Olin kutsunut erään pariskunnan syömään. Tultuaan he totesivat "me ei nyt jakseta paljon kun söimme juuri"

Ruuan olisi pitänyt olla parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mitä?

Oli muuten viimeinen päivälliskutsu heidän kohdallaan.

Anoppi teki kerran saman kun oli tulossa meille joulupäivälliselle. Syötti omalle perheelleen ja kyllässä oleelle siskolleen puurot juuri ennen kun tulivat meille syömään.

Välit poikki tuollaisesta.

Mitä mieltä appiukko on?

Ap miten miehesi reagoi?

Ap?

Olitko kattanut ruokasali?

Barbro 

Vierailija kirjoitti:

Ruuan olisi pitänyt olla parempaa.

Luulen että tästä on kyse. 

juu mutta kun jotkut oikein useita sipuleita laittaa muussiinkin ja ne ilkeästi narskahtaa suuhun...yäk

En syö jonkun tekemää huonoa ruokaa. Närpin jotain ja se siitä. En mene kylään syömään itseäni täyteteen vaan tavatakseni ne ihmiset.

Inhottaa nämä ruokapakottajat ja toisten syömisten kyttääjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat tekee tätä. En tajua miksi.

Vallankäyttöä. Ruuan tarjoaminen ja syöminen on kohtelias tapa ja osoittaa toisen arvostamista. Syömättä jättäminen vastaa perseen näyttämistä.

Tuo on vanhoilla ihmisillä sitä oman vaatimattomuuden korostamista. Nykyään eivät sentään jää ovensuuhun seisomaan ja tule sohvalle istumaan vasta useamman käskyn jälkeen. Ei minua varten tarvi mitään/mitään hyvää olla on heidän mielifraasinsa. Laskevat tarkkaan, kuinka paljon kahvia juovat ja montako palaa sokeria käyttävät kun käyvät kylässä ja tietenkin tekevät saman kun itse saavat vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat tekee tätä. En tajua miksi.

Vallankäyttöä. Ruuan tarjoaminen ja syöminen on kohtelias tapa ja osoittaa toisen arvostamista. Syömättä jättäminen vastaa perseen näyttämistä.

Tuo on vanhoilla ihmisillä sitä oman vaatimattomuuden korostamista. Nykyään eivät sentään jää ovensuuhun seisomaan ja tule sohvalle istumaan vasta useamman käskyn jälkeen. Ei minua varten tarvi mitään/mitään hyvää olla on heidän mielifraasinsa. Laskevat tarkkaan, kuinka paljon kahvia juovat ja montako palaa sokeria käyttävät kun käyvät kylässä ja tietenkin tekevät saman kun itse saavat vieraita.

Tietenkin se tuntuu ensimmäisillä kerroilla tuskastuttavalta kun he jäävät sohvalle istumaan ja lukemaan paikallislehteä tai katsomaan telkkaria kun muut syövät. Sitten siihen tottuu ja alkaa ajatella, että nähdään sentään ja se on pääasia. Kun tuollainen on heille itselleen tärkeää, ei kukaan muu voi sille mitään.

Vanha aloitus, mutta tuohon voi olla aivan ymmärrettävä syy. Itse tulin illallisvieraaksi, ja ruuan laitto oli vielä kesken. Isäntä tuli vessasta ja alkoi laittaa salaattia paljain käsin. Mitään käsienpesun ääniä ei kuulunut, ei vessasta eikä keittiöstä. Pakkohan se oli sitten sanoa että olen itse asiassa just vähän aikaa sitten syönyt eikä ole yhtään nälkä. Kyllä se ruokahalu olikin varsin tehokkaasti kadonnut. 

Jos tietää tai huomaa, että kyläpaikassa ei juuri välitetä hygieniasta tai että jääkaappikamat jätetään tuntikausiksi huoneenlämpöön, niin eipä tee mieli syödä.

Mitä väliä sillä on. Sama kustannus sillä aterialla on riippumatta siitä syödäänkö se vai ei. Biojätteeseen vain loput.

Riippuu syöminen aika paljon isäntäpaikan hygieniatasostakin. Jos voi/margariinirasiassa on kissankarvoja on niitä varmaan muussakin ruoassa. Syömättä jäisi.

Kerran näin kun bernhardilaiskuolainen käsi meni pesemättä taikinakulhoon, silloin päätin etten syö siellä vierailupaikassa mitään itsetehtyä.

Olen varmaan nirso.

Tuttu tilanne. Muutama sukulainen tuli tutustumaan uuteen asuntooni. Sovittiin, että laitan ruuan siiheksi , kun he saapuvat. No tulivat toista tuntia myöhemmin ja kertoivat käyneensä syömässä noin 30km ennen perille tuloa. Arvatkaa, loukkaannuinko?

En ole ahne, niin syön vatsan täyteen kotona. Kunnon ihmiselle kelpaa hanavesi ja pehmeä näkkileipä. Seurustelemaanhan sinne on tultu, eikä syömään toista köyhäintaloon. 

Juurikin tämä hygieniataso. Ex anoppilassa kissat hyppi pöydillä ja sit ois pitäny syödä voileipää siitä pöydältä! Otin leivän pussista ja voitelin mutta juustoa en enää osaanut höylätä ilman kolmatta kättä eli jos ei ollut muuta päällystettä niin söin sellasenaan.

Meillå anoppi tuo lasten syntymäpäiville puklat, jätskit ja mansikat. Joka kerta. Sitten vähän närppii tekemääni kakkua.

Meidät kutsuttiin kerran anopin luo syömään hänen mökilleen. Tultiin nälkäisinä ja yhdet makkarat ja kupin kahvia saatiin. Ei edes salaattia, voileipää tai keksiä kahvin kanssa. Vähän nauratti kyllä. Jos olen kutsunut meille syömään grilliruokaa, niin olen kyllä silloin keittänyt lisäksi perunat ja tehnyt salaatit, huomioinut erityisruokavaliot (perheestämme yksi ei voinut kyseistä makkaraa syödä ja anoppi tiesi tämän. Totesi, että jos nyt tämän kerran söisi. -Öh. No ei.). On ollut jälkiruokana hedelmää, jäätelöä tms. ja usein jotain naposteltavaakin kuten sipsikulho, alkupalavoileipää. Juomaksi mehua, vettä, kahvia, maitoa... jotenkin noloa se yksi paketti makkaraa ja musta kahvi pahvimukista. Ajattelin ensin, että onko tämä vitsi, mutta ei ollut. Liittyy aloitukseen ehkä siten, että joillain on ihan eri käsitys mitä kylässä syöminen tarkoittaa.

Minulle ruokavieraat on kunnia-asia, kukaan ei poistu nälkäisenä. Ja olisin kyllä myös loukkaantunut, jos vieraat ilmoittaisi, että ei olekaan nälkä, kun on vasta syöty. En itsekään kehtaisi kylässä kieltäytyä ruuasta. Sen on todella epäkunnioittavaa, jos ei mitään ota, vaikka on ottanut kutsun vastaan.