Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Se voi olla lastensuojelullinen asia, jos vanhempi ei pysty lasten tarpeista huolehtimaan. Onko mielestäsi lastensuojelullisia vain tilanteet, joissa huostaanotto on ainoa vaihtoehto? Ennalta ehkäisevää työtä tehdään paljon. Kummaa jankkausta tästä mikä siihen kuuluu ja mikä ei, ihan asiantuntemuksella varmasti? Joo, muita lakeja voisi muuttaa, tajuatko mikä koneisto siihen tarvitaan? Siitä vain mukaan politiikkaan jos vallitsevat olot ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Se voi olla lastensuojelullinen asia, jos vanhempi ei pysty lasten tarpeista huolehtimaan. Onko mielestäsi lastensuojelullisia vain tilanteet, joissa huostaanotto on ainoa vaihtoehto? Ennalta ehkäisevää työtä tehdään paljon. Kummaa jankkausta tästä mikä siihen kuuluu ja mikä ei, ihan asiantuntemuksella varmasti? Joo, muita lakeja voisi muuttaa, tajuatko mikä koneisto siihen tarvitaan? Siitä vain mukaan politiikkaan jos vallitsevat olot ei miellytä.
Öh.
Se että nuo toiminnot on tungettu lastensuojelulle johtuu kuntien säästötavoitteista. Ei kyse ole laista.
Kunnissa tiedetään että perheet eivät halua asioida lastensuojelussa, joten säästyy kivasti, kun lapsiperheiden palvelut pannaan lastensuojelun taa.
Suomessa on jo laki neuvolasta ja laki kotipalvelusta. Niitä vaan pitäisi alkaa noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Ööh, onko kotipalvelu ja neuvola tavoitettavissa ympäri vuorokauden kuten sosiaalipäivystys, vai sopivatkohan ajat virastoajoille? Et taida oikein ymmärtää systeemiä ja silti täällä jankkaat: ei kuulu, ei kuulu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
No idealismin puutteesta ei voi kyllä syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Ööh, onko kotipalvelu ja neuvola tavoitettavissa ympäri vuorokauden kuten sosiaalipäivystys, vai sopivatkohan ajat virastoajoille? Et taida oikein ymmärtää systeemiä ja silti täällä jankkaat: ei kuulu, ei kuulu....
Ööh.
Jos lapsi alkaa syntyä yöllä (kaikki eivät muuten ala), lapsen voi viedä vuoropäiväkotiin. Tmän voi sopia hyvissä ajoin.
Twrvittaessa sitten kotipalvelu paikkaa seuraavina päivinä.
Älyä saa käyttää. Tosin kaikilla sitä ei ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
No idealismin puutteesta ei voi kyllä syyttää.
Kyse on terveestä järjestä. Never heard?
Sinä taas oikein vedät orgasmeja siitä, miten äitejä saataisiin oiken kyykytettyä. Sairaa ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
No idealismin puutteesta ei voi kyllä syyttää.
Kyse on terveestä järjestä. Never heard?
Sinä taas oikein vedät orgasmeja siitä, miten äitejä saataisiin oiken kyykytettyä. Sairaa ihminen.
Ettet nyt vetäisi omia johtopäätelmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Neuvolassa voi olla ihan kategorisesti samanikäisten lasten äideille ja odottajille omia ryhmiä.
Ja neuvola voi sopia siitä yhteystietojen antamisesta. Minäkin sain aikoinaan toisen adoptioäidin yhteystiedot neuvolan kautta.
Ei niitä tukiverkottomia synnyttäjiä niin paljon ole, etteivätkö esikoiset hetkellisesti mahtuisi sinne. Kotipalveluun voi lisätä resursseja, kun nämä toiminnot otetaan pois sieltä lastensuojelulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Neuvolassa voi olla ihan kategorisesti samanikäisten lasten äideille ja odottajille omia ryhmiä.
Ja neuvola voi sopia siitä yhteystietojen antamisesta. Minäkin sain aikoinaan toisen adoptioäidin yhteystiedot neuvolan kautta.
Ei niitä tukiverkottomia synnyttäjiä niin paljon ole, etteivätkö esikoiset hetkellisesti mahtuisi sinne. Kotipalveluun voi lisätä resursseja, kun nämä toiminnot otetaan pois sieltä lastensuojelulta.
Miksi on kamala asia, jos apu tulee lastensuojelun kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Neuvolassa voi olla ihan kategorisesti samanikäisten lasten äideille ja odottajille omia ryhmiä.
