Asioita jotka "menee tunteisiin"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos tarjoan kyläilevälle jotain, ja hän ottaa kahvista tyyliin pienen hörpyn ja ei syö mitään/näykkii jotain keksin reunaa. Varsinkin jos tiedän, että on kahviaddikti/herkkuperse. Menee tunteisiin varsinkin jos ei suostuta maistamaan, vaikka itse hiki hatussa tehnyt tarjoiltavia neljä päivää 😥

Turhaan hermostut. Kaikkia ei kiinnosta tarjoilu. Esim. minä en enää viitsi käydä kylässä koska en enää jaksa selittää miksi tyydyn IBSin vuoksi mieluiten lasilliseen vettä. On ärsyttävää kun toinen ei kunnioita ollenkaan vaan alkaa vääntämään veden tilalle kahvia, teetä, kaakaoa, limua, olutta ja tietenkin sitä syötävää. Jos toisella on paljon tuskaa aiheuttava krooninen mahavaiva niin antakaa hänen olla syömättä ja juomatta asioita mitä hän ei kestä. Ei sinun ihmisarvoasi ole kukaan normaali ihminen mittaamassa tarjottavien maistumisen perusteella.

Luulisin suurimman osan ymmärtävän, jos tarjoiluista kieltäydytään jonkin terveydellisen seikan vuoksi, koska eihän sellaiselle voi mitään itse. En minä ainakaan loukkaantuisi (tuskin tuo kirjoittajakaan, hänhän kirjoitti että nimenomaan silloin ärsyttää, jos TIETÄÄ että toinen normaalisti tykkää syödä sellaisia mitä tarjolla on). Ymmärrän kyllä että jos törmää samanlaisiin selittelytilanteisiin koko ajan, niin rupeaa ärsyttämään. Ihmisten toivetta pitäisi kunnioittaa eikä alkaa jankuttaa, jotkut eivät välttämättä tajua itse miten ärsyttäviä ovat tarjotessaan kaikkea mahdollista, luulevat kenties että otat vettä vain "vaatimattomuuttasi".

Itse en juo kahvia, mutta varmaan kohta sorrun, niin ei tarvitse enää selitellä, että en juo teetäkään, mutta sitäkin on joskus tuotu automaattisesti, koska ihmiset olettaa että jos ei juo kahvia, niin sitten teetä (vaikka minusta se on jopa vielä pahempaa). Jotenkin vaan tulee turhan pitkät puheet siitä, että en juo kahvia. Tuntuu että MINÄ olen siinä se hankala, kun en ota vain sitä mitä tarjotaan.

Ohis, mutta mistä johtuu se, ettei uskalleta/haluta maistaa? Olen hyvä leipuri ja leipomuksiani kehutaan aina tosi paljon ja tykkään itse leipoa, mutta yleensä nämä, jotka ei suostu maistamaan/maistavat ihan vähän ovat juuri näitä, jotka itsekin tykkäävät/osaavat leipoa? Onko se jotenkin sitä, ettei haluta suoda leipojalle sitä mielihyvää? Edelleen siis puhutaan herkkuperseistä, ei allergikoista tai sellaisista, jotka eivät esimerkiksi pidä kahvista tai makeista.

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kysymyksiin kirjoitti:

Se kun kyläilee jossakin ja kysytään muutenkin elämässä joka päivä ahdistavista aiheista, jotka ei kiinnosta ja joista pitää jauhaa jatkuvasti muuallakin.

Esim. Työttömältä kysytään työnsaannista, työssäkäyvältä työkuvioista, opiskelukiireuseltä opinnoista tai lapsettomalta lapsista.

Ja joka kerta ne samat kysymykset

Miksi ei tajuta että työssä käyvää ei kiinnosta rupatella työasioista, työtön ei halua muistutusta siitä että on edelleen työtön vaikka kahvia pöydässä juokin, opiskelijalla voi olla paineita valmistumisestaan ja lapseton ei joko halua lapsia tai aihe ei ole ajankohtainen tai sitten lapsettomuus on kipeä asia.

Oikeasti.. Miksi aina samat kysymykset, samat aiheet, samat neuvot, jne. Ei jaksa. Eikö voisi joskus puhua muusta, vieras voisi hetkeksi unohtaa työkiireet, työttömyyden, opiskelut, jne.

Just tulin kyläilemästä..

Miksi alapeukut? Vai jauhatteko ite näistä aiheista joka ikinen kerta?

