Ärsyttääkö äitejä, kun mies pääsee helpolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Mua ärsyttää se että ex kuvittelee että vanhemmuus on sellaista mikä häneltä tulee luonnostaan.

Sitten se itkettää ja päsmäröi lasta niin kuin oma hirviöiskänsä, ja minä korjaan jälkiä äitiviikoilla.

Olen järjestänyt lapselle harrastuksen josta lapsi itsekin pitää, mutta joka toinen kerta jää välistä koska isä keksii harrastuspäivälle muita menoja. Lasta kiinnostaa muukin harrastaminen, mutta ei kannata järjestää kun isä jättäisi viemättä.

Saan kritiikkiä siitä kun yritän tehdä pikkaisen paremmin kuin mitä luonnostaan tulisi: luen kasvatusoppaita ja yritän kehittää itseäni ihmisenä ja vanhempana. Mun moka varmasti on ottaa asiat liian vakavasti ja pingottaa, mutta perkele soikoon jonkun on näemmä pakko.

Lapsi on fiksu ja pärjäisi varmasti vaikka tikun nokassa, mutta ei se tarkoita sitä etteikö jeesi ja tuki olisi tarpeen, ja kukapanei omaa lastaan jeesais ja tukis? Isää siis lukuunottamatra :(

Olipas vanhakantainen aloitus..:D Tosin varmaan jos tapaa miehensä moottoripyöräkerhon kesätapahtumassa jossa itse on vain sattumalta ja se on miehen koko elämä niin ei ehkä kannata pidättää hengitystä että mies muuttus koti-isäksi välttämättä koskaa...:D Ja tämäkin on vain paska yleistys....

Näin 2 lapen isänä ja vuorotöitä tekevän ihanan naisen miehenä olen kyllä aina osallistunut oikeastaan kaikkeen. ja olisin toki muutenkin, itseni olen kyllä tunnistanu tjo iskätyypiksi. Mutta on sitä tullut kyllä yllätettyä itseninkin mitä ihmeellisimmissä asioissa....hahah

Ja onhan sitä vielä näiten lisäksi kummallakin paljon niitä mitä nyt ei aina huomaa heti ajatella. Vaimo on laittanut pihan tosi nätiksi, tottakai se on mullekkin lisäarvoa. Itse korjasin vaimon auton, ja säästin perheen rahoja yli 1000euroa. Kaikki huollot teen aina itse kotona, oli se sitten pojan puhjenneen pyöränkumin paikkaaminen tai auton vaihdelaatikon vaihto.

Eipä ole kotona asiaa jota en olisi tehnyt joskus. Taitaa nykyäänkin meidän makkarissa roikkua mun ompelemat verhot, lapset syö tänäänkin mun laittamaa ruokaa, hoidin pojan kouluun ja tytön päiväkotiin, illalla avataan mun petaamat sängyt ja sotketaan mun pesemät wc:t. Niin ja asutaan mun rakentamassa talossa.... Vaatteet on ainut asia mihin mulla on "lupa" vain koneen täytön ja käynnistyksen osalta. Vaimolla on tästä joku oma fiksaatio ja se on mulle ihan fine. Löydänhän sitten kuitenkin puhtaat vaatteet ärsyttävän nätisti ja tasalevyisesti viikattuna vaatekaapista....:D

Tulikin mieleen miten paljon mä tätä naista rakastan ja tarvisten. Silti vaikka osaankin tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä ja ommella verhoja. Tarvitsen naisen elämääni, en sisäkköä....

Hmmm.... meillä ei ainakaan mies pääse helpommalla, vaikka minä hoidan lapsen kouluasiat, ruuan, kaupassakäynnit & siivoukset pääsääntöisesti. Meillä se lapsen isä hoitaa kaikki taloon kuuluvat työt, huollot, nurmikot, lumityöt, puiden kaadon ( meillä on puulämmitys, joten sitähän menee) & klapittamisen jne.

joten, ei, ei se mies helpommalla pääse....

