Lue keskustelun säännöt.
HS: Sinkkumies, näin löydät kumppanin
09.11.2017 |
Voisiko joku ystävällisesti referoida miten se kumppani HS:n mukaan löytyy. Juttu on maksullinen.
Kommentit (352)
Aikaisempaan viitaten: joogalla on yhtä vähän tekemistä uskonnon kanssa kuin murtomaahiihdolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?
Ollaan sitten työkavereita, jos olet sitä mieltä. Tällä alalla säilyy työ- ja henkilökohtaiset yhteydet vaikka työpaikat ihmisillä vaihtuukin. En selitä tarkemmin.
En tiedä ymmärsinkö aikaisemmat viestisi väärin, sillä luulin, että halusit mielipiteitä siitä ovatko nämä henkilöt töissäsi "kunnon" kavereita vai enemmänkin tuttavia yms (ja kirjoitin tuon työkaveri kommentin, mutta en muita sinulle lähetettyjä viestejä). Minusta tuo kuulostaa enemmän työkaveruudelta (toki todella hyvältä sellaiselta) ja tämä sen takia, ettette vaikuta olevan töiden ulkopuolella yhteyksissä (ja kuten itsekin sanoit puheluissa puhutaan ensin työasioita ja sitten mahdollisesti henkilökohtaisia juttuja). Mutta mikäänhän ei estä soittamasta tai lähettämästä viestiä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa tai näkemästä muissa kuin työyhteyksissä ja viemään kaveruuttaa myös työpaikan ulkopuolelle, jos sitä haluaa :)
En todellakaan halua kenenkään arvioivan ovatko ystäväni todellisia vai pelkkiä kavereita. Tämä on muutenkin kummallinen sivupolku, joka kai lähti ajatuksesta, että ystävien ja kavereiden kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Ei tutustu, jos kaikki jo tuntevat toisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että mies on pitkäaikaistyötön voi tarkoittaa sellaista matopurkkia ettei kukaan halua edes kokeilla sitä avata.
Siinähän jutun juoni onkin, ettei tahdota kokeilla. Valintakriteerit ovat pinnalliset, eikä vaivaa tai pettymyksiä olla valmiita näkemään. Ratkaisut tehdään vaikutelman ja pinnan perusteella.
Ei minulla mitään tällaista käytäntöä vastaan ole, mutta ihmettelen vain sitä, miksi naiset yrittävät ohjeistaa miehiä ihan muuhun kuin minkä perusteella he valintansa tekevät.
Pinnallista on se että ei valitse miestä jolla on ruskeat hiukset, ei se ettei halua riskeerata omaa henkistä hyvinvointiaan asettumalla jonkun henkisesti sairaan manipuloitavaksi kuukausiksi tai vuosiksi. Oma suhtautumisesi naisiin on sen verran kohtuutonta, että jo näiden viestiesi perusteella varoisin sinua.
Pitkäaikaistyötön ei tarkoita hullua. Ja vaikka hän olisi mielenterveysongelmainenkin, niin niitäkin on moneen lähtöön. Mieleen vaikuttavia lääkkeitä syö hyvin moni työssä käyväkin suomalainen.
Harlekiini-kirjoja lukevat lähes yksinomaan naiset. Se ei ole . Naisten maailma nyt vain on sellainen, jossa on tarve täydellisille miehille. Siksi miehen myös kannattaa esittää täydellistä, eikä tyytyä olemaan oma itsensä.
En tunne ketään joka lukisi harlekinromaaneja 😃. Ei kun peruutus, tunsin yhden niin heikkolahjaisen naisen ettei koskaan päässyt työelämään. Voihan olla että tämä olisi ollut sitten sinun kohderyhmää. Ehkä täydellisen esittämisesi olisi mennyt hänellä läpi.
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?
Ollaan sitten työkavereita, jos olet sitä mieltä. Tällä alalla säilyy työ- ja henkilökohtaiset yhteydet vaikka työpaikat ihmisillä vaihtuukin. En selitä tarkemmin.
En tiedä ymmärsinkö aikaisemmat viestisi väärin, sillä luulin, että halusit mielipiteitä siitä ovatko nämä henkilöt töissäsi "kunnon" kavereita vai enemmänkin tuttavia yms (ja kirjoitin tuon työkaveri kommentin, mutta en muita sinulle lähetettyjä viestejä). Minusta tuo kuulostaa enemmän työkaveruudelta (toki todella hyvältä sellaiselta) ja tämä sen takia, ettette vaikuta olevan töiden ulkopuolella yhteyksissä (ja kuten itsekin sanoit puheluissa puhutaan ensin työasioita ja sitten mahdollisesti henkilökohtaisia juttuja). Mutta mikäänhän ei estä soittamasta tai lähettämästä viestiä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa tai näkemästä muissa kuin työyhteyksissä ja viemään kaveruuttaa myös työpaikan ulkopuolelle, jos sitä haluaa :)
En todellakaan halua kenenkään arvioivan ovatko ystäväni todellisia vai pelkkiä kavereita. Tämä on muutenkin kummallinen sivupolku, joka kai lähti ajatuksesta, että ystävien ja kavereiden kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Ei tutustu, jos kaikki jo tuntevat toisensa.
