Olin kutsunut erään pariskunnan syömään. Tultuaan he totesivat "me ei nyt jakseta paljon kun söimme juuri"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Ensi kerralla hämäyksen vuoksi oma kakku johonkin pakastelaatikkoon. Tai päinvastoin.

Johtopäätös: naiset eivät voi käsittää, että joku pakastekakku voi jonkun mielestä ihan oikeasti maistua paremmalle, kuin ne itsetehdyt rusinaiset vähärasvaiset.

Mulla on käynyt vähän samoin. Pariskunta oli tulossa yöksi, syömään ja saunomaan. Koska tulivat jo aika aikaiseen, en vielä ollut alkanut laittamaan ruokaa. Kun tulivat, näytettiin heille yöpymishuone ja kysyin että mitä haluaisivat ruuaksi ja kerroin kaksi vaihtoehtoa ruuista. No sitten sanoivatkin että söivät juuri, että eivät tartte mitään. Vähän kummastelin, mutta tämä meni olankohautuksella ja minä ja mieheni lämmitettiin mikrossa jämiä, koska ei mitää isompaa sitten viittity tehdä ruuaksi. Mentiin ruuan jälkeen koko porukka saunomaan. Saunan jälkeen juotiin viiniä ja syötiin yhdessä iltapalaa. Jälkikäteen vieraana ollut nainen oli tutuille valitellut, että me miehen kaa syötiin vain omia ruokia päivälliseksi ja he eivät saaneet mitään ruokaa. What??? Joo eivät saaneet, kun itse sanoivat etteivät halua. Välit vähän viileni tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Ensi kerralla hämäyksen vuoksi oma kakku johonkin pakastelaatikkoon. Tai päinvastoin.

Johtopäätös: naiset eivät voi käsittää, että joku pakastekakku voi jonkun mielestä ihan oikeasti maistua paremmalle, kuin ne itsetehdyt rusinaiset vähärasvaiset.

Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen?

No onko edes nykypäivää enää tuollainen "kutsutaan pariskunta kotiin lounaalle". Eiköhän ennemminkin tätäpäivää ole että jos syömään halutaan niin valitaan ravintola ja mennään sinne. Ei kai kukaan enää tänäpäivänä mitään kotilounaita järkkäile. Useimpien ihmisten pöperöiden laitto ja epähygienisyys ei minuakaan kiinnosta. Tosin en ymmärrä miksi nämä ihmiset ei sitten osaa sanoa että kiitos kutsusta, mutta me syödään kotona voidaan kyllä kahville tulla.

Jaa. Kysyitkö syytä, ap? Jos et saanut suutasi auki, niin aika noloa täällä äimistellä.

Voisin kuvitella useampiakin syitä:

- eivät olleet varmoja, onko tarjolla todellakin kunnon ateria vai kenties vain kahvit ja joku suolainen piirakka. Sanoitko varmasti kutsuessasi, että tarkoitus on syödä pitkän kaavan mukaan?

- ette ehkä olleet heille päivän ainoa kyläpaikka. Jos kävivät ennen teitä jossakin muualla, jossa myös tarjottiin ruokaa, josta eivät kehdanneet kieltäytyä?

- heillä on ruokarajoitteita, joko allergioista tai muuten ruokavaliosta johtuvia. Juu, niistä olisi pitänyt sanoa jo kutsun yhteydessä, mutta ehkä olivat unohtaneet sanoa.

Minusta olisit voinut ap aivan hyvin kysyä, että "miten te nyt olette jo syöneet, ettekö muistaneet, että laitan illallisen?"

Kysymällä asiat selviää.

Minua muutenkin hämmentää se, miksi joku kokee suurena LOUKKAUKSENA sen, että. vieraat eivät ahmi tarjoomuksia kaksin käsin. Miksi ihmeessä? Jää teille enemmän, kyllä ne tähteet voi panna pakastimeen tai jääkaappiin ja syödä loppuun myöhemmin. Ei tuollaisesta tarvitse suurta kriisiä kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas koko joukko ihmisiä, keneltä on käytöstavat ihan hukassa! Voisitteko äidit ja isät pitää huolta, että seuraava sukupolvemme olisi viisaampi?