Mä oon kyllästynyt näihin aihepiireihin. Ei siinä mitään jos kysyisi vain joskus tai juteltaisiin muustakin. Aina sukulaisilla kysytään nykyisin vain siitä olenko löytänyt töitä eikä mitään muuta, jopa veljeni kysyy ja neuvoo. Silloin kun olin töissä, sain puhua vain töistä töistä töistä kun tein muutenkin paljon ylitöitä. Ja toki kerroin ne samat jutut myös asiakkaille kun he kysyivät samoja kysymyksiä. Jne.

Jutella voi muustakin ja ei tartte kertoa mielipiteitä jatkuvasti uudelleen. Ja muutenkin tietyt aihepiirit pyörii aina. On tullut selväksi millainen auto tulisi ostaa, millainen pesukone olisi pitänyt ostaa, että kannattaisi jo mies hankkia kun biologinen kello.. jne.

Anteeksi avautuminen mut tuntuu ihan että voimat menee kun joku sama levy soi.

Ehkä teillä ei ole oikein mitään yhteistä? Tarkoitan siis, että puheenaiheita on vaikea keksiä, nuo ovat varmaan sellaisia ”yleisiä” tai ”turvallisia” (vrt. politiikka tai uskonto).

Uskon, että sapettaa, mullakin tuntuu, ettei opiskelut etene millään ja vihaan sitä, kun joku ottaa sen puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä asia sulla ns. menee tunteisiin?

Mulla esim. se, kun joku luonani kylässä käyvä ottaa enemmän ruokaa kuin jaksaa syödä. Ärsyttää kovasti nähdä pöydällä leivän jämät tai puoli lautasellista ruokaa, koska toinen ei ehtinyt syödä sitä, ja en mäkään rupea sitä enää syömään. ARGH!

Mites teillä?

Miksi pyydät jonkun syömään luonasi jos sinulla on ruoka noin tiukassa? 

Tyhmyys ja piittaamaton käytös. Ei oikeastaan mikään muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt kysymyksiin kirjoitti:

Se kun kyläilee jossakin ja kysytään muutenkin elämässä joka päivä ahdistavista aiheista, jotka ei kiinnosta ja joista pitää jauhaa jatkuvasti muuallakin.

Esim. Työttömältä kysytään työnsaannista, työssäkäyvältä työkuvioista, opiskelukiireuseltä opinnoista tai lapsettomalta lapsista.

Ja joka kerta ne samat kysymykset

Miksi ei tajuta että työssä käyvää ei kiinnosta rupatella työasioista, työtön ei halua muistutusta siitä että on edelleen työtön vaikka kahvia pöydässä juokin, opiskelijalla voi olla paineita valmistumisestaan ja lapseton ei joko halua lapsia tai aihe ei ole ajankohtainen tai sitten lapsettomuus on kipeä asia.

Oikeasti.. Miksi aina samat kysymykset, samat aiheet, samat neuvot, jne. Ei jaksa. Eikö voisi joskus puhua muusta, vieras voisi hetkeksi unohtaa työkiireet, työttömyyden, opiskelut, jne.

Just tulin kyläilemästä..

Miksi alapeukut? Vai jauhatteko ite näistä aiheista joka ikinen kerta?

Mä oon kyllästynyt näihin aihepiireihin. Ei siinä mitään jos kysyisi vain joskus tai juteltaisiin muustakin. Aina sukulaisilla kysytään nykyisin vain siitä olenko löytänyt töitä eikä mitään muuta, jopa veljeni kysyy ja neuvoo. Silloin kun olin töissä, sain puhua vain töistä töistä töistä kun tein muutenkin paljon ylitöitä. Ja toki kerroin ne samat jutut myös asiakkaille kun he kysyivät samoja kysymyksiä. Jne.

Jutella voi muustakin ja ei tartte kertoa mielipiteitä jatkuvasti uudelleen. Ja muutenkin tietyt aihepiirit pyörii aina. On tullut selväksi millainen auto tulisi ostaa, millainen pesukone olisi pitänyt ostaa, että kannattaisi jo mies hankkia kun biologinen kello.. jne.

Anteeksi avautuminen mut tuntuu ihan että voimat menee kun joku sama levy soi.

Ehkä teillä ei ole oikein mitään yhteistä? Tarkoitan siis, että puheenaiheita on vaikea keksiä, nuo ovat varmaan sellaisia ”yleisiä” tai ”turvallisia” (vrt. politiikka tai uskonto).

Uskon, että sapettaa, mullakin tuntuu, ettei opiskelut etene millään ja vihaan sitä, kun joku ottaa sen puheeksi.

