Mä en ymmärrä, miten joissain perheissä menee joululahjoihin vain tyyliin 200-500 euroa. Eikö teillä ole kummilapsia? Sisaruksia? Vanhempia? Isovanhempia? Lasten opettajia?

Mitään tavaraa en lahjaksi osta. Vanhemmille ja appivanhemmille hankitaan Klaus K:n brunssilahjakortti. Mies saa lipun lätkämatsiin, lapset kumpikin lahjakortin Stockalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ostaa opettajalle tai harrastuksen ohjaajalle lahjan?? Ihan älytöntä...

Ja tämän sanon entisenä muskariohjaajana, tulevana luokanopettajana.

Minä valmennan vapaaehtoispohjalta salibandyjoukkuetta. Voin sanoa, että tämä rujo mieskin herkistyi, kun sain lasten vanhemmilta lahjakortin urheiluliikkeeseen.

Pidin hienona eleenä ja tunsin että arvostavat panostani.

Toki minulle riittää, kun kuulee sanan kiitos joskus.

Oletko miettinyt mitä seuraamuksia voi tulla 20€ lahjakortin vastaanottamisesta?

Tämä lahjakortit ovat työntekijälle veronalaista tuloa. Ainakin meillä töissä tilintarkastajat vaativat niistä maksamaan verot ja muut työnantajamaksut. Ja näin sanotaan myös verottajan tiedotteissa.

Kuvittelen, että valmennat seurassa, joka saa valtiolta/kunnalta ja Ray avustuksia ja olet heidän listoillaan.

En ole kyllä rehellisesti miettinyt ja ei varmaan täydykkään. Teen vapaaehtoistyötä, eikä minulla ole työsopimusta seuran kanssa. Lahjaveron alainen en ole muutaman kympin lahjakortista.

2 lasta ja molempien puolelta isovanhemmille ja miehen poikamies-veljelle jotain pientä. Ja tietysti miehen kanssa ostetaan toisillemme jotain. Lapset etusijalla, aikuisten kesken vaan osoitetaan että muistetaan, ajatus on tärkein. Pieni suku ja tuttavapiiri niiin pääsee kaikin tavoin helpomalla, myös joululahjoissa. Ei kai niiden lahjojen tarvitsekaan maksaa jotain 500e/kpl?

Ja mikä ihmeen opettajan lahja? Siis oikeasti??? Hankit varmaan lahjoja postinkantajallekin?

Maailmassa on oikeasti vakaviakin asioita joten mun mielestä ei kannata itseään ihan turhilla stressata.

Onhan se hienoa, että joka joulu riittää jotain ihmeteltävää sinullekin. Minulle on ihan yksi ja sama, käyttääkö joku lahjoihin centin vai miljoona euroa. Muutakin ajateltavaa on niin joulun alla kuin ympäri vuoden. Ei vain jaksa toisten valintoja kummastella, kun meitä nyt riittää niin moneen junaan.  

Meillä lahjoja annetaan oman perheen nuorimmalle lapselle, muille perheenjäsenille pakettiin kääritään muutenkin ostettavia, tarpeellisia tavaroita. Tämä tehdään, jotta nuorin ei saisi mallia, että kaikki kuuluu vaan hänelle. Pienin ei ymmärrä lahjojen "laatua", ainoastaan määrän, muut ovat juonessa mukana. Lisäksi vanhemmat lapset saavat pienen summan rahaa.

Muille ihmisille olemme lopettaneet lahjojen oston, koska "kaikilla on jo kaikkea". Poikkeuksen tähän tekee eräs tuttu perhe, jossa taloudellisia vaikeuksia (perheessä työkyvyttömyyttä ym), heille ostamme jouluruokaa tai lahjat lapsille, miten milloinkin. Samoin olemme joinain vuosina tehneet lasten kanssa lahjapaketteja varattomille lapsille ja vieneet es. pelastusarmeijan joulupadalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään tuntuu olevan vastauksista päätellen aika usein niin, että aikuisille ei lahjoja ostella niin te joilla pieniä lapsia.. Eikö lapset ihmettele miksi aikuiset ei saa joulupukilta mitään? Itse muistan lapsena ihmetelleeni kun äiti sai vaan pari lahjaa ja me lapset useita.

