Ärsyttääkö äitejä, kun mies pääsee helpolla?

Ei ärsytä, olen etä-äiti. Saan tarjota lapsilleni kaikkea kivaa viikonloppuisin, ja lasten isä joutuu hoitamaan tylsän arjen. En voisi olla tyytyväisempi elämääni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset roikkuvat äidissä, joudutte tekemään ruuan ja huoltamaan kotia. Selvittelette kaikki kouluasiat ja lääkärissäkäynnit. Hankitte synttärilahjat ja joululahjat. Kuuntelette mankumista ja kiukuttelua. Mies pääsee helpommalla, ottaa rusinat pullasta ja viettää viikonloppuisin mukavaa aikaa lasten kanssa. Jos ero sattuu tulemaan, mies pääsee lapsista eroon halutessaan, ja se on kaikille ihan ok. Äiti ei voi niin vaan jättää lapsiaan, koska on silloin jotenkin huono ihminen. Ärsyttääkö teitä, että te joudutte kärsimään enemmän kuin mies? Uhraamaan oman kehon ja oman ajan.

Meillä yksi lapsi, joka ei roikkunut eikä rääkynyt. Isä hoiti kaikki yövalvomiset 2-viikkoisesta alkaen. Hän hoiti vauvaa päätoimisena kaikki illat, yöt, viikonloput ja lomat. Isä kävi lapsen kanssa kaupassa ja teki kaikki ruuat. Isä selvitti kouluasiat - ja neuvolan sen jälkeen, kun n:lan täti ekan kerran oli vittuillut mulle. - Ei meistä kumpikaan ole halunnut lapsesta eroon.

Anna kun arvaan. Isä oli töissä, mutta sinä kotona?

Aivan, hän käy päivätyössä kodin ulkopuolella. Lapsemme on jo aikuinen, ja olemme edelleen naimisissa keskenämme. Ja joo, mies tekee edelleen ruokaostokset ja valmistaa ruuat. :)

Täh? Kyllä mun mies syöttää, vaihtaa vaippaa, nukuttaa, soittaa lääkärille jos tarvista. Sen lisäksi että auttaa mua kotitöissä ja ruuanlaitossa ja muussa. Ei se vaan perseellään sohvalla istu. :D

Meillä mies tekee enemmänkin kuin minä, mm. laittaa ruuat ja hoitaa yöheräämiset. On iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa. Vie harrastuksiin, lääkäriin, synttäreille.

Toki minäkin teen oman osani, mutta yleensä kyllä tuntuu että pääsen helpommalla, ainakin saan nukkua enemmän. Hoidan ruokaostokset ja vaatehuollon, siivotaan porukalla. Olen myös aina saanut harrastaa niin paljon kuin haluan.

Miksi se on joku itsestäänselvyys että

mies pääsee perheessä vähemmällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Hyi helvetti! Elämäsi kuulostaa kauhealta. Mitäs teet sitten kun lapset ovat isoja ja huomaat jääväsi tyhjän päälle, kun et ole ymmärtänyt rakentaa itsellesi omaa elämää kodin ulkopuolella? Sittenkö vain istut yksin kotona päivät pitkät vailla mitään järjellistä tekemistä, kun on jo liian myöhäistä alkaa rakentaa uraa. Sääliksi käy kaltaisiasi luusereita.

Ööh, meidän lapset ovat jo isoja, pois kotoa muuttaneet. Mitäkö teen? Voi veikkonen, just sitä, mistä tykkään. Älä ihmeessä minua sääli, minulla on asiat paremmin kuin hyvin.

Nyt olen viimeiset kolme viikkoa ollut Espanjan asunnollamne ja valvonut sinne rakennettavan uuden talon edistymistä, neuvotellut eri designereitten kanssa sisustuksesta, keittiön muokkaamisesta, saunatilojen rakentamisesta jne. Olen pelaillut golfia, opiskellut espanjaa intensiivikurssilla, tavannut ystäviäni, käynyt kivoissa ravintoloissa ja gallerioissa, katsonut leffoja ja tehnyt käsitöitä jne.

Mies on lennellyt edestakaisin aina välillä ja huomenna taas tulee ystäväni viikonlopuksi, sukulaisia ensi viikolla. Samalla olen etäohjannut pohjoismaisten kollegoiden tapaamisviikonlopun valmistelua kotipuolessa, sillä palaan itse sinne vain päivää ennen kuin kaikki tupsahtavat sinne.

Joten ei todellakaan tule aika pitkäksi. Ja jos tulee, niin aina voi surffailla täällä :D, kuten nyt, kun juuri tulin kotiin ja mietin, että lähtiskö illalla rantaravintolaan vai kokkaisinko kotona.

Miksi ihmeessä luulet, että lasten kasvettua istutaan kotona vailla järjellistä tekemistä?

