Ärsyttääkö äitejä, kun mies pääsee helpolla?

Meillä jakautuu kodin- ja lastenhoitoasiat suht tasaisesti molemmille vanhemmille. Mun mies jaksaa paremmin leikkiä taaperon kanssa niitä puuduttavan toistavia leikkejä, minä taas pesen enemmän pyykkiä ja käyn useammin kaupassa. Aamuisin mun on pakko ottaa isompi vastuu kun mies käy niin hitaalla, mutta iltapäivästä otan ruoan jälkeen tunnin omaa aikaa niin se on sillä kompensoitu. Tiedän, että meillä on asiat hyvin ja olemme molemmat perhe-elämäämme pääosin tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Ei tietenkään voi tehdä ihan miten huvittaa, jos lapsi kärsii tavoista ja ne uhkaavat lapsen terveyttä ja henkeä. Mutta asiat kuten pukeutuminen, ruuan valmistustapa tai kasvatus ovat sellaisia mihin äidit yleensä haluavat sanoa viimeisen sanan. Mies laittaa lapselle "rumat" vaatteet -> ei kelpaa äidille. Mies keittää perunat väärin -> ei kelpaa äidille.

Miten ihmeessä perunat keitetään väärin ja miksi ne on ehdoin tahdoin keitettävä eri tavalla kuin vaimo keittää? Ja mitä tarkoittavat "rumat" vaatteet? Liian pieniä, reikäisiä, likaisia, tilanteeseen sopimattomia, sellaisia, joista lapsia kiusataan? Ja sinustako yhteisen linjan pitäminen kasvatuksessa ei ole tärkeää?

Perunat voi keittää kuorineen tai kuorittuna, laittaa kylmään tai kiehuvaan veteen :) Lastenvaatefriikille äidille väärän väriset vaatteet on ruma yhdistelmä, ja isä taas saattaa antaa lasten valita vaatteensa itse. Yhteinen linja kasvatuksessa on tärkeää, mutta siitä pitäisi sopia yhdessä eikä niin että äiti päättää kaiken.

Ei ärsytä, mies hoitaa tytärtään ja tämän asioita yhtä paljon kuin minä. Kodinhoitokin on jaettu tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Ei tietenkään voi tehdä ihan miten huvittaa, jos lapsi kärsii tavoista ja ne uhkaavat lapsen terveyttä ja henkeä. Mutta asiat kuten pukeutuminen, ruuan valmistustapa tai kasvatus ovat sellaisia mihin äidit yleensä haluavat sanoa viimeisen sanan. Mies laittaa lapselle "rumat" vaatteet -> ei kelpaa äidille. Mies keittää perunat väärin -> ei kelpaa äidille.

Miten ihmeessä perunat keitetään väärin ja miksi ne on ehdoin tahdoin keitettävä eri tavalla kuin vaimo keittää? Ja mitä tarkoittavat "rumat" vaatteet? Liian pieniä, reikäisiä, likaisia, tilanteeseen sopimattomia, sellaisia, joista lapsia kiusataan? Ja sinustako yhteisen linjan pitäminen kasvatuksessa ei ole tärkeää?

Perunat voi keittää kuorineen tai kuorittuna, laittaa kylmään tai kiehuvaan veteen :) Lastenvaatefriikille äidille väärän väriset vaatteet on ruma yhdistelmä, ja isä taas saattaa antaa lasten valita vaatteensa itse. Yhteinen linja kasvatuksessa on tärkeää, mutta siitä pitäisi sopia yhdessä eikä niin että äiti päättää kaiken.

Jokin idea siinä on, että isän- ja äidin"vaistot on erilaisia. Äidiltä lapsi oppii empatiaan ja isä on juuri se joka kehoittaa lasta kasvamaa vaikka kaatuisi satoja kertoja. Isä opettaa vuolemaan sen pajupillin ja äiti keittämään niitä perunoita. Vaikka kuinka perinteiset sukupuoliroolit halutaan hävittää, isä ei osaa olla äiti. Jokin idea siinäkin on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on se äiti. Mutta, jos se äiti tässä kohtaa omii sen lapsen automaattisesti itselleen isän on hyvin vaikea myöhemmin tullakaan mukaan. Ja jos se mies ei niitä kotitöitä ennen lapsia tehnyt, tuskin lapsen tulo tätäkään muuttaa.