Tää on niin tätä. Ensin lasten äiti omii perhevapaat itselleen. Lapset on hoidettava äidin toimesta kotona vähintään 3-vuotiaaksi. Kun joku perhe tekee toisenlaisen valinnan, on sen naisen arvovalinnat vääriä. Nainen ottaa roolin, jossa hän on ensi sijainen huoltaja. Ja seuraavaksi itketään, kun isät eivät osallistu riittävästi.

T. Nainen, joka mennyt töihin joka kerta, kun lapsi on noin vuoden. Tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Ja jonka mies osallistuu ihan yhtä paljon kuin itse osallistun. Lapsilla on osallistuvs ja rakastava isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Oikeassa elämässä niin moni ihminen menettää niin paljon että joku "kasvojen menetys" on ihan vitsi. Herää aikuisten maailmaan!

Miksi edes tarvitsee vertailla? Tuollainen tapa myrkyttää aivan kaiken. Onko teillä kotitöissä samanlaiset "laatustandardit"? Jos mies kokee jonkun asian riittäväksi ja nainen ei, niin silloin saattaapi potuttaa. Keskustelkaa. Voi myös pohtia voisiko jossain laskea vähän rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Sä oot tehnyt valintasi ja selvästi onnellinen omassa elämässäsi. Onnittelut siitä.

Mutta sinun ja teidän ratkaisunne ei ole ainoa oikea. Mulle se olisi aivan kammottava, inhoan siivoamista, en pidä ruuanlaitosta, en ole kodin hengetär. Rakastan lapsiani ja heidän eteen teen vaikka mitä. Sen sijaan minä rakastan tehdä työtä, joka haastaa minut joka ikinen päivä. Palkka yli 5 tonnia, ja huomattavasti parempi kuin miehelläni. Minä teen mielummin sitä missä olen hyvä.

Kotitöistä tai vaikka sairaan lapsen hoitamisesta ei ole tarvinnut riidellä. Katsotaan kalentereita, kummalle paremmin sopii ja se hoitaa. Ollaan vaihdettu jopa kesken päivän ja töitä voi tehdä kotoakin. Minä olen onnellinen näin.

Kummallista jos koet niin, että avioliitot päätyvät työnjaosta riitelyyn, suurin osa liitoista päättynee johonkin ihan muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Ööh, meidän lapset ovat jo isoja, pois kotoa muuttaneet. Mitäkö teen? Voi veikkonen, just sitä, mistä tykkään. Älä ihmeessä minua sääli, minulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Nyt olen viimeiset kolme viikkoa ollut Espanjan asunnollamne ja valvonut sinne rakennettavan uuden talon edistymistä, neuvotellut eri designereitten kanssa sisustuksesta, keittiön muokkaamisesta, saunatilojen rakentamisesta jne. Olen pelaillut golfia, opiskellut espanjaa intensiivikurssilla, tavannut ystäviäni, käynyt kivoissa ravintoloissa ja gallerioissa, katsonut leffoja ja tehnyt käsitöitä jne.

Mies on lennellyt edestakaisin aina välillä ja huomenna taas tulee ystäväni viikonlopuksi, sukulaisia ensi viikolla. Samalla olen etäohjannut pohjoismaisten kollegoiden tapaamisviikonlopun valmistelua kotipuolessa, sillä palaan itse sinne vain päivää ennen kuin kaikki tupsahtavat sinne.

Joten ei todellakaan tule aika pitkäksi. Ja jos tulee, niin aina voi surffailla täällä :D, kuten nyt, kun juuri tulin kotiin ja mietin, että lähtiskö illalla rantaravintolaan vai kokkaisinko kotona.

Miksi ihmeessä luulet, että lasten kasvettua istutaan kotona vailla järjellistä tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Sä oot tehnyt valintasi ja selvästi onnellinen omassa elämässäsi. Onnittelut siitä.

