Ärsyttääkö äitejä, kun mies pääsee helpolla?

Meillä mies on aina hoitanut lapsia enemmän kuin minä äitinä.

Ja muutenkin, vanhemmuus on ihan vapaaehtoista.

Joskus ärsyttää. Olisi kiva tehdä tilastoa siitä, kuinka monta kertaa päivän ja yön aikana lapset huutavat äitiä ja kuinka monta kertaa isää. Meillä lapset ovat usein hyvällä päällä isän kanssa, mutta heti kun ilmestyn paikalle, alkaa itku ja syliin kinuaminen. Joku lapsista haluaa minulta jatkuvasti jotain. Lisäksi olihan se raskaana oleminen hirveää. Kipuja oli joka päivä joka paikassa tai sitten oksentelin jatkuvasti. Synnyttäminenkään ei ollut mitään herkkua, mutta niistä kokemuksista olen jotenkin kiitollinen, että sain ne itse kokea. 

Eniten olen siitä kateellinen, että miehellä on joku johon tukeutua kasvatusasioissa. Meillä minä olen pääsääntöisesti se, joka miettii, mihin suuntaan kunkin lapsen kasvatusta tulisi suunnata ja kuka tarvitsee nyt erityistä huomiota jne. Sitten vain jaan näkemyksen miehen kanssa, kysyn onko hän samaa mieltä, ja annan vapaat kädet toteuttaa omalla tavallaan isyyttä. Koen tietyllä tavalla kuitenkin, että hän pääsee helpommalla kuin minä. 

Lapsilla on kuitenkin mahtava isä. En koe, että hän pääsisi ihan helpolla itsekään, sillä hänelle kasaantuu toisenlaisia kuormittavia asioita. Hän on lasten elämässä mukana, mutta tosiaan ehkä vähän eri tavalla. Hän tekee lasten kanssa asioita, joita minä en tee. Juuri luin tyttären isälleen kirjoittaman isänpäiväkortin: "Hyvää isänpäivää! Olet maailman paras isi <3 Olet kiva ja hauska ja paljon muutakin. Olet minulle tärkeä ja rakas".  Jossain kai siis hänkin on onnistunut :) 

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä, koska mulla on munaa jättää miehelle lapset ja asua itse yksin. Hoidan toki edelleen lääkärissäkäyntejä, lahjoja ja osin yhteydenpidon kouluun, mutta noin muuten en stressaa lapsillani enää elämääni. Mies ei niin stressaannukaan. Mä stressaannuin miehestä, koska se tekee kaiken eri tavoin kuin mä. Mutta se ei hermostu, joten parempi vanhempi.

Sinulla on munaa? Olet jättänyt lapsesi? Miksi olet lapsia hankkinut, kun et kerran halua heistä huolehtia? Voi kuinka inhoankaan kaltaisiasi itsekkäitä p**kiaisia!

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Riippuu vähän siitä, mitä tämä rennosti ottaminen tarkoittaa. Esim. lapsille on varsin epäterveellistä syödä mäkkäriruokaa joka päivä, valvoa niin pitkään kuin lystää ja olla valvomatta ulkona (tai sisälläkin, iästä riippuen). Ja psykologisesti epäterveellistä jos ei saa joka päivä vanhemman huomiota, lämpöä vuorovaikutusta ja kokemusta siitä, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Toivon, että jokaisessa perheessä edes se toinen vanhemmista huolehtii näistä asioista, vaikka se ei olisikaan sitten rentoa.

Nämä leikkipuiston laidalla kännykkää tuijottavat mammat ne ovatkin niin lämpimässä vuorovaikutuksessa lastensa kanssa...

Ei ole ongelmia kun on tasa-arvoinen parisuhde. En minä olisi kenenkään piiaksi suostunutkaan enkä ymmärrä miksi jotkut muut naiset suostuu. Vähän vastuuta omasta kumppaninvalinnasta.

Kyllä ärsyttää, jopa siinä määrin, että harkitsen vakavasti eroa. Pääsen huomattavasti helpommalla yksinhuoltajana, kun ei tarvitse kuunnella tiuskimista ja katsella sohvalla makaavaa puhisevaa miestä.