Kyllä, miestenkin pitäisi maata aamusta iltaan av-palstalla ulisemassa miehistään ja laskemassa jokaista pesukoneen napin painamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Mäkkäriesimerkkihän on näissä keskusteluissa kestosuosikki ja varmaan pitää joskus paikkansakin mutta aika paljon on sellaisiakin asioita jotka voi tosiaan tehdä "miten huvittaa" tai useammalla kuin yhdellä tavalla oikein. 

Ja kyllä, miehenkin pitäisi todellakin saada tehdä "oman päänsä mukaan" jos hän on tasaveroinen vanhempi. Jos hän taas on vain apuvanhempi niin silloin tottakai mennään aina naisen sanelun mukaan mutta silloin on turha valittaa jos mieheltä on motivaatio ja oma-alotteisuus hukassa. Toki niistä ratkaisuista pitää voida keskustella mikäli ne ovat huonoja, mutta sekään ei ole mikään itsestäänselvyys että miehen tapa olisi se huonompi, vaikka sinäkin siihen suuntaan vihjaat.

Lisäksi kannattaisi muistaa että miehellä pitää olla tilaisuus tehdä virheitäkin jotta oppii, ihan samoin kun äidilläkin on eikä ensimmäiseksi pitäisi kaapata lasta mamman hoiviin kun "ei ne miehet vaan osaa". 

Jos tuntisin että lasten kanssa vietetty aika on "oman ajan uhraamista" niin tietenkään en olisi tehnyt lapsia, hölmö. Miten kehoni olen uhrannut..? Palautui hyvin raskauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Isän tekemät tuhot? Miten se isä voi koskaan oikeasti edes oppia kantamaan sitä vastuuta, jos ei oikeasti anneta sitä vastuuta? 

Kyse on siitäkin, että miehen pitää antaa pukea lapsi esimerkiksi, vaikkei se asukokonaisuus olisikaan nyt sävysävyyn. Kyllä ne tarhasta esimerkiksi soittaa ja ilmoittaa, jos on ongelmia ja puhelun voi suoraan ohjata isälle. Pitää uskaltaa ja haluta päästää sitä vastuuta reilummin, jotta myös valintojen seuraukset ovat isän vastuulla. Voi hyvin sopia, että neuvola-asiat ovat pääasiassa isän vastuulla tai tarhaan pukeminen ja vienti tai mikä vain kokonaisuus. Jos isä ei sitä hoida niin sitten jää neuvolat viemättä kokonaan. Kyllä siihen joku puuttuu jossain vaiheessa ja vaikka asia menisi lastensuojeluun asti niin sekin voi olla hyvä herätys miehelle. Tärkeintä on se, että vastuuta todella antaa ja antaa sen mahdollisuuden kantaa sitä kokonaisuudessaan eikä niin, että "yksi ruokintavuoro viikossa" mikä nyt on ajatuksenakin täysin naurettava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Ei tietenkään voi tehdä ihan miten huvittaa, jos lapsi kärsii tavoista ja ne uhkaavat lapsen terveyttä ja henkeä. Mutta asiat kuten pukeutuminen, ruuan valmistustapa tai kasvatus ovat sellaisia mihin äidit yleensä haluavat sanoa viimeisen sanan. Mies laittaa lapselle "rumat" vaatteet -> ei kelpaa äidille. Mies keittää perunat väärin -> ei kelpaa äidille.

Miten ihmeessä perunat keitetään väärin ja miksi ne on ehdoin tahdoin keitettävä eri tavalla kuin vaimo keittää? Ja mitä tarkoittavat "rumat" vaatteet? Liian pieniä, reikäisiä, likaisia, tilanteeseen sopimattomia, sellaisia, joista lapsia kiusataan? Ja sinustako yhteisen linjan pitäminen kasvatuksessa ei ole tärkeää?