Mutta sinun ja teidän ratkaisunne ei ole ainoa oikea. Mulle se olisi aivan kammottava, inhoan siivoamista, en pidä ruuanlaitosta, en ole kodin hengetär. Rakastan lapsiani ja heidän eteen teen vaikka mitä. Sen sijaan minä rakastan tehdä työtä, joka haastaa minut joka ikinen päivä. Palkka yli 5 tonnia, ja huomattavasti parempi kuin miehelläni. Minä teen mielummin sitä missä olen hyvä.

Kotitöistä tai vaikka sairaan lapsen hoitamisesta ei ole tarvinnut riidellä. Katsotaan kalentereita, kummalle paremmin sopii ja se hoitaa. Ollaan vaihdettu jopa kesken päivän ja töitä voi tehdä kotoakin. Minä olen onnellinen näin.

Kummallista jos koet niin, että avioliitot päätyvät työnjaosta riitelyyn, suurin osa liitoista päättynee johonkin ihan muuhun.

Ei tietenkään ratkaisuni/ratkaisumme ole ainoa oikea. Minä vaan en ole koskaan ollut uraorientoitunut ihminen. Minun urani loppui siihen, kun esikoisemme sairasteli paljon ja lääkäri kysyi, olisiko mitään mahdollisuutta äidin jäädä kotiin. Silloin laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Ja kun mies tienaa moninkertaisesti esim. sen, mitä sinä tienaat, ei perheellämne ole ollut mitään taloudellista pakkoa molempien käydä töissä.

Enkä todellakaan tarkoittanut, että avioliitot päätyvät työnjaosta riitelyyn, kommentoin vain sitä tällä palstalla yleistä kliseistä kommenttia, että kotiäidin(-rouvan) mies nyt ainakin lähtee ja jättää ja sitten ollaan tyhjän päällä... Ei hemmetti sentään tarvitse aivoja narikkaan laittaa, vaikka kotiin jäisikin. Ja tottahan se luo tietyn rauhan ja tasapainon perhe-elämään, kun kiireettömästi voi kaiken hoitaa eikä tarvitse aamuvarhaisella kuskata lapsia hoitoon tai ihmetellä loma-aikoja.

Mutta kiitos asiallisesta kommentistasi, joka on ihan toista tasoa kuin edellisen kommentoijan.

Meillä mies hoitaa lapsia enemmän. Molemmat hoitavat lääkäri ym. käynnit. Mies ei kykene hoitamaan kotia lasten ollessa paikalla. Minä teen enemmän töitä. Mun pitää sen päälle tehdä kotityöt. Käy useinkin hermoille tässä suhteessa. Yhdessä välissä niinkin paljon, että otettiin pesäero. Palattiin yhteen. Arvostus nousi minun työn teolle. Ja mieskin saa käytyä nykyisin kaupassa ja tehtyä edes vähän arkiaskareita (ruokaa, tiskit, vaatteet naulaan). Eri osoitteissa hänenkin piti pystyä asiat hoitamaan.

Raskauksia, synnytyksiä ja imetyksiä lukuun ottamatta meillä on kyllä jaettu työt ihan tasan. Ei me oltais kolmen lapsen, meidän töiden, talon, remonttien ja kaiken muun kanssa millään muuten selvitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Ööh, meidän lapset ovat jo isoja, pois kotoa muuttaneet. Mitäkö teen? Voi veikkonen, just sitä, mistä tykkään. Älä ihmeessä minua sääli, minulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Nyt olen viimeiset kolme viikkoa ollut Espanjan asunnollamne ja valvonut sinne rakennettavan uuden talon edistymistä, neuvotellut eri designereitten kanssa sisustuksesta, keittiön muokkaamisesta, saunatilojen rakentamisesta jne. Olen pelaillut golfia, opiskellut espanjaa intensiivikurssilla, tavannut ystäviäni, käynyt kivoissa ravintoloissa ja gallerioissa, katsonut leffoja ja tehnyt käsitöitä jne.