Kenellä on allergioita tms. Ilmoittaa aina etukäteen rajoituksistaan. (Ja kohtelias emäntä ei ala kyselemään taudin laatua!)

No miksi siellä kylässä ei voi käydä syömättä jotain?

Tiedätkö, miten paljon sosiaalista elämää rajoittaa esim. herkkä vatsa, jonka takia ei uskalla muuta kuin vettä juoda? Ei tule pahemmin käytyä kylässä, kun aina olisi jotain syötävää tarjolla ja kyllä, näen miten loukkaa kun kieltäydyn. Ja kyllä, olen vihjaillut, että vatsa ei kestä. Tarkasti en vaan viitsi alkaa selostaa, miten vatsa menee pahimmillaan täysin vesiripulille.

Nykyään ei pahemmin sitten tule enää kyläiltyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät kestä, että toiset ovat vuorollaan emäntiä. Kutsuin kerran tuttavspariskunnan kahville (olin ollut heillä lasten kanssa jo muutaman kerran ja kerran oltiin miehen kanssa pariskuntana syömässä), niin eikös tämä rouva tuo omaa hienoa kakkuaan pöytää koristamaan ja tarjoili siitä kaikille ja kertoi sen maukkausta aineksista ja lapsensa hihkuivat "mun lemppari" ja koko perhe keskittyi siihen kakkuun.... olin ihan että ei voi olla totta. Olin itsekin leiponut ja nähnyt vaivaa.

Meille anoppi toi täytekakun lapsen 1-vuotissynttäreille. En erityisemmin ilahtunut ja ärsytti ihan sikana, kun kummastakin (omasta ja anopin tuomasta) kakusta jäi puolet syömättä. Silkkaa ajan ja rahan hukkaa. Ja tosiaan tuli mieleen, että olettaako se ettei meillä olisi mitään tarjottavaksi kelpaavaa..

En silti sanonut mitään, mutta ehkä joku muu sanoi, kun ei seuraavalla kerralla enää tuonut. Enkä tajua vieläkään mikä ihmeen idea siinä oli, kenen mielestä voi olla hyvä ajatus viedä yllätystäytekakku toisen järjestämille synttäreille? Anoppi ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuta siltä että haluaisi tarkoituksella loukata.

Meillä anoppi tekee tätä myös. Ei kylläkään leivo täytekakkuja, vaan kaikenlaisia kuivakakkuja ja piirakoita. Aluksi närkästyin tästä ja ajattelin juuri, että ajatteleeko etten minä osaa varata lastensynttäreille mitään tarjottavaa. Mutta sittemmin olen päässyt tästä yli ja ymmärtänyt, että hän tekee sen ilmeisesti kohteliaisuuttaan. Haluaa olla avuksi, mutta ei jostain syystä tajua kysyä etukäteen miten voisi auttaa joten päättää itse leipoa jotain. Olen ratkaissut tämän asian niin, että otan ennen synttäreitä yhteyttä ja kysyn kohteliaasti haluaisiko hän leipoa jotain, siitä olisi suuri apu. Hän on sitten kovin otettu, kun hänen apunsa kelpaa ja näin saamme sovittua yhdessä, mitä hän tuo juhliin. Jos en tekisi näin, hän toisi niitä kuivakakkuja, joita kukaan ei kuitenkaan sitten syö. Ja tadaa, kaikki ovat tyytyväisiä. Anoppi siitä, että kokee olevansa avuksi (vaikka saisimme kyllä lastenjuhlat järkättyä ilman tätä apuakin) ja me siitä, että pöydässä ei ole tarjolla päällekkäistä tarjottavaa tai sellaista, mikä jää syömättä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja voin kertoa että naisia ei voi kutsua syömään, ei ole voinut kutsua enää moneen vuoteen.

Itse tykkään kokkailla ja kokeilla kaikkea uutta aina välillä.

Mutta kutsun vain ja ainoastaan minun miespuolisia kavereita ja tuttuja syömään. Ne syövät aina kaikkea, ihan kaikkea, suurella ruokahalulla, kehuvat ruokia, tulevat hyvin mielellään, ovat innoissaan, kaikki kelpaa, ja aina on hulvattoman hauska ilta.