Aika harmillista jos tuosta on kyse, kyllähän sitä voi puhua vaikka poliitiikasta jne turhauttaa vaan. Se tuntuu tenttaamiselta, vaikka eivät varmasti sillä tavalla tarkoitakaan. Valitettavasti myös esim lähisuvulla on samanlainen tyyli kysyä kuulumisia vaikka tapaisi useinkin.

Ei se kyläily ole rentouttavaa, kun muutenkin pöyrivät työttömyys, työasiat tai perheenperustamiseen liittyvät huolet ja stressi sekä niihin liittyvät häpeän tunteet jatkuvasti mielessä.

Se kun pahoista rikoksista (esim. raiskaukset ja pahoinpitelyt) annetut tuomiot on ihan naurettavia. Myös se kun vihjailevasti syyllistetään uhria.

Se kun pysäköidään talon eteen ja tukitaan pelastustie tuntikausiksi. Yleensä kyseessä nuoret tai keski-ikäiset laiskurit joilla ei jalkavammoja tai raskaita kantamuksia. Iso, ilmainen parkkialue on n. 50 metrin päässä. Saatana.

Koiran kakat! Voi että, kyllä niin ottaa pienen lapsen äitinä tunteisiin kun sitä paskaa on jokaisella nurmikkoalueella ja jopa jalkakäytävillä ja leikkipuistoissa. Ihana sitten napata huomaamatta sinne kakkaan astunut taapero syliin ja istuttaa rattaisiin, niin kotiin tullessa saa pestä taaperon ulkovaatteet, omat ulkovaatteet, rattaat ja hyvällä tuurilla vielä eteismatot ja muitakin naulakossa olleita takkeja jos vahinkoa ei heti huomaa. Ja kaikki tämä ihan vaan siksi, ettei joku jaksanut koiransa kakkaa ottaa pussiin ja nakata roskiin. Olen lähes alkanut vihaamaan koiria, niin paljon menee piittaamattomat ulkoiluttajat tunteisiin.

Autoilijat, jotka eivät piittaa suojateistä, roikkuvat peräpuskurissa tai kiilaavat eteen ja hidastavat.

Vaikka eihän noista aikuisen ihmisen auta tuohtua, kun mielii itse kuitenkin ehjänä kotiin.

Ollaan sovittu jotain ja sitten ei enää vastata puhelimeen, tai sitten ollaan reippaasti myöhässä. Yksi sukulainen on harrastanut tätä feidailua siinä määrin etten luota enää mihinkään sovittuun.

Joo, nimen omaan ne autoilijat jotka ei ole tajuavinaan mitä varten suojatiet on. Monesti on käynyt niin että olen jo ollut ylittämässä tietä ja silti joku stanan suhri ajaa melkein päältä, ehkä vielä mulkaisee vihaisesti niin kuin MINÄ olisin ollut se pahantekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä asia sulla ns. menee tunteisiin?

Mulla esim. se, kun joku luonani kylässä käyvä ottaa enemmän ruokaa kuin jaksaa syödä. Ärsyttää kovasti nähdä pöydällä leivän jämät tai puoli lautasellista ruokaa, koska toinen ei ehtinyt syödä sitä, ja en mäkään rupea sitä enää syömään. ARGH!

Mites teillä?

Miksi pyydät jonkun syömään luonasi jos sinulla on ruoka noin tiukassa? 

En minä ketään nimenomaisesti syömään kutsukaan, vaan luonani käydessään saa syödä, jos on nälkä. Mielellään luovutan ruokaani muille (ovat rahapulassa eräät ihmiset koko ajan, pahemmassa kuin minä), jos se syötäväksi menee, mutta jos se menee roskiin, niin mieluummin olisin syönyt itse. Vaikkei siitä mitään vakavaa tapahdu, että ruokaa menee hukkaan, ei ole kivaa, että rahanarvoista tavaraa ei sen vertaa kunnioiteta (kun se on vielä toisen ihmisen maksamaa), että käytettäisiin se oikeasti syömiseen eikä hukkaanheittoon.

Koulutuksesta leikkaaminen

Pieni ongelma, mutta joka päivä meinaa kiehahtaa Samsungin lyhyen laturin johdon takia. Ei se perkeleen puolen metrin standardinysä ylty yhtään mihinkään. Miksi, oi miksi? Ja joo, ostan kyllä uuden.

