Olin kutsunut erään pariskunnan syömään. Tultuaan he totesivat "me ei nyt jakseta paljon kun söimme juuri"

Mitä aikaan oli kutsuttu? Oliko esim. 18 tai myöhemmin? Ihmisillä voi päivisin olla muutakin tekemistä kuin odottaa kyläilyn alkamista. Voivat esimerkiksi lähteä heti aamusta asioille ja ehtiä syömään vain tiettyyn aikaan kun nälkä kauhea eikä ruuatta jaksa iltaan saakka. Parempi tuolloin syödä kuin mennä ärtyisänä kylään.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Me odotettiin myös erääseen tyttöjen iltaan yhtä ystääväämme valmiiden sapuskoiden ääressä melko malttamattomina liki tunnin. Saavuttuaan selitti myöhästymistään sillä että oli ollut lounaalla. Jos olisimme tienneet että istuu jonkun miekkosen kanssa parhaillaan ravintelissa niin emme olisi todellakaan odotelleet häntä ruoka jäähtyneenä. Ei ole ystävämme enää mutta siihen vaikutti toki tätä isommat asiat.

Eihän sille mitään voi että pahoittaa mielensä tällaisesta.Vieraat ovat olleet ajattelemattomia,ehkä eivät muutenkaan ole kovin hienotunteisia. onhan ihmisiä jotka ajattelevat kapeasti eivätkä mieti toisten kannalta asioita. Jospa heidän ruokaaikansa on ollut hetkeä aikaisemmin ,he syövät nyt eikä hetken päästä .

Ehkä taustalla on jokin suolistosairaus, jotka ovat nykyään tosi yleisiä, mutta eivät halua siitä puhua.

Näin oli meillä yhdellä päivällisvierailla, kun ihmettelin miksi mies ei oikein perustanut päivälliskutsuista ja söi todella vähän, kunnes vaimo kertoi myöhemmin asiasta. Sama myös naapurilla, joka kyllä juo kahvin, mutta ei koske tarjottaviin, vaikka heillä kotona on paljon kahvin kanssa tarjottavaa, mutta ne onkin tehty raaka-aineista, jotka sopivat henkilön syötäväksi. Ja sama kelpaa meilläkin, jos on tehty samalla reseptillä. Ja jokaisessa kodissa kun on vielä oma bakteerikanta, joka saattaa laittaa vatsan sekaisin.

Itse en ole pahoittanut mieltä, sillä yhdessä olo on tärkeämpää, kuin tarjoilu.

Sellasia ihmisiä kyllä löytyy ,jotka kehuvat omia leipomisiansa .Ota tätä tämä on hyvää ,leivoin tänään,maistas tätä ja tuota .Tottakai maistan kun toinen ,leiponut ja hyvää on ,mutta kun itse tarjoan hänelle,vähän maistaa mut ei jaksa enää ei millään.Maku on mielestä ihan hyvä mutta ei mitään kommenttia . Eläköön erilaisuus !!:-)@

En kutsu enää ketään kylään. Tällaista oli, tai sitten niitä että tulivat kutsusta mutta eivät haleneet mitään. Ehkä jotain juomista. Tää on sitä ettei haluta että isäntä/emäntä saisi päteä edes tarjoamalla jotain pientä, ettei olisi Liian mukavaa ja kestäisi Liian kauan. Nämä ovat ihmisiä jotka haluavat hallita kaikkia tilanteita ja ihmisiä. Älä yhtään ihmettele jos ne kutsuu sut syomään.

Koska silloin he pätevät ja hallitsevat tilanteen.

Minut kutsuttiin usein ilman mitään mahtista tarjota takas. Käytin sitten tilaisuudet hyväksi ja sain ilmaset ruuat.

Etsi oikeita ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jostakin syystä eivät pitäneet ruuastasi, mutta eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.

