Asioita jotka "menee tunteisiin"?

Se kun puraisee poskeen tai kieleen kiukuttaa jo ihan yksistäänkin, mutta annas olla, kun siihen samaan kipeään kohtaan tietysti puraisee vahingossa vielä uudestaankin. Hnngggh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit, jotka ovat huonoja sopimaan mitään tapaamisia etukäteen, esim. viikon-parin päivän varoajalla. Sitten pyytävät samana päivänä jonnekin ja, kun itsellä on jo muita menoja tai harrastuksia enkä ole valmis aina muuttamaan omia jo suunniteltuja menoja siksi, kun yhtäkkiä tänään toiselle sattuu sopimaan niin sitten kitistään ja loukkaannutaan tyyliin "no höh, onpa tylsää ettei sulle nyt sovi..."

Niin. Kyllä kuule haluaisin nähä ja kyllä sopisi, jos voisi sitä kalenteriakin käyttää joskus. Nykyään en ihan periaatteestakaan enää suostu tollaseen pompotukseen. 

Ihmiset ovat erilaisia ja aikataulutus eroaa.

Osa sopii kalenterin täyteen kuukausia etukäteen ja toiset innostuvat ja haluavat tehdä jotain juuri sillä hetkelä ja samana päivänä.

Harmi, että jälkimmäiset syyllistävät sinua.

Niin on, koska jos päivän tai muutaman tunnin varoitusajalla kysyy jonnekin niin ei voi odottaa, että toinen pääsee osallistumaan. Voi kokeilla ja kysyä, mutta kieltäytymisestä möksähtäminen on sitä lapsellista ja raivostuttavaa, itsekästä käyttäytymistä, jota en voi sietää. 

Kun ei tiedä onko "peniksen keskimitta 25cm" keskustelut provoja vai tosissaan tehtyjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun pahoista rikoksista (esim. raiskaukset ja pahoinpitelyt) annetut tuomiot on ihan naurettavia. Myös se kun vihjailevasti syyllistetään uhria.

Itseäni taas ärsyttää se, että miehet saavat raiskaustuomioita, vaikka eivät ole raiskanneet ketään. 

Nähtävästi viiden mielestä on hyväksyttävää antaa ihmiselle tuomio rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Vauva-palsta ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. 

varsinkin kun 99% raiskaus-syytöksistä on tekaistuja, muutama mustelma tehty itselle.

Se ettei julkisella paikalla saisi huomaavaisesti piilossa imettää. Ja että jonkun mielestä se on oksettavaa.

Ihmiset jotka ajavat isommilla teillä aina 90, oli rajoitus 80 tai 100.

Ensin 80 alueella ajetaan aivan perseessä kiinni, kokoajan huojutaan etsimässä ohituspaikkaa, ja lopulta ohitetaan liian tiukassa paikassa niin että joudut itse jarruttelemaan että tämä sankari pääsee eteen.

Sitten kun päästään 100 alueelle vauhti pysyy yhä 90, ja sinne taakse alkaa kertymään jonoa koska sama sankari on väkipakolla ohitellut ensin kaikki 80 alueella. 

Useimmiten nämä 90 kuskit ajavat pakettiautoa, useimmiten jonkun firman logolla varustettuna. Näitä kohtaa puolentunnin työmatkaa ajaessa viikoittain useamman ja joka kerta menee hitosti tunteisiin.

Se, kun tajuan, kuinka hälläväliä -tyyppisiä ihmisiä suuri osa on muiden ihmisten huomioimisessa. Eilenkin alkoi kuntosalin saunassa ärsyttämään, kuin vesisaavi oli jätetty tyhjäksi. Myös se, miten roskiksesta ohi menneet paperit jätetään lattialle, eikä nosteta roskiin, jos kerran on tiputtanutkin. Olen vielä kaikenlisäksi epäillyt, että nämä piirteet ovat nimenomaan suomalaisia, eikä niitä muualla Euroopassa ilmene, koska muualla ollaan kuitenkin tuttavallisempia (vieraiden tervehtiminen, small talk, anteeksipyyntö jne.) toisille. Ehkä se tuttavallisuus myös vaikuttaa siihenkin käytökseen, miten toisia huomioidaan ; koska muut ihmiset koetaan läheisempinä, niin aikaansaako se silloin myös sen, että noita ihmisiä kohtaan käyttäydytäänkin huomioiden heitä kaikessa, esim. roskat roskiin jne.?

Vierailija kirjoitti:

Se, kun valtamedia tehtailee työttömien vastaista propagandaa nimettömien "kykyjenetsijöiden" avulla.

