Muita, joilla lapsi ei ole melkein koskaan hoidossa?

Meillä 7v ei ole ollut koskaan yöhoidossa kenelläkään, vain meillä vanhemmilla. On meillä tosin ollut joitakin yön yli työreissuja, jolloin poika on ollut toisen vanhemman kanssa.

Lisäksi pari vuotta sitten poika oli todella harvakseltaan, ehkä n. kerran kuussa, iltapäivisin mummon ja kummitädin hoidossa n. kolmen tunnin ajan, täällöin kävin eräässä kokouksessa, tätä kesti puolen vuoden ajan, nyt sitäkään tarvetta ei ole enää ollut.

Kotihoidossa oli 3 vuotiaaksi, sitten päiväkodissa, jolloin tein lyhennettyä työaikaa ja poika oli kaikki vapaat aina kotona. Nyt ekaluokkalainen ja.koulun jälkeen joutuu olemaan iltapäivähoidossa.

Emme koe tarvetta hoidattaa lastamme muilla!

Vierailija kirjoitti:

Meillä 7v ei ole ollut koskaan yöhoidossa kenelläkään, vain meillä vanhemmilla. On meillä tosin ollut joitakin yön yli työreissuja, jolloin poika on ollut toisen vanhemman kanssa.

Lisäksi pari vuotta sitten poika oli todella harvakseltaan, ehkä n. kerran kuussa, iltapäivisin mummon ja kummitädin hoidossa n. kolmen tunnin ajan, täällöin kävin eräässä kokouksessa, tätä kesti puolen vuoden ajan, nyt sitäkään tarvetta ei ole enää ollut.

Kotihoidossa oli 3 vuotiaaksi, sitten päiväkodissa, jolloin tein lyhennettyä työaikaa ja poika oli kaikki vapaat aina kotona. Nyt ekaluokkalainen ja.koulun jälkeen joutuu olemaan iltapäivähoidossa.

Emme koe tarvetta hoidattaa lastamme muilla!

Emme mekään, mutta emme myöskään koe tarvetta kieltää lasten yökyläilyjä mummoloihin muutaman kerran vuodessa isovanhempien ja/tai lasten niin toivoessa :)

Mulla on 16 vuotias tytär joka on ollu todella paljon hoidossa ja yökylässä. Ehkä yhden viikonlopun kuukaudesta on ollut koko viikonlopun kotona. Nyt vanhempana ei enää yökyläile. En kuitenkaan ole häntä yökylään tai hoitoon tunkenut, vaan aina halunnu mennä kaverilleen tai isovanhemmilleen. Eikä ole ollut tarvetta kieltääkään, koska kaverien vanhemmat ovat myös haluneet. Pointti siis, että onko siinä jotain rikollista jos lapsi on paljon yökylässä?

Meillä: lapset nyt 11v ja 13v. Olleet omien vanhempieni luona, jotka asuvat 200km päässä, lukuisia kertoja pienempinä esim. pari yötä putkeen montakin kertaa, kerran jopa 2viikkoa, kun olimme Aasiassa mieheni kanssa ( osittain työmatka meille molemmille - johon yhdistimme myös häämatkamme ). Mieheni vanhemmat ovat n. 10v iäkkäämpiä, kuin omat vanhempani ja varmaan siitä syystä eivät ole oikein jaksaneet ottaa lapsia hoitoon ja yökylään tms. Asuvat kyllä lähellä ja käyvät moikkaamassa, tuovat pullaa ja hilloja tms, mutteivat hoida. Kun lapset menivät kouluun, niin heiltä lähes loppui kokonaan nuo ihanat mummolaviikonloput (omien vanhempieni luona), eikä täällä kotikaupungissa ole ketään, jolta olisin sen jälkeen voinut pyytää mitään hoitoapua. Ollaan sitten aika paljon menty miehen kanssa erikseen teatteriin, keikoille jne, mutta se on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme marttyyreja täällä. Minusta se on tosiaan vähäistä hoitoa, että lapsi oli 1. kerran yökylässä 2-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut noin puolen vuoden välein. En sanonut, että hän ei ole koskaan hoidossa. Päiväkotia en tietenkään laske tällaiseksi vapaa-ajan hoidoksi - on aikalailla itsestäänselvää että tämän ikäinen on pk:ssa. Kyllä meidän hyvinvoivassa, keskiluokkaisessa tuttavapiirissä useimmat isovanhemmat hoitavat ihan viikottain. -ap

Ihme parasiittejä täällä. Meillä on ollut niin usein kun haluttu maksettu hoitaja ja usein on haluttu + usein on haluttu ottaa lapset mukaan. Maksaa mutta senhän tietää kun hankkii lapsia.

