Lue keskustelun säännöt.
Olin kutsunut erään pariskunnan syömään. Tultuaan he totesivat "me ei nyt jakseta paljon kun söimme juuri"
28.10.2017 |
Anteeksi mitä?
Oli muuten viimeinen päivälliskutsu heidän kohdallaan.
Kommentit (180)
Muutenkin on todella törkeää esittää siinä vaiheessa, kun kaikki on jo katettu "Ei minun / meidän takia tarvitse. Ihan vaan vesilasi riittää, tai yhden palan voin näkkileipää syödä. Ei tarvitse nähdä vaivaa .." Mitä hemmettiä sen jälkeen on tuollaisia toitottaa, kun se vaiva on jo nähty. Pöydässä on 12 sorttia syötävää ja leivonnaiset ja vieras ilmoittaa että ei tarvitse minun takia vaivautua. Ei näytä ole mitään muuta kuin loukkaavalta emäntää/isäntää kohtaan.
Jos ei tarvitse vaivautua, se pitäisi sanoa etukäteen. Jos kutsutaan syömään, niin sitä voisi sanoa jo siinä vaiheessa että ihan vaan kahvit juon tai en sitäkään, ei tarvita tehdä eikä tarjota mitään. Jos sen sanoo siinä vaiheessa, kun pöytä on katettu, niin ei siinä enää kenenkään vaivoja säästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua läpi joten ehkä joku on jo tämän maininnutkin. Tuli mieleen että voisiko tuo olla yksi ns. kursailun alalaji. Tiedättehän sen raivostuttavan tavan, kun juhlissa/kyläilytilanteessa vieraita joutuu esim. oikein maanittelemaan kahvipöytään. Ei ensimmäisellä eikä edes toisella kerralla kukaan hievahdakaan. Aivan ***** naurettava tapa. Ehkä nämä ap:n vieraat olivat jostain oppineet "sivistyneen" tavan, että niitä tarjoiluja kuuluu vastustella.
Kursailu ei ole mikään naurettava tapa, vaan sillä haetaan "arvokkainta vierasta" eli sitä, jonka on sopivaa aloittaa. Liian usein näkee häissä sitä, että kun kakku tulee pöytään,niin joku lapsi menee leikkaamaan siitä itselleen palan ensimmäisenä vain siksi, että hän haluaa kakkua. Edes vanhempien mielessä ei tunnu käyvän se, että tietyissä tilanteissa vuoroilla on joku merkitys. Olen ollut myös monilla lasten synttäreillä, joissa kakun kynttilöitä ei saakaan puhaltaa päivänsankari, vaan jotkut vieraat katsovat asiakseen tehdä sen.
Kursaillessa varmistetaan, että seurueen vanhin/päivänsankari tms. huomaa aloittaa, sen jälkeen on muiden vuoro.
Onkohan nämä kursailijat niitä samoja, joiden mielestä jälkiruokapöydänkin tarjottavat saisivat olla hieman ankeita ja pahoja? Eivät siis vähäkalorisia, vaan nimenomaan ankean makuisia, liian herkullisten leivonnaisten syöminen kun on "syntistä" ja ne herättävät himon.
Mä teen ton ennenkuin menen anoppilaan. Se ei osaa kokata,siksi en viitsi nälkäisenä siellä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin wanhaan warsinaissuomalaiseen kulttuuriin kuuluu karjua kotona lapsille, että "kyläpaikassa ei sitten syödä mitään, ettei pidetä ahneina". Ja 3 tunnin ajomatkan jälkeen huudetaan ovelta, että "me ei syödä mitään, ollaan just syöty". Ja nämä on tosijuttuja, siellä on oikeasti tämmöistä porukkaa. Ja jos ei mitään tarjota niin valitetaan.[/quote
Olen itse varsinaissuomesta ja tämä on niin totta. Jokainen tietää, että wieraat ovat vain waivaksi, joten sitä yrittää mahdollisimman vähän tehdä itsestään numeroo. Ja sitä paitsi, jos sitä söisi hyvällä ruokahalulla, emäntä saattaisi ihan ylpistyä. Parempi, että kaikki ovat vaatimattomasti liikkeellä.Perinteet kunniaan, mutta voitaisko nyt kuitenkin elää vaikkapa tässä meneillään olevassa vuodessa 2017.