"Rumat" = eri vaatteet kuin äiti olisi laittanut. Sehän tässä kuviossa yleensä on se juju, että naisella on mielessään jo nuotit kirjoitettuna ja sitten kun mies poikkeaakin naisen kuvitteellisista askelmerkeistä niin nainen ahdistuu - ihan riippumatta siitä, onko lopputulos yhtä hyvä vai ei.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Ja ratkaisu tähän on äidin päsmäröinti ja haltuunotto? Ratkaisuja on monenlaisia, jos viitsii vähän miettiä. Atooppisen ihon hoitoon voi ihan lääkärin kautta puuttua myös - lääkäri voi selittää miehelle, miksi sitä ihoa pitää hoitaa ja  mitä siitä seuraa, jos näin ei tehdä. Ja mitä seuraa, jos lapsi syö pelkkää roskaruokaa.

Sitäpaitsi mistä te löydätte miehiä, jotka eivät usko hampaidenpesuun? 

Lastensuojelusta saa myös apua, jos tulee ilmi, että mies on täysin toivoton ja vastuuton idiootti, joka ei kykene ollenkaan pitämään lapsesta huolta. Silloin kannattaa ehdottomasti hakea apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vähän rennommin = "syö pelkkää roskaruokaa, ei ikinä pese hampaita... "

Melko mustavalkoinen maailmankuva sinulla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vähän rennommin = "syö pelkkää roskaruokaa, ei ikinä pese hampaita... "

Melko mustavalkoinen maailmankuva sinulla :D

Noissa asioissa ei voi ottaa mitenkään rennosti tai lapsi sairastuu. Hampaat on pestävä joka ilta ja se atooppinen iho rasvattava. Ongelmia tulee varmasti vaikka jäisi "vain" joka toinen kerta tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Ei ärsytä, koska puoliksi hoidetaan. En tunnista lainkaan kuvaamaasi perhe-elämää.

Silloin ärsytti vähän, periaatteesta, kun mies nostettiin sukulaisten ja ystävien toimesta jalustalle palvottavaksi, kun oli hoitovapaalla vuoden per lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Tää on kyllä ihan totta. Jos äiti valittaa esim. siitä, että lapsella on vääränväriset vaatteet, isä leikkii lapsen kanssa väärää leikkiä, tai että leluja ei kerätä sillä sekunnilla kun leikki päättyy, niin se on tosiaan typerää, mutta epäilen, että tällainen äiti on suurimmaksi osaksi tahallaan kehitetty stereotypia.

Jos sen sijaan isä lasten kanssa yksin ollessaan ei oikeasti ole/leiki/juttele lasten kanssa vaan tekee lähes koko ajan omiaan, antaa epäterveellistä ruokaa (pl. poikkeustilanteet), jättää hampaat pesemättä/lääkkeet antamatta, antaa lapsen tehdä vaarallisia asioita tai ei lohduta pelästynyttä lasta, niin se on aivan perseestä ja valitettavasti tällaisia isiä on (varmaan äitejäkin, ikävä kyllä), ja näistä asioista valittaminen ja ohjeistaminen ei kyllä ole mitään nalkuttamista, vaan just oikein.

tiskaa niin, että astiat jäävät likaisiksi, ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Riippuu vähän siitä, mitä tämä rennosti ottaminen tarkoittaa. Esim. lapsille on varsin epäterveellistä syödä mäkkäriruokaa joka päivä, valvoa niin pitkään kuin lystää ja olla valvomatta ulkona (tai sisälläkin, iästä riippuen). Ja psykologisesti epäterveellistä jos ei saa joka päivä vanhemman huomiota, lämpöä vuorovaikutusta ja kokemusta siitä, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. Toivon, että jokaisessa perheessä edes se toinen vanhemmista huolehtii näistä asioista, vaikka se ei olisikaan sitten rentoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vähän rennommin = "syö pelkkää roskaruokaa, ei ikinä pese hampaita... "

Melko mustavalkoinen maailmankuva sinulla :D

Noissa asioissa ei voi ottaa mitenkään rennosti tai lapsi sairastuu. Hampaat on pestävä joka ilta ja se atooppinen iho rasvattava. Ongelmia tulee varmasti vaikka jäisi "vain" joka toinen kerta tekemättä.

