Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
koko suomi on paska ja koko ikäluokka alkaen 60v vanhemmat on idiootteja
ja pian negruallahit hallitsevat kaikkea tääläkin, paras muuttaa Japaniin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Ookko nää opperassa töissä vai ratikkakuski?
Ihan esimerkiksi opetusalalla PK-seudulla on ehdottomasti Suomen parhaat markkinat työnhakijan näkökulmasta. Olen etsinyt aineenopettajan töitä myös mm. Turusta ja muualta Varsinais-Suomen alueelta, mutta paikkoja aukeaa todella vähän, ja juurikin Turussa piirit ovat pienet ja sisäänpäin lämpiävät - suhteet merkitsevät paljon. En edes opeta pientä ja vähätuntista ainetta vaan äidinkieltä ja kirjallisuutta. Silti Turussa työtilanne oli todella huono ja kilpailu vähistä paikoista kovaa. TE-keskuksen sivuilla kun lyö työpaikkahakuun ”Uusimaa”, tulee osumia paljon enemmän kuin muilta alueilta.
Toki PK-seutu on laaja. Voi täälläkin asua maaseudulla ja silti olla alle tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskusta-alueen palveluista.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä/mitkä alat ovat sellaisia, että työpaikkoja ei ole muualla Suomessa kuin Helsingissä? En kyseenalaista, vaan kysyn :)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan sen arvoista. Eipä ihme, että länsimaissa muuttoliike suuntautuu pois kaupungeista. Kehitysmaissa muuttoliike on kaupunkeihin päin. Myös länsimaisiin kaupunkeihin muuttaa enenevässä määrin ihmisiä kehitysmaista.
Ei pidä paikkaansa, minkä tietää jokainen alaa seuraava. Itse asiassa tasan päinvastoin, niin Suomessa kuin muualla Euroopassa väki muuttaa syrjäseuduilta kaupunkeihin. Suurista kaupungeista Ateena on ainoa poikkeus.
http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/8222062/KS-HA-17-001-EN-…
https://image.slidesharecdn.com/muuttoliikkeenvoittajatvliinputoajatjah…
Olisihan se mahtavaa vaihtaa Helsingin asunto järvenranta asuntoon. Helsingissä elämä on yhtä liikennevaloissa istumista. Helsinki sopii parhaiten sosiaalipuolen asukkaiden temmellyskentäksi.
Työ on se aika iso määrittävä tekijä. Ison perheen molempien vanhempien on käytävä työssä, jotta leipää riittää pöytään.
Pikkulasten kanssa on vielä helppo olla kotona, mutta lapset ovat pieniä vain hetken. Teini-ikäiset kuluttavat paljon jo ihan pelkkinä ruokakuluina.
Ainakaan meidän perheemme ei selviä ilman töitä, eikä niitä ole molemmille vanhemmille helppo löytää, kun emme ole kumpikaan mitään sairaanhoitajia tai vastaavia, joille on missä tahansa kunnissa paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Työ on se aika iso määrittävä tekijä. Ison perheen molempien vanhempien on käytävä työssä, jotta leipää riittää pöytään.
Pikkulasten kanssa on vielä helppo olla kotona, mutta lapset ovat pieniä vain hetken. Teini-ikäiset kuluttavat paljon jo ihan pelkkinä ruokakuluina.
Ainakaan meidän perheemme ei selviä ilman töitä, eikä niitä ole molemmille vanhemmille helppo löytää, kun emme ole kumpikaan mitään sairaanhoitajia tai vastaavia, joille on missä tahansa kunnissa paikkoja.
Ei työ tarvitse olla samalla paikkakunnalla missä asuu. Asuu mukavasti pienessä kehyskunnassa, lapset käy koulussa ja harrastuksissa pyörällä, aikuiset käy isommassa keskuskunnassa töissä. Näitä kaupunkiseutuja on Suomessa useita, ei vain Helsinki. Yliopisto- ja keskussairaalakaupunkeja.
Vierailija kirjoitti:
Näin maalla voi käydä: asioin pikkuputiikissa ja sain ostokseni mukaan - laskulla.
Juteltiin ja myyjä eli putiikin omistaja kysyi jopa nimeäni ( kotipaikkakunnassa olin).
Olimme nuorina kylällä yhtäaikaa.
Samoin lähetyskirpparilla voi jutella myyjän kanssa pitkään.