LAPSET ON MEIDÄN EI ISOVANHENPIEN VASTUULLA !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänhän nimenomaan on hoidossa jos ollut 7 kertaa jo yökylässä ja vielä muutenkin hoidossa

Niin, hän on noin kerran vuodessa yökylässä ja sen lisäksi joskus pari tuntia tarhan jälkeen. Ei kovin suuri määrä. ap

Ap, sun lapsihan on hoidossa tarhassa joka työpäivä, eikö vaan. En ymmärrä, miksi yrität väittää, että lapsi ei ole hoidossa. Jos lapsi olisi vielä muuallakin hoidossa, niin milloin hän olisi vanhempiensa kanssa?

Ihme jankkaajia ja pätijöitä koko ketju täynnä. Itselle ei aloituksesta jäänyt yhtään epäselväksi mitä ap tarkoitti. Tottakai se varhaiskasvatuskin hoitoa on, mutta selvästi ap tarkoitti isovanhempien tai muiden läheisten hoitoapua. Aika harvalla työelämässä olevalla vanhemmalla on mahdollista ottaa lapset työpaikalle, kyllä ne lapset päiväkodissa ovat. Mutta joillakin on esim. sellaiset isovanhemmat, jotka pystyvät ja haluavat lyhentää lastenlastensa päiväkotipäivää hakemalla aikaisemmin ja olemalla lasten kanssa parina päivänä viikossa, kunnes vanhemmat pääsevät töistä. Meillä oli näin ja usealla tuttavistammekin on samantapaisia järjestelyjä. Ei toki kaikilla, ja yhdessä tuttavaperheessä isovanhemmat eivät hoida lapsia koskaan, vaikka siihen ei olisi mitään estettä. Eläkeläisten riennot ja päivätanssit pitävät kuulemma kiireisenä. Yökylässä omat lapset ovat sitten olleet harvemmin.

Eli sinusta lapsen vanhempien ei tarvitse luopua lapsen takia mistään, he voivat harrastaa ja tehdä pitkää työpäivää, koska lapsenlapsen hoitopäivien lyhentäminen on isovanhempien vastuulla? Oikeastiko sinusta työsi on tärkeämpää kuin lapsesi hyvinvointi, joten et halua olla lapsesi kanssa, mutta vaadit isovanhempia olemaan lapsenlapsen iltapäivähoitajina?

Suomessa on erittäin laadukas varhaiskasvatus, jota kaikin tavoin pyritään aikaistamaan, jotta saataisiin jo 2v iästä alkaen lapset koulutettujen hoitajien ohjattaviksi, ja nyt sinä kuvittelet, että eläkeläisisovanhemmat olisivat parempia hoitajia kuin korkeakoulutuksen saaneet LTO:t. Hakemalla lapsenlapset varhain tarhasta estetään näitä olemasta osa vertaisryhmää, koska iltapäivän tuntien kasvatushetket jäävät lapsilta näin väliin.

Ei ole kuule tarvinnut vaatia isovanhemmilta koskaan mitään. Itse ovat ehdottaneet ja halunneet hoitaa koska heillä on ollut mahdollisuus (=terveyttä, aikaa ja halua). Kaikilla toki ei ole. Ja kyllä täytyy huomauttaa että sun viestin ensimmäisen ja viimeisen kappaleen välillä on aikamoinen ristiriita. Eli on kamala kun työ on tärkeää (=täytyy itse tienata elanto, ei ole rikasta elättäjää tai ei ole halunnut sellaista, saati yhteiskunnan tuilla elää), mutta vielä kamalampaa kun isovanhemmat lyhentää parina päivänä viikossa päiväkotipäivää. :DD Taidat provota, enkä ala sun kanssa enempää jankkaamaan typerys.

