Ärsyttääkö äitejä, kun mies pääsee helpolla?

Eksä jaksoi aina sättiä etten (muka) viettänyt lasten kanssa tarpeeksi aikaa vaikka kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan vaativaa alaa. Totesin että olen lasten kanssa ja hoidan heihin liittyviä asioita enemmän kuin keskivertomies, mutta tämä meni eksältä täysin ohi. Kuvitteli vissiin mm. tämän palstan perusteella, että suurin osa miehistä uhraa kaiken aikansa lapsia hoitaakseen. Jotkut asiat mielestäni eksän kuului hoitaa, koska hän oli kotona lasten kanssa.

Ero tuli lopulta ja nyt kun lapset ovat luonani niin eksä soittelee vaivihkaa lapsille ja kyselee miten menee ja onko kaikki hyvin. Saa aina pettymyksekseen kuulla vastaukseksi, että kaikki on isin luona hyvin. Jopa taapero on pärjännyt loistavasti.

Ongelmia kannattaisi yrittää selvittää muuten kuin eroamalla. Kyllähän eksän uusi mies vaikutti oikein kiltiltä ja mukavalta, mutta kyseessä taisi olla suhteen alkuaikojen miellyttämishalua. Suhteen arki on siellä ilmeisesti pikkuhiljaa koittamassa...ei se pikkulapsiarki miestä vaihtamalla miksikään muutu.

Kyllä ärsyttää. Mies luisteli "työkiireiden" varjolla kaikesta. Lopulta tuli ero koska kuulema yritin kahlita häntä kotiin.... Olihan hän kotoa ne yöt kun nukkui. Nyt olen totaaliyh mutta mies vaati yhteishuoltajuuden. Hoitaa lasta 3 päivää kuukaudesta ja maksaa minimielarit. Ei se vielä mitään että ei osallistu tai kanna vastuutaan. Lisäksi hän edelleen vielä haukkuu minua ja pilaa mainettani kertomalla minusta kavereilleen sekä tutuilleen negatiivisia asioita. V-taahan se.

Kyllä ärsyttää.

Vaikka kuinka pyrkisi tasa-arvoon, niin tuossa asiassa se harvoin toteutuu.

Riitamme koskee pääosin kotitöitä (+lapsiin liittyvät asiat) sekä äidin (minun) vähäistä omaa aikaa.

Mies saa nimensä kaikille, myös äiti vaihtaa miehen nimeen ja alistuu. Lisäksi miestä kutsutaan perheen pääksi ja nainen.joutuu vaihtamaan nimensä ollakseen lasten kanssa samanniminen. Mies ei edes vie lapsia mihinkään ja silti mies saa kaikki oikeudet

En ikinä hanki lapsia kun tajusin miten alentuvia pikkutossuja naiset ovat. Ei omaa nimeä, ei omaa uraa, ei omaa vapaa-aikaa ja kunnia perheestä menee miehelle. Mies on perheen pää, pienemmällä panoksella.

Miehillä on myös salasuhteita ja miehet pettävät eniten pikkulasten äitejä. Raukat patjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, otan suuremman vastuun ja mitä sitten?

Olen ylpeästi äiti. On mulla kyllä mahtava mieskin ja lapsilla mahtava isä, mutta minä olen ÄITI.

Ja huudat sitä äitiyttä, mutta et isyyttä? Neuvolassa isä voi istua siellä jossain takana. Päiväkodissa hyväksyt sen, että kaikki virallinen puhutaan äidille? Koulussa, kun lapsi sairastuu soiteteen äidille ja hyväksyt senkin?

No ei kai siinä isää tutkitakaan, vaan äitiä ja oikeammin vauvaa ( jos nyt odotuksesta puhut)

Ja en usko että edes muistan tai mies muistaa tai koulu tietää kumman numero on kumpi.. Ei ole ikinä tarvinnut varmaan soitella..

Isä/ mies hoitaa vilmat.

Mutta silti, minä olen ÄITI, nro. 1 ja niin se vaan on. Mies olkoon perheen pää, mutta minä olen emo, äiti, tärkein, johtohahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vähän rennommin = "syö pelkkää roskaruokaa, ei ikinä pese hampaita... "

Melko mustavalkoinen maailmankuva sinulla :D

Noissa asioissa ei voi ottaa mitenkään rennosti tai lapsi sairastuu. Hampaat on pestävä joka ilta ja se atooppinen iho rasvattava. Ongelmia tulee varmasti vaikka jäisi "vain" joka toinen kerta tekemättä.