Kursailusta tulin mieleeni, kun jossain vaiheessa lopetin omalta osaltani sen naurettavan tavan, niin muutama sukulainen yritti vielä piikitellä. " Sinähän se oot se herkkujen perään ja voisit mennä ensimmäisenä kahvipöytään, kun viimeksikin aloitit. Sulle se ruoka tuntuu kelpaavan höhö höhö". Jotenkin hauskaa huomata, kuinka hämmentävää näille on, kun vaan tuumaa loukkaantumatta että kyllä todella, mulle kelpaa tarjottavat ja marssii ottamaan. Mummokin kummasti sai vipinää kinttuihin ja marssi mukaan, muu suku lammasjoukkona perässä.
Joskus jonkun vaan pitää olla se, jota ei hävetä.
T.103, joka sai tarpeekseen kylmästä kahvista jo 90-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.
Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.
Tää on sanottu jo 15 kertaa varmaan mutta on olemassa sellainen kulttuurihaara jossa ei sovi olla lainkaan vaivaksi, se tarkoittaa myös sitä että kutsuille ei mennä nälkäisenä, varmaan osa kursailukulttuuria.
Ymmärrän keskitien, että ei mennä kylään ihan kiljuvan nälän kanssa ettei hotkita pöytää tyhjäksi mutta ei se ihan sitä tarkoita että syödään maha täyteen just ennen päivälliskutsua. Tyyliin joku banaani tunti ennen lähtöä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri, jolla on vähän kaikenlaisia neurooseja, ei mitään pahoja onneksi, mutta välillä ne vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Sitä esim. alkaa ahdistaa kamalasti ajatus siitä, että jää nälkä. Sen vuoksi se kontrolloi omia syömisiään aika pahasti. Aina, jos joku kutsuu sen luokseen syömään, niin sitä alkaa ahdistaa kovin, että entä jos kyläpaikassa ei ole riittävästi ruokaa tarjolla ja sille jää vähän nälkä (on suuriruokainen mies, joka syö yleensä enemmän kuin esim. naiset). Tämän vuoksi se menee aina matkalla sinne kyläpaikkaan syömään "pohjalle" pari kolme hampurilaista. Syö kyllä kyläpaikassa tarjottavaa illallista mielellään, mutta kertoo että se tuli hesen kautta ja söi siellä jo. No me hyvät tutut tiedetään tämä kuvio, eikä kukaan meistä pahastu, mutta vieraammat varmaan ihmettelee.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.
Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.
Oliskohan sun anoppilan väki niitä, joiden mielestä tasalaatuinen, prosessoitu, teollisen makuinen ruoka on juuri sellaista kuin pitää ja ruoanlaitto itse on vähän epäilyttävää? Jogurtissa ei saa olla klimppejä, pipareita syödään vain tehdasvalmisteisina ja vohvelitkin tehdään valmispussitaikinasta. Nykyään tällaisia on jo yli 5-kymppisissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viivi ja Wagner kursailusta:
https://lh6.googleusercontent.com/-jy5rkhqxiR4/TWmsxhKSITI/AAAAAAAABR0/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuosta voi hermostua, ei ainakaan pahasti. Joidenkin mielestä voi olla jopa kohteliasta sanoa, ettei jaksa paljoa. On perheitä, joissa paheksutaan vieraissa syömistä ja sitä, että vieraat syövät. Siitä opitaan malli, että vieraissa syömistä pitää välttää tai jos syö, niin pitää syödä vain hyvin vähän. Ehkäpä vieras halusi olla kohtelias, kun ilmoitti, etteivät he aio syödä teitä vararikkoon.
