Olin kutsunut erään pariskunnan syömään. Tultuaan he totesivat "me ei nyt jakseta paljon kun söimme juuri"

Vierailija kirjoitti:

Meille kans käynyt noin useamman kerran erään pariskunnan

/perheen kanssa. Kerran änkesivät meille joulupäivänä ruoka-aikaan, ja olin suurella vaivalla laittanut jouluruokaa heillekin ja kerroimme siitä myös etukäteen, ja ajattelimme että sehän voisi oikeastaan olla ihan kivakin jos viettävät yhdessä joulua meidän kanssa ruokaillen. No, tulivat sitten sovitusti ja heti tullessaan ilmoittivat tylysti "Ei todellakaan mitään jouluruokaa enää meille, yh!!" Ja näyttivät sellaista ilmettä, että meinaisivat oksentaa. Me sitten söimme siinä, ja kotiimme nauttia ruoasta heidän istuessa pöydän vieressä syömättä yhtään mitään. Oli viimeisiä kertoja, kun kutsuimme heidät kylään.

Uskomattomia tyyppejä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jostakin syystä eivät pitäneet ruuastasi, mutta eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.

Tämä nyt typerintä on. Jos aikuinen ihminen ei tykkää ruuasta, hän voi siitä huolimatta käydä pöytään ilman mitään tekosyitä, että "en nyt jaksa paljoa, kun just söin", vaan syödä siitä mistä tykkää ja jättää syömattä sen mistä ei tykkää. Ja mistä he edes heti tiesivät mitä ap aikoo tarjota. Todella epäkohteliasta on, jos kaverit kutsuu kylään, minenomaan syömään ja jo ovella todetaan, että ei nyt jaksa, kun syötiin lähteissä. En kyllä toista kertaa kyseisiä ihmisiä syömään pyytäisi. Kahville pyytäisin, mutta silloinkin pöydässä olisi vain keksejä.

Tuota fraasia on pakko käyttää kun sisään tultaessa kaikki haisee sipulilta.

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää, joten on pakko valehdella että olen täysi.

Pois lähtiessä on pakko käydä hakemassa kaupasta pientä evästä jotta jaksaa istua 2 tunnin matkan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jostakin syystä eivät pitäneet ruuastasi, mutta eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.

Tämä nyt typerintä on. Jos aikuinen ihminen ei tykkää ruuasta, hän voi siitä huolimatta käydä pöytään ilman mitään tekosyitä, että "en nyt jaksa paljoa, kun just söin", vaan syödä siitä mistä tykkää ja jättää syömattä sen mistä ei tykkää. Ja mistä he edes heti tiesivät mitä ap aikoo tarjota. Todella epäkohteliasta on, jos kaverit kutsuu kylään, minenomaan syömään ja jo ovella todetaan, että ei nyt jaksa, kun syötiin lähteissä. En kyllä toista kertaa kyseisiä ihmisiä syömään pyytäisi. Kahville pyytäisin, mutta silloinkin pöydässä olisi vain keksejä.

Tuota fraasia on pakko käyttää kun sisään tultaessa kaikki haisee sipulilta.

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää, joten on pakko valehdella että olen täysi.

Pois lähtiessä on pakko käydä hakemassa kaupasta pientä evästä jotta jaksaa istua 2 tunnin matkan kotiin.

Sitä sipulia voi olla vaikka vain yhdessä ruuassa, mutta kyllähän se tuoksu on koko talossa. Varmasti pöydästä löytyy syötävää, jossa ei ole sipulia.. Ja vähimmällä silloinkin pääsee, kun ei höpötä mitään valheita (söin juuri) vaan menee kohteliaasti pöytään ja syö mitä voi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös ihmeellinen tuttava, joka kutsuttaessa kahville tulee kyllä paikalle, mutta miihinkään ei koske. Juo ehkä kupin kahvia tai lasin vettä, eikä koskaan ota varta vasten ostettuja tai leivottujakaan tarjottavia. Allergioita ei ole.

Hänen luonaan sitten kyllä tuputetaan jatkuvasti kaikkea ja pitäisi maistella hänen leipomuksiaan. 

Saatanan nirsoilija..

Tai herkkävatsainen, joka ei uskalla syödä mitään vieraisilla, koska voi aiheuttaa tunnin vessaistunnon vatsakipuineen kesken visiitin...