Ja neuvola voi sopia siitä yhteystietojen antamisesta. Minäkin sain aikoinaan toisen adoptioäidin yhteystiedot neuvolan kautta.
Ei niitä tukiverkottomia synnyttäjiä niin paljon ole, etteivätkö esikoiset hetkellisesti mahtuisi sinne. Kotipalveluun voi lisätä resursseja, kun nämä toiminnot otetaan pois sieltä lastensuojelulta.
Miksi on kamala asia, jos apu tulee lastensuojelun kautta?
Miksi peruspalvelun pitäisi tulla lastensuojelun kautta?
Ei miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Se on ihan totta, että jos terveydenhuoltoon, opetustoimeen, neuvoloihin, harrastustoimintaan, järjestöille, kulttuuritoimeen, päihdehuoltoon, itselle, muille ja naapureille antaisi rahaa, että he auttaisivat apua tarvitsevia perheitä, niin erillistä lastensuojelua ei tarvittaisi. Mutta niin pitkään kun kaikki apu on ulkoistettu lastensuojeluun, niin hyvä että edes se on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
No juurikin näin. Ja sitten jos/kun mainitsee asiasta, voisi myös hieman tarkkailla sen perheen reaktioita. Ryhtyvätkö aktiivisesti tekemään jotain, tai hakemaan apua, muuttuuko käytös jne. Vai ovatko välinpitämättömiä, aggressiivisia, vältteleviä?
Meistä tehtiin kaksi kertaa lasu, koska poika oli väkivaltainen ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Päiväkodista ei mitään varoitusta, kaikissa keskusteluissa poika oli kuulemma kiva ja reipas ja ystävällinen. Kotona ei ollut väkivaltainen koskaan. No, aiheettomaksihan se todettiin. Pojan kanssa opeteltiin hyvää käytöstä, toisten kunnoittamista jne ja tilanne rauhoittuikin. Seuraavan kerran koulusta parin vuoden päästä. Taas väkivaltaisuus. Tässä opettaja kyllä oli ensin yhteydessä kotiin ja pidimmekin muutaman palaverin erityisopettajan, kuraattorin ja opettajan kanssa. Koko ajan pyysin pojalle mahdollisuutta koulupsykologin kautta päästä ADHD-tutkimuksiin, mutta ei, koska hänellä ei ollut mitään selkeää oppimisen ongelmaa. Lopulta vaikka kuinka juoksimme keskusteluissa, sovimme toimintamalleja koulun ja kodin välille jne opettaja päätyi lasuun. Ja kuitenkin sama opettaja opetti kielissä kahta muutakin lastamme (joilla ei koskaan ollut mitään) ja tiesi kyllä, että meidän perheemme on ihan tavallinen. Taas kerran lasun palaverit, taas kerran sama toteamus, perheessä tai kotioloissa ei mitään vikaa. Mutta toki eivät hekään tarjonneet mitään apua pojan levottomuuden hillintään, esimerkiksi lähetettä jonnekin arvioitavaksi tai siis tokihan eivät sellaista voi antaa, mutta edes konkreettisia vinkkejä mitä kautta sellaista voisi yrittää pyytää.
Tämän jälkeen koulupsykologi totesi, että eiköhän meidän perhettä ole nyt ihan tarpeeksi pompotettu ja otti pojan keskittymistä mittaaviin testeihin. Siellä paljastui tietyissä osa-alueissa heikkouksia, joiden takia laittoi lähetteen toimintaterapiaan. Tästä oli aivan valtavasti apua. Saimme konkreettisia pieniä vinkkejä, miten poika voi koulupäivän aikana purkaa aistiylikuormaa, jos alkaa tuntea oloaan levottomaksi ja tarvetta riehua. Hän on ollut sen jälkeen aivan eri koululainen, ja nyt jo yläasteiässä edelleen on käytössä samat keinot. Ja ne ovat tosi pieniä, tyyliin istuu käsien päällä tunnilla, käy roikkumassa pihalla olevissa tangoissa välitunneilla jne. jotta saa oikeanlaisia ärsykkeitä keholleen.
En sinänsä ole näistä lasuista katkera, ennemminkin vaan mietin että miksi. Mitä opettaja tai päiväkodin työntekijä ajattelee käytösoireisen lapsen saavan lastensuojelusta? Onhan joo teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oireilee koska kotona vaikkapa pahoinpidellään, mutta nämäkin ihmiset tunsivat meidän perheen jo useiden lasten ajalta enkä aidosti voi uskoa, ett'ä olisivat sellaista perheestämme kuvitelleet.