Mies on lennellyt edestakaisin aina välillä ja huomenna taas tulee ystäväni viikonlopuksi, sukulaisia ensi viikolla. Samalla olen etäohjannut pohjoismaisten kollegoiden tapaamisviikonlopun valmistelua kotipuolessa, sillä palaan itse sinne vain päivää ennen kuin kaikki tupsahtavat sinne.

Joten ei todellakaan tule aika pitkäksi. Ja jos tulee, niin aina voi surffailla täällä :D, kuten nyt, kun juuri tulin kotiin ja mietin, että lähtiskö illalla rantaravintolaan vai kokkaisinko kotona.

Miksi ihmeessä luulet, että lasten kasvettua istutaan kotona vailla järjellistä tekemistä?

Kuulostaa ihan mahtavalta. Sulla on varmasti mukavaa ja paljon tekemistä, ei pakko käydä töissä ja rahaa riittää silti :) Tuo on oikeasti hienoa, voisinpa minäkin tehdä noin! Veikkaisin että kuitenkin kuulut vähemmistöön. Harva suomalainen äiti pystyy elämään tuollaista elämää. Tai kuka tahansa ihminen, vaikka ei olisikaan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Pääset sinäkin kun laitat itsesi pääsemään. Vinkumalla et saavuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Sen vastuulla tietenkin joka ottaa. Jos nainen tietentahtoen ottaa vastuun, selvitköön siitä ellei halua asiaa uudelleen järjestellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Ööh, meidän lapset ovat jo isoja, pois kotoa muuttaneet. Mitäkö teen? Voi veikkonen, just sitä, mistä tykkään. Älä ihmeessä minua sääli, minulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Nyt olen viimeiset kolme viikkoa ollut Espanjan asunnollamne ja valvonut sinne rakennettavan uuden talon edistymistä, neuvotellut eri designereitten kanssa sisustuksesta, keittiön muokkaamisesta, saunatilojen rakentamisesta jne. Olen pelaillut golfia, opiskellut espanjaa intensiivikurssilla, tavannut ystäviäni, käynyt kivoissa ravintoloissa ja gallerioissa, katsonut leffoja ja tehnyt käsitöitä jne.

Mies on lennellyt edestakaisin aina välillä ja huomenna taas tulee ystäväni viikonlopuksi, sukulaisia ensi viikolla. Samalla olen etäohjannut pohjoismaisten kollegoiden tapaamisviikonlopun valmistelua kotipuolessa, sillä palaan itse sinne vain päivää ennen kuin kaikki tupsahtavat sinne.

Joten ei todellakaan tule aika pitkäksi. Ja jos tulee, niin aina voi surffailla täällä :D, kuten nyt, kun juuri tulin kotiin ja mietin, että lähtiskö illalla rantaravintolaan vai kokkaisinko kotona.

Miksi ihmeessä luulet, että lasten kasvettua istutaan kotona vailla järjellistä tekemistä?

Eivät useimmat ihmiset varmaan istukaan, mutta sinun kaltaisesi kotiäidit kyllä. Kun on keskittynyt parhaat vuotensa pelkkään lasten kasvattamiseen, on hankalaa alkaa enää myöhemmin rakentaa itselleen uraa. Toki golfin pelaaminen ja leffojen katselu ovat kivoja harrastuksia, mutta harvalle ne riittävät elämäntyöksi.

Miksi muuten puhuit "kollegoista", vaikka olet ollut jo pitkään työttämänä? Ovatko he kollegoitasi työttämyydessä? :D

Mietin myös, miten miehesi viitsii elättää kaltaistasi tyhjäntoimittajaa? Entä eikö itseäsi hävetä, kun et tee mitään elantosi eteen vaan elelet toisen siivellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Ööh, meidän lapset ovat jo isoja, pois kotoa muuttaneet. Mitäkö teen? Voi veikkonen, just sitä, mistä tykkään. Älä ihmeessä minua sääli, minulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Nyt olen viimeiset kolme viikkoa ollut Espanjan asunnollamne ja valvonut sinne rakennettavan uuden talon edistymistä, neuvotellut eri designereitten kanssa sisustuksesta, keittiön muokkaamisesta, saunatilojen rakentamisesta jne. Olen pelaillut golfia, opiskellut espanjaa intensiivikurssilla, tavannut ystäviäni, käynyt kivoissa ravintoloissa ja gallerioissa, katsonut leffoja ja tehnyt käsitöitä jne.

