Mä en ymmärrä, miten joissain perheissä menee joululahjoihin vain tyyliin 200-500 euroa. Eikö teillä ole kummilapsia? Sisaruksia? Vanhempia? Isovanhempia? Lasten opettajia?

Lahjottavia on omat lapset ja näiden kummien lapset. Omia kummilapsia ei ole eikä esim lapsilla ole isovanhempia (kuolleet). Omille lapsille lahjat n 150 euroa per lapsi ja satanen kummien lasten lahjoihin yhteensä. Tämä tekee 400 euroa ja muita lahjottavia en edes keksi paitsi ehkä joku opettaja???

Kummilapsi on täysi-ikäinen, lopetettiin hänen muistamisensa rippijuhliin. Joulukortti lähetetään.

Minulla on kaksi sisarusta, miehellä yksi. Muistetaan joulukortilla heidän perheitään.

Miehen vanhemmat kuolleet, omille vanhemmilleni ostetaan 1-2 lahjaa.

Teini-ikäiselle lapselle ostetaan muutama lahja, miehen kanssa toisillemme pari lahjaa.

Ei siinä kahta tonnia mene.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä näiltä ”aikuisten kesken ei lahjoja ostetella” -henkilöiltä, onko se lapsettomien/isovanhempien kannalta reilua?

Meillä on isovanhemmat, jotka ostavat lastenlapsille ruhtinaalliset lahjat vaikka heillä on meitä pienemmät tulot. En missään nimessä halua jätttää heitä lahjomatta. Ja lapsettomat sukulaiset, joiden kanssa vietämme joulua, saavat tietysti myös paketit.

Olen yrittänyt ehdottaa, että pikkulasten vanhemmille ei ostettaisi olenkaan lahjoja, jotta perheet ja saamiset pysyisivät jotenkin tasapainossa.

Minua kummastuttaa sama ilmiö. Jos esim. isovanhemmat ovat varakkaita, ja kaikilla sisaruksilla on suunnilleen saman ikäluokan lapsia, niin sitten tuo tuntuu ihan ymmärrettävältä. Samaten, jos joulua ei vietetä samassa porukassa.

Oman lähipiirini käytäntö on ainakin saanut omat kulmani kohoamaan. Ennen ostettiin perhepiirissä normaalisti aikuisillekin lahjoja, sisaruksille ehkä 15-25 euron arvoisia. Kun yksi sisaruksista puolisoineen sai esikoisen, nämä alkoivat jo vauvan ensimmäisen joulun lähestyessä ajamaan innokkaasti sopimusta, että aikuisten kesken ei enää osteta lahjoja, vaan lapsille vaan. Ei, vaikka muut sisarukset ovat vielä lapsettomia. He hokivat muun muassa, että tulee kuitenkin ostettua kaikkea turhaa paskaa (tuli sellainen olo, että onpas kiva, kun noin saitte kerrottua tykänneenne menneiden vuosien lahjoista). Sinä jouluna sitten ei viime joulujen tapaan kuusen alla paljoa paketteja ollut, ainoastaan heidän vauvalleen oli paketteja. Heillä tietysti lapsiluku on kasvanut vuosien varrella, eikä muilla ole vieläkään lapsia. Muuten en kohottelisi kulmiani, mutta kun joulua vietetään kerran yhdessä (eikä ole mitään kaikilla pieniä lapsia -tilannetta), olisi minusta hyvien tapojen mukaista muistaa kaikkia jotenkin (ei ole mistään krääsästä ollut kyse, vaan on viiniä, herkkuja, lahjakortteja, leffalippuja ym. osteltu). Sinkkusisaruksella ei ole aattona ainuttakaan lahjaa, kun ei saa edes puolisolta. Enkä tarkoita, että pitäisi olla mitään kallista tai erikoista, mutta lahjojen vaihto on minusta kiva perinne.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä näiltä ”aikuisten kesken ei lahjoja ostetella” -henkilöiltä, onko se lapsettomien/isovanhempien kannalta reilua?.

Reilua tai ei. Jos olemme näin sopineet yhdessä ja vielä painottaneet, että yksi lahja per muksu korkeintaan, niin sitten äitini pienestä eläkkeestään käy ostamassa Tallinnan krääsäkaupat tyhjäksi. Ei kiitos, ei, ei, ei!

Sitten valittaa, kun ei rahat riitä mihinkään. Miksi pitää olla rasittava ja hankala?

En yksinkertaisesti suostu, että vaihtasin lahjoja siitä järkyttästä krääsäkasasta päikseen.

Parina jouluna olemme olleet reisussa ja ilmoitettu, ettei mitään lahjoja. Silti niitä pitää kärrätä tammikuussa, kun ollaan kotiuduttu.

Ostan sen kukan, tyytykööt sitten siihen ja lapset tekee kortin.

Siis lasten kummeille ostetaan lahjoja? Eikö se oo heidän homma ostaa lapsille lahjoja? Typerää krääsän kuluttamista. Säästän lahjarahat tänä vuonna ja annan mieluummin jollekin joka apua tarvii.