Eihän ne lahjat ole pääasia joulussa, mutta kyllä ne minusta jouluun silti kuuluu. Ja mitä te sitten olette lahjaksi ennen saaneet kun lahjoja ette halua ja pidätte niitä tyhmänä krääsänä tai muuten aivan turhina? Me vaihdetaan lahjoja aikuistenkin kesken ja lahjat on yleensä jotain käyttötavaraa (pyyhkeitä, suihkugeeliä, suklaata, sukkia...). Tai jotain mitä tietää, että toiselta puuttuu tai jotain mitä tietää toisen haluavan mutta ei vaan ole itse tullut ostetuksi. Esim. ollaan saatu vieraspeitto ja kynttilälyhty takapihalle. Kyllä ne ihan käyttöön tulee, mutta me ei kukaan ollakaan mitään hyvätuloisia ja ollaan aika nuoria, niin ei tule aina osteltua kaikkea mitä haluaisi (vaikka ei olisikaan mitään kallista) eikä omisteta kaikkea yllinkyllin.

Minusta sukat ja suihkugeelit on krääsää, jota en vain tarvitse. Meillä on tarpeeksi pyyhkeitä ja tarpeeksi kaikkea, ja minusta on kiusallista ottaa vastaan jotain, mitä en halua enkä tarvi. 

Tiedän että kuulostan inhottavalta ja nipolta, mutta voitko uskoa, että meillä ei kaapit pursuile erilaisia purkkeja ja purnukoita ja suihkusaippuoita, ja että pyyhkeitä on tarvittava määrä, samoin kaikkea muuta. En ole tavaran keräilijä, enkä osta muillekaan sen vuoksi että jotain nyt on ostetava; minusta sinun luettelemat tavarat kertoo juuri siitä. Että ei osata miettiä mistä se toinen pitää tai mitä olisi vailla, vaan on ostettu sen ostamisen takia jokin tavallinen tavara. 

Itse esimerkiksi olen kerran saanut kahviaiheisia magneetteja, mikä kuulostaa ihan tyhmältä krääsältä, mutta mitkä naurattavat minua edelleen, kun niiden taustalla on minuun ja magneettien antajaan liittyvä hölmö tarina. Olen myös ilahtunut lasipurkista, jonka sisällä oli kuiva-aineet muffinsien tekoon. Tein muffininit ja lasipurkissa on nyt makaroneja. 

Minä kyllä pidän (pörrö/villa)sukista ja suihkugeeleistä. Ei meilläkään kaapit pursuile tavaraa, muuttolaatikoitakin on muutoissa tarvittu kolmasosa siitä mitä normaalisti lasketaan tarvittavan (se normaali on laatikko per neliö). Mutta ehkä se onkin juuri se mitä sanoin, että meillä ei ole ns. kaikkea, tai on kaikki välttämätön, mutta voisi olla enemmänkin ilman että on liikaa. Ihan mieluisia lahjoja olen saanut ja minulta lahjan saaneetkin ovat pitäneet lahjoistaan.

Meillä menee joululahjoihin muutama satanen.

Teinit ovat toivoneet leffalippuja ja mummolta villasukat.

Anoppi saa perinteisesti kirjan, samoin ostamme mieheni kanssa toisillemme kirjan.

Kummilapset vien johonkin joulukonserttiin tai tapahtumaan, jonka jälkeen käymme syömässä. Aikaisempina vuosina odotettu juttu.

Ja tähän kaikkeen menee ehkä 200-300€.

Vierailija kirjoitti:

Minä ostan lahjat sisaruksille + puolisoilleen ja vanhemmilleni. Lisäksi itselleni, miehelle ja meidän kahdelle alle kouluikäiselle lapsellemme. Sisaruksilla ei ole lapsia, mutta jos olisi niin ostaisin heillekin.

Noihin sukulaisten lahjoihin laitan n. 15 euroa per henkilö ja näihin menee sitten n. 150 euroa kun lahjottavia on jo lähisuvussa niin paljon. Haluan ostaa heille lahjat, koska tykkään ostaa lahjoja ja saan lahjat itsekin heiltä (tykkään myös saada lahjoja). Mitään kallista en siis osta (enkä myöskään saa) eikä olisi varaakaan, mutta kyllä 15 eurolla saa jo ihan kivan lahjan. :)

Omaan ja miehen lahjaan laitan n. 50 euroa kumpaankin. Omien lasten lahjoihin menee varmaankin n. 150 euroa yhteensä, en vielä tiedä.