Lopeta nyt Ap, tuo ruokatarjoilu. Juotte kahvit, tai teetä tai mitä kotoa löytyy. Harva menee kylään syömään, on esim. ruoka-aineallerioita, laktoosi-intoleranssi, sappivaivoja kuten itselläni. Seurustella voi ilman ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin wanhaan warsinaissuomalaiseen kulttuuriin kuuluu karjua kotona lapsille, että "kyläpaikassa ei sitten syödä mitään, ettei pidetä ahneina". Ja 3 tunnin ajomatkan jälkeen huudetaan ovelta, että "me ei syödä mitään, ollaan just syöty". Ja nämä on tosijuttuja, siellä on oikeasti tämmöistä porukkaa. Ja jos ei mitään tarjota niin valitetaan.[/quote

Olen itse varsinaissuomesta ja tämä on niin totta. Jokainen tietää, että wieraat ovat vain waivaksi, joten sitä yrittää mahdollisimman vähän tehdä itsestään numeroo. Ja sitä paitsi, jos sitä söisi hyvällä ruokahalulla, emäntä saattaisi ihan ylpistyä. Parempi, että kaikki ovat vaatimattomasti liikkeellä.

Yllättävä tieto. Ite oon muuttanu keski-Suomesta varsinaissuomeen ja nimenomaan täälläpäin pidetään valtavia pitoja monine sortteineen ja syödään kunnolla kylässä. Keski-Suomessa ei välttämättä tarjota kuin kahvia ja ruisleipää.

yllättynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin wanhaan warsinaissuomalaiseen kulttuuriin kuuluu karjua kotona lapsille, että "kyläpaikassa ei sitten syödä mitään, ettei pidetä ahneina". Ja 3 tunnin ajomatkan jälkeen huudetaan ovelta, että "me ei syödä mitään, ollaan just syöty". Ja nämä on tosijuttuja, siellä on oikeasti tämmöistä porukkaa. Ja jos ei mitään tarjota niin valitetaan.[/quote

Olen itse varsinaissuomesta ja tämä on niin totta. Jokainen tietää, että wieraat ovat vain waivaksi, joten sitä yrittää mahdollisimman vähän tehdä itsestään numeroo. Ja sitä paitsi, jos sitä söisi hyvällä ruokahalulla, emäntä saattaisi ihan ylpistyä. Parempi, että kaikki ovat vaatimattomasti liikkeellä.

Yllättävä tieto. Ite oon muuttanu keski-Suomesta varsinaissuomeen ja nimenomaan täälläpäin pidetään valtavia pitoja monine sortteineen ja syödään kunnolla kylässä. Keski-Suomessa ei välttämättä tarjota kuin kahvia ja ruisleipää.

No hei, et ymmärtänyt jotta sinun täytyy sanoa siellä Kyläpaikan ovella ettei sulle tarvi mitään etkä syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jostakin syystä eivät pitäneet ruuastasi, mutta eivät halunneet pahoittaa mieltäsi.

Tämä nyt typerintä on. Jos aikuinen ihminen ei tykkää ruuasta, hän voi siitä huolimatta käydä pöytään ilman mitään tekosyitä, että "en nyt jaksa paljoa, kun just söin", vaan syödä siitä mistä tykkää ja jättää syömattä sen mistä ei tykkää. Ja mistä he edes heti tiesivät mitä ap aikoo tarjota. Todella epäkohteliasta on, jos kaverit kutsuu kylään, minenomaan syömään ja jo ovella todetaan, että ei nyt jaksa, kun syötiin lähteissä. En kyllä toista kertaa kyseisiä ihmisiä syömään pyytäisi. Kahville pyytäisin, mutta silloinkin pöydässä olisi vain keksejä.

Tuota fraasia on pakko käyttää kun sisään tultaessa kaikki haisee sipulilta.

Sipulia laitetaan joka paikkaan vaikka ruuanlaittaja tietää etten kestä sipulia (vatsan väänteitä). Sitten suututaan kun syön vain leipää, joten on pakko valehdella että olen täysi.

Pois lähtiessä on pakko käydä hakemassa kaupasta pientä evästä jotta jaksaa istua 2 tunnin matkan kotiin.

Sitä sipulia voi olla vaikka vain yhdessä ruuassa, mutta kyllähän se tuoksu on koko talossa. Varmasti pöydästä löytyy syötävää, jossa ei ole sipulia.. Ja vähimmällä silloinkin pääsee, kun ei höpötä mitään valheita (söin juuri) vaan menee kohteliaasti pöytään ja syö mitä voi.

Jos tarjolla on kreikkalaista salaattia (punasipuli), lihapullia (sipuli) ja perunamuusia. Syötäväksi jää muusi ja leipä ilman voita (yrttilevite).

Turhaa valitusta. Mitäs laitoit? Jokainen syö kotonaan mitä haluaa.