Tämä nyt typerintä on. Jos aikuinen ihminen ei tykkää ruuasta, hän voi siitä huolimatta käydä pöytään ilman mitään tekosyitä, että "en nyt jaksa paljoa, kun just söin", vaan syödä siitä mistä tykkää ja jättää syömattä sen mistä ei tykkää. Ja mistä he edes heti tiesivät mitä ap aikoo tarjota. Todella epäkohteliasta on, jos kaverit kutsuu kylään, minenomaan syömään ja jo ovella todetaan, että ei nyt jaksa, kun syötiin lähteissä. En kyllä toista kertaa kyseisiä ihmisiä syömään pyytäisi. Kahville pyytäisin, mutta silloinkin pöydässä olisi vain keksejä.

Tuota fraasia on pakko käyttää kun sisään tultaessa kaikki haisee sipulilta.

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää, joten on pakko valehdella että olen täysi.

Pois lähtiessä on pakko käydä hakemassa kaupasta pientä evästä jotta jaksaa istua 2 tunnin matkan kotiin.

Sitä sipulia voi olla vaikka vain yhdessä ruuassa, mutta kyllähän se tuoksu on koko talossa. Varmasti pöydästä löytyy syötävää, jossa ei ole sipulia.. Ja vähimmällä silloinkin pääsee, kun ei höpötä mitään valheita (söin juuri) vaan menee kohteliaasti pöytään ja syö mitä voi.

Jos tarjolla on kreikkalaista salaattia (punasipuli), lihapullia (sipuli) ja perunamuusia. Syötäväksi jää muusi ja leipä ilman voita (yrttilevite).

Miksi et sitten voi vain todeta että et pysty syömään noita sipulin takia? Miksi valehdella?

Onpas taas koko joukko ihmisiä, keneltä on käytöstavat ihan hukassa! Voisitteko äidit ja isät pitää huolta, että seuraava sukupolvemme olisi viisaampi?

Kenellä on allergioita tms. Ilmoittaa aina etukäteen rajoituksistaan. (Ja kohtelias emäntä ei ala kyselemään taudin laatua!)

Löysin koulukaverini yli 40 vuoden takaa. Hän kävi ahkeraan luonani kylässä, mutta sanoi, ettei heille voi tulla. Viimeiseksi hän ehdotti, että voisimme mennä ravintolaan syömään. Ajattelin, että hän haluaa tarjota, koska heille ei voi tulla. Mitä vielä, 20 euron seteli kädessä oli valmis maksamaan vain oman ateriansa. Sanoin, olet meidän vieras, minä maksan! Tämän jälkeen on minulla ollut muita menoja, kun hän on yrittänyt uutta vierailua!

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat tekee tätä. En tajua miksi.

Mäkin teen tuota eli syön itse vähän kotona, koska nälissäni voisin putsata pöydän. Eli söisin kyläpaikassa todennäköisesti enemmän kuin on sopivaa. Ruoka on nautinto ja kohtuuden pitäminen syömisessä on vaikeaa, etukäteissyöminen vähän auttaa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jostakin syystä eivät pitäneet ruuastasi, mutta eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.

Tämä nyt typerintä on. Jos aikuinen ihminen ei tykkää ruuasta, hän voi siitä huolimatta käydä pöytään ilman mitään tekosyitä, että "en nyt jaksa paljoa, kun just söin", vaan syödä siitä mistä tykkää ja jättää syömattä sen mistä ei tykkää. Ja mistä he edes heti tiesivät mitä ap aikoo tarjota. Todella epäkohteliasta on, jos kaverit kutsuu kylään, minenomaan syömään ja jo ovella todetaan, että ei nyt jaksa, kun syötiin lähteissä. En kyllä toista kertaa kyseisiä ihmisiä syömään pyytäisi. Kahville pyytäisin, mutta silloinkin pöydässä olisi vain keksejä.

Tuota fraasia on pakko käyttää kun sisään tultaessa kaikki haisee sipulilta.

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää, joten on pakko valehdella että olen täysi.