= PAINAJAINEN!
Me lähdettiin hesasta pois jo nuorina ja lapsettomia kun tajusin ettei meillä siellä tuu olemaan koskaan varaa omaan pihaan. Tosin kumpikaan meistä ei ollut sieltä alunperin kotoisin...
Minä jouduin muutama vuoksi taaksepäin vähän pakolla pois Helsingistä ja surin, koska keskustan palvelut, kahvilat, ravintolat, kaupat, museot, teatteri, ym. eivät olleet enää heti saatavilla. Nyt olen huomannut, että se oli ihan turhaa. Samat kaupat on joka puolella, kivoja kahviloita ja ravintoloita löytyy muualtakin ja kultuuritarjontaa on joka kylällä. Helsinkiin voi sitten matkustaa ihan vain tiettyä konserttia tms. varten. Toimii ihan hyvin niinkin. Näiden tilalle elämääni on tullut rauha ja luonto. Olen tullut riippuvaiseksi vihreydestä ja luonnon estetiikasta. Minun pitää päästä joka päivä metsään. Nautin, kun saan vetää keuhkot täyteen hapekasta, puhdasta ilmaa ja mieliala nousee luonnon kauneudesta. Ajatusmaailmani on kääntynyt ylösalaisin ja täytyy myöntää, että nykyään jopa hieman säälin luonnosta vieraantuneita, trendeilla ja materialla elämänsä täyttäviä keskikaupunkilaisia.
Vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Ei ole! Katsoin juuri 2000 luvulla rakennettujen saunallisten kaksioiden hintaa ja lopputulos on se, että yksin 3000€/kk bruttotuloilla ei ole sellaiseen mitenkään varaa, vaikka kasaisit sen 10-30% hinnasta kasaan niin lyhennykset ovat aivan järkyttäviä. 350.000€ on aivan hirveä summa ja jos haluat jostain palveluitten ja kulkuyhteyksien varresta esim Jätkäsaari niin 500.000€ on se luku mistä aletaan neuvottelemaan. Kysynpähän vaan, että meneekö nuo kaikki sijoittajille vai ovatko nuo kaikki jotain lääkäreitä, asianajajia ja ekonomeja? Tokihan voit ostaa sen 60-70 luvun kämäsen paskan jonka rempata mieleiseksi, mutta se ei tule muuttamaan sitä, että seinissä on homeiset märät villat, äänieristys aivan olematon ja kuulet sekä naapurit ja alaovi ryskää, asunnossa vetää, ei ole huoneistokohtaista ilmanvaihtoa vaan se lähtee pyörimään siinä aamu kasin aikoihin ja seuraavan kerran, seinillä on rumat patterit eikä kiertovedellisestä lattialämmityksestä ole tietoakaan, ikkunat aivan surkeat, sekä korjauslistalla on elementtisaumojen uusiminen/julkisivuremppaa, putkiremppaa yms. Myös sähköturvallisuus on kohillaan kun Suomessa 50% asunnoista puuttuu maadoittamattomat pistorasiat ja nämä kaikki löytyykin sitten pk-seudulta. Nettiäkin on vaikea saada 10mbs nopeammaksi kun seinässä on ikivanha puhelinpistoke. Jotkut voi selittää, että ensin ostaa joku halvempi kämppä ja sitä maksaa pois ja myydä 5 vuoden päästä pois, mutta tällä taktiikalla et tule kyllä 10k€ enemmän saamaan asunnosta mitenkään ja tällä taktiikalla sun 25v asuntolaina alkaa alusta kun edellistä olisi ollut se 20v jälellä. Pk-seutu ei kyllä tarjoa mitään muuta kuin varman työpaikan ja kaiken muun tarjoaisi Lahti, Tampere ja Jyväskylä, mutta työtilanne noilla alueilla on heikko ja jos työt loppuu, niin on se väistämättä pakkomuutto pk-seudulle. Pk-seutu on kyllä hoitanut asiansa hyvin, että se on pihdannut tontteja vuositolkulla ja nyt saa niistä isot rahat. Esim mainittu Jätkäsaarikin on yksi iso vitsi, sillä ysärin lopussa-2000-luvun alussa siellä ollut yhtään mitään. Myös Malmilla on peltoa tarjolla, mutta ei sitäkään kannata kaavoittaa vielä, kun siitä saa 10v päästä enemmän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se mahtavaa vaihtaa Helsingin asunto järvenranta asuntoon. Helsingissä elämä on yhtä liikennevaloissa istumista. Helsinki sopii parhaiten sosiaalipuolen asukkaiden temmellyskentäksi.
