Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä tuo perhetyö pitää sisällään?
Se sovitaan perheen kanssa. Perhetyöntekijä käy sovitun ajan ja sovitun verran perheessä. Voi viedä lapsia pihalle tai harrastuksiin. Joko kaikki lapset tai vaan yhden. Voi vaikka auttaa läksyjen teossa tai askarrella lapsen kanssa
Voi lähteä yhdessä vanhempien kanssa hoitamaan asioita. Etsiä tietoa ja neuvoa mistä saa apua. Voi jutella ja kuunnella vanhempia. Olla mukana palavereissa , joissa lapsen asioita käsitellään.Tää on kyllä mun käsityksen mukaan ihan bull shittiä. Perhetyöntekijä nimenomaan ei tee mitään tuollaista käytännön juttua vaan se apu on keskustelua. Joku opiston käynyt ihminen neuvoo miten suhtautua taaperon uhmaikään, kun ongelma on siinä, että koko perheen elämä on romahtanut vaikka just puolison yllättävän kuoleman seurauksena. Mitä hemmetin apua on siitä, että perhetyöntekijä seuraa jonnekin kirkkoherranvirastoon kun tuore yksinhuoltaja haalii virkatodistuksia jne. tai keskustelee sohvalla. Paljon enemmän apua olis jos se arvoisa perhetyön ammattilainen hoitaisi niitä lapsia sillä aikaa kun ihminen itse hoitaa näitä asioita.
Sun käsitys voipi olla väärä. Mulla kävi perhetyöntekijä 3 kertaa ja tehtiin juuri niiin kuin itse halusin. Olisi voinut tehdä kotitöitä (siivousta ym.) tai vahtia lasta jos olisin halunnut käydä vaikka lenkillä tai asioilla. Meillä lapsi oli sairastellut pitkään ja valvottanut öisin, joten valitsin sen että vei lapset muutamaksi tunniksi ulos leikkikentälle että sain nukuttua sillä välin uupumustani pois. Auttoi todella.
Tämäkin kuuluu kotipalveluun, ei lastensuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Silti näistäkin perheistä niitä ilmoituksia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Silti näistäkin perheistä niitä ilmoituksia tehdään.
Ei rahalla voi ostaa vanhemmuutta. Vaikka perhe tulisi taloudellisesti toimeen siellä voi olla ongelmia. Rikkaallekin perheelle voi tulla raateleva avioero, jolloin isä pieksee äitiä ja äiti lyö lasta ja lapsi vetää varastetuilla oluilla itsensä vatsahuuhteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Silti näistäkin perheistä niitä ilmoituksia tehdään.
Ei rahalla voi ostaa vanhemmuutta. Vaikka perhe tulisi taloudellisesti toimeen siellä voi olla ongelmia. Rikkaallekin perheelle voi tulla raateleva avioero, jolloin isä pieksee äitiä ja äiti lyö lasta ja lapsi vetää varastetuilla oluilla itsensä vatsahuuhteluun.
En ole niin sanonut.
Mutta sitä ihmettelen että miten kaikki saadaan työnnettyä sinne lastensuojeluun ja miksi ei esim perheiltä vaan kysytä. Sen sijaan että selän takana päästetään laukkaava mielikuvitus valloilleen.
Monelle ns huolelle on oikeesti tosi yksinkertainen selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siinä vaiheessa kun lapsi on lastensuojelulapsi, voi saman tien heittää hyvästit kunnollisesta terveydenhuollosta.
Olen lastensuojelun asiakas ollut ja saanut aina kunnollista terveydenhuoltoa. Olen myös masennusdiagnoosi ja saanut silti aina kunnollista terveydenhuoltoa. Eli nämä eivät sulje pois kunnollista terveydenhuoltoa jossa tutkitaan missä vika piilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
No juurikin näin. Ja sitten jos/kun mainitsee asiasta, voisi myös hieman tarkkailla sen perheen reaktioita. Ryhtyvätkö aktiivisesti tekemään jotain, tai hakemaan apua, muuttuuko käytös jne. Vai ovatko välinpitämättömiä, aggressiivisia, vältteleviä?