Jaaha. Jos kyse on työporukasta, niin ei ihmekään ettei tutustu. Jos vietetään työporukan kanssa baari-iltaa, niin ei sinne tietenkään kukaan omia kavereitaan tuo! Ja jos ainoat kaverisi ovat työporukasta ja kuten itsekin sanoit, et näe heitä missään muualla kuin töissä ja työporukan baari-illoissa (jossa on tarkoituskin viettää aikaa omalla porukalla) niin en ihmettele ettet tapaa heidän kauttaa uusia ihmisiä. Sen takia yritinkin sanoa, että yritä laajentaa sitä yhteydenpitoa ja ottaa yhteyttä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa ja nähdä näitä ihmisiä myös vapaa-ajalla. Sillä niitä uusia ihmisiä tapaa sitten näiden kavereiden järjestämissä illanistujaisissa ym. mutta niihin pitää ensin saada kutsu ja sen kutsun saa, kun ollaan muutenkin tekemisissä kuin vain töiden kautta.
Tää nyt on vähän kuin valkoinen ihminen neuvoisi mustaa että miten pitää käyttäytyä että saa ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Eikö se ole hyvä jos pääsee kaikensorttisista elättäjän etsijöistä eroon? Sinulla ovat kaikki mahdollisuudet hankkia itsellesi uusi, hyväpalkkainen ja työllistävä, ammatti. Sen lisäksi kyllä kirjoitustaitoinen on selkeässä etulyöntiasemassa naismarkkinoilla verrattuna sellaiseen, joka ei osaa muuta kuin postata kuvan munistaan naiselle. Munienkuvia tulee sinkkunaiselle jatkuvasti jos etsii seuraa somen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valinnoissaan tavattoman pinnallisia.
Minä pärjään naisten kanssa kirjoittamalla. Olen koulutettu, pystyn tuottamaan ehjää tekstiä ja kirjoittamaan kulttuurista, erityisesti kirjallisuudesta. Harrastan fiktion kirjoittamista itsekin. Osaan myös tehdä kekseliäitä nettideitti-ilmoituksia. Ainakin ne ovat sellaisia, joihin naiset vastaavat.
Kun olen tovin jonkun naisen kanssa kirjoitellut, hän saattaa olla hyvin innokas tapaamaan, kunnes kuulee, että olen pitkäaikaistyötön. Teksti kelpaa ja kuva kelpaa, mutta status ei.
Kirjoittelu loppuu siihen. Joko nainen ei vastaa enää ollenkaan tai sitten hän rupeaa lähettelemään hyvin lyhyitä viestejä näennäisine tsemppeineen.
Älkää miehet uskoko naisia. Heille on tärkeää pinta, miehen luoma tunnelma ja miehen status ja elatuskyky. Joukossa on tietenkin harvinaisia poikkeuksia, mutta perustotuus on, että naiset eivät ole kiinnostuneet syvemmistä ajatuksistanne, filosofioistanne, arvoistanne tai edes siitä, tulisiko teistä hyvä isä.
Tutustumisvaiheessa nainen elää lähes yksinomaan vaikutelmasta ja tunteistaan, järjestä ja analyyttisyydestä viis. Siksi kevytmieliset helppoheikit pystyvätkin naisia kaatamaan. Lipevillä puheilla pääsee pitkälle, jos vain osaa roolinsa esittää.
Mulla akateemista keskipalkkaa nauttivalla miehellä homma kärähtää yleensä kuvan lähettämiseen. Tätä ei vain voi voittaa
Oletko asettanut kuvasi jonkun suorasukaisen tahon arvioitavaksi? Miehillä on paljon ihan hirveitä kuvia. Esim oma mieheni otti facebookia varten niin hirveän kuvan että jos olisin antanut hänen sen laittaa, varmasti olisi huhut alkaneet levitä että "Jarmo" on sairastunut tai alkoholisoitunut.
Mulla oli useita erilaisia kuvia. Maksoin jopa valokuvausta puoliammattimaisesti tekevälle kaverilleni, että ottaa musta hyviä kuvia. Luulisi että edes jokin niistä olisi onnistunut
Vaikea sanoa kun ei näe kuvia. Onko sillä puoliammattilaisella kaverilla tyttöystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ovat kaikki mahdollisuudet hankkia itsellesi uusi, hyväpalkkainen ja työllistävä, ammatti.