Tässä ärsyttää myös se, että valtamedialle ei voi mitään. Tulee sellainen ajatus, että ne voi loppujen lopuksi kirjoittaa mitä vaan ihmisten kiusaksi ja ylläpitää virallista totuutta, mutta niitä ei kukaan saa vastuuseen mistään. Sitten kaikki haaveilut siitä, että ne saisi kostonsa vaikka niin, että ihmiset peruisivat tilauksensa ja jättäisivät irtonumerot ostamatta, mutta että sitäkään ei kukaan tee. 

Kelan kanssa asiointi. Alkaa vituttaa jo nyt kun ajattelenkin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit, jotka ovat huonoja sopimaan mitään tapaamisia etukäteen, esim. viikon-parin päivän varoajalla. Sitten pyytävät samana päivänä jonnekin ja, kun itsellä on jo muita menoja tai harrastuksia enkä ole valmis aina muuttamaan omia jo suunniteltuja menoja siksi, kun yhtäkkiä tänään toiselle sattuu sopimaan niin sitten kitistään ja loukkaannutaan tyyliin "no höh, onpa tylsää ettei sulle nyt sovi..."

Niin. Kyllä kuule haluaisin nähä ja kyllä sopisi, jos voisi sitä kalenteriakin käyttää joskus. Nykyään en ihan periaatteestakaan enää suostu tollaseen pompotukseen. 

Mulla on tää sama. Juuri tämmöisten ihmisen itsekkyys menee tunteisiin ja saa suorataan kihisemään kiukusta! Kyllä täytyy aikuisen ihmisen sen verran a) osata suunnitella b) ottaa muita huomioon c) nähdä vaivaa, että voidaan etukäteen sopia milloin nähdään. Ärsyttää yksikin ystävä todella paljon, joka ei ymmärrä ollenkaan miksi en voi perua tanssituntia, jos hän soittaa ja kysyy kylään...Aina väännetään samasta jutusta, mutta kun ei tajua niin ei. 

Minä taas en jaksa ihmisiä, jotka suunnittelevat elämänsä monta kk eteenpäin. Itse tykkään elää hetkessä ja tehdä asioita extempore ja ei, se ei tee ihmisestä aikuista, että täytyy aina mennä kalenterin mukaan. "Ootappa, no tuossa kolmen viikon päästä olis tiistaina pari tuntia aikaa käydä kahvilla." Onneksi ystäväni eivät ole kalenteriuskollisia, vaan voidaan sopia extemporeoluet tai yhteinen lenkki ilman vähintään viikon varoitusaikaa. Minua ahdistaisi, jos aina olis jotain suunniteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Se kun joku esittää omaa henkilökohtaista mielipidekään jonain maailmankaikkeudellisena faktana.

Aivan sama mitä vaikka tiede ja asiansa tietävät tutkijat sanovat, he ovat väärässä koska tämän henkilön mutu sanoo toisin.

Pahinta se että näiden ihmisten määrä tuntuu kasvavan jatkuvasti.

Tämä niin vi****i! Ei väliä mikä on aiheena, ärsyttää niin suunnattomasti nää ihmiset jotka ei voi omaa napaansa pidemmälle katsoa ja ovat muutenkin aivan mahdottomia keskustelukumppaneita. "Koska minä olen tätä mieltä, ovat myös muut ja ne jotka eivät ole, ovat väärässä sillä minun mielipiteeni on se absoluuttinen totuus!" 

Minun kohdalla maistamattomuus johtuu ainakin siitö jos pidän kyseistä leipuria jotenkin epähygieenisenä tai esim jos talo ja keittiö ovat muuten saastaisen näköisiä, ei siis perus astiapinoa tiskialtaassa vaan sellaista että jokapaikka pursuaa tavaraa ja siivous tapahtuu vain niistä "tyhjistä kohdista". Tai jos leipuri ilmoittaa että he tekivät nämä yhdessä (pikku)lapsen kanssa, eli ainakin silloin lapsi on likaisilla käsillään koskenut niihin tai vaikka nuollut leipomisvälineitä ja niillä sitten jatkettu leipomista... Myös leipomuksien "epäilyttävä" ulkonäkö saa minut epäileväksi enkä uskalla maistaa. Myös jos näen että kahvinkeitin on likainen ja kahvipannusta ei näe läpi, olen joskus sanonut että "kiitos mutta taidan juoda nyt vain vettä, on tullut jo juotua niin paljon kahvia tänään". Kuulostan varmaan hirveältä kertomine juttuineni mutta ainakaan koskaan leipoja ei saa itse tietää näitä syitä vaan kieltäydyn kohteliaasti.[/quote]

Eli olet jotenkin erikoisyliherkkä muiden tekemälle ruualle vai muuten vaan hankala tai jotenkin vajaa?