Meistä tehtiin kaksi kertaa lasu, koska poika oli väkivaltainen ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Päiväkodista ei mitään varoitusta, kaikissa keskusteluissa poika oli kuulemma kiva ja reipas ja ystävällinen. Kotona ei ollut väkivaltainen koskaan. No, aiheettomaksihan se todettiin. Pojan kanssa opeteltiin hyvää käytöstä, toisten kunnoittamista jne ja tilanne rauhoittuikin. Seuraavan kerran koulusta parin vuoden päästä. Taas väkivaltaisuus. Tässä opettaja kyllä oli ensin yhteydessä kotiin ja pidimmekin muutaman palaverin erityisopettajan, kuraattorin ja opettajan kanssa. Koko ajan pyysin pojalle mahdollisuutta koulupsykologin kautta päästä ADHD-tutkimuksiin, mutta ei, koska hänellä ei ollut mitään selkeää oppimisen ongelmaa. Lopulta vaikka kuinka juoksimme keskusteluissa, sovimme toimintamalleja koulun ja kodin välille jne opettaja päätyi lasuun. Ja kuitenkin sama opettaja opetti kielissä kahta muutakin lastamme (joilla ei koskaan ollut mitään) ja tiesi kyllä, että meidän perheemme on ihan tavallinen. Taas kerran lasun palaverit, taas kerran sama toteamus, perheessä tai kotioloissa ei mitään vikaa. Mutta toki eivät hekään tarjonneet mitään apua pojan levottomuuden hillintään, esimerkiksi lähetettä jonnekin arvioitavaksi tai siis tokihan eivät sellaista voi antaa, mutta edes konkreettisia vinkkejä mitä kautta sellaista voisi yrittää pyytää.
Tämän jälkeen koulupsykologi totesi, että eiköhän meidän perhettä ole nyt ihan tarpeeksi pompotettu ja otti pojan keskittymistä mittaaviin testeihin. Siellä paljastui tietyissä osa-alueissa heikkouksia, joiden takia laittoi lähetteen toimintaterapiaan. Tästä oli aivan valtavasti apua. Saimme konkreettisia pieniä vinkkejä, miten poika voi koulupäivän aikana purkaa aistiylikuormaa, jos alkaa tuntea oloaan levottomaksi ja tarvetta riehua. Hän on ollut sen jälkeen aivan eri koululainen, ja nyt jo yläasteiässä edelleen on käytössä samat keinot. Ja ne ovat tosi pieniä, tyyliin istuu käsien päällä tunnilla, käy roikkumassa pihalla olevissa tangoissa välitunneilla jne. jotta saa oikeanlaisia ärsykkeitä keholleen.
En sinänsä ole näistä lasuista katkera, ennemminkin vaan mietin että miksi. Mitä opettaja tai päiväkodin työntekijä ajattelee käytösoireisen lapsen saavan lastensuojelusta? Onhan joo teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oireilee koska kotona vaikkapa pahoinpidellään, mutta nämäkin ihmiset tunsivat meidän perheen jo useiden lasten ajalta enkä aidosti voi uskoa, ett'ä olisivat sellaista perheestämme kuvitelleet.
Ei tehty teistä vaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
No juurikin näin. Ja sitten jos/kun mainitsee asiasta, voisi myös hieman tarkkailla sen perheen reaktioita. Ryhtyvätkö aktiivisesti tekemään jotain, tai hakemaan apua, muuttuuko käytös jne. Vai ovatko välinpitämättömiä, aggressiivisia, vältteleviä?