Meillä mies irtisanoutui vastuusta heti synnäriltä kotiutumisen jälkeen, vaikka olin todella kipeä sektion jäljiltä enkä pystynyt edes nostelemaan lasta. Oltiin etukäteen puhuttu asioista, mies oli aina tehnyt osuutensa kotitöistä pyytämättä. Olin todella iloinen, että olin löytänyt hyvän isän lapselleni, kun mies halusi olla mahdollisimman pitkään isyyslomalla lapsen synnyttyä ja vielä hoitovapaalla myöhemmin. No, isyysloma meni autotallissa tissutellessa, miehen ollessa hoitovapaalla minä jouduin edelleen hoitamaan kaikki yöheräämiset töiden ohessa, vaikka aiemmin mies oli ollut todella ehdoton siinä, että työssä käyvän ei tarvitse öisin heräillä. En ole ikinä puuttunut miehen tapaan hoitaa lasta, hän sen sijaan on useinkin kritisoinut minua ja esim. imetysasentoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Meillä yksi lapsi, joka ei roikkunut eikä rääkynyt. Isä hoiti kaikki yövalvomiset 2-viikkoisesta alkaen. Hän hoiti vauvaa päätoimisena kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat. Isä kävi lapsen kanssa kaupassa ja teki kaikki ruuat. Isä selvitti kouluasiat - ja neuvolan sen jälkeen, kun n:lan täti ekan kerran oli vittuillut mulle. - Ei meistä kumpikaan ole halunnut lapsesta eroon.

Ei niitä lapsia ole naistenkaan pakko hankkia, jos joutava raataminen ei kiinnosta. Siksi Jumala on keksinyt abortin.

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Meillä yksi lapsi, joka ei roikkunut eikä rääkynyt. Isä hoiti kaikki yövalvomiset 2-viikkoisesta alkaen. Hän hoiti vauvaa päätoimisena kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat. Isä kävi lapsen kanssa kaupassa ja teki kaikki ruuat. Isä selvitti kouluasiat - ja neuvolan sen jälkeen, kun n:lan täti ekan kerran oli vittuillut mulle. - Ei meistä kumpikaan ole halunnut lapsesta eroon.

No siinä tapauksessa miestäsi varmaan ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Hienosti AP on onnistuttu kääntämään senkin faktan, että valtaosassa huoltajuuskiistoista äiti on voittava osapuoli, miesten etuoikeudeksi. Ei hyvänen aika nyt sentään. 

Isien asema on näissä asioissa luultua parempi ja lähes puolissa oikeuteen asti etenevissä tapauksissa "voittaja"  on isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Meillä yksi lapsi, joka ei roikkunut eikä rääkynyt. Isä hoiti kaikki yövalvomiset 2-viikkoisesta alkaen. Hän hoiti vauvaa päätoimisena kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat. Isä kävi lapsen kanssa kaupassa ja teki kaikki ruuat. Isä selvitti kouluasiat - ja neuvolan sen jälkeen, kun n:lan täti ekan kerran oli vittuillut mulle. - Ei meistä kumpikaan ole halunnut lapsesta eroon.

Anna kun arvaan. Isä oli töissä, mutta sinä kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti AP on onnistuttu kääntämään senkin faktan, että valtaosassa huoltajuuskiistoista äiti on voittava osapuoli, miesten etuoikeudeksi. Ei hyvänen aika nyt sentään. 

Isien asema on näissä asioissa luultua parempi ja lähes puolissa oikeuteen asti etenevissä tapauksissa "voittaja"  on isä. 

Isä on suurimmissa osissa  tapauksissa myös se aloitteen panija sille huoltajuuskiistalle. Jos isät ei välitä lapsistaan miksi he joutuvat oikeudessa hakeemaan oikeutta lapsilleen  tavata isäänsä? Tuolla on tavaton määrä isejä, joilla olisi tahtoa ja tunteita olla lastensa kanssa enemmän, mutta se on mahdonta äidin omiessa lapset automaattisesti itselleen.

Joo, otan suuremman vastuun ja mitä sitten?

Olen ylpeästi äiti. On mulla kyllä mahtava mieskin ja lapsilla mahtava isä, mutta minä olen ÄITI.

Vierailija kirjoitti:

Joo, otan suuremman vastuun ja mitä sitten?

Olen ylpeästi äiti. On mulla kyllä mahtava mieskin ja lapsilla mahtava isä, mutta minä olen ÄITI.