Tässä ketjussa käy hyvin ilmi se, että ihmiset ei ymmärrä termiä "meni tunteisiin". Se ei ole sama asia, kuin että joku asia vähän ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos tarjoan kyläilevälle jotain, ja hän ottaa kahvista tyyliin pienen hörpyn ja ei syö mitään/näykkii jotain keksin reunaa. Varsinkin jos tiedän, että on kahviaddikti/herkkuperse. Menee tunteisiin varsinkin jos ei suostuta maistamaan, vaikka itse hiki hatussa tehnyt tarjoiltavia neljä päivää 😥

Turhaan hermostut. Kaikkia ei kiinnosta tarjoilu. Esim. minä en enää viitsi käydä kylässä koska en enää jaksa selittää miksi tyydyn IBSin vuoksi mieluiten lasilliseen vettä. On ärsyttävää kun toinen ei kunnioita ollenkaan vaan alkaa vääntämään veden tilalle kahvia, teetä, kaakaoa, limua, olutta ja tietenkin sitä syötävää. Jos toisella on paljon tuskaa aiheuttava krooninen mahavaiva niin antakaa hänen olla syömättä ja juomatta asioita mitä hän ei kestä. Ei sinun ihmisarvoasi ole kukaan normaali ihminen mittaamassa tarjottavien maistumisen perusteella.

Luulisin suurimman osan ymmärtävän, jos tarjoiluista kieltäydytään jonkin terveydellisen seikan vuoksi, koska eihän sellaiselle voi mitään itse. En minä ainakaan loukkaantuisi (tuskin tuo kirjoittajakaan, hänhän kirjoitti että nimenomaan silloin ärsyttää, jos TIETÄÄ että toinen normaalisti tykkää syödä sellaisia mitä tarjolla on). Ymmärrän kyllä että jos törmää samanlaisiin selittelytilanteisiin koko ajan, niin rupeaa ärsyttämään. Ihmisten toivetta pitäisi kunnioittaa eikä alkaa jankuttaa, jotkut eivät välttämättä tajua itse miten ärsyttäviä ovat tarjotessaan kaikkea mahdollista, luulevat kenties että otat vettä vain "vaatimattomuuttasi".

Itse en juo kahvia, mutta varmaan kohta sorrun, niin ei tarvitse enää selitellä, että en juo teetäkään, mutta sitäkin on joskus tuotu automaattisesti, koska ihmiset olettaa että jos ei juo kahvia, niin sitten teetä (vaikka minusta se on jopa vielä pahempaa). Jotenkin vaan tulee turhan pitkät puheet siitä, että en juo kahvia. Tuntuu että MINÄ olen siinä se hankala, kun en ota vain sitä mitä tarjotaan.

Ohis, mutta mistä johtuu se, ettei uskalleta/haluta maistaa? Olen hyvä leipuri ja leipomuksiani kehutaan aina tosi paljon ja tykkään itse leipoa, mutta yleensä nämä, jotka ei suostu maistamaan/maistavat ihan vähän ovat juuri näitä, jotka itsekin tykkäävät/osaavat leipoa? Onko se jotenkin sitä, ettei haluta suoda leipojalle sitä mielihyvää? Edelleen siis puhutaan herkkuperseistä, ei allergikoista tai sellaisista, jotka eivät esimerkiksi pidä kahvista tai makeista.

Minun kohdalla maistamattomuus johtuu ainakin siitö jos pidän kyseistä leipuria jotenkin epähygieenisenä tai esim jos talo ja keittiö ovat muuten saastaisen näköisiä, ei siis perus astiapinoa tiskialtaassa vaan sellaista että jokapaikka pursuaa tavaraa ja siivous tapahtuu vain niistä "tyhjistä kohdista". Tai jos leipuri ilmoittaa että he tekivät nämä yhdessä (pikku)lapsen kanssa, eli ainakin silloin lapsi on likaisilla käsillään koskenut niihin tai vaikka nuollut leipomisvälineitä ja niillä sitten jatkettu leipomista... Myös leipomuksien "epäilyttävä" ulkonäkö saa minut epäileväksi enkä uskalla maistaa. Myös jos näen että kahvinkeitin on likainen ja kahvipannusta ei näe läpi, olen joskus sanonut että "kiitos mutta taidan juoda nyt vain vettä, on tullut jo juotua niin paljon kahvia tänään". Kuulostan varmaan hirveältä kertomine juttuineni mutta ainakaan koskaan leipoja ei saa itse tietää näitä syitä vaan kieltäydyn kohteliaasti.