Entäs jos jää pesemättä kerran vuodessa? Tai mäkkärissä käydään vaikka kolme kertaa vuodessa? Atooppisen ihon hoidosta ei ole kokemuksia, mutta voisin veikata ettei yhtenä iltana ihon rasvaamatta jättämisestäkään pysyvää vahinkoa synny.

Mustavalkoisella viittasin siihen että lähdit heti tuolle "pelkkää, ei ikinä"-linjalle. Ikäänkuin hampaat voisi pestä vain joka ilta tai ei koskaan, tai mäkkärissä täytyy käydä joka päivä tai ei ollenkaan.

Juu, mutta jos vanhemman mentaliteetti asioista on "ei se ole niin vakavaa" jos jää esim hampaat pesemättä, niin varmasti jäävät useammin kuin kerran vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Tää on kyllä hyvä ja ihanan provosoiva, joten pakko vastata omasta puolesta! :)

Jos lapsen kanssa eläminen on kärsimystä ja oman elämän uhraamista, niin voisiko vaikka ennen sitä lapsen hankintaa miettiä, onko valmis äidiksi? Monesti lapsiperheeseen kuuluu myös toinen vanhempi, mutta silloin on oma valinta, jos on ottanut sellaisen yksilön puolisokseen, joka ei yhteisten lapsien elämään ota osaa. Mielestäni se, kuka on kotona hoitaa lapset automaattisesti, mutta ei lapsi ole silti kärsimystä ja oman elämän uhraamista. Ja mitä se lapsi muka estää? Ei lapsen takia kotona tarvitse olla koko elämää tai luopua unelmistaan. Mutta - jos ajattelee, että lapsi on itselle vain kärsimys ja uhriutuu, niin suosittelen todella jollekin puhumista tai vähintäänkin ulkopuolisen avun hankkimista!

Ja mitä tulee eroon, jos lapset ovat äidille taakka ja rasite, ehkä se on parempi antaa se huoltajuuden päävastuu silloin isälle. Tai vähintäänkin tulisi aikuisten ihmisten hoitaa se ero lapsia ajatellen, ei omia ristiriitoja kailotellen lapsilleenkin ja heitä manipuloiden, kuinka toinen vanhempi on paskiainen.

Esimerkiksi meillä mies tekee fyysisesti erittäin rankkaa työtä tällä hetkellä noin 12-16h päivässä (kausittaista ylityöt, ei siis koko aikaa ylitöissä, mutta yleensä muutaman kuun kerrallaan ja saman verran normi työaikoja), itsekin suht rankassa työssä, mutta normaalit työtunnit koko ajan. Minusta on ihan loogista, että hoidan lapsemme (3 & 5) työpäiväni jälkeen. Mies aina kun on kotona, kantaa oman kortensa kekoon hoitamalla lapsia ja olemalla heidän arjessa mukana. Itse en kärsi tilanteesta saati lapsista sillä tiedä, että toinen osapuoli osaa hoitaa hommat myös. Olen opiskellut vanhemman lapsen aikaan toisen ammatinkin lisäksi, eikä se vaatinut supervoimia äidiltä, koska kumpikin vanhempi otti osaa arkeen ja lapseen yhtälailla omien resurssien puitteissa ja hommat toimi hyvin yks yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Ei meilläkään ihan tasan mene, mutta kyllä isä osallistuu siinä missä äitikin. Ehkä tuntemissasi perheissä on paljon niitä äitejä, jotka sysäävät isän kakkosvanhemmaksi, jolle ei edes anneta mahdollisuutta olla tasaveroinen äidin kanssa?

Mielenkiintoista. Eli nykyajan normi mukamas on, että isä osallistuisi tasavertaisena, vaikka näin ei taida kuitenkaan ihan olla. Ja jos onkin niin, ettei isä osallistu tasaveroisesti, niin se on äidin vika. Selvä. Miten mä en oikein usko, että näin useimmiten olisi. Kyllä tavanomaisempi kuvio on, että isät ihan suosiolla jättäytyvät pois suurimmasta vastuusta ja keskittyvät esim. työhönsä ja jopa harrastuksiinsa mielummin.

Okei. Eli kiistät sen, että liian monissa perheissä äiti ei anna isän olla tasaveroinen vanhempi? Totta kai on niitäkin isiä, jotka jättäytyvät itse sivuun, mutta uskallan väittää että se on yhä harvinaisempaa.