Mies on lennellyt edestakaisin aina välillä ja huomenna taas tulee ystäväni viikonlopuksi, sukulaisia ensi viikolla. Samalla olen etäohjannut pohjoismaisten kollegoiden tapaamisviikonlopun valmistelua kotipuolessa, sillä palaan itse sinne vain päivää ennen kuin kaikki tupsahtavat sinne.

Joten ei todellakaan tule aika pitkäksi. Ja jos tulee, niin aina voi surffailla täällä :D, kuten nyt, kun juuri tulin kotiin ja mietin, että lähtiskö illalla rantaravintolaan vai kokkaisinko kotona.

Miksi ihmeessä luulet, että lasten kasvettua istutaan kotona vailla järjellistä tekemistä?

Eivät useimmat ihmiset varmaan istukaan, mutta sinun kaltaisesi kotiäidit kyllä. Kun on keskittynyt parhaat vuotensa pelkkään lasten kasvattamiseen, on hankalaa alkaa enää myöhemmin rakentaa itselleen uraa. Toki golfin pelaaminen ja leffojen katselu ovat kivoja harrastuksia, mutta harvalle ne riittävät elämäntyöksi.

Miksi muuten puhuit "kollegoista", vaikka olet ollut jo pitkään työttämänä? Ovatko he kollegoitasi työttämyydessä? :D

Mietin myös, miten miehesi viitsii elättää kaltaistasi tyhjäntoimittajaa? Entä eikö itseäsi hävetä, kun et tee mitään elantosi eteen vaan elelet toisen siivellä?

No, minä en pääosin istu kotona. Kalenterini on aika täynnä. Puhun mieheni kollegoista, joiden vaimot ovat minun ”kollegoitani” - yllätys, yllätys, eivät myöskään työelämässä (kotiäitinä ja -rouvana olo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus näissä piireissä). Miksi minua pitäisi hävettää, kun tämä on ollut yhteinen päätöksemme ja myös miehen toivomus? Tämä ratkaisu mahdollistaa myös sen, että voin matkustella miehen mukana työmatkoilla ja kyllä onkin tullut maailmaa kierrettyä. Mies on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen, perhe on tyytyväinen. Jos se sinua nyppii, niin sille en voi mitään.

Ymmärrän kyllä, että olen poikkeuksellisen hyvässä asemassa, harvalla tähän on Suomessa mahdollisuus. Tämä on väärä palsta minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Pääset sinäkin kun laitat itsesi pääsemään. Vinkumalla et saavuta mitään.

En saavutakaan. En kyllä ymmärtänyt sun kommenttia?

t.ap

Mä olen alusta alkaen tehnyt selväksi, ettei se käy mulle. Mieheni on kyllä sellaista sorttia, että halusi tulla jopa mun raskausajan neuvolakäynneille mukaan. Ja edelleen tulee mukaan lapsen neuvolaan ellei ole töissä. Hän on se jos on vaan kotona, joka pesee tuttipullot ja vaihtaa vaipat, nimenomaan ne kakkaiset. Kotitöihinkin osallistuu, vaikka yhdessä vaiheessa yrittikin niistä luistaa. Mä olen valmis eroamaan jos mies ei osallistu kotitöihin ja lapsen asioihin. Mies tietää tämän. Lisäksi olen saamarin äkäinen. Uskon, että lapsen kasvaessa mies hoitaa myös kouluun, harrastuksiin yms. liittyviä juttuja. Jos ei, niin helpompi varmaan muuttaa erilleen kun ei tule niistä riitoja ja lapsi on vähintään joka toinen viikonloppu isällään.