Meistä tehtiin kaksi kertaa lasu, koska poika oli väkivaltainen ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Päiväkodista ei mitään varoitusta, kaikissa keskusteluissa poika oli kuulemma kiva ja reipas ja ystävällinen. Kotona ei ollut väkivaltainen koskaan. No, aiheettomaksihan se todettiin. Pojan kanssa opeteltiin hyvää käytöstä, toisten kunnoittamista jne ja tilanne rauhoittuikin. Seuraavan kerran koulusta parin vuoden päästä. Taas väkivaltaisuus. Tässä opettaja kyllä oli ensin yhteydessä kotiin ja pidimmekin muutaman palaverin erityisopettajan, kuraattorin ja opettajan kanssa. Koko ajan pyysin pojalle mahdollisuutta koulupsykologin kautta päästä ADHD-tutkimuksiin, mutta ei, koska hänellä ei ollut mitään selkeää oppimisen ongelmaa. Lopulta vaikka kuinka juoksimme keskusteluissa, sovimme toimintamalleja koulun ja kodin välille jne opettaja päätyi lasuun. Ja kuitenkin sama opettaja opetti kielissä kahta muutakin lastamme (joilla ei koskaan ollut mitään) ja tiesi kyllä, että meidän perheemme on ihan tavallinen. Taas kerran lasun palaverit, taas kerran sama toteamus, perheessä tai kotioloissa ei mitään vikaa. Mutta toki eivät hekään tarjonneet mitään apua pojan levottomuuden hillintään, esimerkiksi lähetettä jonnekin arvioitavaksi tai siis tokihan eivät sellaista voi antaa, mutta edes konkreettisia vinkkejä mitä kautta sellaista voisi yrittää pyytää.
Tämän jälkeen koulupsykologi totesi, että eiköhän meidän perhettä ole nyt ihan tarpeeksi pompotettu ja otti pojan keskittymistä mittaaviin testeihin. Siellä paljastui tietyissä osa-alueissa heikkouksia, joiden takia laittoi lähetteen toimintaterapiaan. Tästä oli aivan valtavasti apua. Saimme konkreettisia pieniä vinkkejä, miten poika voi koulupäivän aikana purkaa aistiylikuormaa, jos alkaa tuntea oloaan levottomaksi ja tarvetta riehua. Hän on ollut sen jälkeen aivan eri koululainen, ja nyt jo yläasteiässä edelleen on käytössä samat keinot. Ja ne ovat tosi pieniä, tyyliin istuu käsien päällä tunnilla, käy roikkumassa pihalla olevissa tangoissa välitunneilla jne. jotta saa oikeanlaisia ärsykkeitä keholleen.
En sinänsä ole näistä lasuista katkera, ennemminkin vaan mietin että miksi. Mitä opettaja tai päiväkodin työntekijä ajattelee käytösoireisen lapsen saavan lastensuojelusta? Onhan joo teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oireilee koska kotona vaikkapa pahoinpidellään, mutta nämäkin ihmiset tunsivat meidän perheen jo useiden lasten ajalta enkä aidosti voi uskoa, ett'ä olisivat sellaista perheestämme kuvitelleet.
Ei tehty teistä vaan lapsesta.
No hyvä, lapsesta. Ja muutti jutun ideaa millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
No juurikin näin. Ja sitten jos/kun mainitsee asiasta, voisi myös hieman tarkkailla sen perheen reaktioita. Ryhtyvätkö aktiivisesti tekemään jotain, tai hakemaan apua, muuttuuko käytös jne. Vai ovatko välinpitämättömiä, aggressiivisia, vältteleviä?
Meistä tehtiin kaksi kertaa lasu, koska poika oli väkivaltainen ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Päiväkodista ei mitään varoitusta, kaikissa keskusteluissa poika oli kuulemma kiva ja reipas ja ystävällinen. Kotona ei ollut väkivaltainen koskaan. No, aiheettomaksihan se todettiin. Pojan kanssa opeteltiin hyvää käytöstä, toisten kunnoittamista jne ja tilanne rauhoittuikin. Seuraavan kerran koulusta parin vuoden päästä. Taas väkivaltaisuus. Tässä opettaja kyllä oli ensin yhteydessä kotiin ja pidimmekin muutaman palaverin erityisopettajan, kuraattorin ja opettajan kanssa. Koko ajan pyysin pojalle mahdollisuutta koulupsykologin kautta päästä ADHD-tutkimuksiin, mutta ei, koska hänellä ei ollut mitään selkeää oppimisen ongelmaa. Lopulta vaikka kuinka juoksimme keskusteluissa, sovimme toimintamalleja koulun ja kodin välille jne opettaja päätyi lasuun. Ja kuitenkin sama opettaja opetti kielissä kahta muutakin lastamme (joilla ei koskaan ollut mitään) ja tiesi kyllä, että meidän perheemme on ihan tavallinen. Taas kerran lasun palaverit, taas kerran sama toteamus, perheessä tai kotioloissa ei mitään vikaa. Mutta toki eivät hekään tarjonneet mitään apua pojan levottomuuden hillintään, esimerkiksi lähetettä jonnekin arvioitavaksi tai siis tokihan eivät sellaista voi antaa, mutta edes konkreettisia vinkkejä mitä kautta sellaista voisi yrittää pyytää.