Sinulla ei siis ole terveyttä, aikaa tai halua olla omien lastesi kanssa? Vanhemmillasiko on?

Miksi ylipäätän hankit lapsia, jos sinulla ei ole varaa elättää heitä, vaan oletat, että muilla työssäkäyvillä on rikkaat elättäjät ja siksi he ovat lastensa kanssa iltaisin eivätkä sysää lapsia omile vanhemmilleen.

No miksi ihmeessä pitäisi olla jollakin hoidossa?

Ei tullut mieleenkään viedä lapsia jollekin hoitoon päivähoidon lisäksi.

Mikä siinä muuten onkin että monella on tarve korostaa miten vähän lapset on olleet hoidossa? Tunnen eräänkin kasvatusalan ammattilaisen joka aina muistaa mainostaa miten hänen vanhimmat lapset oli kotihoidossa tosi pitkään.. Unohtaa kuitenkin että niin itse asiassa kumpikin oli jo alle 2-vuotiaana osa-aikaisessa hoidossa että pääsi sosiaalistumaan ja sai kavereita :D Mutta ei laske sitä hoidossa oloksi kun oli vaan osa-aikanen eli hoiti hän heitä kotonakin. Mutta se on joku ylpeydenaihe ilmeisesti että saa kertoa miten on hoitanut lapset pitkään kotona ja miten on ihan itse kaiken tehnyt. Vaikka ei edes ole. 

Sitten taas monella sellaisella joka oikeasti on hoitanut lapset kotona ei ole juurikaan tarvetta asiaa korostaa. 

No, meillä on 7 ja 12 ja hyvin harvoin "hoidossa". Yökylässä käyvät joskus kaverilla ja vanhempi oli mm. leirillä kesällä, eivät koskaan ole kuitenkaan pois samaan aikaan. Yökylässä kumpikin on ollut samaan aikaan viimeksi 2 vuotta sitten mummun mukana mökillä pari päivää. Viime kesä oli liian kylmä mökkeilyyn. Toki nuorempi erityisesti käy mummulla välillä kylässä pyynnöstä eli menee koulun (ja aiemmin eskarin) jälkeen muutamaksi tunniksi. Pienempänä oli siellä mm. sairaspäivinä usein, kun meidän piti mennä töihin ja ei ollut päikkykunnossa. Oli helppoa heti jättää kotiin eli viedä mummulle, kun vähänkin tuli oireita, niin päästiin aina vähällä kaikki flunssat, kun pääsi heti erikoishoitoon ja lepoon.

Kun esikoinen oli pieni, haaveilin aina yökylistä. En vaan raskinut laittaa, kun oli pieni ja arka lapsi, meissä täysin kiinni. Sitten sitä sujahti lapsiperhearkeen ja nyt voisivatkin mennä yökylään helposti, muttei ole tarvetta. Tykkäävät olla kotona ja ei meillä ole miehen kanssa koskaan mitään semmoista menoa, ettei lapset voi olla mukana. Joskus käydään leffassa tmv. ja jos ollaan myöhään illalla, niin tähän tulee seuraksi sukulaistyttö. Päiväleffat pärjäävät kaksin.

Meillä lapsi on paljon hoidossa. Jos olisi vain minun vanhempani, niin luvut olisivat samat kuin AP:lla, tai vähemmän, mutta onneksi on lapsen isän vanhemmat. He ovat kumpikin eläkkeellä ja pyytävät lasta koko ajan luokseen, enemmän kuin maltan antaa. Lapsen kannalta asia on loistava, koska isovanhemmat ovat hänelle hyvin läheisiä ja se on melkein "toinen koti", vaikka välimatkaa on. Olen ihan hirveän iloinen erityisesti lapsen puolesta siitä, että hänellä on elämässään muitakin tositosi läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat, mutta olen siitä iloinen toki omastakin puolestani. En minä muutu yhtään paremmaksi vanhemmaksi sillä, etten saa omaa aikaa tai emme pariskuntana miehen kanssa saisi viettää treffi-iltoja tai käydä vaikka laavulla ihan kahdestaan. Lisäksi onhan meillä kavereita, joiden kanssa on aikuisten illanviettoja. Se on tosi tärkeää aikaa ja parantaa minun kohdallani vanhemmuutta paljon, kun saa olla myös muuta kuin äiti. Tarvitsen sitä todella, ja pidän itseäni oikein kelvollisena vanhempana siitä huolimatta. 🙂