Pois lähtiessä on pakko käydä hakemassa kaupasta pientä evästä jotta jaksaa istua 2 tunnin matkan kotiin.

Sitä sipulia voi olla vaikka vain yhdessä ruuassa, mutta kyllähän se tuoksu on koko talossa. Varmasti pöydästä löytyy syötävää, jossa ei ole sipulia.. Ja vähimmällä silloinkin pääsee, kun ei höpötä mitään valheita (söin juuri) vaan menee kohteliaasti pöytään ja syö mitä voi.

Jos tarjolla on kreikkalaista salaattia (punasipuli), lihapullia (sipuli) ja perunamuusia. Syötäväksi jää muusi ja leipä ilman voita (yrttilevite).

Miksi et sitten voi vain todeta että et pysty syömään noita sipulin takia? Miksi valehdella?

Jäikö kommentti lukematta?

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi ei koskaan leivo ja ruokaakin laittaa eineksistä. Päivälliskutsuja meillä ei ole koskaan puolin ja toisin, mutta kahvitteluja on. Kun mennään heille, pöydässä on kaupan valmiit pullat ja pakastekakut. Se on ihan ok, mutta silloin anoppi ja appiukko vouhkaavat, miten on hyvää ja lisääkin otetaan ja ai että. Vielä kahvittelun jälkeenkin, kun ollaan olohuoneessa, jaksavat selittää miten olikin hyvää kakkua.

Sitten kun tulevat meille, olen itse leiponut mitä milloinkin. On ollut kakkua ja pullaa ja keksejä ja piirakkaa ja leipää. Siis ihan kaikkea laidasta laitaan. Ja koskaan, siis KOSKAAN en ole kuullut heiltä kehuja. Ottavat pienet palat ja se on siinä. Ja tiedän, että nämä leipomukset ovat hyviä. No, viimeksi kun tulivat, ilmoitin miehelleni etten enää leivo heitä varten, mulle sai riittää. Mies osti jonkun pakastesuklaakakun ja teki mieli paiskata kahvikuppi seinään, kun appivanhemmat aloittivat sen ylistyksen, miten on hyvää kakkua ja mitäs tämä tämmöinen onkaan ja voi että on hyvää. En vaan käsitä, mistä tossa on kyse.

Tiesikö he että oli pakastesuklaakakku, tai arvasivatko vaan? Testatkaa vielä sokkoutettuna..

Ensi kerralla hämäyksen vuoksi oma kakku johonkin pakastelaatikkoon. Tai päinvastoin.

Meillä ainakin lapsesta asti taottiin kotona päähän että kylässä ei sitten syödä kun vähän ettei näytä ahneelta ja nykypäivänäkin otan vaan pienen palan jotain kun päässä kaikuu äidin ei ahnehdita😃Vaikka emäntä kuinka tyrkyttäs..itsellä on myös anoppi ja yksi ystävä jotka jos kutsuu vaikka 16.00 syömään niin tietää ettei ennen 18 mitään valmiina😳

Minut on lapsesta asti nöyryyttämällä opetettu siihen, että kylässä ei saa ottaa kuin vesilasin ja yhden keksin vaikka pöytä notkuisi sen seitsemää sorttia herkkuja. Hirveät huudot, tukistukset ja luunapit sain aina jälkeenpäin jos erehdyin ottamaan enemmän tai sanomaan nälkäni ääneen, tai hui kauheaa, nauttimaan tarjottavista. Arvatkaa vain onko saatanan vaikea päästä tästä tavasta aikuisena eroon. Yritän kyllä ottaa ja syödä ja olen vilpittömästi kiitollinen isäntäväelle vaivannäöstä mutta tuskin koskaan pystyn käyttäytymään rennon luontevasti kyläpaikassa. Niin vahva tunnemuisto on jäänyt siitä että on nimenomaan kohteliasta olla syömättä.

Olen nainen ja voin kertoa että naisia ei voi kutsua syömään, ei ole voinut kutsua enää moneen vuoteen.