Tein jo toisen tutkinnon hyödyttömän kulttuurialan tutkinnon rinnalle, mutta ei sekään työllistänyt, vaikka kysyntää piti olla. Enää ei ole rahaa opiskella, koska en saa opiskeluun tukia.
Olen nyt joka tapauksessa tuplamaisteri, mutta niin kauan työttömänä ollut, että tuskin minua kukaan työllistää. Elämä on ollut pelkkää opiskelua, lyhyttä pätkää ja pitkää työttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Öh....kansanopiston kursseilla käy naimisissa olevia perheenäitejä...
Sun kannattaa mennä yksityiselle joogasalille, niissä käy ihan tajuttoman hyvännäköisiä naisia, jotka kyllä kiinnostuu susta, kunhan käyttäydyt normaalisti siellä ja haet kontaktia normaalisti.
Jooga on tosi hyvä tapa tutustua naisiin, samoin jotkut muut vastaavat jutut, niissä ei kans käy paljon miehiä ja osoitat kiinnostuksella tuollaista kohtaan tavallaan olevasi "syvällisempi" kuin muut miehet ja se on catnipia naisille. Joogaavat miehet saa yleisesti ottaen potkia pois kimpustaan naisia, kun ne käy niin kuumina.
Mutta ei siis missään tapauksessa ikinä jonkun kansanopiston kursseille tai vastaaville, ne on tietynlaisille tyypeille.
Ai niin, ja lisäyksenä.
Suhtaudu positiivisesti kaikkiin naisiin tuollaisessa tilanteessa.
Ne muut naiset tarkkailee sua, ja jos toinen nainen on rento sun seurassa ja sä sen seurassa, ne huomaa sen, niin se lisää sun kiinnostusta niiden silmissä.
Kävin siellä täysin sen itse joogan takia, etten olisi niin kankea ukko. En tunkenut sinne niinkään treffiseuran toivossa. Olen tuosta syksystä alkaen käynyt naapurikunnan äijäjoogassa viikoittain, vaikka se tuntuukin olevan enemmän semmoista hyvinvointi-jumppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se että sinkkunainen yrittää varta vasten naittaa miespuolisen sinkkuystävänsä ole edes se idea, vaan se että jos olet naisen kaveri, pääset mukaan kaikenlaiseen äksöniin jossa on mukana naisen kavereita, sekä mies- että naispuolisia, jotka taas puolestaan avaavat uusia ovia. Pääset bileisiin, baarissa naisen verkoston kautta on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että olet jonkun naisen kaveri on jo itsessään suositus jonka avulla pääsee pitemmälle kuin tanssilattian laidalla yksin tuoppiinsa kanssa ja kännistä kiiluvin silmin tujottava voisi ikinä päästä.
No ei. Naiset luokittelevat miehet joko tietoisesti tai alitajuntaisesti seurustelu- ja kaverimatskuksi. Jos päädyt kaverimatskuna naisen verkostoon niin tämä myös tuo oman näkemyksensä ilmi kavereilleen sekä pitää sinusta tiukasti kiinni eli välttää esittelemästä potentiaalisille kumppaniehdokkaille. Naisen kanssa voi olla kaveri tai oikeammin tuttava, mutta pitää tuoda koko ajan selvästi ilmi että on haku päällä jottei joudu listalla puhtaaksi kaverimatskuksi. Tällöin myös naisen kaveritkin kiinnostuvat.
Ja joku mainitsikin, että jos mies on sosiaalisesti taitava ja menevä, niin hän ei tarvitse kenenkään naisen sosiaalista verkostoa vaan pystyy rakentamaan omansa. Jos ajatuksena siis on, että ujo kilttimiestyyppinen sinkkumies yhtäkkiä innostuisi minglailemaan sujuvasti kaverinaisen kutsumana samppisbrunsseilla ja löytäisi sieltä itselleen puolison.
Joo, sosiaalisesti taitava ei tietenkään tarvi. Mutta kun tässä ei puhutakaan sosiaalisesti taitavista vaan tosi toistaitoisista jotka ei pysty muodostamaan itselleen sosiaalista verkostoa omin voimin. Olen kuitenkin näiden puheista ymmärtänyt, että heillä olisi mahdollista päästä naisten kavereiksi, mikä olisi melkoinen edistysaskel. Tosin luulen kyllä että kaikki nämä jutut friendzonelle päätymisestä ovat täyttä teoriaa joka on opittu jostain redditistä. Eli todellisuudessa ei mitään mahkuja kaverisuhteisiin naistenkaan kanssa. Tai korkeintaan just joku kynnysmatto lakeija jota ikävällä luonteella varustettu yksilö hyväksikäyttää. Ja mistä ne shampanjabrussit tuli? Itse kyllä lähinnä ajattelin sitä että baarissa voisi mennä puhumaan kaverinaiselle ja samalla moikata naisen kaveriporukan, jäädä ehkä juttusille siihen laajemminkin, päätyä lopulta loppuillasta eroon naiskaverista ja löytää aamulla itsensä jonkun Peten jatkoilta jossa muuten tutustuikin ihan kivaan Millaan jota voisi olla kiva nähdä uudestaan. Ja sitten kas, yhtenä iltana Milla tuleekin vastaan baarissa ja Millahan on siis periaatteessa tuttu ja hänelle voi mennä puhumaan...