Tämän jälkeen koulupsykologi totesi, että eiköhän meidän perhettä ole nyt ihan tarpeeksi pompotettu ja otti pojan keskittymistä mittaaviin testeihin. Siellä paljastui tietyissä osa-alueissa heikkouksia, joiden takia laittoi lähetteen toimintaterapiaan. Tästä oli aivan valtavasti apua. Saimme konkreettisia pieniä vinkkejä, miten poika voi koulupäivän aikana purkaa aistiylikuormaa, jos alkaa tuntea oloaan levottomaksi ja tarvetta riehua. Hän on ollut sen jälkeen aivan eri koululainen, ja nyt jo yläasteiässä edelleen on käytössä samat keinot. Ja ne ovat tosi pieniä, tyyliin istuu käsien päällä tunnilla, käy roikkumassa pihalla olevissa tangoissa välitunneilla jne. jotta saa oikeanlaisia ärsykkeitä keholleen.
En sinänsä ole näistä lasuista katkera, ennemminkin vaan mietin että miksi. Mitä opettaja tai päiväkodin työntekijä ajattelee käytösoireisen lapsen saavan lastensuojelusta? Onhan joo teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oireilee koska kotona vaikkapa pahoinpidellään, mutta nämäkin ihmiset tunsivat meidän perheen jo useiden lasten ajalta enkä aidosti voi uskoa, ett'ä olisivat sellaista perheestämme kuvitelleet.
Ei tehty teistä vaan lapsesta.
No hyvä, lapsesta. Ja muutti jutun ideaa millä tavalla?
Jutussa lähdettiin siitä ajatuksesta, että perheessä oletetaan olevan jotain vikaa. Perheestä on tehty ilmoitus. Tosiasiassa lapsesta on tehty ilmoitus jonkin huolen takia. Vanhemmat usein pitävät itseään keskiössä sen sijaan, että ymmärtäisivät lastensuojelun idean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Silti näistäkin perheistä niitä ilmoituksia tehdään.
Ei rahalla voi ostaa vanhemmuutta. Vaikka perhe tulisi taloudellisesti toimeen siellä voi olla ongelmia. Rikkaallekin perheelle voi tulla raateleva avioero, jolloin isä pieksee äitiä ja äiti lyö lasta ja lapsi vetää varastetuilla oluilla itsensä vatsahuuhteluun.
En ole niin sanonut.
Mutta sitä ihmettelen että miten kaikki saadaan työnnettyä sinne lastensuojeluun ja miksi ei esim perheiltä vaan kysytä. Sen sijaan että selän takana päästetään laukkaava mielikuvitus valloilleen.
Monelle ns huolelle on oikeesti tosi yksinkertainen selitys.
Just tätä! Mielikuvitus laukkaa jollain liikaa ja mielletään että lastensuojelu pitää saada sinne taka-alalle vähän seuraamaan ja tarkastelemaan tilannetta vaikka pääongelmina voi olla asiat jotka ei kuulu lastensuojelulle. Monesti se ongelma voi olla aika konkreettinenkin ha yksinkertainen mutta "huolestuneet sivulliset" valvovat päässään jotain salaisia mysteeristä ongelmia kuten: onkohan äidillä masennusta kun on niin väsyneen tai tuiman oloinen, onkohan jotain kovin merkillistä kotona kuitenkin kun kaikki ei näytä menevän kuin Strömsössä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ei meillä enää ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, jos vanhempi on kotona. Lastensuojelu voi tässä puoltaa. Samoin kuin lastensuojelu saattaa olla esimerkiksi se avain, jolla saa asunnon. Asuntojonossakin kun on muitakin.