Yhteensä lahjoihin menee siis varmaan jotain 400 euroa. Ostan lahjoja syksystä asti monessa osassa ja tilaan yleensä edullisesti netistä. Lasten lahjat ostan lähempänä joulua kun täytyy odottaa lelukuvastoja. :D

En ymmärrä alapeukkuja. Mikä siinä on niin pahaa, että ostaa lahjoja aikuisille? Ehkä ollaan jotenkin harvinaisia siinä sitten, kun tykätään ostaa lahjoja ja myös saada niitä eikä se ole mikään taakka kenellekään. On mukavaa miettiä lahjoja ja paketoida niitä. Ollaan pienituloisia, mutta haluan silti ostaa lahjat ja kyllä se hyvin onnistuu kun vähän ennakoi ja jaksaa selata netistä mistä saa jonkun tuotteen edullisimmin. Olen mielestäni tehnyt todella hyviä löytöjä ja hankintoja. Kuunnellaan toisiamme pitkin vuotta ja laitetaan merkille mistä toinen pitää tai mitä sellaista toiselta puuttuu mitä haluaisi.

Lasten lahjoihin menee eniten rahaa, koska me ei muuten juuri ostella leluja ja jouluna saavat jotkut vähän isommat ja kalliimmat lelut mitä itse toivovat. Lisäksi jotain pientä, kuten yöasut, palapelit...

Oma ja miehen lahja on myös vähän arvokkaampi (no ei nyt hirveän kalliita kuitenkaan) , koska ei muuten paljoa ostella mitään hintavampaa ja tykkään sitten jouluna hemmotella myös vähän materialla, vaikka se toki onkin vain pieni osa joulua. Yleensä ne on jotain mitä oikeasti tarvitsee muttei muuten ole vaan tullut ostetuksi, ei mitään turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaista, miten paljon aikuiset panostavat joululahjoihin ja kuvittelevat niiden ilahduttavan monia ja erityisesti lapsia, vaikka näin ei tutkimusten mukaan ole.

Muutama vuosi sitten tehtiin päiväkoti- ja kouluikäisille tutkimus, mitä joulu lapsille merkitsee ja joululahjojen merkitys tuli häntäpäässä, oliko nyt vasta 10. sijalla.

Tulkintasi on hieman virheellinen. Se, että joululahjat eivät ole joulussa tärkeintä, ei tarkoita, etteivätkö ne ilahduttaisi saajaa.

Minulle joulussa tärkeintä on rauha, rentoutuminen ja yhdessä olo rakkaiden kanssa. Lahjojen edelle kiilaavat myös mm. tunnelma, kynttilät, kuusi koristeineen ja jouluruoka. Silti vielä yli nelikymppisenä ilahdun myös niistä lahjoista.

Jos lasten opettajille ostetaan joululahjoja, pitäisi varmaan myös ostaa koulun siivojalle, keittäjälle , talonmiehelle, kanslistille, koulubussin kuskille ym.ym.

Olen lapseton. Ostan joululahjoja vain äidilleni. Olemme molemmat jouluhöppänöitä ja rakastamme lahjojen antamista ja saamista, joten kuusen alla on yleensä 20-25 pakettia. Tämähän varmasti on muiden ihmisten mielestä aivan naurettavaa, mutta olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään tuntuu olevan vastauksista päätellen aika usein niin, että aikuisille ei lahjoja ostella niin te joilla pieniä lapsia.. Eikö lapset ihmettele miksi aikuiset ei saa joulupukilta mitään? Itse muistan lapsena ihmetelleeni kun äiti sai vaan pari lahjaa ja me lapset useita.

