimiestä ja mies tuli mua työpaikalleni vastaan. Olin siinä lähtöä tekemässä ja juttelin vielä työkaverinaisen kanssa kun mies tuli siihen porukkaan. Esittelin heidät toisilleen. Kaverimiehellä ja työkaverillani synkkas ja heistä syntyi pari ☺️ Eli kyllä ainakin tällä kaverimiehellä oli hyötyä ruveta naisen kaveriksi sen sijaan että olisi istunut kotona katkerana jurnuttamassa.