Ja huudat sitä äitiyttä, mutta et isyyttä? Neuvolassa isä voi istua siellä jossain takana. Päiväkodissa hyväksyt sen, että kaikki virallinen puhutaan äidille? Koulussa, kun lapsi sairastuu soiteteen äidille ja hyväksyt senkin?

Varmaan ihan yhtä paljon kuin miehiä ärsyttää kun he eivät saa olla kuin apuvanhempia.

Kuinka moni äiti olisi valmis

-käymään neuvolassa/vanhempainilloissa vain kuunnellakseen mitä kysymyksiä/ohjeita pitäisi isälle muistaa välittää?

-antaa miehen pitää kaikki vanhempainvapaat? Jokaisen lapsen kohdalla?

-osallistumaan lasten kasvatukseen ja sen kustannuksiin ilman päätäntävaltaa?

-kuuntelemaan/lukemaan joka paikassa vinoilua siiten miten tyhmä ja avuton on vanhempana jo sukupuolensa perusteella, jos ei tee kaikkea kuten isä?

-kuuntelemaan valitusta siitä miten laiska ja aloitekyvytön on, kun tekee kuten isä pyytää (=käskee)?

-tekemään lapsia ylipäätänsä jos tietäisi päätyvänsä erossa todennäköisesti vain joka-toinen-viikonloppu-äidiksi, koska se on lapsille parasta?

Kyllähän se ärsytti. Kääntöpuolena oli se että rupesin sitten sellaiseksi jumalaksi joka halusi määrätä kaikesta enkä luottanut mieheen. Olisin halunnut luottaa, mutta miehen pinna oli lyhyt ja oli viinaan menevä. Joskus jos annoin lapset sen hoitoon, niin saattoi olla humalassa. Kotityöt menivät aivan päin persettä ja usein mies alkoi kesken niiden tekemisen juoda ja haukkua minua. Minun määräysvaltani lapsia ja kotia koskevissa asioissa ei oikein miehelle käynyt, lopputulos oli että tein kaikki työt ja mies arvosteli. Tuli ero onneksi ja nyt voin olla rauhassa pomo omassa kodissani. Arvostus miehiä kohtaan on aika vähissä. Nykyistä miesystävääni "käytän" vain treffailuun ja hauskanpitoon. Nyt ei ärsytä mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Riippuu vähän siitä, mitä tämä rennosti ottaminen tarkoittaa. Esim. lapsille on varsin epäterveellistä syödä mäkkäriruokaa joka päivä, valvoa niin pitkään kuin lystää ja olla valvomatta ulkona (tai sisälläkin, iästä riippuen). Ja psykologisesti epäterveellistä jos ei saa joka päivä vanhemman huomiota, lämpöä vuorovaikutusta ja kokemusta siitä, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Toivon, että jokaisessa perheessä edes se toinen vanhemmista huolehtii näistä asioista, vaikka se ei olisikaan sitten rentoa.

Nämä leikkipuiston laidalla kännykkää tuijottavat mammat ne ovatkin niin lämpimässä vuorovaikutuksessa lastensa kanssa...

Toki näitäkin vanhempia on, jotka ovat liimautuneet puhelimeensa. Tosin moni katselee välillä kännykkäänsä kun lapsi puuhailee itsekseen, välillä leikkii, mikä on täysin ok sekä isältä että äidiltä.

Mutta tässä puhuttiin nyt siitä, että milloin on ok puuttua isän toimintaan lasten kanssa ja milloin se on turhaa nalkuttamista. Edelleenkin, tämä riippuu siitä, mitä tuo "rento" isyys käytännössä tarkoittaa.

Ei mua ole ärsyttänyt. Mies käy töissä ja mä en(nuorin meni yläasteelle, kun lähdin takaisin työelämään), joten luonnollisesti ja mielelläni mä hoidin lapset ja kodin. Kaikki suju mutkattomasti.

Mies vapaalla tekee kotitöitä omatoimisesti ja lasten harrastukset on pitkälti hoitanut, silloinkin. Miehen harrastuksiin kuuluu ruuanlaitto, että eipä sitä viikolla hirveesti jäänyt mulle tekemistä. Syötiin viikonlopun jämiä ma-ti ja ke-to mä tein jonkun laatikkoruuan tai keiton. Siitä riitti useammalle ruualle.

Olihan tässä vähän se ideakin, ettei kumpikin hikihatussa juokse töistä kotiin ja töihin. Tällä systeemillä kerittiin nauttimaan rauhallisesta perhe-elämästäkin.