Tuossa on jo niin pitkä jatkumo täynnä sattumanvaraisia muuttujia ettei sellaisen varaan voi mitään strategiaa rakentaa. Käytännössä tuollaisen skenarion toteutuminen vaatii mieheltä täyttä elämäntaparemonttia (pitää juosta baareissa ystävien kanssa ja yksin, avata rohkeasti keskusteluita jne.).
Lisäksi laitat small talkin onnistumiselle aivan älyttömän pienen painoarvon ja oletat sen toimivan joka kerta. Vaikka olen itse töiden ja harrastusten pohjalta kohtalaisen rutinoitunut puhuja, niin voin sanoa ettei tuollainen satunnainen juttelu kaverinaisporukan tai yksittäisen naisen kanssa kovinkaan usein onnistu miehen näkökulmasta. Vastaanottoon vaikuttaa paljon miehen olemus ja status kyseisessä tilassa. Esimerkiksi naiskaveriporukan kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan vaikka tuntisi yhden jos muut suhtautuvat penseästi.
Mistä tullaankin siihen harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen joka on ihan nounou ajatuksena. Ja lisäksi, on harjoiteltava sitkeyttä. Mihin tahansa porukoihin on vaikea päästä meidän kulttuurissa. Olin itse mammakerhossa varmaan kaksi kuukautta orpona piruna kunnes aloin vähitellen tutustua ja lopulta päädyin osaksi toimintaa vetävää porukkaa. Mutta jos olisin siis ensimmäisten viikkojen jälkeen todennut että ei tästä tule mitään, olisipa jäänyt tuokin asia kokematta.
Samaa sinnikkyyttä ei yleensä toivota mieheltä, joka lähestyy penseästi suhtautuvaa naista. Näissä on varmaan joku kaikille itsestään selvä eroavaisuus. Sitä tuntematta olen jättänyt tuppautumatta sekä ryhmiin että naisten seuraan.
No mutta suhtautuuko se sinin kaverinainen penseästi kun menet juttelemaan sille? Jos näin on niin olet ymmärtänyt kaveruuden idean ihan väärin. Sehän se just on pointti tuossa kaverinaisessa, että voit mennä baarissa juttelemaan hänelle ilman penseyttä, ja vaikka tämän kaverit eivät välittömästi suostuisikaan kosintaasi, sinusta tulisi vähitellen osa kalustoa ja sitten ehkä jotain muuta, jollekin heistä tai heidän kauttaan tutuksi tulleelle ihmiselle.
Ei kaverinaiset tietenkään suhtaudu penseästi. Kysymys onkin siitä miten päädytään kavereiksi. Kehenkään heistä en ole itse yrittänyt tutustua vaan tutustuminen on tapahtunut olosuhteiden välttämättömyydestä eli töistä tai luottamustoimien hoidosta. Yhdenkään kaverinaisen kautta en ole tutustunut uusiin ihmisiin.
No oletko ollut näiden kanssa iltaelämässä? Oletko päätynyt jonkinlaiseksi osaksi heidän kaveripiiriään. Sen kyllä uskon ettei missään luottamustoimen kokouksessa kukaan kovin herkästi pariudu, jollei käy iso mäihä.
Olen ollut heidän kanssa iltaelämässä, kuitenkin aina niin että ollaan osa samaa (työ)porukkaa. Ketään en ole nähnyt baarissa sattumalta, enkä myöskään tiedä heidän kaveripiireistään mitään. Luottamustoimiinkin liittyy satunnaisia illanviettoja, mutta aina "omalla porukalla", ts. ilman tilaisuutta uusien ihmisten tapaamiseen.
Tällainen nainen ei kylläkään ole kaverisi vaan ihan vain tuttava tai kolleega. Ei vastaa sitä tarkoitusta jossa olet yhteydessä johonkin ihmiseen tämän yksityiselämässä ja henkilökohtaisen yhteyden kautta, ei vain töissä tai harrastuksissa.