En ole koskaan saanut kiinni siitä ylpeilystä, miten helkkarin monta pitkää vuotta on menty niin, ettei esimerkiksi sen kumppanin kanssa koskaan käydä kahdestaan missään. Ei se tuo vanhemmuuteen lisäarvoa, eikä aina vaikuta olevan mikään yhteinen päätös edes, vaan äiteen linjaus. Syyllistäminen näyttelee aika isoa osaa, niin paljon sellaista katkeraa sakkaa nimittäin tässä asiassa siirretään eteenpäin.

Harvoin on hoidossa. Oma jaksaminen on välillä vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on paljon hoidossa. Jos olisi vain minun vanhempani, niin luvut olisivat samat kuin AP:lla, tai vähemmän, mutta onneksi on lapsen isän vanhemmat. He ovat kumpikin eläkkeellä ja pyytävät lasta koko ajan luokseen, enemmän kuin maltan antaa. Lapsen kannalta asia on loistava, koska isovanhemmat ovat hänelle hyvin läheisiä ja se on melkein "toinen koti", vaikka välimatkaa on. Olen ihan hirveän iloinen erityisesti lapsen puolesta siitä, että hänellä on elämässään muitakin tositosi läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat, mutta olen siitä iloinen toki omastakin puolestani. En minä muutu yhtään paremmaksi vanhemmaksi sillä, etten saa omaa aikaa tai emme pariskuntana miehen kanssa saisi viettää treffi-iltoja tai käydä vaikka laavulla ihan kahdestaan. Lisäksi onhan meillä kavereita, joiden kanssa on aikuisten illanviettoja. Se on tosi tärkeää aikaa ja parantaa minun kohdallani vanhemmuutta paljon, kun saa olla myös muuta kuin äiti. Tarvitsen sitä todella, ja pidän itseäni oikein kelvollisena vanhempana siitä huolimatta. 🙂

En ole koskaan saanut kiinni siitä ylpeilystä, miten helkkarin monta pitkää vuotta on menty niin, ettei esimerkiksi sen kumppanin kanssa koskaan käydä kahdestaan missään. Ei se tuo vanhemmuuteen lisäarvoa, eikä aina vaikuta olevan mikään yhteinen päätös edes, vaan äiteen linjaus. Syyllistäminen näyttelee aika isoa osaa, niin paljon sellaista katkeraa sakkaa nimittäin tässä asiassa siirretään eteenpäin.

Mikä on tämän kommentin tuoma lisäarvo? Jotenkin osasin odottaa, että jos keskustelee asiallisesti siitä, että lapset eivät ole paljoa kodin ulkopuolella hoidossa niin samantien tänne tulevat nämä sinun kaltaiset sädekehän kiillottaja -kommentoijat. Leimataan ne, jotka hoitavat itse lapsensa, katkeriksi jne. Yleisesti jos lukee tällaisia ketjuja niin vaikuttaa siltä että lasta pitäisi olla koko ajan viemässä hoitoon tai sitten lapsi kärsii. 

Se, että lapsi ei ole paljoa hoidossa, on täysin eri kuin että lapsi olisi 24/7 kiinni äidissä ja isässä. Meillä lapsella on läheiset isovanhempiin ja hoitoapua on saatavilla tarvittaessa sekä lapset pääsevät halutessaan isovanhemmille hoitoon ja yökylään, mutta näitä ei ole kovin usein. Isovanhemmat käyvät meillä kylässä ja vietämme aikaa kaikki yhdessä. Meillä vanhemmat, lapset sekä avioliitto voi hyvin siitäkin huolimatta, että lapsia ei olla kokoajan viemässä hoitoon. Mikä oletus se on että jos lapsia ei ole vaikka joka toinen vkl tai joka kuukausi viemässä hoitoon niin parisuhde tai lapset voi huonosti?