Mistäs sinä tiedät ravintolassa ollessasi millainen se keittiö on ja millaisilla kätösillä juuri sun ruokasi tehdään? Tai kuinka likaisten käsien kautta tulleet ruuat ostat marketista? Kandeisko ihan oikeesti käyttää järkeään joskus... Mitä ihmettä oikeen pelkäät?!?

Juo kuravettä kaiken vouhotuksen päälle...

Et millään ilveellä ikinä tuu olemaan "pöpövapaa". 

Joku varmasti mainunnut nää jo tässä ketjussa, mutta menkööt kuitenkin. :D

Itsekeskeisyys. Ihmiset, jotka eivät osaa pitää lupauksiaan. Ne, jotka eivät osaa ilmoittaa ajoissa muutoksista suunnitelmissa. Ja ne, jotka ilmoittavat jostakin aivan viimetipassa. Esimerkiksi; 

Olet sopinut henkilön x kanssa, että hän tulee kylään x päivänä. Edellisenä/aikaisemmin samana päivänä siivoat oikein huolella, laitat kaiken valmiiksi, ehkä jopa laitat ruokaa tai leivot jotakin, mitä nyt yleensä vieraita varten on tapana tehdä. Henkilö x ei ilmoita itsestään mitään kunnes vasta tyyliin tuntia ennen vierailua, ettei olekaan tulossa. Tämä ärsyttää aina, mutta on toki ymmärrettävää silloin, kun toisella on hyvä syy. Ärsyttää suunnattomasti sillon, kun ei ole olemassa kunnon syytä tai ei edes pahoitella. 

Tai sitten; On ollut puhetta että tapaisit henkilön x tässä joskus, ja hän lupaa ilmoitella itsestään kun tietää paremmin aikataulustaan, josko löytyisi ajankohta joka sopii kummallekin. Yhtäkkiä saattaa ilmoittaa, että tulisi huomenna käymään (eniten ärsyttää ne jotka vaan kutsuvat itsensä sun luo kylään) tai pahimmassa tapauksessa on jo matkalla ja olettaa sun tapaavan hänet jossakin 3 tunnin päästä. On raivostuttavaa, kun ihmiset eivät tajua ottaa toisia huomioon eivätkä ymmärrä, että kaikkien aikataulu ei veny siihen, että voi tavata toisen niin lyhyellä varoitusajalla. Tai se, ettei ymmärretä etteivät kaikki ihmiset ylipäätään ole extempore-persoonia jotka voivat tosta vain lähteä johonkin. 

Myös käytöstavattomuus ja tahdittomuus. En väitä, että sun tarvitsee alkaa muuttamaan itseäsi ihmisenä miellyttääksesi toisia, mutta mielestäni on ihan ok odottaa ja olettaa toisten omaavan edes jonkinlaiset käytöstavat. Etenkin silloin, kun et vielä tunne toista osapuolta tarpeeksi hyvin ollaksesi se rääväsuinen oma itsesi joka voi möläytellä mitä sattuu, kenelle sattuu. Jos et yhtään tunne ihmistä etkä tiedä mitä tämä on läpikäynyt, on parempi pitää keskustelu asialinjalla ja jättää henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit (törkeydet) jakelematta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sellainen henkilö joka kokee oikeudekseen tunkeutua toisen "reviirille" ja huudella tahdittomia henkilökohtaisesti otettavia kommentteja tietämättä ollenkaan tämän taustoja ja täten aiheuttaa toiselle osapuolelle ahdistusta tai epämukavan olon. Esimerkiksi;