Ei tehty teistä vaan lapsesta.
No hyvä, lapsesta. Ja muutti jutun ideaa millä tavalla?
Verrataanpa vaikka rikosilmoitukseen. Miehestäsi tehdään rikosilmoitus ja sanot, että se tehtiin teistä? Tai sinä katoat ja tehdään katoamis-ilmoitus koko teidän perheestä?
No voi surku, että käytin väärää termiä. Jutun pointti oli siinä, että meidän lapsesta teki kaksi eri tahoa ihan turhan lasun. Joista kumpikin olisi selvinnyt ihan sillä, että meidän vanhempien kanssa olisi kunnolla juteltu ja meitä kuunneltu. Ja mikäs siinä, jos se lasu olisi voinut auttaa, mutta eipä heillä ollut mitään keinoja edes neuvoa kuinka pääsisimme eteenpäin terveydenhuollon puolella. Joten täysin turhaa mielipahaa, myös lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Neuvolassa voi olla ihan kategorisesti samanikäisten lasten äideille ja odottajille omia ryhmiä.
Ja neuvola voi sopia siitä yhteystietojen antamisesta. Minäkin sain aikoinaan toisen adoptioäidin yhteystiedot neuvolan kautta.
Ei niitä tukiverkottomia synnyttäjiä niin paljon ole, etteivätkö esikoiset hetkellisesti mahtuisi sinne. Kotipalveluun voi lisätä resursseja, kun nämä toiminnot otetaan pois sieltä lastensuojelulta.
Miksi on kamala asia, jos apu tulee lastensuojelun kautta?
Miksi peruspalvelun pitäisi tulla lastensuojelun kautta?
Ei miksikään.
Peruspalveluilla nyt vaan ei voida vastata kaikkiin, etenkään äkillisiin tilanteisiin. Kuten sanottua, tarvittaessa lasulla myös oikeudet käyttää viranomaispäätäntävaltaa tarvittaessa. Tätä ei voida muille delegoida ja tarvittava vahvuus on oltava olemassa joka tapauksessa. Peruspalveluiden resurssit myös valitettavasti rajallisia, eivätkä ne jousta samalla tavalla tilanteen mukaan. Toimijoiden välillä tehdään myös yhteistyötä, jolloin voidaan räätälöidä tarkoituksenmukaiset palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Onhan se lasun paikka, jos äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.
Joskus jo se on lasun paikka kun äiti on synnyttämässä pikkusisarusta. Jos ei ole ketään kuka siitä isosiskosta pitää huolta sillä aikaa. Ei se siellä synnytyssalissakaan voi olla.
Ei kuulu lastensuojelulle.
Kenellekös se sitten kuuluu? Tällä hetkellä se kuuluu todellakin lastensuojelulle.
Miksi?
Sen pitäisi kuulua kotipalvelulle tai neuvolalle.
Meinaat, että neuvolantäti ottaa lapsen kotiinsa pariksi viikoksi?
Kuka synnyttää kaksi viikkoa?
Luuletko, että sitä lasta ruvetaan keskellä öitä repimään lullastaan ja viemään sijoituskotiin kun äidillä alkaa poltot?
Mitä sinä sössötät?
Tällaisessa tapauksessa voidaan sopia, että lapsi menee vuoropäiväkotiin. Ja kotipalvelu hoitaa loput.
Neuvola voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja yhdistää tukiverkottomia äitejä toisiinsa niin, että nämä voivat auttaa toisiaan.
Vuoropäiväkodit ovat täynnä. Niihin jonotetaan eikä niissä ole ylimääräisiä paikkoja. Ne eivät ole tarkoitettu äkilliseen hoidontarpeeseen äidin synnyttäessä tai katkaistessa koipensa. Hieno ajatus sinänsä yhdistää äidit neuvolan kautta. Mutta ei ketään äitiä voi velvoittaa ottamaan yhtäkkiä toisen äidin lasta hoiviinsa. Eikä neuvola voi antaa kenenkään tietoja eteenpäin äideille. Kotipalvelua ei taida monessakaan kunnassa noin vaan saada yhtäkkiä.
Neuvolassa voi olla ihan kategorisesti samanikäisten lasten äideille ja odottajille omia ryhmiä.