Tiedoksi sinun mustavalkoiseen ajattelumaailmaan: meitä on muitakin kuin 1) ne, joiden lapset ovat kouluikään asti aina vain ja ainoastaan kotona sekä 2) ne jotka vievät jo pienet vauvat joka toinen viikonloppu isovanhemmille. 

Meillä melkein 5 v lapsi, joka ei ole ollut kertaakaan yökylässä ja olisko 4 kertaa kun kotiapu hoiti pari tuntia kerrallaan silloin kun lapsi oli pieni ja meillä oli terveysongelmien vuoksi äkisti avuntarve. Naapurit välillä auttavat jos ollaan miehen kanssa molemmat sairaita, mutta aitäkin ehkä pari kertaa ollut.

Isovanhemmat kaukana ja ollaan jouduttu muuttamaan miehen työn perässä niin ei ole kavereitakaan juuri. Yökylään en halua lasta laskea, koska en halua ketään vieraatakaan lasta meille yökylään.

Me ollaan siis kolmestaan, kahdenkeskistä aikaa ei juuri ole, mutta ei sitä osaa kaivatakaan, ollaan hitsauduttu yhteen. Toisaalta onhan tuo jo sen verran iso lapsi, että pihalla leikkii muiden lasten kanssa ilman vanhempia, asutaan turvallisella lapsirikkaalla alueella.

Ja käyhän lapsi tarhassa tietysti

Ja lisätään vielä, että kumpikaan meistä ei mieheni enkä minä uskalla luottaa lasta jollekin ventovieraalle hoitajalle, joka tulisi kotiin. Elämässä on kaikenlaisia ja ammatin kautta on nähty ihan riittävästi niitä varjopuolia ja kun tuo lapsi on meille molemmille maailman tärkein niin ei me vaan pystytä luottamaan vieraaseen niin paljon.

Parisuhde ei aina tarvitse hirveästi kahden keskistä aikaa, ollaan molemmat hyvin sopeutuvaisia ja aina vietetty lähes kaikki aika yhdessä, joten eiole ongelma tämä hoitokysymys. Kuten kirjoitin tuossa ylhäällä niin ollaan hitsauduttu yhteen. Jos ongelmia joskus tulevaisuudessa tulisi niin sitten ne käsitellään tarpeen mukaan. Parisuhteet on niin erilaisia ja kun kummallakin on ollut riittävän kova lapsuus niin asioiden merkitykset vähän muuttuvat.

Minä isoäitinä olen ilmoittanut, että olen aina käytettävissä hoitoavuksi. Mielelläni menen pojan perheeseen yhdeksi yöksi ja viivyn koko viikon, koska onhan se isoäidin kanssa vietetty aika todellä tärkeää lapsenlapselle. Kerran kuukaudessa olen ainakin sen viikon, joskus kaksi. Miniän mielestä ei olisi tarpeen ihan näin paljoa olla, mutta kyllä tämä ihmissuhde lapsenlapsen kanssa vaatii sen, että olen paljon avuksi!

Mun äitinihän ilmoitti heti synnärillä että hän on lapsensa hoitanut, että turha pyytää. Muistutti myös toisen lapsen synnyttyä. Ja aina muutenkin kun näkee lapsia (enää todella harvoin). Oli hoitamassa yhden yön kun olimme synnyttämässä toista lasta. Soitteli sitten jos miehelle että milloin tulet kotiin. Onneksi synnytitkö yöaikaan niin mummi pääsi 5v riesasta eroon heti klo 8.00. Oli meillä välin 23-08, lapsi heräsi klo 7. tehokasta sanoisin.:D

Myös isäni ilmoitti muutama vuosi sitten ettei enää hoida meidän lasta (lapsia), koska lapsi oli itkenyt yökylässä (olisiko ollut tuolloin 3-4v).

Näillä mennään.

Meillä on erittäin arka 5-vuotias, jota ei voisi ajatellakaan jättävänsä mihinkään yökylään. Ei uskalla mennä edes oman taloyhtiön pihaan ilman äitiä, eikä jää kavereiden luo leikkimään tai synttäreille, jos äiti ei tule mukaan. Mummilassa uskaltaa olla, mutta välimatkaa on niin paljon, ettei mikään viikonlopun yökyläily ole mahdollista.