Nimenomaan, kaivoit esimerkeiksi vähän rennommin ottamisesta asioita jotka eivät oikeasti ole sitä, että otetaan vähän rennommin. Rakensit siis olkinuken ja nyt jatkat saman olkinuken pieksemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä palstalla onkin niin paljon niitä, joilla menee lastenhoito tasan? Mun empiirinen kokemus tosielämässä väittää kyllä muuta. Lähes kaikissa tuntemissani perheissä äiti ottaa isoimman vastuun lapsista.

Se on sinun otos. On myös paljon perheitä, joissa äiti ei anna isälle mahdollisuutta, koska hänen mielestään miehen tavat hoitaa asiat ovat täysin väärin. 

Minä hoidan pääosan lastemme harrastuksista, kouluhommista, lääkärikäynneistä yms. Vaimo sanoi, että ei hän jaksa mennä vanhempainyhdistyksen kokouksiin yms. Vaimo on erittäin onneton tietokoneiden kanssa, joten kaikki ilmoittautumiset ovat minun vastuulla. En näe tätä nyt kovinkaan raskaaksi asiaksi.

Tuo on oikeasti totta, että monet äidit ovat sitä mieltä että isä tekee asiat jotenkin väärin ja huonosti, eivätkä anna isän tehdä asioita. Kuitenkin sitten valittavat että isä ei tee mitään.

Tämä näkökanta on usein esillä, mutta en ole ikinä kuullut kunnollisia perusteluja tälle. Eli oletko siis sitä mieltä, että asiat (lasten hoitoon liittyvät) voi tehdä aivan miten huvittaa, ja kaikki tavat ovat yhtä hyviä? Vai ajatteletko, että koska päävastuu lapsista on äidillä, isä voi omilla hoitovuoroillaan ottaa rennommin ja tehdä oman päänsä mukaan?

Monesti kuulee esim. sitä perustelua, että eivät lapset mene rikki, jos joskus syövät päivällisen mäkkärissä. Jostain kumman syystä tämä mäkkärivuoro kuitenkin aina osuu miehelle, ja naisen on sitten omilla vuoroillaan pidettävä huolta, että lapset syövät terveellisesti. Kukaan tuskin ajattelee, että on ihan ok jos lapsi syö jatkuvasti pelkkää mäkkäriruokaa ja eineksiä?

Jos vanhemmat ovat tasavertaisia, niin miksi kuitenkin käytännössä niitä isien "rennompia" hoitotapoja perustellaan juuri sillä, että "ei ne lapset parista kerrasta rikki mene", eli oletuksena on, että äiti sitten omalla vuorollaan korjaa isän tekemät tuhot?

Miksi sitten isyyttä pitäisi muuttaa enemmän sinne äitiyden suuntaan? Miksi äidit ei voisi opettella ottamaan asioita vähän rennommin?

Huoh.. Koska siitä lapsesta tulee sairas jos hän syö pelkkää roskaruokaa / ei ikinä pese hampaita / atooppista ihoa ei rasvata jne. Ymmärrätkö?

Vähän rennommin = "syö pelkkää roskaruokaa, ei ikinä pese hampaita... "

Melko mustavalkoinen maailmankuva sinulla :D

Noissa asioissa ei voi ottaa mitenkään rennosti tai lapsi sairastuu. Hampaat on pestävä joka ilta ja se atooppinen iho rasvattava. Ongelmia tulee varmasti vaikka jäisi "vain" joka toinen kerta tekemättä.

Entäs jos jää pesemättä kerran vuodessa? Tai mäkkärissä käydään vaikka kolme kertaa vuodessa? Atooppisen ihon hoidosta ei ole kokemuksia, mutta voisin veikata ettei yhtenä iltana ihon rasvaamatta jättämisestäkään pysyvää vahinkoa synny.

Mustavalkoisella viittasin siihen että lähdit heti tuolle "pelkkää, ei ikinä"-linjalle. Ikäänkuin hampaat voisi pestä vain joka ilta tai ei koskaan, tai mäkkärissä täytyy käydä joka päivä tai ei ollenkaan.

Hienosti AP on onnistuttu kääntämään senkin faktan, että valtaosassa huoltajuuskiistoista äiti on voittava osapuoli, miesten etuoikeudeksi. Ei hyvänen aika nyt sentään.