En kiistä, että tuollaista ilmiötä ei olisi, mutta kyllä ihan vapaaehtoinen jättäytyminen taka-alalle on yleisempää edelleen.

Yhtä yleistä kuin se, että perheeseen tehdään niitä lapsia yksin naisen tahdosta. Mies ei niitä lapsia halua, mutta tekee niitä naisen mieliksi, jos tämän naisen haluaa pitää. Silloin siitä isyydestä vetäydytään, kun sitä aitoa tahtoa vanhemmuuteen ole. Ja silti naiset tekevät näiden kanssa lapsia ja syyttää yksin miestä kun se vastuu jää yksin naiselle.

Meillä meni niin päin että mies halusi lasta enemmän kuin minä. Nyt olen raskaana ja molemmat odotetaan yhtä innoissamme mutta meillä mies oli se joka hössötti ovulaatioista ja harmistui jos ei ollut silloin paikalla harrastamassa seksiä. Hän myös on nyt hoitanut siivoamiset yms ja aikoo jäädä koti-isäksi jotta minä voin keskittyä käymään kouluni loppuun ja sen jälkeen työelämään.

Ei harmita. Meillä osallistuvat molemmat lasten asioiden hoitamiseen.

Näin myös tuttavaperheissä.

Ei voi mennä ihan tasan kun kerran äiti on sen kroppansa runnellut raskaudella. Harhaista sanoa että ihan tasan kaikki mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Ei meilläkään ihan tasan mene, mutta kyllä isä osallistuu siinä missä äitikin. Ehkä tuntemissasi perheissä on paljon niitä äitejä, jotka sysäävät isän kakkosvanhemmaksi, jolle ei edes anneta mahdollisuutta olla tasaveroinen äidin kanssa?

Mielenkiintoista. Eli nykyajan normi mukamas on, että isä osallistuisi tasavertaisena, vaikka näin ei taida kuitenkaan ihan olla. Ja jos onkin niin, ettei isä osallistu tasaveroisesti, niin se on äidin vika. Selvä. Miten mä en oikein usko, että näin useimmiten olisi. Kyllä tavanomaisempi kuvio on, että isät ihan suosiolla jättäytyvät pois suurimmasta vastuusta ja keskittyvät esim. työhönsä ja jopa harrastuksiinsa mielummin.

Okei. Eli kiistät sen, että liian monissa perheissä äiti ei anna isän olla tasaveroinen vanhempi? Totta kai on niitäkin isiä, jotka jättäytyvät itse sivuun, mutta uskallan väittää että se on yhä harvinaisempaa.

En kiistä, että tuollaista ilmiötä ei olisi, mutta kyllä ihan vapaaehtoinen jättäytyminen taka-alalle on yleisempää edelleen.

Yhtä yleistä kuin se, että perheeseen tehdään niitä lapsia yksin naisen tahdosta. Mies ei niitä lapsia halua, mutta tekee niitä naisen mieliksi, jos tämän naisen haluaa pitää. Silloin siitä isyydestä vetäydytään, kun sitä aitoa tahtoa vanhemmuuteen ole. Ja silti naiset tekevät näiden kanssa lapsia ja syyttää yksin miestä kun se vastuu jää yksin naiselle.

Meillä meni niin päin että mies halusi lasta enemmän kuin minä. Nyt olen raskaana ja molemmat odotetaan yhtä innoissamme mutta meillä mies oli se joka hössötti ovulaatioista ja harmistui jos ei ollut silloin paikalla harrastamassa seksiä. Hän myös on nyt hoitanut siivoamiset yms ja aikoo jäädä koti-isäksi jotta minä voin keskittyä käymään kouluni loppuun ja sen jälkeen työelämään.

Kyllä minunkin mies halusi lapsia enemmän ja jaksoi olla koti-isä vuoden. Sitten palasi töihin, ihastui työkaveriin ja jätti meidät. Ja sanon että meidät, koska hän tosiaan erosi lapsistaankin. Minulle yksinhuoltajuus ja hän aloitti alusta uuden kanssa, kuin lapseton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Äidit voisivat opetella ottamaan vähän rennonmin. Mutta mitä naapurin Sirpa siitä ajattelisi.

Jos äidit ottaisivat rennommin, mitä siitä tulisi. Luultavasti mies olisi ensimmäisenä tyytymätön, kun äiti tekisi työt vähän sinnepäin. Sillai rennosti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Jos mies ylipäätään osallistuu niin nainen tulkitsee muille = meillä homma menee tasan.