Ja neuvola voi sopia siitä yhteystietojen antamisesta. Minäkin sain aikoinaan toisen adoptioäidin yhteystiedot neuvolan kautta.
Ei niitä tukiverkottomia synnyttäjiä niin paljon ole, etteivätkö esikoiset hetkellisesti mahtuisi sinne. Kotipalveluun voi lisätä resursseja, kun nämä toiminnot otetaan pois sieltä lastensuojelulta.
Miksi on kamala asia, jos apu tulee lastensuojelun kautta?
Miksi peruspalvelun pitäisi tulla lastensuojelun kautta?
Ei miksikään.
Peruspalveluilla nyt vaan ei voida vastata kaikkiin, etenkään äkillisiin tilanteisiin. Kuten sanottua, tarvittaessa lasulla myös oikeudet käyttää viranomaispäätäntävaltaa tarvittaessa. Tätä ei voida muille delegoida ja tarvittava vahvuus on oltava olemassa joka tapauksessa. Peruspalveluiden resurssit myös valitettavasti rajallisia, eivätkä ne jousta samalla tavalla tilanteen mukaan. Toimijoiden välillä tehdään myös yhteistyötä, jolloin voidaan räätälöidä tarkoituksenmukaiset palvelut.
Ennen se onnistui aivan mainiosti. Mutta silloin ei ollutkaan noita paperinpyörittäjiä enemmän kuin itse työn tekijöitä.
Ja esim synnytys tai leikkaukset ei muuten ole mitään äkkitilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Se on ihan totta, että jos terveydenhuoltoon, opetustoimeen, neuvoloihin, harrastustoimintaan, järjestöille, kulttuuritoimeen, päihdehuoltoon, itselle, muille ja naapureille antaisi rahaa, että he auttaisivat apua tarvitsevia perheitä, niin erillistä lastensuojelua ei tarvittaisi. Mutta niin pitkään kun kaikki apu on ulkoistettu lastensuojeluun, niin hyvä että edes se on olemassa.
Siinä on myös riskinsä, jos kaikki palvelut ovat erikoistuneita ja hajallaan, tällöin syntyy väliinputojia ja pompottelua, kukaan ei ota lopulta vastuuta oikeista ongelmista. Voi jäädä vakavia asioita huomaamatta pitkällä aikavälillä, tämän takia esim. koottu tieto ja kirjaukset, jolloin tieto ei "katoa" on merkittävässä roolissa.
Disclamer! En halua pelotella, kerron vain oman tarinani.
Äitini, lääketieteen tohtori, yksinhuoltaja paloi loppuun työstressin ja meidän kaksosten tultua teini-ikään. Isästämme ei ollut hänelle avuksi, hän halusi "elää" omaa elämäänsä...
äiti soitti lastensuojeluun ja pyysi apua, hän ei enää jaksanut iltaisin tehdä kanssamme läksyjä eikä viikonloppuisin noussut sängystä. Hän rehellisesti kertoi tilanteen ja hänelle luvattiin että hän saa kerran viikossa tunniksi lastensuojeluntyöntekijät meille kylään, kokkaamaan, siivoamaan etc. Ja näin olikin ekan kuukauden, meitä lapsia nolotti; emmekö pystyisi itse hoitamaan perheemme? Äiti vaatimalla vaati, että meidän lasten tulisi olla lapsia ja aikuiset hoitaa aikuisten roolin. Selvä. Olimme siis 14 siskoni kanssa, laatikostani löytyi yksi tupakka. Siitä tehtiin lastensuojeluilmoitus, selvä. Tupakkia tuli maistettua parikin kertaa, mutta eikös kaikki teinit näin tee? Samoihin aikoihin siskoni oli terveystiedon tunnilla vastannut alkoholivalistus lomakkeeseen väärin. Ja päätyi siitä sitten terkkarille joka teki sossuilmoituksen. Siskoni oli ymmärtänyt että 1 on vähän ja 5 paljon ja näin olluen "skorannut" täydetpisteet tästä testistä. Hän selitti ja selitti että hän oli vahigossa ymmärtänyt väärin; ei auttanut. Sossut kotikäynnille, tästä kaikki alkoi. Sossut tekivät ilmoituksen myös pipostani jossa oli kuulemma rastafari värit ja se viittasi pilvenpolttoon, näin ollen sain ajan huumeseuloihin, ne olivat negatiiviset. Mutta niissä näkyi minulle kirjoittamat lääkkeet joita syön adhdseeni; tätä ei otettu huomioon vaan minut kiireellisesti huostaanotettiin. Elämäni kamalin päivä! Jouduin lastenkotiin koti-kaupunkini ulkopuolelle ja karkasin, kuka ei olisi halunnut omaan kotiinsa. Menin takaisin kotiin ja poliisit hakivat minut takaisin; lastenkodissa minut vietiin suljetulle osastolle koska käyttäytymiseni oli kuulemma sopimatonta, itkin ja huusin ja itkemällä huusin lastenkodissa ja poliiseille että päästäkää mut kotiin, tulikin tosiaan reissu suljetulle osastolle. Sielä olin sänkyyn sidottuna noin 2vkoa ja sillä aikaa huostaanotostani oli tehty lopullinen, en siis enää pääsisi kotiin koska karkasin ja minut vietiin osastolle; olin vaara. Kenelle? JATKUU...