Kyllä on.
Puolipäivähoito on taattu kaikille ja monet kunnat takaavat edelleen kokopäivähoidon, esim Helsinki.
Puolipäivähoito ei välttämättä riitä.
No jos koti on huono, niin sitten sinne pitää suunnata niitä voimavaroja. Eikä tyrkätä lasta pois.
Jos esim kyse on kielen kehittymisestä tms. ei siihen tarvita lastensuojelua, vaan puheterapeutti riittää.
Nyt kuulostaa siltä, että lastensuojelu mielletään jonkinlaiseksi yleislaitokseksi, joka on luonut oman verkoston jo kertaalleen olemassaolevien verkostojen päälle. Eli hallintoa ja tätösiä riittää. Palveluita ei löydetä tai tarjota, vaan kaikki mahdollinen kierrätetään laatensuojelun kautta. Eli menty täysin hakoteille.
Päivähoito on kunnalle halvempi ratkaisu kuin puheterapeutti. Toisekseen kuka väittää, että koti on huono? Koti voi olla mitä parhain, mutta siellä on ongelma. Äiti voi olla esimerkiksi sairastunut eikä jaksa hoitaa tai sillä on jalka katki.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.
Kotipalvelu maksimissaan 30 tuntia. Jos äidillä on jalka poikki ja lapsi pieni, ei tuo määrä riitä mihinkään.
Sitä määrää voisi nostaa tai vaihtoehtoisesti lisätä päivähoitolakiin oikeuden kokopäivähoitoon näissä tapauksissa.
Lastensuojeluun se ei edelleenkään kuulu.
Lastensuojelu tekee tälläkin hetkellä päätökset niissä tilanteissa kun äiti on sairas ja esimerkiksi yksinäinen yksinhuoltaja ilman omia turvaverkkoja. Monesti ainoa mahdollisuus on tilapäinen lapsen sijoitus kunnes äiti toipuu.
Aivan eli ihan pieleen menee.
Ei todellakaan ole lastensuojelullinen asia, jos perheenemännältä katkeaa jalka.
Kotipalvelu ja/tai sitten päivähoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua on tarjota tavalliselle perheelle joka voi itsekin kustantaa itselleen lastenhoitajan menojen ajaksi, siivoojan, terapian ja harrastukset lapselle?
Tällainen perhe ei varmastikaan tarvitse apua lastensuojelusta.
Silti näistäkin perheistä niitä ilmoituksia tehdään.
Ei rahalla voi ostaa vanhemmuutta. Vaikka perhe tulisi taloudellisesti toimeen siellä voi olla ongelmia. Rikkaallekin perheelle voi tulla raateleva avioero, jolloin isä pieksee äitiä ja äiti lyö lasta ja lapsi vetää varastetuilla oluilla itsensä vatsahuuhteluun.
En ole niin sanonut.
Mutta sitä ihmettelen että miten kaikki saadaan työnnettyä sinne lastensuojeluun ja miksi ei esim perheiltä vaan kysytä. Sen sijaan että selän takana päästetään laukkaava mielikuvitus valloilleen.
Monelle ns huolelle on oikeesti tosi yksinkertainen selitys.
Just tätä! Mielikuvitus laukkaa jollain liikaa ja mielletään että lastensuojelu pitää saada sinne taka-alalle vähän seuraamaan ja tarkastelemaan tilannetta vaikka pääongelmina voi olla asiat jotka ei kuulu lastensuojelulle. Monesti se ongelma voi olla aika konkreettinenkin ha yksinkertainen mutta "huolestuneet sivulliset" valvovat päässään jotain salaisia mysteeristä ongelmia kuten: onkohan äidillä masennusta kun on niin väsyneen tai tuiman oloinen, onkohan jotain kovin merkillistä kotona kuitenkin kun kaikki ei näytä menevän kuin Strömsössä aina.