Itse tykkään kokkailla ja kokeilla kaikkea uutta aina välillä.

Mutta kutsun vain ja ainoastaan minun miespuolisia kavereita ja tuttuja syömään. Ne syövät aina kaikkea, ihan kaikkea, suurella ruokahalulla, kehuvat ruokia, tulevat hyvin mielellään, ovat innoissaan, kaikki kelpaa, ja aina on hulvattoman hauska ilta.

Naiset ei halua tulla syömään, ei kotiin, ei ravintolaa, ei minnekkään, sen olen oppinut

On allergioita, mitä ei edes haluta kertoa, on mitä ihmeellisempiä ruoka esteitä, on vatsa ongelmia, paino ongelmia, suolisto ongelmia, maku ongelmia, ei haluta kokeilla, ei maistaa, pyöritellään jotain caprista lautasella epäluuloisen näköisenä, ja jotta päästään pois, kerrotaan juukin noin että "söin juuri", "olen menossa kohta xxx, " nyt en kauan ehdi" jne jne jne...kaikki ovat teko syitä.

Itse en koskaan kutsu naisia syömään, naisten kanssa menen kahville, ja jätän sen leivoksenkin pois, vain kahville, ja kaikki sujuu hyvin, ja naispuoliset kaverit soittelee perään että milloin taas mennään kahville kun viimeksi oli niin kivaa.

Miesten kanssa en käy kahvilla, en edes oman mieheni kanssa.

Meille kävi taannoin samalla lailla! Olimme kutsuneet pariskunnan syömään klo x, nämähän tulivat yli puoli tuntia myöhässä paikalle. Otettuaan kengät pois tokaisivat käyneensä ikeassa syömässä äsken...

Mun miehen veljen perhe on tällaisia. Hänen vaimo on Satakunnasta kotoisin, en tiedä onko yleinenkin tapa siellä. Mutta tämä vaimo on ennätysmäinen kursailija ja vähättelijä. Lisäksi paheksuu niitä jotka ei osallistu samantapaisiin peleihin kuin hän. 

Mutta on kyllä turhauttavaa olla tekemisissä näiden kanssa. Odottavat että ruokaa tarjotaan, mutta syödä ei voi, vaan sanotaan että söi kyllä jo kotona. Odottavat pientä tuliaislahjaa jos mennään sinne, mutta sitten alkaa se kauhea show "no voii, ei mulle kyllä olisi tarvinnut mitään, enhän minä voi ottaa vastaan..." Suorasukaisena varsinaissuomalaisena mieli tekisi sanoa, että ei sitten, vien lahjani takaisin. Olen tähän mennessä jaksanut olla kohtelias, mutta ärsyttää kun helpoista asioista tehdään vaikeista. (Ja tiedän että tämä nainen pitää minua epäkohteliaana, kun otan hänen tuliaislahjansa vastaan vain kiittäen, ilman "ei mulle olisi tarvinnut" vuodatusta).

Minkä saalistit päivälliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Minut on lapsesta asti nöyryyttämällä opetettu siihen, että kylässä ei saa ottaa kuin vesilasin ja yhden keksin vaikka pöytä notkuisi sen seitsemää sorttia herkkuja. Hirveät huudot, tukistukset ja luunapit sain aina jälkeenpäin jos erehdyin ottamaan enemmän tai sanomaan nälkäni ääneen, tai hui kauheaa, nauttimaan tarjottavista. Arvatkaa vain onko saatanan vaikea päästä tästä tavasta aikuisena eroon. Yritän kyllä ottaa ja syödä ja olen vilpittömästi kiitollinen isäntäväelle vaivannäöstä mutta tuskin koskaan pystyn käyttäytymään rennon luontevasti kyläpaikassa. Niin vahva tunnemuisto on jäänyt siitä että on nimenomaan kohteliasta olla syömättä.

Huhhuh... On tämä normaali kulttuuri. Suomalaiset tosiaan on outo kansa.