Itse en kyllä sanoisi noin, jos minut on kutsuttu syömään. Kyläpaikasta riippuen saattaisin kyllä syödä ennen vierailua, jotta jaksan odottaa tarjoilua, mikä saattaa viedä tuntikausia. Etukäteissyöminen auttaa myös siihen, että pienemmät annokset riittävät. Jos ruokaa on vähän tai vieraita on paljon, nii.n on syytä huomioida, että ruokaa riittää kaikille.
Mitä ihmettä sä oikein horiset? Jos vieraat kutsutaan syömään, nähdään ruuan eteen vaivaa. Todella huonoa käytöstä olla arvostamatta isäntä (emäntä) väen panostusta.
Kaikki eivät oikeasti tarkoita sitä, mitä sanovat. Monet ihmiset sanovat kaikenlaista, koska he kokevat sen kuuluvan hyviin käytöstapoihin. harvemmin varmaan kutsutaan syömään ilman, että sitä oikeasti tarkoitetaan. Yleisempää on kutsua kylään tai tarjota lastenhoitoa ilman, että kutsujalla tai tarjoajalla on oikeasti mielessä, että toinen ottaa asian tosissaan. Sananhelinää. Kaikila sitä ei tietenkään ole eikä kaikki tunnista, jos sitä tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu taas vähän... Tieskö ne et olit kokannut koko päivän 5 lajin päivällisen? Vai esititkö ohimennen edellisenä päivänä et "hei, jos tuutte käymään, ni voidaan vaikka syödä jotain ennen ku (jotain)"
Ja monesta muustakin asiasta.
Saivartelua.
Jos kutsutaan syömään, niin vieraat varautuvat syömään, eivät syö päivällistä kotona ennenkuin menevät päivälliselle kaverille.
Avauksesta voi kyllä päätellä, että ap oli tarkjoamassa ruokaa, ei mitään "pikkupurtavaa".
Outoa, että ap:tä haukutaan, vaikka hänen kaverinsa tässä tilanteessa käyttäytyivät paheksuttavasti.
Mutta eihän tämä ap:n haukkumista ole. Yritämme vaan keksiä syitä vieraiden käytökselle. Onhan sekin tietysti mahdollista, että vieraat oikeasti olivat taukkeja, joita ei kannata kutsua toiste. Varmaan viisainta onkin jättää syömään kutsumiset heidän osaltaan pois, koska olipa syy mikä tahansa, niin ruuanlaitto heidän kohdallaan menee hukkaan.
Vai söivätkö he kuitenkin hyvillä mielin? Jos söivät, niin puheet olivat heikkotyylistä kursailua.
Samaan törmännyt ja enää ei ole tarvinnut kutsua kylään syömään. Mutta kummallistahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen tapaus ajalta, jolloin kännykät eivät vielä olleet jokamiehen kamaa. Olin ostanut juuri uuden asunnon vasta valmistuneesta talosta. Autokuormallinen sukulaisia oli tulossa tekemään tupatarkastusta. Oli sovittu puhelimitse, mihin aikaan he suunnilleen tulevat, ja minä olin sanonut laittavani ruuan valmiiksi. Aika kului eikä vieraita kuulunut missään. Ruuat alkoivat uhkaavasti kuivua. Pari tuntia myöhässä porukat lopulta tulivat. Kun ihmettelin, missä he olivat viipyneet, niin kertoivat käyneensä syömässä lähitaajamassa. Ei ollut emännällä itku kaukana. Onneksi seuraavana päivänä oli tulossa myös vieraita, joille sitten tarjoilin kermalla ym. entratut ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Näitähän löytyy.
Yksi ikiaikainen totuus löytynee Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian siitä kohdasta, jossa Leppäsen Preeti menee työväentalolle punakaartin kokoukseen ja hänelle tarjotaan siellä ruokaa.
En olisi kovin tuohtunut.
Joo, Preeti ruokaa vaikka oli omien sanojensa mukaan vasta kotona syönyt.
Siis:jos vieras syö mielellään kyläpaikassa,on hän ahne sika ja jos ei syö,on nirso kusipää.Mikään vaihtoehto ei toimi sairaassa kulttuurissamme? Miten täällä ei onnstu luonteva sosiaalinen kanssakäyminen vieläkään?!Juntti puusta vasta pudonnut kansa, jota ei voi verratakaan sivistyskansoihin,joissa ruokailu yhdessä on nautinto!