Eihän ne lahjat ole pääasia joulussa, mutta kyllä ne minusta jouluun silti kuuluu. Ja mitä te sitten olette lahjaksi ennen saaneet kun lahjoja ette halua ja pidätte niitä tyhmänä krääsänä tai muuten aivan turhina? Me vaihdetaan lahjoja aikuistenkin kesken ja lahjat on yleensä jotain käyttötavaraa (pyyhkeitä, suihkugeeliä, suklaata, sukkia...). Tai jotain mitä tietää, että toiselta puuttuu tai jotain mitä tietää toisen haluavan mutta ei vaan ole itse tullut ostetuksi. Esim. ollaan saatu vieraspeitto ja kynttilälyhty takapihalle. Kyllä ne ihan käyttöön tulee, mutta me ei kukaan ollakaan mitään hyvätuloisia ja ollaan aika nuoria, niin ei tule aina osteltua kaikkea mitä haluaisi (vaikka ei olisikaan mitään kallista) eikä omisteta kaikkea yllinkyllin.

No ihan ekana meillä tulee välimatka (vaikka periaate olla ostamatta aikuisten kesken on jo ajalta ennen muuttoamme). Meillä on esim. siskoni kanssa välimatkaa 270 km. Yleensä vietetään joulu omalla porukalla, näin halutaan. En näe yhtään minkäänlaista järkeä että ostaisin suihkugeelin ja postittaisin sen siskolle ja hän ostaisi mulle suihkugeelin ja postittaisi sen mulle.

Tunnetaan toisemme hyvin ja ollaan läheisiä, mutta en silti varmaan menis ostamaan siskolle jotain kynttilälyhtyä ellen tietäis just millaista toivoo. Pyyhkeitäkin on molemmilla ihan liikaakin.

Ehkä just ikä ja muu tuo sen, ei yksinkertaisesti tarvitse eikä halua sitä tavaraa enempää.

meitä on vaan minä ja mies, ei ole lapsia, vietetään joulu keskenämme. hänen perheensä ei ole suomalainen, eikä vietä joulua, minulla ei ole vanhemmat elossa eikä ole sisaruksia. kummallakaan ei ole kummilapsia. en ala ostaa lahjoja mummolleni tai serkulleni joita nään 2 kertaa vuodessa - eikä hekään minulle, ei ole ikinä vaan tullut tavaksi. emmekä osta toisillemme lahjoja. niihin menee siis 0e.

varmaan hommaa olisi eri suuntaankin voinut viedä, eli kun aloin olemaan mieheni kanssa niin eka joulunu taidettiin ostaa lahjat koska se oli mulle tuttu perinne. sitten totesin että vähän hassua että pitää väkisin etsiä jotain just tiettyyn aikaan vuodessa, sopivaa lahjaahan ei ikinä tunnu löytävän kun sitä etsii...  mieluummin ostetaan toisillemme kivoja juttuja pitkin vuotta kuin just joulukuun 24 ja sit istuttais olkkarissa ja avattais keskenämme...  väkinäistä anyone? lapsiperheille ymmärrän hyvin, tai muihin isompiin perhejouluihin, kiva traditio. mutta se että rahanmeno on sitten aika kovaa on vaikee, jos ei kaikilla sitä rahaa aina ole - en kadehdi. 

Itsellä menee ehkä 800 euroa lahjoihin vuodessa. Kaksi lasta, mieheni, oma äiti ja appivanhemmat saavat lahjan. Itse en lapsuudessani saanut koskaan mitään kallista tai kovinkaan hienoa, olin tietysti kiitollinen saamistani lahjoista mutta koulussa välillä itketti kun monella oli uudet vermeet ja uusimmat pelit ja vehkeet. Opiskelin itselleni hyvän ammatin ja nyt aikuisena on ihanaa ostaa joululahjoja tinkimättä laadusta tai määrästä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja kolme kummilasta. Näiden lisäksi on omia sisaruksia yhteensä 7. Kummallakin vanhemmat ja yksi isovanhemmista elossa. On lasten kummeja, yhteensä 8 kpl. Lapsilla on kolme luokanopettajaa ja harrastusten vetäjiä on 6.

Vaikka ihan vaan vie jonkun suklaalevyn opettajalle tai kummille, niin noista lahjoista kertyy joka ikinen vuosi 2000 euroa. Ostetaanhan me puolisot toisillemmekin lahjoja!

Ja ei, lapset eivät saa mitään tietokoneita tai polkupyöriä joululahjaksi, vaan ihan tavallisia, vaikka Lego-pakkauksen tai leffalippuja tai muuta. Ei ne mitään ilmaisia ole.