Eiköhän näissäkin asioissa keskitie ja kohtuus ole se paras vaihtoehto. Itsellä kokemusta kummastakin ääripäästä.

Yksi ruokavieras on ensimmäisenä ruokaa ottaessaan kasannut lautaselleen niin paljon kuin saa pysymään, ja vaikka mielestäni olin varannut ruokaa runsaasti (1,5 x sen, mitä nelihenkinen perheemme syö, perheessä kaksi suuriruokaista teinipoikaa), meille neljälle ei riittänyt normaaleja annoksia, kun yksi luulee voivansa syödä kaiken. Vieraita oli siis vain yksi. Sitten vielä tämä naisihminen silmät kirkkaina selittää, kuinka vähän pystyy kerralla syömään. Sama jatkui jälkiruuan kanssa, minkä jälkeen söi vielä tuliaisiksi tuomansa karkit. Turha mainita, että ylipainoa on hänellä runsaasti.

Toinen naisvieras kunnostautui toisella tapaa. Kun heidän perheensä oli kutsuttu pöytään, rouva silmäili tarjottavia ja tokaisi miehelleen: "Meidän täytyy käydä syömässä jossain ennen kuin lähdetään ajamaan kotiin." Juu, ja pöydässä oli lämmin ruoka ja runsaasti erilaisia lisukkeita syötäväksi.

Joo. Olen kokenut vastaavaa. Sanoinpa vain kerran Lammion sanoin että ”Jos ruoka ei kelpaa, sitä ei ole pakko syödä. Se ei ole velvollisuus.” Olkoot siis nälässä, jos ei kelpaa. Siten se vallankäyttö menettää teränsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös ihmeellinen tuttava, joka kutsuttaessa kahville tulee kyllä paikalle, mutta miihinkään ei koske. Juo ehkä kupin kahvia tai lasin vettä, eikä koskaan ota varta vasten ostettuja tai leivottujakaan tarjottavia. Allergioita ei ole.

Hänen luonaan sitten kyllä tuputetaan jatkuvasti kaikkea ja pitäisi maistella hänen leipomuksiaan. 

Saatanan nirsoilija..

Tämmöisen tyypin olisi kohteliasta kertoa jo etukäteen, että on ruokavaliolla, eikä halua muuta kuin kupin kahvia/lasin vettä.

On vielä tympeämpää juoksuttaa emäntää/isäntää kauppaan tai leivotuttaa, eikä sitten ota mitään. Jos mulle vieras tekee ton yhdenkkn kerran, niin sen jälkeen tarjolla on kaapin perukoilta kaivettuja keksejä.

Sitä saa mitä tilaa.

Minä en koskaan mene kylään syömään, kerron kyllä etten syö. Mikä ongelma. Syö kuule itse niitä kaapin perukoilta kaivettuja keksejä. Saan ruokaa kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät kestä, että toiset ovat vuorollaan emäntiä. Kutsuin kerran tuttavspariskunnan kahville (olin ollut heillä lasten kanssa jo muutaman kerran ja kerran oltiin miehen kanssa pariskuntana syömässä), niin eikös tämä rouva tuo omaa hienoa kakkuaan pöytää koristamaan ja tarjoili siitä kaikille ja kertoi sen maukkausta aineksista ja lapsensa hihkuivat "mun lemppari" ja koko perhe keskittyi siihen kakkuun.... olin ihan että ei voi olla totta. Olin itsekin leiponut ja nähnyt vaivaa.

Minä luulin, että on kohteliasta tuoda jotain itsekkin? Lokki keskustelussa vuorostaan haukuttiin ne, jotka eivät jotain tuo mukanaan kylään.

Vai pitääkö sen tuonnin olla emännän tarjoomia selkeästi huonompaa? Vai pitääkö kysyä mitä voi tuoda?

On niin monta mahdollisuutta halutessaan pahoittaa tässäkin mieli. :/

Synttäreille sopiva tuominen on lahja päivänsankarille.

Mun äiti on samanlainen.

Aina..joka hemmetin kekkereillä sama "me ollaan just syöty".

Joskus mä oon tiuskaissut että, "pitikö syödä, tiesit että täällä on tarjottavaa"?

Mut sellainen se on ja oon tavallaan tottunut tohon tapaan, mutta aina se ärsyttää!