Muutamien kanssa jutut on sen verran henkilökohtaisia, että uskoisin meidän olevan pelkkää työkaveruutta tai satunnaista tuttavuutta syvempiä ystäviä. Ainakin olen ymmärtänyt, että naisetkaan eivät puhu ihan kenelle tahansa avioeroista, uusista suhteista, tai omien lasten tai vanhempien kanssa olevista ongelmista.
No riippuu vähän humalan tasosta. Mutta tästä on turha jatkaa jauhamista, koska et selkeästi ole kuitenkaan näiden ihmisten ystävä sillä lailla että kuuluisit heidän elämäänsä muuten kuin työn ja ilmeisesti satunnaisten työperäisten baari-iltojen kautta.
Lasketaanko noin kerran kuukaudessa tapahtuva soittelu, henkilökohtaiset sähköpostit ja pikaviestit jonkun elämään kuulumiseksi?
Ottavatko he yhteyttä sinuun muissa kuin työasioissa? Otatko sinä heihin? Kerrotko itse heille asioita henkilökohtaisesta elämästäsi?
Yhteyttä otetaan puolin ja toisin. Yleensä on joku työasiakin hoidettavana, mutta sen jälkeen voimme puhua puoli tuntia kaikesta muusta. Ja kyllä, minäkin kerron sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita en kertoisi hyvänpäiväntutulle. En nyt ihan kaikkea kerro kenellekään (AV:lle kirjoittelu on synkin salaisuuteni).
Kuulostaa siltä, että olette tällä hetkellä hyviä työkavereita. Tulette hyvin toimeen ja puhutte henkilökohtaisistakin asioista, mutta kommunikaatio lähtee aina liikkeelle töihin liittyvistä asioista. Itsellänikin on ollut tuon kaltaisia "kaverisuhteita", joissa tullaan erittäin hyvin toimeen, jaetaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta se tapahtuu aina töissä tai jotenkin töihin liittyvässä tapahtumassa (työporukan baari-illat lasketaan myös tähän). Siinä vaiheessa, kun joku vaihtaa työpaikkaa yhteydenpito loppuu, sillä työn kautta ei enää tule näitä kohtaamisia, joissa sitten myös henkilökohtaisia asioita puhuttiin. Mitä luulet, jos sinä tai (työ)kaverisi vaihtaisi työpaikkaa, säilyisikö yhteydenpito?
Ollaan sitten työkavereita, jos olet sitä mieltä. Tällä alalla säilyy työ- ja henkilökohtaiset yhteydet vaikka työpaikat ihmisillä vaihtuukin. En selitä tarkemmin.
En tiedä ymmärsinkö aikaisemmat viestisi väärin, sillä luulin, että halusit mielipiteitä siitä ovatko nämä henkilöt töissäsi "kunnon" kavereita vai enemmänkin tuttavia yms (ja kirjoitin tuon työkaveri kommentin, mutta en muita sinulle lähetettyjä viestejä). Minusta tuo kuulostaa enemmän työkaveruudelta (toki todella hyvältä sellaiselta) ja tämä sen takia, ettette vaikuta olevan töiden ulkopuolella yhteyksissä (ja kuten itsekin sanoit puheluissa puhutaan ensin työasioita ja sitten mahdollisesti henkilökohtaisia juttuja). Mutta mikäänhän ei estä soittamasta tai lähettämästä viestiä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa tai näkemästä muissa kuin työyhteyksissä ja viemään kaveruuttaa myös työpaikan ulkopuolelle, jos sitä haluaa :)
En todellakaan halua kenenkään arvioivan ovatko ystäväni todellisia vai pelkkiä kavereita. Tämä on muutenkin kummallinen sivupolku, joka kai lähti ajatuksesta, että ystävien ja kavereiden kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Ei tutustu, jos kaikki jo tuntevat toisensa.
Jaaha. Jos kyse on työporukasta, niin ei ihmekään ettei tutustu. Jos vietetään työporukan kanssa baari-iltaa, niin ei sinne tietenkään kukaan omia kavereitaan tuo! Ja jos ainoat kaverisi ovat työporukasta ja kuten itsekin sanoit, et näe heitä missään muualla kuin töissä ja työporukan baari-illoissa (jossa on tarkoituskin viettää aikaa omalla porukalla) niin en ihmettele ettet tapaa heidän kauttaa uusia ihmisiä. Sen takia yritinkin sanoa, että yritä laajentaa sitä yhteydenpitoa ja ottaa yhteyttä myös silloin, kun ei ole mitään työasiaa ja nähdä näitä ihmisiä myös vapaa-ajalla. Sillä niitä uusia ihmisiä tapaa sitten näiden kavereiden järjestämissä illanistujaisissa ym. mutta niihin pitää ensin saada kutsu ja sen kutsun saa, kun ollaan muutenkin tekemisissä kuin vain töiden kautta.