Tunnen itse erään ihmisen, joka on juuri tälläinen persoona. Hän on muuten ok tyyppi, hauska ja yleisesti ottaen mukava. Voi olla, että jos hän ei olisi kumppanini perhettä en olisi hänenkaltaisensa ihmisen kanssa missään tekemisissä, sillä hänen tapansa möläytellä ikäviä asioita on todella ärsyttävää. Itse kärsin monenlaisista ongelmista itsetunnon kanssa ja olen kokenut aika paljon isoja ja rankkojakin asioita. Hän ei vielä tunne minua niin hyvin, että tietäisi näistä asioista. Oletan, että jos et tunne toista ihmistä, et myöskään kommentoi tai "vitsaile" henkilökohtaisista asioista. Keskustelun voi pitää asiallisena ja neutraalina, ja jos ei osaa kommentoida mitään kuulostamatta siltä että vain vittuilee, voi myös olla hiljaa. Samalla ihmisellä on tapana myös "vitsillä" nimitellä ja haukkua omia pikkusiskojaan, joka kuulostaa korvaani aivan hirveältä. Itselleni ei tulisi mieleenkään haukkua omaa sisartani (etenkään murrosikäistä) rumaksi tai lihavaksi ja nauraa perään aivan kuten heittäisin vaan ihan harmitonta läppää. Jos hänen perheessään tälläinen käytös on ok ja jos he ymmärtävät hänen tökeryytensä, se ei tarkoita että se on hyväksyttävää sellaisten seurassa, ketä et tunne. 

Kun ihmiset puolustelevat lasten kasvattamista fyysisellä kurittamisella. Ahdistun kun näen keskustelupalstoilla usein viestejä, jotka puolustelevat väkivaltaa joka kohdistuu lapsiin, jos kyseessä on rankaisu.

Omatkin vanhempani kuvittelevat antaneensa vain normaalia kasvatusta johon kuului toisinaan fyysinen kurittaminen. Tuskin kokevat menneensä liian pitkälle.

Minä näen asian niin, että vanhempani hakkasivat minua, joskus täysin mitättömistä syistä ja purkaakseen omaa pahaa oloaan.

Itsekkin joskus sanoin, että "normaali minusta tuli vaikka joskus sain selkääni." Oikeasti tämä oli vain puolustusmekanismi, sillä vanhempieni syyttäminen ääneen olisi tuntunut liian raskaalta henkisesti.

Vanhempieni mielestä hakkasivat vain normaalin verran, minä kehitin jakaantuneen persoonallisuuden, sillä lapsuuteni oli niin ristiriitaista ja sen käsitteleminen oli nuorena liian vaikeaa, sillä vanhemmat olivat kuitenkin rakkaat, eivätkä muuten olleet huonoja vanhempia.

Ihminen joka ääriänsä myöten kaikkea erilaisuutta vastaan eikä siinä sinänsä mitään, mutta ei pysty pakkotilanteessa tulemaan toimeen esim ulkomaalaisen tai homoseksuaalin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit, jotka ovat huonoja sopimaan mitään tapaamisia etukäteen, esim. viikon-parin päivän varoajalla. Sitten pyytävät samana päivänä jonnekin ja, kun itsellä on jo muita menoja tai harrastuksia enkä ole valmis aina muuttamaan omia jo suunniteltuja menoja siksi, kun yhtäkkiä tänään toiselle sattuu sopimaan niin sitten kitistään ja loukkaannutaan tyyliin "no höh, onpa tylsää ettei sulle nyt sovi..."

Niin. Kyllä kuule haluaisin nähä ja kyllä sopisi, jos voisi sitä kalenteriakin käyttää joskus. Nykyään en ihan periaatteestakaan enää suostu tollaseen pompotukseen. 

Mulla on tää sama. Juuri tämmöisten ihmisen itsekkyys menee tunteisiin ja saa suorataan kihisemään kiukusta! Kyllä täytyy aikuisen ihmisen sen verran a) osata suunnitella b) ottaa muita huomioon c) nähdä vaivaa, että voidaan etukäteen sopia milloin nähdään. Ärsyttää yksikin ystävä todella paljon, joka ei ymmärrä ollenkaan miksi en voi perua tanssituntia, jos hän soittaa ja kysyy kylään...Aina väännetään samasta jutusta, mutta kun ei tajua niin ei. 

Minä taas en jaksa ihmisiä, jotka suunnittelevat elämänsä monta kk eteenpäin. Itse tykkään elää hetkessä ja tehdä asioita extempore ja ei, se ei tee ihmisestä aikuista, että täytyy aina mennä kalenterin mukaan. "Ootappa, no tuossa kolmen viikon päästä olis tiistaina pari tuntia aikaa käydä kahvilla." Onneksi ystäväni eivät ole kalenteriuskollisia, vaan voidaan sopia extemporeoluet tai yhteinen lenkki ilman vähintään viikon varoitusaikaa. Minua ahdistaisi, jos aina olis jotain suunniteltuna.