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tapaus ajalta, jolloin kännykät eivät vielä olleet jokamiehen kamaa. Olin ostanut juuri uuden asunnon vasta valmistuneesta talosta. Autokuormallinen sukulaisia oli tulossa tekemään tupatarkastusta. Oli sovittu puhelimitse, mihin aikaan he suunnilleen tulevat, ja minä olin sanonut laittavani ruuan valmiiksi. Aika kului eikä vieraita kuulunut missään. Ruuat alkoivat uhkaavasti kuivua. Pari tuntia myöhässä porukat lopulta tulivat. Kun ihmettelin, missä he olivat viipyneet, niin kertoivat käyneensä syömässä lähitaajamassa. Ei ollut emännällä itku kaukana. Onneksi seuraavana päivänä oli tulossa myös vieraita, joille sitten tarjoilin kermalla ym. entratut ruuat.
Miten nämä sukulaiset? Olitko iloista esittävä emäntä mielipahasta huolimatta? Viipyikö suku pitkään? Tajusivatko edes olla nolona kun emäntä olikin odottanut turhaan lämpimien ruokien kanssa?
On se niin, että hyviin tapoihin kuuluu syödä vaikka väkisin, jos näkee, että kyläpaikan emäntä on nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen takia. Vaikka hölmöähän se on väkisin syödä, jos ei ole nälkä. Ainakin on kohteliasta maistella ja kehua ruokaa, jos ei nyt täyttä lautasellista mätä. Missään nimessä ei kannata sanoa illalliselle mennessään, että ei ole nälkä, kun olen juuri syönyt, jos nyt käynyt niin, että ei ole pystynyt odottamaan illalliseen saakka. Kurjaa, kun ihmisillä ei ole käytöstapoja.
Nykyään ei voi aina arvata mitä outoa se emäntä tänään pakottaa syömään. Aina kannattaa syödä etukäteen ja erikoisesti syöttää ne lapset. Vegejuustot, raakakakut, happamat mehut. Maustekahvit ja muut tökötit. Siskoni tarjoaa aina väkisin sairaan pahaa kitkerää kahvia, kun ovat ulkomaalaisia. Heti kun silmä vältää, nakkaan sen viemäriin. Synttäreillä lapsemme otti ihanan näköistä kakkua, se olikin chiliä ja suolaista. Häissä on kaikkein kauheinta kun ei moneen tuntiin saa kesäkuumalla edes juotavaa. Aina eväät mukaan. Meillä käy paljon ruokavieraita. Tarjoan aina ensin suomalaista kotiruokaa. Erikseen ne oudot uutuudet
Kursailu todellakin on naurettava tapa. On ihan ok että se vanhin mummo menee pöytään ensin. Mutta kun ei mene. Eikä mene Alma-tätikään. Sitten kaikki pyörii levottomasti hanurinsa päällä ja esittää että ei ole nälkä, kahvit jäähtyy kuppiin ja kakut aloittaa rähmettymisen.
Pahimmillaan olen ollut juhlissa, joissa meni yli tunti ennen kuin kukaan sinne pöytään asti meni. Kahvit olin jo kaadettu, pöytä katettu ja emäntä esittänyt kutsun tulla pöytään noin 16 kertaa (olin silloin vielä lapsi). Se olin kamalaa kun nälkä kurni ja äiti vain hyssytteli.
Nykyään olen epäsivistynyt kursailevan suvun mielestä, kun en jää odottelemaan kolmatta kutsua vaan marssin ottamaan.
Onneksi kotiseudulla sentään papit tajuaa, että pitää murtaa tämä typeryys ja isoon ääneen komentaa mummot ja almat pöytään ennen kuin kahvi jäähtyy ja lapset nälkiintyy. En ole mikään uskovainen, mutta kiitos papeille tästä ristiäisissä ja hautajaisissa. Niitä ne hölmömmätkin uskoo.