Eivät useimmat ihmiset varmaan istukaan, mutta sinun kaltaisesi kotiäidit kyllä. Kun on keskittynyt parhaat vuotensa pelkkään lasten kasvattamiseen, on hankalaa alkaa enää myöhemmin rakentaa itselleen uraa. Toki golfin pelaaminen ja leffojen katselu ovat kivoja harrastuksia, mutta harvalle ne riittävät elämäntyöksi.

Miksi muuten puhuit "kollegoista", vaikka olet ollut jo pitkään työttämänä? Ovatko he kollegoitasi työttämyydessä? :D

Mietin myös, miten miehesi viitsii elättää kaltaistasi tyhjäntoimittajaa? Entä eikö itseäsi hävetä, kun et tee mitään elantosi eteen vaan elelet toisen siivellä?

No, minä en pääosin istu kotona. Kalenterini on aika täynnä. Puhun mieheni kollegoista, joiden vaimot ovat minun ”kollegoitani” - yllätys, yllätys, eivät myöskään työelämässä (kotiäitinä ja -rouvana olo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus näissä piireissä). Miksi minua pitäisi hävettää, kun tämä on ollut yhteinen päätöksemme ja myös miehen toivomus? Tämä ratkaisu mahdollistaa myös sen, että voin matkustella miehen mukana työmatkoilla ja kyllä onkin tullut maailmaa kierrettyä. Mies on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen, perhe on tyytyväinen. Jos se sinua nyppii, niin sille en voi mitään.

Ymmärrän kyllä, että olen poikkeuksellisen hyvässä asemassa, harvalla tähän on Suomessa mahdollisuus. Tämä on väärä palsta minulle.

Ehkä sitä et ymmärrä, että aika harva suomalainen nainen kadehtii rooliasi. Tuosta 60-luvun kotirouvamaailmasta ollaan henkisesti jo niin kaukana, aika harva nainen oikeasti haluaa tyytyä olemaan vain Mrs Bill Smith. Ne sinun kolleegat ja maailma kun katoaisi silmänräpäyksessä jos miehesi haluaisi erota - olet varmaan nähnyt tapauksia paljonkin ympärilläsi. Ja nykyisillä nuoremmilla johtajilla on järjestään korkeastikoulutetut vaimot joilla myös se oma ura. Eiköhän Jorma Ollilan ministeriössä päällikkönä toimivan vaimon kaltainen malli ole enemmän sitä mitä nykynaiset arvostavat, perheessä ei eletä vain yhden ihmisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä tippaakaan. Minulle on aina kuulunut ”kotirintama” ja mies on luonut uraa ja kantanut rahaa kotiin yllin kyllin.

Minä olen saanut nauttia ajasta lasten kanssa kotona ja äkkiähän tuo pikkulapsiaika meni ohi ja minlla oli entistä enemmän vapaa-aikaa tehdä, mitä lystää. Helpollahan minä pääsin!

Paitsi että sulla tulee olemaan kansaneläke ja miehesi saattaa jossakin vaiheessa vaihtaa maisemaa, eikä sulla ole mitään pääomaa, jolla elättää itsesi (paitsi jos olet rikkaasta suvusta, mutta silloinhan ei miehen edes tarvitsisi siellä töissä raataa).

Juu, on kansaneläke ja lisäksi mieheni minulle maksama yksityinen eläke, joka jo nyt on reilusti parempi kuin normaali suomalainen keskivertoeläke. En ole rikkaasta perheestä, mutta koko omaisuus on molempien nimissä, joten ei minulla ole hätäpäivää. Jos ero tulisi, ei minun silti tarvitsisi loppuelämäni aikana töihin mennä. Ehkä voisin pari asuntoa myydä.

Tämä on kyllä kumma palsta, kun ensimmäinen skenaario on aina, että ero tulee, mies jättää ja lähtee, kotiäidiksi ei kannata jäädä. Kotiäitikin voi hoitaa asiansa fiksusti ja varmistaa selustansa. Sitäpaitsi uskon vahvasti siihen, että kun kotielämä ja parisuhde on tasapainoinen, rauhallinen, eikä tarvitse tukka putkella juosta ja riidellä siitä, kuka vie ja hakee lapset, kuka jää hoitamaan sairaita lapsia, kenen vuoro viedä roskapussi, viettää ”laatuaikaa” töiden jälkeen viikonloppuna ostoskeskuksissa jne, ei ole kummallakaan mitään syytä erota.

Minä olen aina jaksanut hoitaa hyväntuulisena oman osuuteni (sen kotirintaman), miestä odottaa töiden jälkeen siisti koti, lämmin ruoka ja pirteä, tyytyväinen vaimo, joka on ehtinyt päivän aikana hoitaa kaikki tarpeelliset hommat, harrastuksensa sun muut. Itseasiassa mies on tyhmä, jos näin hyvistä oloista lähtee ja tyhmällä miehellä en mitään tekisikään!

Sä oot tehnyt valintasi ja selvästi onnellinen omassa elämässäsi. Onnittelut siitä.