Sama. 30+ korkeakoulutettua väkeä pk-seudulla. Naiset ne lapset ja kodin hoitaa. Miehet ehkä 6kk hoitovapaalla per lapsi ja joskus kokkailevat ja kuskaavat lapsia hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Ja ratkaisu tähän on äidin päsmäröinti ja haltuunotto? Ratkaisuja on monenlaisia, jos viitsii vähän miettiä. Atooppisen ihon hoitoon voi ihan lääkärin kautta puuttua myös - lääkäri voi selittää miehelle, miksi sitä ihoa pitää hoitaa ja  mitä siitä seuraa, jos näin ei tehdä. Ja mitä seuraa, jos lapsi syö pelkkää roskaruokaa.

Sitäpaitsi mistä te löydätte miehiä, jotka eivät usko hampaidenpesuun? 

Lastensuojelusta saa myös apua, jos tulee ilmi, että mies on täysin toivoton ja vastuuton idiootti, joka ei kykene ollenkaan pitämään lapsesta huolta. Silloin kannattaa ehdottomasti hakea apua. 

Eli sinusta äidin vaihtoehdot tuossa tilanteessa ovat

a) tehdä kaikki itse tai

b) taluttaa ja ohjata isää pitkin kaupunkia kuin idioottia, kuunteluttamassa lääkäriltä ja lastensuojelulta ja hammaslääkäriltä ja neuvolalta ja päiväkodilta (äiti selvittää paikat ja varaa ajat, koska isä ei tajua/välitä) ohjeita siitä miten lasta ei voi ruokkia sipseillä ja miten hampaat pitää pestä. Sen jälkeen äidin pitäisi joko vahtia, että isä ymmärtää myös noudattaa noita ohjeita, tai jättää lapsensa heitteille tuon idiootin kanssa, katsomaan selviytyvätkö lapset terveinä ja traumoitta, vai tuleeko heille erilaisia puutoksia ja kehityshäiriöitä ja joutuuko perhe lastensuojeluun ja lapset mahdollisesti lastenkotiin.

Just. Kuulostaa todella järkevältä ja toimivalta suunnitelmalta, jonka on selkeästi laatinut joku lapsista paljon tietävä ja heitä syvästi rakastava ihminen...

Minä en tiedä missä ex-mieheni on. Ei taida lapsista vanhinkaan tietää,mutta sanoi kerran että on lopettanut kyllä juomisen. Kerran nuoruudessa hän oli minun lapsuudenystävä. olimme 10-vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap jämähtänyt viime vuosisataan. Nykyään monet miehet tekevät kptitöitä siinä kuin nainen.

Jotkut miehet tekevät kotitöitä siinä missä naisetkin, kyllä. Mutta en uskaltaisi sanoa että monet. Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että nainen yleensä on perheessä se, joka hoitaa enemmän kotitöitä ja lasten asioita? Eihän se ole millään lailla naisen tai miehen vähättelyä. Nainen haluaa tai tuntee velvollisuutta tehdä ne asiat. Juuri tuokin että nainen ei uskalla tai halua antaa miehelle ihan vapaita käsiä kotiaskareissa tai lapsenhoidossa. Mutta väittäisin että useimmiten nainen tekee kotihommia ja hoitaa lasten asioita huomattavasti enemmän kuin mies.

Meillä ei ainakaan mene noin. Mies on aina hoitanu paljon lapsia. Hoitelee kaikki kouluun liittyvätkin jutut. Nuhanenä vauvatkin aina hoiti yöllä vaikka herätys töihin oli 4:30. Laittaa ruoat. Kerää marjat ja mehustaa. Lisäksi tekee kaikki ns. miesten työt.

No mitäs minä teen? Sentään siivous jää meikäläiselle.

Meillä on 5 lasta ja onhan se nyt toki yleisessä tiedossa että mies pääsee helpommalla ja itsekin kokee että käy töissä levähtämässä. Mies kuitenkin osallistuu kaikessa sen mukaan miten töiltään pystyy. Hoitaa illasta harrastus kuskaukset ja kaverisynttärilahjat. Joululahjoja katselee iltaisin netistä ja valmistaa meillä seuraavalle päivää ruuat kun nuo kokkaustaidot on pikkasen paremmat kuin minulla. <

Mutta onhan se näin, kun isä tulee töistä kotiin lapset toteavat tyynesti: "Isi tuli".