jatkuu....
Minut erotettiin kaksois-siskostani(olimme kuin paita ja peppu ja vielä vähän päälle!), veljestänija äidistäni. Minut pakotettiin muuttamaan Ouluun;karkaus-uhan takia. Olen etelä-suomalainen. Äitini oli palkannut kalliit juristit ja muut mutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen asian viennissä oli tässä vaiheessa mennyt jo 2v olin siis 17v lastenkodissa alkoi kaikenlainen touhuilu, huoneessa keitettyä kiljua ja viiltelyä; olin niin masentunut. Halusin vain kuolla. Kun täytin 18 kuin ihmeen kaupalla löysin upean miehen joka on nyt rakastanut minut ehjäksi. Ilman häntä olisin tappanut itseni sinä päivänä kuin pääsin laitoksesta ulos. (18v synttärit siis!) nyt olen 26 ja odotan omaa lasta upean mieheni kanssa. Älkää luottako lastensuojeluun! He eivät tee muuta kun lue papereita ja leimaa lappuja; siksi tämäkin sattui; ketään ei kiinnostanut perheemme oli vain tilasto ja leima. korkein hallinto-oikeus kumosi huostaanottoni ja totesi sen olevan virheellinen kun oli 20v! Prosessissa meni siis 5v! Siihen tarvittiin noin 3 juristia; eu-tuomio-istuinta sekä äitini terveys. Hän sairastui masennukseen ja jäi töistä pois hän täyspäiväisesti oli yhteydessä niin mediaan kuin sossuun; äiti halusi vain lapsensa takaisin. Näin ei käynyt. Olin mediassa ensimmäisiä tämänkaltaisia tapauksia, sekään ei auttanut. Perheemme hajotettiin ja edelleenkään en osaa olla äidin tai siskoni kanssa oma itseni; pelkään että menetän heidät uudestaan. Elämääni varjostaa ihmisiin luottamisen pelko, epäilen ja en halua olla ihmisten kanssa. Mut kuitenkin hylätään. Järkeni kertoo, että mitä minulle tapahtui oli virhe, mutta sisimmissäni syytän itseäni; kenellekkään hyvälle ei suotaisi tällaista kohtaloa. Laitos jossa olin 3v oli yksi suomen "tiukemmista" ja sitä kutsutaankin lempinimellä "linna" tai "vankila" suurin osa nuorista olivat huumeidenkäyttäjiä ja pikkurikollisia, jos eivät tulleessaan niin viim. 3ssa kkdessa. ohjaajat pahoinpitelivät meitä jatkuvasti niin henkisesti kuin psyykkisesti, minulta leikattiin hiukset lyhyeksi, kun en suostunut kertomaan kuka oli vienyt keittiöstä muropaketin. Ja kun kerroin äidille sanottiin laitoksesta, että itse olin leikannut. Jatkuvassa manipuloinnissa eläen moni nuori menetti toivonsa ja osastoni nuorista "normaali" työssäkäyvä on minun lisäkseni yksi muu kaikki 9 muuta ovat vankilassa, haudassa tai narkkareita. Laitos teki meidät tällaisiksi. Älä luota lastensuojeluun,sossuun äläkä viranomaiseen! Kaikille ei käy näin mutta yksikin nuori on liikaa menetettäväksi, yksikin tuohttu äiti on liikaa tuhottavaksi puhumattakaan muista perheenjäsenistä!
Ei.
Yhteiskunnalle kuuluu tarjota kansalaisille tietyt palvelut.
Ei ole lastensuojeluasia, jos yhteiskunta laiminlyö velvollisuutensa. Sairas ajatuskin.