Mutta sinun ja teidän ratkaisunne ei ole ainoa oikea. Mulle se olisi aivan kammottava, inhoan siivoamista, en pidä ruuanlaitosta, en ole kodin hengetär. Rakastan lapsiani ja heidän eteen teen vaikka mitä. Sen sijaan minä rakastan tehdä työtä, joka haastaa minut joka ikinen päivä. Palkka yli 5 tonnia, ja huomattavasti parempi kuin miehelläni. Minä teen mielummin sitä missä olen hyvä.

Kotitöistä tai vaikka sairaan lapsen hoitamisesta ei ole tarvinnut riidellä. Katsotaan kalentereita, kummalle paremmin sopii ja se hoitaa. Ollaan vaihdettu jopa kesken päivän ja töitä voi tehdä kotoakin. Minä olen onnellinen näin.

Kummallista jos koet niin, että avioliitot päätyvät työnjaosta riitelyyn, suurin osa liitoista päättynee johonkin ihan muuhun.

Ei tietenkään ratkaisuni/ratkaisumme ole ainoa oikea. Minä vaan en ole koskaan ollut uraorientoitunut ihminen. Minun urani loppui siihen, kun esikoisemme sairasteli paljon ja lääkäri kysyi, olisiko mitään mahdollisuutta äidin jäädä kotiin. Silloin laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Ja kun mies tienaa moninkertaisesti esim. sen, mitä sinä tienaat, ei perheellämne ole ollut mitään taloudellista pakkoa molempien käydä töissä.

Enkä todellakaan tarkoittanut, että avioliitot päätyvät työnjaosta riitelyyn, kommentoin vain sitä tällä palstalla yleistä kliseistä kommenttia, että kotiäidin(-rouvan) mies nyt ainakin lähtee ja jättää ja sitten ollaan tyhjän päällä... Ei hemmetti sentään tarvitse aivoja narikkaan laittaa, vaikka kotiin jäisikin. Ja tottahan se luo tietyn rauhan ja tasapainon perhe-elämään, kun kiireettömästi voi kaiken hoitaa eikä tarvitse aamuvarhaisella kuskata lapsia hoitoon tai ihmetellä loma-aikoja.

Mutta kiitos asiallisesta kommentistasi, joka on ihan toista tasoa kuin edellisen kommentoijan.

Osalle meistä se kotiin jääminen olisi uhrautumista ja maailman kauhein vaihtoehto. Silloin, jos järjestelyyn on tyytymätön, se ei tuo rauhaa ja tasapainoa kotiin. Vaan riitaa ja eripuraa.

Minä teen työt tietotekniikka alalla ja sinun arkeesi olisi minulle hirveää.

Meillä loma-ajat ovat järjestyneet kivuttomasti. Toinen vei ja toinen haki. Ja nyt meilläkin kuopus on jo 12.

Jotkut feministit hyppäävät varmaan niskaani tästä kommentista. Vaikka kaikki kotityöt eivät täysin tasan menisikään, moni nainen kiukuttelee, kun mies ei osallistu perinteisesti naisille tarkoitettuihin töihin, mutta entäs ne miesten kotihommat? Hajonneen kaapin/johdon/lampun/tuolin korjaus jne., joita monikaan nainen ei tee (ei tarvitse tulla kertomaan, jos tekee, tämä oli vain esimerkki).  Mies sitten hoitaa enemmän auton ja kodin korjauksia. 

Jos tilanne ärsyttää teitä naisia, siitä vain sitten muuttamaan asiat. Ihmettelen tosiaan perheitä, jossa maristaan selän takana tai sitten ei osata antaa tarpeeksi uskottavaa ukaasia miehelle, että jos ei ala osallistumaan enemmän, saa tuntea sen nahoissaan. 

Joissakin perheissä asiat hoidetaan fifty-fifty. Koska perheessä on mies eikä vässykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tollanen vastuista laistava mies. Nyt se on sitten viikko-viikko -isä, sillä Helsingissä (ainakaan täällä punavihreässä kuplassa) mies ei voi luistaa eron jälkeen vastuustaan (toisin kuin liiton aikana) menettämättä kasvojaan.

Ei huolta, ennen pitkää tämä muutos leviää koko Suomeen.

Ai mikä muutos leviää?

"mies ei voi luistaa eron jälkeen vastuustaan"

Väitän että niinkin voi käydä.Exäni elää niin omassa kuplassaan ettei vaan huomaisi että lapsi tarvitsee ruokaa,vaatteita,........ ihan sitä perusjuttua mitä lapset nyt tarvitsevat ihan normaalissa elämässä.Ei tulisi edes iltaisin kotiin lasten luo koska haluaa tehdä työtään ja kun ihminen tekee työtä niin on kaikin tavoin mallikansalainen eikä siihen nyt voi tulla edes lapset tarpeineen "häiritsemään"! Onhan se surullista ,mutta joakinen valitsee tapansa elää!

Lapsella on siis äiti ja mies. Sanat kertovat asenteista niin paljon