Auta armias jo minä piipahdan vaikka 20 min kaupassa ja kun saavun kotiin, vauva alkaa huutamaan ikävää heti kun minut näkee. 2.v Saa kiukkuraivarit kun otan vauvan syliin ja 3 muuta tulee toimittamaan omia kuulumisiaan kilpaa, mitä jossakin pelissä tapahtui, mitä jossakin ohjelmassa tai kuka sanoi kenellekin mitä. Ja minä joudun ovella kauppakassit ja vauva sylissä jakamaan puheenvuoroja: "Matti, anna Maijan sanoa ensin. Nyt on sitten Mikkon vuoro sanoa...Nyt voi sitten Matti kokeilla sanoa asiansa."

Vierailija kirjoitti:

Naiset eli äidit yleensä hössöttää ihan liikaa siihen nähden mikä olisi tarpeellista. Että pitää olla kaikki nurkat puunattu ja lapselle parsakaalia ja hienot vaatteet ym. kaikki viimesen päälle. Ihmekös jos siitä tuppaa tulemaan sellaista stressaavaa ja äideistä tuntuu siltä että koko ajan saa olla hyysäämässä lapsia ja hoitaa lasten asioita. Tekevät niistä itse usein liian hankalia. Miehet eli isät osaavat ottaa rennommin eivätkä pingota pikkuasioista.

Miehet ei pingota pikkuasioista.

Siinäpä tulikin syy sille miksi Isät ohitetaan neuvolassa ja ohjeet suunnataan äideille. Ja miksi päiväkodissa hoitajat puhuvat asioista äideille.

Ajatus on, että isä ei kuitenkaan muista tai ei kuuntele tai ei ymmärrä. Äidin oletetaan huolehtivan ja jos hän tekee niinkuin isä, niin lyödään huono-äiti-leima otsaan.

Äidille neuvotaan, että miehen pitää antaa osallistua. Sitten kun miehelle annetaan vastuuta ja annetaan hoitaa omalla tavallaan, niin äidille valitetaan kuinka siinä ja tässä ja tuossa on nyt tehty väärin ja huonosti. Samalla isä nostetaan jalustalle ja ihaillaan kun on niin osallistuva isä että ihan hoitaa omia lapsiaan.

Äiti siinä sitten yrittää tehdä kaiken oikein ja valvoa että lapset hoidetaan kunnolla ja samalla antaa tehdä miehen omalla tavallaan. Ja kuuntelee kiltisti moitteet siitä mitä isä on tehnyt huonosti. Eikun siis rennosti ja siksi paremmin kuin äiti.

Ja sitten ihmetellään, että miksi ne äidit stressaa ja niuhottaa. On ne kauheita. Ottaisivat rennosti niinkuin Isät.

Mä olen varmaan juuri sellainen äiti, jonka palstan mukaan pitäisi ottaa "rennommin". Olen vaan huomannut, että lapsiperhearjessa selviämisen olennaisin komponentti on ennakointi. Kun aamulla herätessä tietää tasan tarkkaan mitä milläkin ruualla syödään ja löytyykö kaikki kaapista vai mennäänkö kauppaan (meillä kyllä syödään myös eineksiä), niin homma vaan toimii. Vaatteet katsotaan illalla valmiiksi (lapsi saa halutessaann päättää), joten ei tarvitse väsyneenä aamulla vängätä, että mikä paita laitetaan päälle. Seuraavan kauden vaatteet ostetaan alesta jo edellisellä kaudella, joten meitä ei ensimmäinen pakkasaamu yllätä ym.  Mies ei tätä tajua lainkaan ja kuulemma hössötän turhaan. Että pitäisi ottaa rennommin ja antaa vain asioiden soljua, mutta kun ne ei solju mihinkään jos joku niitä ei tee! Eli kyllä ärsyttää, että mies on taantunut pikkuapuriksi, joka ei tee mitään pyytämättä. Suhde on luonnollisesti täysin kuollut, mutta lapsen takia tässä vielä olen. Ero on varmasti edessä tulevaisuudessa. Ja ei, en ole kotiäiti (puolitoistavuotta olin kotona lapsen kanssa ja nyt teen ihan täyttä päivää töissä). 

Ja kyllä, olen joskus ollut nenä kiinni puhelimessa siellä leikkipuiston reunalla. Se kun oli ainoa paikka, jossa lapsi viihtyi edes hetken yksikseen. Kotona oli oltava läsnä 100% ja miestä ei tietenkään lapsen leikkiaikoina kotona näkynyt.