Juoppo eläinrääkkääjä Tuksun koirien hamstraus, taas 2 uutta koiraa... prkl...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos tarjoan kyläilevälle jotain, ja hän ottaa kahvista tyyliin pienen hörpyn ja ei syö mitään/näykkii jotain keksin reunaa. Varsinkin jos tiedän, että on kahviaddikti/herkkuperse. Menee tunteisiin varsinkin jos ei suostuta maistamaan, vaikka itse hiki hatussa tehnyt tarjoiltavia neljä päivää 😥

Turhaan hermostut. Kaikkia ei kiinnosta tarjoilu. Esim. minä en enää viitsi käydä kylässä koska en enää jaksa selittää miksi tyydyn IBSin vuoksi mieluiten lasilliseen vettä. On ärsyttävää kun toinen ei kunnioita ollenkaan vaan alkaa vääntämään veden tilalle kahvia, teetä, kaakaoa, limua, olutta ja tietenkin sitä syötävää. Jos toisella on paljon tuskaa aiheuttava krooninen mahavaiva niin antakaa hänen olla syömättä ja juomatta asioita mitä hän ei kestä. Ei sinun ihmisarvoasi ole kukaan normaali ihminen mittaamassa tarjottavien maistumisen perusteella.

Luulisin suurimman osan ymmärtävän, jos tarjoiluista kieltäydytään jonkin terveydellisen seikan vuoksi, koska eihän sellaiselle voi mitään itse. En minä ainakaan loukkaantuisi (tuskin tuo kirjoittajakaan, hänhän kirjoitti että nimenomaan silloin ärsyttää, jos TIETÄÄ että toinen normaalisti tykkää syödä sellaisia mitä tarjolla on). Ymmärrän kyllä että jos törmää samanlaisiin selittelytilanteisiin koko ajan, niin rupeaa ärsyttämään. Ihmisten toivetta pitäisi kunnioittaa eikä alkaa jankuttaa, jotkut eivät välttämättä tajua itse miten ärsyttäviä ovat tarjotessaan kaikkea mahdollista, luulevat kenties että otat vettä vain "vaatimattomuuttasi".

Itse en juo kahvia, mutta varmaan kohta sorrun, niin ei tarvitse enää selitellä, että en juo teetäkään, mutta sitäkin on joskus tuotu automaattisesti, koska ihmiset olettaa että jos ei juo kahvia, niin sitten teetä (vaikka minusta se on jopa vielä pahempaa). Jotenkin vaan tulee turhan pitkät puheet siitä, että en juo kahvia. Tuntuu että MINÄ olen siinä se hankala, kun en ota vain sitä mitä tarjotaan.

En todellakaan ala selittämään ihmisille yksityiskohtaisesti IBSin oireita jne. Yrittäkää hyvät ihmiset vain suvaita sovinnolla ettei toinen halua muuta kuin vettä koska hänellä ovat siihen omat syynsä. Olisiko parempi jos alkaisin selittämään eri vatsaoireita yksityiskohtaisesti ruoka- tai kahvipöydässä? Voisi käydä niin että muidenkin ruokahalu häviäisi tarinoinnin edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Se kun pahoista rikoksista (esim. raiskaukset ja pahoinpitelyt) annetut tuomiot on ihan naurettavia. Myös se kun vihjailevasti syyllistetään uhria.

Itseäni taas ärsyttää se, että miehet saavat raiskaustuomioita, vaikka eivät ole raiskanneet ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Koiran kakat! Voi että, kyllä niin ottaa pienen lapsen äitinä tunteisiin kun sitä paskaa on jokaisella nurmikkoalueella ja jopa jalkakäytävillä ja leikkipuistoissa. Ihana sitten napata huomaamatta sinne kakkaan astunut taapero syliin ja istuttaa rattaisiin, niin kotiin tullessa saa pestä taaperon ulkovaatteet, omat ulkovaatteet, rattaat ja hyvällä tuurilla vielä eteismatot ja muitakin naulakossa olleita takkeja jos vahinkoa ei heti huomaa. Ja kaikki tämä ihan vaan siksi, ettei joku jaksanut koiransa kakkaa ottaa pussiin ja nakata roskiin. Olen lähes alkanut vihaamaan koiria, niin paljon menee piittaamattomat ulkoiluttajat tunteisiin.

Tästä tulikin mieleen, että jätökset keräävänä koiranomistajana v*tuttaa suunnattomasti kerrostalojen roskasäiliöillä/bussipysäkeillä/puistonpenkin vieressä toisinaan kyttäävät roskiskyylät. "Et tuo sitä pussia tähän haisemaan! Vie se kotiisi!" No en vie. Hanki sinä parempaa tekemistä.