Tuskinpa heillä, keski-ikäisillä ja perheellisillä ihmisillä, on sitäkään vähää vapaa-aikaa mikä minulla. Silloinkin ovat kotona, elleivät joskus harrastuksissa, mökillä, tai matkoilla. Tässä iässä ei hengailla kaupungilla kaveriporukoissa tai pidetä kotibileitä. Jos joku kotiinsa joskus kutsuukin, niin siellä on perheen lisäksi vain samaa työporukkaa kuin baari-illoissakin.
Kuka hullu juttelee poliittisesti korrekteina aikoina naiselle hississä ainakaan työpaikalla? Selkeää seksuaalista ahdistelua jos nainen ei pidä miestä viehättävänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
Todellisuudessa naiset menevät varautuneiksi jos johonkin joogakurssille tulee mies ja lähestyminen on entistä vaikeampaa.
Höpö höpö. Kävin mieheni kanssa joogakurssilla ja oli siellä muitakin (nuoria) miehiä. Useimmiten kyllä vain pari miestä ja loput 5-10 naisia. Ja tuolle yhdelle kommentoijalle, ei ainakaan tässä paikassa kukaan katsonut ketään pahasti, kaikki olivat eri tasoisia ja eri kuntoisia.
Niin, mieheni kävi joogassa kanssani. Tykkää myös kokkailla ja on pitkälle kouluttaunut nörtti. Ei ole jännämies, lihaksikas tai tatuoitu.
Eli kun miehet vaan avaavat suunsa ja tekevät aloitteen niin kaikki voittavat?
Mites ne sadat tuhannet suomalaismiehet jotka eivät innostu tuppisuista naisista jotka eivät itse saa mitään sanottua oma-aloitteisesti? Ei edelleenkään kiinnosta sellaiset naiset.....emme me rupea tekemään aloitetta jos nainen on passiivinen. Tuo neuvo parantaa naisten maailmaa, mutta ei miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
No ei kyllä tämäkään aina. Toissa kesänä menin kansanopiston joogakurssille, olin ryhmän ainoa mies ja tunnelma oli pikemminkin vaivaantunut. Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko minkä aikana minä kyllä kuulin ne kuiskutukset että mitä tuokin karvanaama täällä tekee, taitaa olla vain perseitä kyttäämässä. Ei niitä sanoja minulle suoraan sanottu mutta kuulin kyllä.
Myös kun yritin katsella liikkeiden lomassa salin eteen sitä ohjaajaa, jotta saisin paremman käsityksen minkälaista liikettä minun pitäisi suorittaa, tämä huusi sieltä edestä minulle että katse lattiaan, kuulet kyllä hänen ohjeistaankin. No kuulen kuulen mutta kun en tiennyt niiden kaikkien liikkeiden nimiä niin piti katsoa mallia. Seuraavalla viikolla minut komennettiin eturiviin.
Kävin siitä huolimatta kurssilla koko syksyn kun siitä maksoin ja halusin mennä. Mutta ei siellä mitään kontaktia voinut tuommoisten episodien jälkeen ottaa muuta kun tullessa sanoa päivää ja lähteissä näkemiin, muuten turpa kiinni ja katse lattiassa.
Miehenä joogaan meneminen on vähän sama kuin menisi saksalaisnaisena maahanmuuttajanaisten uimavuorolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
No ei kyllä tämäkään aina. Toissa kesänä menin kansanopiston joogakurssille, olin ryhmän ainoa mies ja tunnelma oli pikemminkin vaivaantunut. Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko minkä aikana minä kyllä kuulin ne kuiskutukset että mitä tuokin karvanaama täällä tekee, taitaa olla vain perseitä kyttäämässä. Ei niitä sanoja minulle suoraan sanottu mutta kuulin kyllä.
Myös kun yritin katsella liikkeiden lomassa salin eteen sitä ohjaajaa, jotta saisin paremman käsityksen minkälaista liikettä minun pitäisi suorittaa, tämä huusi sieltä edestä minulle että katse lattiaan, kuulet kyllä hänen ohjeistaankin. No kuulen kuulen mutta kun en tiennyt niiden kaikkien liikkeiden nimiä niin piti katsoa mallia. Seuraavalla viikolla minut komennettiin eturiviin.
Kävin siitä huolimatta kurssilla koko syksyn kun siitä maksoin ja halusin mennä. Mutta ei siellä mitään kontaktia voinut tuommoisten episodien jälkeen ottaa muuta kun tullessa sanoa päivää ja lähteissä näkemiin, muuten turpa kiinni ja katse lattiassa.
Öh....kansanopiston kursseilla käy naimisissa olevia perheenäitejä...
Sun kannattaa mennä yksityiselle joogasalille, niissä käy ihan tajuttoman hyvännäköisiä naisia, jotka kyllä kiinnostuu susta, kunhan käyttäydyt normaalisti siellä ja haet kontaktia normaalisti.