Parhaita on mm ne ilmoitukset, kun naapuri on huolissaan siitä, miten "kotiäiti ei koskaan ulkoiluta lapsiaan päivisin".
Ja sitten se kotiäiti osoittautuu kotona työskenteleväski kääntäjäksi tai arkkitehdiksi jonka lapset on ihan normisti hoidossa työpäivän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
No juurikin näin. Ja sitten jos/kun mainitsee asiasta, voisi myös hieman tarkkailla sen perheen reaktioita. Ryhtyvätkö aktiivisesti tekemään jotain, tai hakemaan apua, muuttuuko käytös jne. Vai ovatko välinpitämättömiä, aggressiivisia, vältteleviä?
Meistä tehtiin kaksi kertaa lasu, koska poika oli väkivaltainen ensin päiväkodissa, sitten koulussa. Päiväkodista ei mitään varoitusta, kaikissa keskusteluissa poika oli kuulemma kiva ja reipas ja ystävällinen. Kotona ei ollut väkivaltainen koskaan. No, aiheettomaksihan se todettiin. Pojan kanssa opeteltiin hyvää käytöstä, toisten kunnoittamista jne ja tilanne rauhoittuikin. Seuraavan kerran koulusta parin vuoden päästä. Taas väkivaltaisuus. Tässä opettaja kyllä oli ensin yhteydessä kotiin ja pidimmekin muutaman palaverin erityisopettajan, kuraattorin ja opettajan kanssa. Koko ajan pyysin pojalle mahdollisuutta koulupsykologin kautta päästä ADHD-tutkimuksiin, mutta ei, koska hänellä ei ollut mitään selkeää oppimisen ongelmaa. Lopulta vaikka kuinka juoksimme keskusteluissa, sovimme toimintamalleja koulun ja kodin välille jne opettaja päätyi lasuun. Ja kuitenkin sama opettaja opetti kielissä kahta muutakin lastamme (joilla ei koskaan ollut mitään) ja tiesi kyllä, että meidän perheemme on ihan tavallinen. Taas kerran lasun palaverit, taas kerran sama toteamus, perheessä tai kotioloissa ei mitään vikaa. Mutta toki eivät hekään tarjonneet mitään apua pojan levottomuuden hillintään, esimerkiksi lähetettä jonnekin arvioitavaksi tai siis tokihan eivät sellaista voi antaa, mutta edes konkreettisia vinkkejä mitä kautta sellaista voisi yrittää pyytää.
Tämän jälkeen koulupsykologi totesi, että eiköhän meidän perhettä ole nyt ihan tarpeeksi pompotettu ja otti pojan keskittymistä mittaaviin testeihin. Siellä paljastui tietyissä osa-alueissa heikkouksia, joiden takia laittoi lähetteen toimintaterapiaan. Tästä oli aivan valtavasti apua. Saimme konkreettisia pieniä vinkkejä, miten poika voi koulupäivän aikana purkaa aistiylikuormaa, jos alkaa tuntea oloaan levottomaksi ja tarvetta riehua. Hän on ollut sen jälkeen aivan eri koululainen, ja nyt jo yläasteiässä edelleen on käytössä samat keinot. Ja ne ovat tosi pieniä, tyyliin istuu käsien päällä tunnilla, käy roikkumassa pihalla olevissa tangoissa välitunneilla jne. jotta saa oikeanlaisia ärsykkeitä keholleen.
En sinänsä ole näistä lasuista katkera, ennemminkin vaan mietin että miksi. Mitä opettaja tai päiväkodin työntekijä ajattelee käytösoireisen lapsen saavan lastensuojelusta? Onhan joo teoreettinen mahdollisuus, että lapsi oireilee koska kotona vaikkapa pahoinpidellään, mutta nämäkin ihmiset tunsivat meidän perheen jo useiden lasten ajalta enkä aidosti voi uskoa, ett'ä olisivat sellaista perheestämme kuvitelleet.
Ei tehty teistä vaan lapsesta.
No hyvä, lapsesta. Ja muutti jutun ideaa millä tavalla?