Mun pikkusisko tekee samaa. Hän asuu kaukana ja tulee silloin tällöin lapsineen tapaamaan vanhempiani muutamaksi päiväksi, ja toki sitten meitäkin, kun asun tässä naapurikunnassa. Sovimme sitten jollekin päivälle tapaamisen meille ja tarkoitus on siis viettää useita tunteja yhdessä, kun serkut kerrankin pääsevät tapaamaan. Ja joka ikinen kerta olen tehnyt ison satsin ruokaa, josta sitten sanotaankin että kiitos, mutta me juuri söimme, eikä mikään sitten kelpaa koko iltana. Tajusin tämän jossain vaiheessa, mutta sinnikkäästi silti tein ruokaa myös heille, koska usein mukana oli myös serkkumme lapsineen, joille ruoka ihan hyvin kelpasi, enkä nyt ajatellut kutsua vain toista perhettä pöytään. Nyt välimme siskon kanssa ovat viilenneet ihan muista syistä, eikä olla enää aikoihin nähtykään, ja olen ajatellut, että hän on jotenkin pitänyt minua vähän epäkelpona äitinä. Hänen ajatusmaailmassaan on siis ollut jotenkin minulle vähemmän kuormittavaa se, että hän onkin lapsineen syönyt jo mummolassa, ettei minulle tule liian rankkaa. Sillä ei ole väliä, että totta kai hänkin tajuaa että ne ruoat ja leipomukset on tehty jo valmiiksi, hän haluaa vain osoittaa sen, että ajatteli minun voimavarojani. Hän myös juuri sellainen, joka vastasyntyneen vauvan kanssa leipoo jonkun hyperkoristellun kakun "tuomisiksi" jonkun toisen synttäreille, ja ojentaa sen sitten emännälle sanoen samalla, että en nyt tämän enempään tässä kyennyt. En keksi muuta kuin tarpeen tulla kehutuksi superäidiksi, koska ennen lapsia hän ei todellakaan tehnyt tuollaista. Lisäksi on itse asiassa aika ikävää saada emäntänä hulppea synttärikakku tuliaisiksi, etenkin jos itse on varautunut paljon arkisemmilla tarjoiluilla, eikä ole ollut tarkoituskaan kuin vähän kahvitella sukulaisten kesken. Meillä nimittäin on aika leppoisa lähisuku, eikä jotkut 5-vuotisjuhlat sukulaisille ole koskaan mitään hifistelykekkerit, vaan rennot sukutapaamiset. Siskoni on siis vasta äidiksi tultuaan aloittanut tämän juhlien kilpavarustelun. Ehkä vallankäyttöä, ehkä jotain oman aseman pönkittämistä, en tiedä. Siskostani on tullut aika vieras minulle vuosien mittaan :(

En lukenut ketjua läpi joten ehkä joku on jo tämän maininnutkin. Tuli mieleen että voisiko tuo olla yksi ns. kursailun alalaji. Tiedättehän sen raivostuttavan tavan, kun juhlissa/kyläilytilanteessa vieraita joutuu esim. oikein maanittelemaan kahvipöytään. Ei ensimmäisellä eikä edes toisella kerralla kukaan hievahdakaan. Aivan ***** naurettava tapa. Ehkä nämä ap:n vieraat olivat jostain oppineet "sivistyneen" tavan, että niitä tarjoiluja kuuluu vastustella.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua läpi joten ehkä joku on jo tämän maininnutkin. Tuli mieleen että voisiko tuo olla yksi ns. kursailun alalaji. Tiedättehän sen raivostuttavan tavan, kun juhlissa/kyläilytilanteessa vieraita joutuu esim. oikein maanittelemaan kahvipöytään. Ei ensimmäisellä eikä edes toisella kerralla kukaan hievahdakaan. Aivan ***** naurettava tapa. Ehkä nämä ap:n vieraat olivat jostain oppineet "sivistyneen" tavan, että niitä tarjoiluja kuuluu vastustella.

Kursailu ei ole mikään naurettava tapa, vaan sillä haetaan "arvokkainta vierasta" eli sitä, jonka on sopivaa aloittaa. Liian usein näkee häissä sitä, että kun kakku tulee pöytään,niin joku lapsi menee leikkaamaan siitä itselleen palan ensimmäisenä vain siksi, että hän haluaa kakkua. Edes vanhempien mielessä ei tunnu käyvän se, että tietyissä tilanteissa vuoroilla on joku merkitys. Olen ollut myös monilla lasten synttäreillä, joissa kakun kynttilöitä ei saakaan puhaltaa päivänsankari, vaan jotkut vieraat katsovat asiakseen tehdä sen.

Kursaillessa varmistetaan, että seurueen vanhin/päivänsankari tms. huomaa aloittaa, sen jälkeen on muiden vuoro.