Jooga on tosi hyvä tapa tutustua naisiin, samoin jotkut muut vastaavat jutut, niissä ei kans käy paljon miehiä ja osoitat kiinnostuksella tuollaista kohtaan tavallaan olevasi "syvällisempi" kuin muut miehet ja se on catnipia naisille. Joogaavat miehet saa yleisesti ottaen potkia pois kimpustaan naisia, kun ne käy niin kuumina.
Mutta ei siis missään tapauksessa ikinä jonkun kansanopiston kursseille tai vastaaville, ne on tietynlaisille tyypeille.
Naisena mietin että mies joogatunnilla on homo, pervo tai epätoivoinen. Ellei oikeasti ole joku hemmetin hippi joka patikoi Intiassa huvin vuoksi, mikä on myös aika harvalle naiselle positiivinen asia.
Menkää miehet mieluummin sellaisiin harrastuksiin, joista pidätte itsenne ettekä naisten takia. Metsästys, vaellus, online-pelit, biljardi, joukkueurheilu, sali, keräilykorttipelit, musiikki jne. Käykää harrastukseenne liittyvissä tapahtumissa, liittykää facebook-ryhmiin ja tutustukaa harrastuskavereiden kavereihin. Itse löysin mieheni MMORPG-pelistä.
Joogaan mennessään miehen tulee huutaa "Olen homo ja ylpeä siitä! En katso teidän pakaroitanne, joten teidän ei tarvitse pyllistellä ylikorostetusti!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Naisten ohjeita noudattamalla pysyy yhtä varmasti sinkkuna kun kotona verkkopelejä pelaamalla. Mitä naiset sanovat haluavansa miesten tekevän ei ole sitä mitä heidän miehensä tekevät. "Olisi kiva jos..." juttujen totteleminen ei tule vähentämään yhtään sinkkua tästä maasta kuten realimaailma näyttää, näitä noudattavat parisuhteessa olijat ovat hyvin vähissä. Mitä sanotaan haluttavan eroaa merkittävästi mitä kuitenkin valitaa.
Sinkun paras ratkaisu näytää olevan täyttää elämä työllä ja harrastuksilla joista tykkää ja olla kuuntelematta naisia sekä heidän toiveitaan. Saattaa jopa osua niihin joita ei sanota ääneen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jaksanut ihmetyttää erilaiset parisuhde- ja seksuaaliterapeutit, jotka ovat itse sinkkuja vielä lähemmäs viisikymppisinä
Sitä paitsi naisten neuvot miehille ovat tunnetusti vain resepti kaverimiehen rooliin...
Mutta eikö kaverimiehen rooli ole parempi kuin yksin-kämpässä-surevan-miehen rooli? Kaveruuden kautta avautuu reitti naisen kavereihin ja näiden kavereidenkavereihin. Teidän pitäisi oppia ottamaan tilaisuudesta vaari os on mahdollisuus saada naispuolisia kavereita. Ymmärrä ettei se onnistu jos on tosi ihastunut toiseen, mutta yrittäkää löytää sellaisia naiskavereita joilla ei ole niin suurta merkitystä että olisi tukalaa olla kaveri. Ja pyytäkää niitä naisia stailaamaan itsenne. Naiset tykkää sellaisesta tai ainakin minä tykkäisin.
Just näin. Tossa tuli moni asia kiteytetysti. Aina kannattaa olla naisen kaveri siinä ensinnäkin oppii naisista ja tottuu olemaan heidän kanssaan ihan luonnollisesti. Kun sitten tulee vastaan se jonka kohdalla sydän pompahtaa ei mene ihan kipsiin mikä varmasti tapahtuisi jos sieltä kotisohvalta käsin vaan haaveilee naisesta kun ei ole mitään kokemusta naisista.
Toiseksi toi stailaus. Naiset tietää mikä miehen ulkoisessa olemuksessa on sellaista mikä ei vetoa kehenkään mutta pienellä muutoksella saadaan ihmeitä aikaan ja kas kummaa muutkin naiset alkaa huomaamaan ett hei toihan on kummasti komistunut viime näkemään. Toiseksi tulee myös paljon neuvoja kaikesta muustakin. Siis en todellakaan ymmärrä mikä siinä naiskaveruudessa pn niin kamalaa, kun siitä seurauksena kaikkea plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies. Mene vaikka viikonlopun joogakurssille. Siellä tapaa naisia ja retriitin aikana ehtii joogaamisen lomassa jutustella. Jos ei muuta , niin tekee hyvää kropalle.