Naiset ei halua tulla syömään, ei kotiin, ei ravintolaa, ei minnekkään, sen olen oppinut

On allergioita, mitä ei edes haluta kertoa, on mitä ihmeellisempiä ruoka esteitä, on vatsa ongelmia, paino ongelmia, suolisto ongelmia, maku ongelmia, ei haluta kokeilla, ei maistaa, pyöritellään jotain caprista lautasella epäluuloisen näköisenä, ja jotta päästään pois, kerrotaan juukin noin että "söin juuri", "olen menossa kohta xxx, " nyt en kauan ehdi" jne jne jne...kaikki ovat teko syitä.

Itse en koskaan kutsu naisia syömään, naisten kanssa menen kahville, ja jätän sen leivoksenkin pois, vain kahville, ja kaikki sujuu hyvin, ja naispuoliset kaverit soittelee perään että milloin taas mennään kahville kun viimeksi oli niin kivaa.

Miesten kanssa en käy kahvilla, en edes oman mieheni kanssa.

Ei millään pahalla, mutta sosiaaliset ympyräsi käyvät hyvin ilmi kirjoituksestasi. Enkä tarkoita nyt kielioppivirheitä, vaan tuollaista normaalille ruualle nyrpistelyä.

Kaprikset ovat olleet täysin yleisiä mausteita Suomessa jo ainakin nelisenkymmentä vuotta, joten jos joku sellaisia oudoksuu, hän ei voi olla kovin perillä ruokakulttuurista.

Joten annapa kun arvaan: heikosti koulutettua, vähän tai ei ollenkaan matkustellutta ja ns. duunariporukkaa? Asutteko maalla tai pikkukaupungissa?

En voi edes kuvitella yhdenkään naistuttuni tai työkaverini käyttäytyvän noin. Mutta minun sosiaalisessa kuplassani harrastetaan ruuanlaittoa, tykätään uusien ruokalajien kokeilusta, käydään ravintoloissa, matkustellaan ja kokeillaan erilaisia etnisiä ruokatyylejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Tiesivät, kun mies heti alussa meni sanomaan, että hän osti tuollaisen mikä lie kakku olikaan. Mutta pakko sanoa, että mun mies on myös einesten ja pakastekakkujen ystävä, enempi pitää itsetehdystä ruoasta ja leivotuista herkuista, mutta hänelle maistuu tosi hyvin myös valmiit. Näkee mistä on oppinut.. itse sitten taas olen kasvanut perheessä, missä isä ja äiti tekivät aina kaiken itse, pinaattiletutkin.

mun mutsin siskon mies teki 1970 luvulla noin, siis äitini ja isäni häissä. Kun tarjottiin hääruokaa niin sanoi "ei oo näläkä", siitä tuli ikuinen vitsi sukuuni

taitaa olal vaan joku ujous tai muu taustalla kun ei koskaan lähtenyt minnekäänn sukutilaisuuksiinkaan muuten

Huonoa käytöstä tai eivät tajunneet ruokakuviota tai tahallista ilkeyttä/vallankäyttöä?

Mun veljen vaimo tekee samaa meidän äidille. Tosin ei tee enää, koska äiti ei enää kutsu. Kysymys on silkasta ilkeydestä ja halusta pahoittaa toisen mieli. Veli tietää tämän ja pyytää anteeksi aina. Esim. sovittu tapaninateria (koska he eivät halua ydinjoulua pilata meidän vanhemmila) ja kellonaika. Tehdään oharit tai tullaan tunti myöhässä syöneinä. Kerran me jouduimme lähtemään syömään, kun isä soitti, että veljenvaimolle on tullut tosi karsea olo ja eivät pääsekään syömään... ja siellä on ruuat pöydässä. Veli myöhemmin myönsi, että vaimonsa keksi sen, ettei tarvinnut lähteä ja vaati vielä veljen lapsen kanssa jäämään kotiin. Hirveä perheriita siellä oli ollut. Ja vaimo tiesi, että oli kutsuttu. Ei vaan sallinut edes veljen ja lapsen vierailua, jos ei itse haluakaan lähteä.