Esim. pari päivää aikaisemmin on eri asia kuin kolme viikkoa, ei nyt tarvitse liioitella. Ja aikuisuudella viittasin toisten huomioimiseen, en varsinaisesti itse kalenterin käyttöön. Ja mikäs siinä, pääasia että kukin elää itselleen mieluisalla tavalla. Itse en vain yhtään jaksa sellaisia marisijoita ja syyllistäjiä, jotka eivät voi ymmärtää etteivät kaikki halua eivätkä osaa elää niin hetki kerrallaan, kuin mitä he vaativat. Toivon ymmärrystä sellaisia kohtaan, jotka esim. haluvat pitää omista harrastuksistaan ja menoista kiinni eikä sitten vaadittaisi aina sitä joustoa siltä "aikatauluttajalta" vaan tultais molemmin puolin vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos tarjoan kyläilevälle jotain, ja hän ottaa kahvista tyyliin pienen hörpyn ja ei syö mitään/näykkii jotain keksin reunaa. Varsinkin jos tiedän, että on kahviaddikti/herkkuperse. Menee tunteisiin varsinkin jos ei suostuta maistamaan, vaikka itse hiki hatussa tehnyt tarjoiltavia neljä päivää 😥

Turhaan hermostut. Kaikkia ei kiinnosta tarjoilu. Esim. minä en enää viitsi käydä kylässä koska en enää jaksa selittää miksi tyydyn IBSin vuoksi mieluiten lasilliseen vettä. On ärsyttävää kun toinen ei kunnioita ollenkaan vaan alkaa vääntämään veden tilalle kahvia, teetä, kaakaoa, limua, olutta ja tietenkin sitä syötävää. Jos toisella on paljon tuskaa aiheuttava krooninen mahavaiva niin antakaa hänen olla syömättä ja juomatta asioita mitä hän ei kestä. Ei sinun ihmisarvoasi ole kukaan normaali ihminen mittaamassa tarjottavien maistumisen perusteella.

Aamen, juuri näin! En muutenkaan ollenkaan ymmärrä, miten joku voi loukkaantua siitä ettei halua tarjottavia? Itselläni on tiukka ruokavalio enkä syö esim. makeita. Ärsyttää aivan suunnattomasti nämä syyllistäjät "ota nyt, kun varta vasten leivoin..." NIIN, MINÄ EN PYYTÄNYT SINUA LEIPOMAAN ETKÄ KYSYNYT HALUANKO SINUN LEIPOVAN! Olisi kannattanut vaikka etukäteen kysyä "leipoisinko xxx" niin olisin voinut jo siinä vaiheessa kohteliaasti kieltäytyä ja sanoa ettei kiitos tarvitse leipoa mitäään, kahvi riittää. 

Arrrrrggghhh! Tämä menee tunteisiin!!!

Luetunymmärtäminen! Kirjoittaja selvästi tarkoitti ihmisiä, jotka yleensä syövät herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee kertaheitolla ja ihan hiton kovaa tunteisiin, jos joku käytöksellään "hylkää" mut, eli peruu esim. jonkun tapaamisen viime hetkellä, koska "ei vaan huvita" tai "Mikko soitti ja pyys kaljalle niin meenki sinne".  Tai niinku nyt viimeisin, olin pyytänyt kaveria baariin viikonloppuna ja tämä vannotti, että todellakaan ei lähde viihteelle vaan tekee rästiin jääneitä kotitöitä koko viikonlopun. Okei. Mä sitte istuin viikonlopun yksin kotona kattomassa Netflixiä, kun yöllä jälkeen kahdentoista kaveri humalassa soittaa, että viititkö tulla hakee hänet baarista, ei saa taksia. Teki mieli heittää puhelin seinään. Oli toinen kaveri pyytänyt baariin (meidän yhteinen kaveri, jonka kanssa useinkin ollaan porukalla oltu viihteellä) niin tämä oli siltä seisomalta lähtenyt, mutta ei kuulemma ollut "tullut mieleenkään" pyytää mua mukaan. Oli loukattu ja hylätty olo.

Pakko kysyä: lähditkö hakemaan? Toivottavasti et! Katkaise yhteydet tuollaisiin ja hanki oikeita ystäviä. Yksikin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kun haluaa hanasta kylmää vettä ja joutuu valuttamaan ensin liian lämmintä vettä monen litran edestä.

Kun laittaa jääkaappiin vesikannun (välttääkseen yllä mainitun) ja siihen veteen tulee outo sivumaku.

Oletko kokeillut pitää jääkaapissa ruokasoodapurkkia ilman kantta? Poistaa tosi hyvin hajuja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa käy hyvin ilmi se, että ihmiset ei ymmärrä termiä "meni tunteisiin". Se ei ole sama asia, kuin että joku asia vähän ärsyttää.

Nyt mulla meni tunteisiin!