Mulla on pienimuotoinen ongelma ruokailujen järkkäämisessä, tai muualle syömään mennessä. Äitini kutsuu joskus meidät miehen kanssa syömään. Tämä menee minulle helposti, koska hän on äitini, ja olen tottunut käymän välillä siellä syömässä. Miehelläni ei ole luonnollisestikaan mitään ongelmaa tässä, hän kun on mies, ja miehet syö, eikä mieti joutavia. Mieheltäni ei myöskään odoteta mitään muta kuin pöytään saapumista. Minun taas pitäsi olla paikalla vähän aiemmin, jos ilmoitetaan että ruoka on klo 14, sitä aletaan silloin vasta tekemään, että voin olla osallistumassa sen tekemiseen, ja esillelaittoon. Tämä äitini mielessä tietysti tarkoittaa sitä, että hän on toivovinaan apua, mutta sitten en kelpaa kuin aterimien pöytäänlaittajaksi, ja tuo kattaminen on valmis muutamassa minuutissa, jonkaa jälkeen minua ajetaan keittiöstä pois. Ilmeisesti siksi tämä homma, että halutaan näyttää omaa emännyyttä. Muta tähän olen siis tottunut koko elämäni ajan jo.

Miehen venhemmat asuvat 50km päässä, ja kutsuvat jatkuvasti kylään. Miehen vanhemmat ovat käynet meillä muutaman kerran, ja silloin on vähän kahvia särvitty, ja he ovat tuoneet mukanaan runsaasti tuliaisia. Minulla on tunne, että kun kutsuvat kylään,en kehtaa mennä ilman tuliaisia. Toisaalta en oikein osaa viedä mitään, ja jos alan joka kerta viemään tuliaisia, niin reissuista tulee jo bensoineen aika kalliita. isäksi mieheni ei vie heille mitään koskaan tuliaisiksi, niin tuntuu typerältä viedä itse. Mies käy vanhemmillaan useammin. Meitä pyydetään myös yökylään sinne, mutta toisaalta meille ei voi tulla edes käymään kun ei jakseta lähteä. En minäkään jaksaisi lähteä heille, koska asia stressaa minua, kun en voi vastata vieraanvaraisuuteensa, koka eivät käy täällä meillä, ja toisaalta miehenihän se tulisi vanhempansa kestitä. En siis halua olla emäntä, mutta koen että sitä sysätään silti minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua läpi joten ehkä joku on jo tämän maininnutkin. Tuli mieleen että voisiko tuo olla yksi ns. kursailun alalaji. Tiedättehän sen raivostuttavan tavan, kun juhlissa/kyläilytilanteessa vieraita joutuu esim. oikein maanittelemaan kahvipöytään. Ei ensimmäisellä eikä edes toisella kerralla kukaan hievahdakaan. Aivan ***** naurettava tapa. Ehkä nämä ap:n vieraat olivat jostain oppineet "sivistyneen" tavan, että niitä tarjoiluja kuuluu vastustella.

Kursailu ei ole mikään naurettava tapa, vaan sillä haetaan "arvokkainta vierasta" eli sitä, jonka on sopivaa aloittaa. Liian usein näkee häissä sitä, että kun kakku tulee pöytään,niin joku lapsi menee leikkaamaan siitä itselleen palan ensimmäisenä vain siksi, että hän haluaa kakkua. Edes vanhempien mielessä ei tunnu käyvän se, että tietyissä tilanteissa vuoroilla on joku merkitys. Olen ollut myös monilla lasten synttäreillä, joissa kakun kynttilöitä ei saakaan puhaltaa päivänsankari, vaan jotkut vieraat katsovat asiakseen tehdä sen.

Kursaillessa varmistetaan, että seurueen vanhin/päivänsankari tms. huomaa aloittaa, sen jälkeen on muiden vuoro.

Ja sitten kun ollaan niin vaatimattomia, niin vaatimattomia, niin eihän sitä aloittajaa hevillä löydy, kun seuraavaksi käydään pitkällinen rituaalinomainen vääntö siitä, kuka aloittaa. Se tavallaan saa kirkkaimman kruunun, joka pystyy vastustamaan eikä sorru aloittamaan. Tämä siis tietysti sen jälkeen, kun on ensin tarpeeksi kauan työstetty sitä, että väki suostuu tarjoiltavien läheisyyteen vääntäytymään.

Sori, en vaan siedä tuota tapaa :D Eräänlaista vaatimattomuuskilpailua.

Minä en koskaan laita ruokaa kuin omalle perheelle, joten tämäkin ongelma oli helppo ratkaista näin miehenä. Ravintoloissa voi syödä jos sitä on seuran vuoksi tehtävä.