Meillä on varaa tähän, mutta aina vaan ihmettelen, miten jotkut (useimmat?) perheet pystyvät kuluttamaan noinkin vähän läheisten joululahjoihin. Ettekö te sitten osta yhtään mitään?

Ihan kaikkia ei tarvitse lahjoa, voi  myös käyttää omaa järkeä.

Meillä on vain yksi lapsi, jouluna puolivuotias vauva. Emme aio miehen kanssa ostaa hänelle vielä tänä jouluna lahjoja, koska hän ei kuitenkaan vielä ymmärrä joulun päälle, ja saa paketteja aivan varmaasti isovanhemmilta aivan tarpeeksi, ensimmäinen lapsenlapsi kun on.

Kummilapsia tai muitakaan läheisiä lapsia meillä ei ole. Yhdelle miehen sukulaisperheelle viedään joku koko perheen yhteinen lahja, joka saa maksaa parikymppiä, koska vierailemme heillä joulun pyhinä.

Omille vanhemmillemme emme osta lahjoja, se ei ole koskaan ollut meillä tapana, koska he eivät kuitenkaan mitään halua. Mutta vieraillessamme heillä viemme jonkun tuliaisen, joka on usein itsetehtyjä leivonnaisia ja esim. viinipullo.

Miehen kanssa ostamme toisillemme pienet lahjat. Tyypillisesti ollut joku pieni keittiötarvike tms. yhteisiin harrastuksiimme liittyvää, arvo ehkä 50e hujakoilla.

Näin ollen rahaa ei kovinkaan paljon mene. Ehkä tulevina vuosina määrä tulee vähän kasvamaan, kun lapsi kasvaa ja voi tulla mahdollisesti uusia vauvoja lähipiiriin.

Ihan helppoa. En vietä joulua enkä siten myöskään osta lahjoja kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota että aikuisetkin ostelee vielä kasapäin lahjoja toisilleen. Tai kuka aikuinen haluaa saada kymmenen pakettia, joista suurinosa on ihan turhaa tavaraa.

Joillekkin lahjat ovat vaan tärkeitä. Minun siskoni loukkaantui, kun ehdotimme, ettemme vaihtaisi lahjoja aikuisten kesken. Miehne sisarusten kanssa emme vaihda. Sisarusten lapsia on 8, heille ostamme kaikille. Miehen perheessä lasten lahjat noin 20-25e kpl, siskoni ostaa kalliimpia, joten olen hänen lapselleen ostanut myös kalliimpaa. Olemme kummeja vain osalle lapsista, mutta emme halua erotella lapsia sen mukaan olemme me kummeja vai emme. Itse koen tärkeäksi ostaa omille vanhemmillemme lahjoja, he ostavat kuitenkin kaikille ja ikävä, jos eivät saisi itse mitään. Me miehen kanssa emme osta toisillemme lahjoja, mietitään yhdessä, jos haluamme ostaa jotain isompaa koko perheelle. Ostamme sitten toisillemme synttärilahjat.

Omia lapsia meillä on kolme. Jokainen saa meiltä useamman paketin. Meillä lapset tykkää ät vaatepaketeistakin ja osa paketeista on aina käytännöllisiä. Lapset kuitenkin tykkäävät niistäkin. Mitään budjettia ei ole, riippuu tarpeesta.

En ymmärrä miksi lasten opettajalle pitäisi ostaa joululahja. Ehkä ala/yläkoulun päättyessä voi luokanopettajalle viedä kukan.

Kyllä sen ymmärrän, että lapsille ne lahjat on tärkeitä mutta että aikuisille. Korkeintaan läheisille ja sekin jotain muuta kuin tavaraa, joka jää nurkkiin. Viime vuonna sain pojan appivanhemmilta heidän itsensä savustaman lohifileen (aivan ihana, sellaisia ei kaupasta saa) ja vein heille valkoisen, jouluisen leikkokukkakimpun.

Olen kotona tehnyt 4 vuotta sitten Konmarit ja kaikki turha heitetty Pelastusarmeijan kirpparille. En halua yhden yhtä kippoa, kuppia, kynttilänjalkaa, en pyyhettä, en sukkaa, en almanakkaa, enkä halua syödä suklaata. Ostan itse jos tarvitsen jotain ja valitsen sellaista jonka haluan.

Tuolla ne on joulun jälkeen kirpparit täynnä saatuja lahjoja.