Jutussa lähdettiin siitä ajatuksesta, että perheessä oletetaan olevan jotain vikaa. Perheestä on tehty ilmoitus. Tosiasiassa lapsesta on tehty ilmoitus jonkin huolen takia. Vanhemmat usein pitävät itseään keskiössä sen sijaan, että ymmärtäisivät lastensuojelun idean.
I-dioot-ti.
Sinä se jaksat saivarrella. Naurettavaa pilkun nussintaa.
Tässä kunnassa ei ainakaan mitään. Ehkä jossain muualla on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonosti vanhempia tunnutaan pitävän kartalla noista ilmoituksista? Kyllä minusta olisi asiallista ilmoittaa vanhemmille siitä lastensuojeluilmoituksesta kun tai ennen se tehdään ja miksi sen tekemiseen on päädytty, ellei nyt jokin poikkeustapaus kyseessä.
Laki velvoittaa viranomaiset ilmoittamaan pienenkin ns. huolen. Ja sallii sen, että kuka kadunmies tai sekopää sukulainen voi laverrella sinne mitä vaan.
Ei systeemissä ole enää pitkään aikaan ollut mitään järkeä.
Minusta siinä ei ole ongelmaa että lastensuojeluilmoituksen kynnys laissa on asetettu matalalle. Se on vaan hyvä, tosin tietysti terve järki on suotavaa kun ilmoitusta tekee. Mutta tuossa oli kyse siitä miksi lasu-ilmoituksia tehdään selän takana ilmoittamatta niin että ne tulevat perheille täydellisenä yllätyksenä. Siis esim. lapsen opettaja tai päiväkodin hoitaja tekee lasun ilman että on kertaakaan maininnut tai kertonut perheelle että lapsi oiteilee tai on muu huoli.
Opettajat ja kuraattorit käyttävät lasua myöskin parantamaan heikkoa auktoriteettiään. Kun vanhemmat ja lapset eivät suostu mukaan kaikkeen pelleilyyn, uhkaillaan sossuilla ja lasulla. Sitten sossujen luona todetaan, ettei lasu riitä mihinkään, tehty aivan naurettavan pienistä syistä. Tosi kiva siinä sitten vain hymyillä sossulle, kun tekisi mieli kertoa kuinka vähä-älyistä koulun toiminta on muutenkin, epäpätevät huseeraa jonkun varareksin tuuraajan tuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuntoutus, ensikoti, tukiperhe, perhetyö tässä on sekä sitä keskustelu apua että sellaista "tukevampaa työtä" eli vaikka perhetyö voi hoitaa lapsia ja vanhemmat saavat käyttää ajan mihin haluavat. Tilanteen mukaan näitä annetaan ja kannattaa itse pyytää sellaista apua minkä itse kokee tärkeimmäksi, jollekin perheelle voi riittää pelkkä puolto lapsen päivähoitoon saamiseksi, kun taas toisen perheen ongelmat voivat vaatia jopa vuosien työskentelyä.
Suomessa on kylläkin päivähoitolaki, joka takaa kaikille sen päivähoitopaikan.
Älkää nyt Herran tähden sanoko, että sen päivähoitokoneiston lisäksi on luotu vielä jokin näkymätön toinen päivähoitoonpääsyhimmeli!
Ja täällä ainakin päivähoitotoimiston johtajatäti siirtyi yksityiseen huostaanottolaitokseen töihin, eli samaa hyväsisko-rinkiä ovat.
Hölmö. Puheterapeurilta lausunto että kielen kehittymiseen tarvitaan kokopäivähoito. Samalla sitä kielen kehitystä seurataankin kunnolla. Ei laatensuojelu ole sen alan asiantuntija.
Jos kerran koti ei ole huono niin miksi ihmeessä perhe kuuluisi laatensuojelun piiriin tai miksi jonkn palvelun saaminen pitäisi kierrättää sen kautta???
Jos äidillä on jalka poikki niin oikea instanssi on kotipalvelu, ei lastensuojelu.
Eli kummassakin tapauksessa se lastensuojelu sotketaan asiaan täysin turhaan. Tätä juuri tarkoitin.