Sitten sinä teet saman heille. Minä lopettaisin yhteydenpidon saman tien ja unohtaisin koko jutun.

Jos teillä oli tarjolla pahaa ruokaa, niin ihan ymmärrettävää, kun eivät kehdanneet sanoa, että teidän ruoka on heidän mielestään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

No onko edes nykypäivää enää tuollainen "kutsutaan pariskunta kotiin lounaalle". Eiköhän ennemminkin tätäpäivää ole että jos syömään halutaan niin valitaan ravintola ja mennään sinne. Ei kai kukaan enää tänäpäivänä mitään kotilounaita järkkäile. Useimpien ihmisten pöperöiden laitto ja epähygienisyys ei minuakaan kiinnosta. Tosin en ymmärrä miksi nämä ihmiset ei sitten osaa sanoa että kiitos kutsusta, mutta me syödään kotona voidaan kyllä kahville tulla.

Kyllä se joillekin on hyvinkin normaalia nykypäivänä kutsua ruokavieraita. Mikä siinä olisi väärin jos osaa ja haluaa kokata.

Luuletko että ravintoloissa olisi hygienia jotenkin paremmalla tasolla kuin kotona jossa samaa ruokaa syödään itse? Joku varamiespalvelusta buukattu extraaja ei ole vähääkään kiinnostunut mitä "pokat" saa eteensä kunhan tuntipalkka juoksee. Tai tavaraa valmistellaan etukäteen kylmään ja jos ei menekään tämän päivän aikana, niin seuraavana päivänä sitten,tai sitä seuraavana.

Vierailija kirjoitti:

Mun pikkusisko tekee samaa. Hän asuu kaukana ja tulee silloin tällöin lapsineen tapaamaan vanhempiani muutamaksi päiväksi, ja toki sitten meitäkin, kun asun tässä naapurikunnassa. Sovimme sitten jollekin päivälle tapaamisen meille ja tarkoitus on siis viettää useita tunteja yhdessä, kun serkut kerrankin pääsevät tapaamaan. Ja joka ikinen kerta olen tehnyt ison satsin ruokaa, josta sitten sanotaankin että kiitos, mutta me juuri söimme, eikä mikään sitten kelpaa koko iltana. Tajusin tämän jossain vaiheessa, mutta sinnikkäästi silti tein ruokaa myös heille, koska usein mukana oli myös serkkumme lapsineen, joille ruoka ihan hyvin kelpasi, enkä nyt ajatellut kutsua vain toista perhettä pöytään. Nyt välimme siskon kanssa ovat viilenneet ihan muista syistä, eikä olla enää aikoihin nähtykään, ja olen ajatellut, että hän on jotenkin pitänyt minua vähän epäkelpona äitinä. Hänen ajatusmaailmassaan on siis ollut jotenkin minulle vähemmän kuormittavaa se, että hän onkin lapsineen syönyt jo mummolassa, ettei minulle tule liian rankkaa. Sillä ei ole väliä, että totta kai hänkin tajuaa että ne ruoat ja leipomukset on tehty jo valmiiksi, hän haluaa vain osoittaa sen, että ajatteli minun voimavarojani. Hän myös juuri sellainen, joka vastasyntyneen vauvan kanssa leipoo jonkun hyperkoristellun kakun "tuomisiksi" jonkun toisen synttäreille, ja ojentaa sen sitten emännälle sanoen samalla, että en nyt tämän enempään tässä kyennyt. En keksi muuta kuin tarpeen tulla kehutuksi superäidiksi, koska ennen lapsia hän ei todellakaan tehnyt tuollaista. Lisäksi on itse asiassa aika ikävää saada emäntänä hulppea synttärikakku tuliaisiksi, etenkin jos itse on varautunut paljon arkisemmilla tarjoiluilla, eikä ole ollut tarkoituskaan kuin vähän kahvitella sukulaisten kesken. Meillä nimittäin on aika leppoisa lähisuku, eikä jotkut 5-vuotisjuhlat sukulaisille ole koskaan mitään hifistelykekkerit, vaan rennot sukutapaamiset. Siskoni on siis vasta äidiksi tultuaan aloittanut tämän juhlien kilpavarustelun. Ehkä vallankäyttöä, ehkä jotain oman aseman pönkittämistä, en tiedä. Siskostani on tullut aika vieras minulle vuosien mittaan :(