Ennen lapsia meillä lähti miehen kanssa lahjarumba käsistä. Juttu meni niin että lahjottavia alkoi olla kymmeniä.

Anoppi masinoi suurinman osan.

Oli miehen kummeja, tätejä, serkkuja, sisaruksia puolisoinern ja lapsineen. Kaikille oli tärkeää (kuulemma) ostaa lahja! Miestä ei tietenkään homma kiinnostanut joten jotenkin se jäi mun pienille hartioille. Ostin tuhannen euron edestä jouluisin lahjoja MIEHEN sukulaisille ja mulle ei edes hyvää joulua toivotettu, mies sai jonkun viinipullon.

Kolmantena jouluna pistin lahjahanat kiinni. Pari joulua itkettiin saamattomien lahjojen perään (äkkiäpä niihin kiinnyttiin kun ennen minua ei niitä ollut mieheltäpäin tullut).

Nykyään meidän tiukka lahjalinja tiedetään ja itselläkin on paljon stressittömämpi joulu kun ostetaan lahjat vain omille lapsille ja toisillemme.

Mulla menee jouluun tasan 0€. En vietä, en anna edes sukulaislapsille lahjoja. Hirveä krääsäkulutusjuhla.

Ei me osteta lahjoja kuin omalle teinille, joten tuo 200 riittää mainiosti. Aikuiset ostavat mitä tarvitsevat silloin kuin tarvitsevat. Ei olla jouluihmisiä. Kavereiden ja sukulaisten pienemmät lapset uppoavat tavaraan muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis lasten kummeille ostetaan lahjoja? Eikö se oo heidän homma ostaa lapsille lahjoja? Typerää krääsän kuluttamista. Säästän lahjarahat tänä vuonna ja annan mieluummin jollekin joka apua tarvii.

Tuo toinen lause kertookin jo tyhjentävästi asenteestasi kummiutta kohtaan. Lahjojen vaihtoon kuuluu usein enemmän tai vähemmän vastavuoroisuus, eikä minusta ole ollenkaan huono idea opettaa lapselle tätä. En tarkoita, että lapsen kummille pitää olla rahallisesti samanarvoinen lahja, kuin mitä kummi on lapselle hankkinut, vaan tarkoitan symbolista elettä. Kummille voi antaa vaikkapa jotain lapsen itse tekemää, itse leipomaa, tai vaikkapa lapsen valitsema joulukukka. Vanhemmat voivat tietysti ottaa vetovastuun lahjan pääpiirteittäisestä ideoinnista. Ja aika usein kummit ovat lisäksi vanhemmille hyvin läheisiä ihmisiä, jolloin lahjojen vaihto tuntuu muutenkin luontevalta.

Kuka ostaa opettajalle tai harrastuksen ohjaajalle lahjan?? Ihan älytöntä...

Ja tämän sanon entisenä muskariohjaajana, tulevana luokanopettajana.

Kyllähän niihin lahjoihin saa rahaa menemään, mutta ei nyt ihan paria tonnia. Ostetaan hoitajille/ opelle/ lapsen terapeuteille lahjat joiden hinta max 10e/ kpl eli ne yhteensä 100e. Lasten kummeille jotain pientä kiitokseksi myös samassa hintaluokassa, yht. Max 100e nekin. Sitten niille läheisille 20-30e lahjat joiden kanssa joulua vietetään, yhteensä noin 150e. Omille lapsille menee ehkä noin 50-100e per lapsi eli 150-300e. Miehen kanssa ostetaan toisillemme jotain tarpeellista jota pitäisi muutenkin ostaa. En koe tästä stressiä, pidän lahjojen antamisesta enkä koe että se veisi joulun sanomaa pois.

Ihanaa! Vihdoinkin olemme sopineet, ettemme osta mitään toisillemme (lapset, lapsenlapset, aikuiset, siskot, veljet jne.) Sovittiin syödä yhdessä mahtava Jouluateria vuoronperään jonkin luona. No, tietenkin pieni lahja kaikista pienimmille, joita ei onneksi ole kuin 4 lasta. Sovitaan tietenkin kuka tuo mitäkin, ettei käy sovitun porukan kukkarolle. Viime Jouluna veimme 8kg valmiiksi (itse) paistetun kinkun. Vihdoinkin Joulurauhaa!!!

En osta lahjoja enkä halua lahjoja. Liikaa jo tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä näiltä ”aikuisten kesken ei lahjoja ostetella” -henkilöiltä, onko se lapsettomien/isovanhempien kannalta reilua?

Meillä on isovanhemmat, jotka ostavat lastenlapsille ruhtinaalliset lahjat vaikka heillä on meitä pienemmät tulot. En missään nimessä halua jätttää heitä lahjomatta. Ja lapsettomat sukulaiset, joiden kanssa vietämme joulua, saavat tietysti myös paketit.