No ei kyllä tämäkään aina. Toissa kesänä menin kansanopiston joogakurssille, olin ryhmän ainoa mies ja tunnelma oli pikemminkin vaivaantunut. Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko minkä aikana minä kyllä kuulin ne kuiskutukset että mitä tuokin karvanaama täällä tekee, taitaa olla vain perseitä kyttäämässä. Ei niitä sanoja minulle suoraan sanottu mutta kuulin kyllä.
Myös kun yritin katsella liikkeiden lomassa salin eteen sitä ohjaajaa, jotta saisin paremman käsityksen minkälaista liikettä minun pitäisi suorittaa, tämä huusi sieltä edestä minulle että katse lattiaan, kuulet kyllä hänen ohjeistaankin. No kuulen kuulen mutta kun en tiennyt niiden kaikkien liikkeiden nimiä niin piti katsoa mallia. Seuraavalla viikolla minut komennettiin eturiviin.
Kävin siitä huolimatta kurssilla koko syksyn kun siitä maksoin ja halusin mennä. Mutta ei siellä mitään kontaktia voinut tuommoisten episodien jälkeen ottaa muuta kun tullessa sanoa päivää ja lähteissä näkemiin, muuten turpa kiinni ja katse lattiassa.
Öh....kansanopiston kursseilla käy naimisissa olevia perheenäitejä...
Sun kannattaa mennä yksityiselle joogasalille, niissä käy ihan tajuttoman hyvännäköisiä naisia, jotka kyllä kiinnostuu susta, kunhan käyttäydyt normaalisti siellä ja haet kontaktia normaalisti.
Jooga on tosi hyvä tapa tutustua naisiin, samoin jotkut muut vastaavat jutut, niissä ei kans käy paljon miehiä ja osoitat kiinnostuksella tuollaista kohtaan tavallaan olevasi "syvällisempi" kuin muut miehet ja se on catnipia naisille. Joogaavat miehet saa yleisesti ottaen potkia pois kimpustaan naisia, kun ne käy niin kuumina.
Mutta ei siis missään tapauksessa ikinä jonkun kansanopiston kursseille tai vastaaville, ne on tietynlaisille tyypeille.
Naisena mietin että mies joogatunnilla on homo, pervo tai epätoivoinen. Ellei oikeasti ole joku hemmetin hippi joka patikoi Intiassa huvin vuoksi, mikä on myös aika harvalle naiselle positiivinen asia.
Menkää miehet mieluummin sellaisiin harrastuksiin, joista pidätte itsenne ettekä naisten takia. Metsästys, vaellus, online-pelit, biljardi, joukkueurheilu, sali, keräilykorttipelit, musiikki jne. Käykää harrastukseenne liittyvissä tapahtumissa, liittykää facebook-ryhmiin ja tutustukaa harrastuskavereiden kavereihin. Itse löysin mieheni MMORPG-pelistä.
Miesten innostus joogasta ei johdu pervosta mielestä tai hippeydestä, vaan siitä, että monet huippu-urheilijat varsinkin kamppailulajien edustajat joogaavat ja puhuvat joogan puolesta. Varsinkin Usassa jooga on hyvin suosittua tavallistenkin miesten keskuudessa.
Suomessa asenteet tosin ovat sitä luokkaa, että joutuu tätä kehon hallintaa edistävää liikuntamuotoa harrastamaan kotona verhot kiinni, ettei ilkeät huhut lähtisi liikkeelle. Miehille myös tästä syystä järjestetään omia joogakursseja.
Itsekin harrastan joogaa (ei huolta, kotona verhot kiinni). Tekee muuten aivan älyttömän hyvää selälle. Tänään töiden jälkeen aion pervohippeillä yksin kotona ja varmaan syön vielä salaatinkin tämän päälle. Verhot pidän kiinni eikä kukaan saa tietää... eikä varmaan uskoisikaan päältä päin.
Te ette ota huomioon, että ne samat naiset, jotka käyttää ns. kaverimiehiä hyväksi, käyttää myös naispuolisia kavereitaan hyväksi, sukulaisiaan jne.
Ne on tietynlainen ihmistyyppi, lokki, ja ne pyörittää teitä, koska te annatte, aivan samoin kuin ne pyörittää toisia naisia, joilla on heikko itsetunto, kaipausta hyväksynnälle jne.
Kannattaa liueta heti pois tuollaisen ihmisen läheltä, eikä kuvitella jotain outoja kuvitelmia siitä miten "kaikki" naiset on samanlaisia, awalt on mt-ongelmaisten juttuja, oikeasti. Naiset on puolet maailman väestöstä.
Itse olen ei-hyväksikäyttäjä tyyppisenä henkilönä mm. tehnyt ostokset kaverimiehen puolesta sen ollessa kipeä, kokannut samassa tilanteessa, auttanut muutossa ja asunnon maalauksessa yms. Autan myös sukulaisiani ja naispuolisia ystäviäni.....