Aahahaa, ei vitsi, tämä on toivottavasti eri asia, mutta tajusin että olen itse tehnyt muutamaankin kertaan tuon saman että olen roudannut pikkuvauvaa toisessa kainalossa ja hyperkoristeltua aivan liian suurta kakkua toisessa kylään mennessä :DD (tosin en synttäreille). Ja usein olen vielä sen saakelin kakun takia ollut myöhässä ja aivan stressaantunut!

Mutta vannon etten ole silloin ajatellut sitä, että saanpa nyt kaiken huomion, ja sitä emäntää ja jokaista vierasta nolottaa ettei itse ole tehnyt... Vaan en vain ole tajunnut, että mikä on sopivaa ja järkevää siinä tilanteessa. Etukäteen se on tuntunut hyvältä idealta. Jokaisena kertana vaikka piirakka tai rasiallinen pikkuleipiä olisi ollut tuhannesti parempi tuominen, tai jopa mennä ilman mitään tuomisia mutta ajoissa ja rentona. Huh huh, nyt kun ajattelenkin niin jälkikäteen nolottaa, mutta sinä aikana se kakunteko oli tärkeä juttu koska oli ristiäiset tulossa ja piti treenata... Fuuuuu... En ajatellut että onko tilaisuus edes sopiva kakun syömiselle.

Myös tuo varsinaissuomalaisuus joo, "ei mua varte mittää tartte"... En tiedä, mutta luulen että vaikka tätä perinnettä ei olisi suoraan omaksunut, tuo aiheuttaa komplikaatioita koska vieras ja isäntä voi tulla tlanteeseen aivan eri odotuksilla. Vaatimattomuus etenisi sujuvasti sillai kummallisesti, että isäntäväki laittaa hyvää ruokaa runsaasti ja käskee kursailevat ("kohteliaat") vieraat reippaasti syömään. Kaikki olisi tyytyväisiä vaikka kummallistahan tuo kursailu on, mutta kummallisetkin tavat sujuu jos kaikki tietää roolinsa. Mutta jos ei tunne tätä perinnettä, voi luulla että on vissiin hölmöä vieraille laittaa ruokaa ja on epäkohteliasta tyrkyttää sitä jos toiset kerran ei halua... Ja lopputulos on että kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi olla, miten ruokaa pitäisi tarjota ja miten ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Ensi kerralla hämäyksen vuoksi oma kakku johonkin pakastelaatikkoon. Tai päinvastoin.

Johtopäätös: naiset eivät voi käsittää, että joku pakastekakku voi jonkun mielestä ihan oikeasti maistua paremmalle, kuin ne itsetehdyt rusinaiset vähärasvaiset.

Itse leivon kaiken voihin ja täysmaitoon, joten en tiedä mistä puhut.

Olen vasta tältä palstalta oppinut, että syömällä hyvällä ruokahalulla jonkun laittamia leipomuksia tai ruokaa voi tehdä tästä väärällä tavalla ylpeän :O

Mä kyllä syön ja kehun, mutta jos joku siitä alkais ylpeillä, niin pitäisin vain mulkkuna, en sen kummempaa.

Ehkä ruokanne taso ei miellyttänyt?

Uskon että ruuan laatu oli ongelma.

Kerran Tinderissä kutsuin erään miehen ensitreffeille Pancho Villaan ja sanoin, että mä voin tarjota. Sitten kun tavattiin ravintolassa, sanoi hän, että hänellä ei ole oikein nälkä, kun hän söi lähtiessään munakkaan. Mietin vaan, että mikä järki on syödä kotona kun tietää, että on menossa ravintolaan syömään? Sitten hän kuitenkin tilasi itselleen burgerin ja ranskalaisia, Mutta ei jaksanut syödä kuin puolet annoksesta.