Olen yrittänyt ehdottaa, että pikkulasten vanhemmille ei ostettaisi olenkaan lahjoja, jotta perheet ja saamiset pysyisivät jotenkin tasapainossa.

Lasten isovanhemmat ovat itse kieltäneet. Kieltävät myös tuomasta mitään synttäreinä, pääasia että tuomme itsemme ja lapset käymään. Lapset tekevät toki kortit ja yleensä kukkia viedään mummoille ja joku suklaa tms. vaareille. Omat vanhempani ostavat lapsille ihan liikaa lahjoja, nämä minun lapset ovat ainoat lastenlapset, eikä minulla ole sisaruksiakaan, joten ei heillä ole kymmeniä lahjottavia. Olen koittanut hillitä lahjamäärää kyllä sanomalla ihan suoraan, että ihan noin paljon lapset eivät tarvitse. Eivät osaa nauttia saamistaan lahjoista, kun homma menee vaan siihen "mulle.. lisää... enemmän... jokoneloppui.." -moodiin.

Ostan siskolle ja vanhemmille lahjat. Joskus jotain pienempää parhaalle kaverille.

Siinä oli jo taas jonkin sortin alkumetreillä varsinainen Joulun pilaaja, kun mainitsi , jotta pysy omilla tontuilla tai jotain. Pakkoko oli tulla tänne rahapulassa kenkkuileen? Ei tässä ollut kysymys paljonko kukin tuhlaa rahaa, vaan miten voisimme säästää ja kuitenkin viettää tosi ihanan Joulun perheen kanssa ilman "krääsää"

Rahaa menee seuraavasti:

3 kummilasta, joista 1 erityisen läheinen: heidän lahjoihin yhteensä n. 100€.

2 omaa, heidän lahjoihin myös noin 100€, koska saavat myös isovanhemmilta ja omilta kummeiltaan lahjoja. Ostamme myös pitkin vuotta välillä jotain kivaa, jolloin jouluun ei kasaannu niin paljon odotuksia. 

4 isovanhempaa ja 2 isoisovanhempaa, he eivät kaipaa kallista, tunnearvo tärkeämpi. Usein esim. lasten kuva kehyksissä + kirja/konjakkipullo/villasukat tms. edullinen juttu. Näihin yhteensä 100€

Lasten kummeille + muille ystäville ehkä glögi tms. pikkutuliainen, jos kahvittelemme yhdessä joulunaikoihin. Näihin 50€

Opeille ihan pienet muistamiset, 2*10€ = 20€, päiväkotiaikana meni n. 50€, koska oli enemmän muistettavia. 

-> kaikkiin lahjoihin n. 400€. Toisillemme emme osta, säästämme ne rahat matkakassaan, että päästään yhteiselle perhematkalle 1-2 krt vuodessa, usein on vaan joku Tukholman- tai Tallinnan-matka, joskus päästään etelään asti ;)

Jouluruokiin menee n. 100€, tosin saamme usein syödä 1-2 ateriaa joululoman aikana sukulaisten luona.

ELi joulun budjetti on 500€ ja sillä saa mielestäni riittävästi kaikkea. Ostaisin kyllä varmaan enemmän, jos olis varaa, olen vähän tuhlari ja lahjojen ostelu on kivaa. Mutta toisaalta kivaa on sekin, että ihan kaikkea ei saa, jää tilaa unelmille ja odottamiselle myös. Se tunne monelta nykyään puuttuu ;)

Tänä jouluna menee aikaisempaa enemmän.

Tyttären lahjat n. 300e ja lisäksi 1000e tilille.

Lapsenlapset (2 teiniä) molempien lahjat yhteensä n. 600e.

Kummitytön ja hänen lapsensa lahjat n. 200e.

Miehen kanssa lahjarahat käytetään matkustamiseen.

Jos lahjoittajia on 36 ja jokaiselle ostaa "vain sen käymään suklaalevyn" ei siitä kyllä kahta tonnia saa....

Miksi niille lapsien kummeille "pitää" ostaa lahjat?

Minä ostan vain lapsille, omalle ja sisarusten lapsille. Jos huvittaa ostan arvat aikuisille. Ehkä 100€ menee

Kaksi vanhaa sisarta, joista toisella on koht jo hänkin vanha - tytär. Emme lähettele lahjoja. Yksi aikuinen poika, ei lapsenlapsia. Joskus ostan pojalle ja miniälle jotain hyvin pientä, vaikkapa elokuvaliput. Ja he sitten joskus ostavat jotain suklaata tms. Mutta tuntuu, että suklaata tulee syötyä muutenkin liikaa, joten en pahoita miestäni vaikka en saisikaan :)

Eräs mummo kertoi kassalla, että hänellä on yhdeksän lastenlasta, joille kaikille ostaa pitkin vuotta lahjoja. Järkevä tapa kyllä. Mietin, että olenko katellinen... En taida olla. Olisi tuskaa keksiä kaikille lahjoja, vaikka muuten toki pari lastenlasta olisikin ihan kiva juttu.