En ole mitenkään ylpeä tilanteesta, ilomielin ottaisin hieman omaa aikaa, mutta en viitsi itkevää lasta pakottaa mihinkään kun ei ole pakko. Olen yrittänyt rohkaista lasta mutta eipä siitä ole ollut apua. Käytännössä lapsi siis ei ole koskaan missään muualla hoidossa kuin päiväkodissa. Meidän tuttavapiirissä on kyllä aika harvassa ne, joilla oikeasti on mahdollisuus laittaa lapsi isovanhemmille hoitoon viikottain. Isolla osalla isovanhemmat asuvat niin kaukana, ettei se sen vuoksi ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Minä isoäitinä olen ilmoittanut, että olen aina käytettävissä hoitoavuksi. Mielelläni menen pojan perheeseen yhdeksi yöksi ja viivyn koko viikon, koska onhan se isoäidin kanssa vietetty aika todellä tärkeää lapsenlapselle. Kerran kuukaudessa olen ainakin sen viikon, joskus kaksi. Miniän mielestä ei olisi tarpeen ihan näin paljoa olla, mutta kyllä tämä ihmissuhde lapsenlapsen kanssa vaatii sen, että olen paljon avuksi!

Kyllä kuule se perheen oma aika on paljon tärkeämpää kuin lapsenlapsen suhde isovanhempaansa. Suhde isovanhempaan on sukulaissuhde, josta muodostuu tärkeä oikeissa olosuhteissa, mutta mitenkään pakollista se ei ole.

Perhe viettää 25% ajastaan sinun kanssasi, joten väkisinkin tulee mieleen, että he jäävät paljon omasta tärkeästä perheenkeskeisestä ajasta paitsi.

Ihanaa että olet apuna, mutta olisi hyvä muistaa "paikkansa". Lapselle on tärkeämpää saada nauttia rauhassa vanhempien kanssa arjesta, kuin luoda suhdetta mummon 1/4 kuukaudesta. Miniäsi on tainnut jo nätisti vihjata, ettet ole tervetullut noin usein. Ota siitä vihjeestä vaari, ennen kuin aiheutat heidän parisuhteessa riitaa. Sun lapsenlapsellesi tärkeintä on vanhempien hyvä parisuhde ja hyvinvointi, sekä vanhempien läsnäolo. Liika "auttaminen" ei suinkaan edistä näitä asioita. Kuulostaa siltä, että kuvittelet olevasi lapselle yhtä tärkeä kuin vanhempi. Näin ei ole, ja hyvä rakastava mummo myös ymmärtää sen. Suurin osa perheistä olisi jo pistänut tuollaiselle stopin. Poikasi ja miniäsi taitavat olla liian kilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuten onkin että monella on tarve korostaa miten vähän lapset on olleet hoidossa? Tunnen eräänkin kasvatusalan ammattilaisen joka aina muistaa mainostaa miten hänen vanhimmat lapset oli kotihoidossa tosi pitkään.. Unohtaa kuitenkin että niin itse asiassa kumpikin oli jo alle 2-vuotiaana osa-aikaisessa hoidossa että pääsi sosiaalistumaan ja sai kavereita :D Mutta ei laske sitä hoidossa oloksi kun oli vaan osa-aikanen eli hoiti hän heitä kotonakin. Mutta se on joku ylpeydenaihe ilmeisesti että saa kertoa miten on hoitanut lapset pitkään kotona ja miten on ihan itse kaiken tehnyt. Vaikka ei edes ole. 

Sitten taas monella sellaisella joka oikeasti on hoitanut lapset kotona ei ole juurikaan tarvetta asiaa korostaa. 

Usein myös kotonahoitavat kuskaavat lapsia 2x viikossa johonkin 3h kerhoon ja kolmeen muuhun harrastukseen, jossa ohjaajat hoitavat vahtimisen. Sitten nämä samat lynkkaavat jos jonkun lapsi käy 4h kerrallaan paristi viikossa omassa tutussa päivähoitoryhmässään kerhon sijasta (jos kerhoja ei ole lähimainkaan). Jälkimmäinen on laiskapaska ja hoidattaa muilla, ensimmäinen voipi asetella kultaista kruunua kutreilleen :)