Täällä on tosi kiva olla, jos ei oikeasti tarvitse stressata liikoja mistään. Jos on täyspäiväisissä töissä, niin kiire senkun triplaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan sen arvoista. Eipä ihme, että länsimaissa muuttoliike suuntautuu pois kaupungeista. Kehitysmaissa muuttoliike on kaupunkeihin päin. Myös länsimaisiin kaupunkeihin muuttaa enenevässä määrin ihmisiä kehitysmaista.
Ei pidä paikkaansa, minkä tietää jokainen alaa seuraava. Itse asiassa tasan päinvastoin, niin Suomessa kuin muualla Euroopassa väki muuttaa syrjäseuduilta kaupunkeihin. Suurista kaupungeista Ateena on ainoa poikkeus.
http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/8222062/KS-HA-17-001-EN-…
https://image.slidesharecdn.com/muuttoliikkeenvoittajatvliinputoajatjah…
Kuten ketjussa jo ylempänä todettiin, suuret kaupungit täyttyvät afrikasta ja lähi-idästä tulleilla pakolaisilla. Muutto"voitto" on siis yksinomaan tätä. Niiden joiden pitää itse maksaa asumisensa kannattaa muuttaa pois näistä kaupungeista.
Mitä landepellet tuutte tänne ? Pysykää omilla hoodeillanne.
Voi se olla tai olla olematta. Mä päädyin aikanani Helsinkiin töihin ja Espooseen asumaan valmistumisen jälkeen. Jos olisin jäänyt jääräpäisesti opiskelupaikkakunnalle, niin en olisi varmaan saanut ainakaan niin nopeasti ja niin hyvää ensimmäistä "oikeaa" työpaikkaa. Täytyy myös myöntää, että opin asumaan ja viihtymään pk-seudulla. Mutta ennen kuin sain vakituisen paikan, niin Tampereelta avautui minulle sopiva työpaikka ja vaikka palkka laskikin, niin lähdimme tuolloisen avokin kanssa Manseen. En ole katunut ratkaisua päivääkään.
Mun neuvo asiaa pohtiville on se, että jos elämä järjestyy muualla (työt, opiskelut jne.), niin lähtekää. Helsingin rientoihin pääsee aina palaamaan vaikka viikonlopuksi ja asumisesta säätyneillä rahoilla asuu vaikka kerran kuukaudessa hotellissa pari yötä. Ja sinne pääsee vaikka muuttamaan jos alkaa kaduttamaan, mutta "maalle" ei välttämättä enää pääsee kun on työpaikat, perheet, kaverit, lapset, lasten kaverit jne.
Hyvää: Lyhyt työmatka (työpaikka on 4,5 km päässä ja voisin jopa kävellä sinne). Toimiva joukkoliikenne. Runsaasti kirjastoja ja kouluja. Opiskelumahdollisuudet erinomaiset. Mahdollisuus sulautua joukkoon.
Huonoa: Kateelliset työtoverit, jotka kulkevat esim. Lahdesta ja käyttävät työmatkaan lähes 4 tuntia päivässä.
En ole hyvätuloinen, vuokrani on ok (samoja hintoja löytyy Espoosta & Vantaalta) eikä liian tyyris. Elän yksinkertaista elämää, käyn paljon ilmaistapahtumissa. Tällä hetkellä en perustaisi suurperhettä, mutten näe miksi Helsinki olisi sille este. Ihmiset pärjää jos Helsinki on heille mieleen. Olen maalta alunperin kotoisin, nyt 10+ vuotta myöhemmin tullut siihen tulokseen että omassa elämässä tärkeintä hyvät kulkuyhteydet ja kulttuuri. Siksi juuri minulle Helsinki > muu Suomi.
Ei kannata pienituloisena Helsinkiin muuttaa, jos haveilee jostain omistusasunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää: Lyhyt työmatka (työpaikka on 4,5 km päässä ja voisin jopa kävellä sinne). Toimiva joukkoliikenne. Runsaasti kirjastoja ja kouluja. Opiskelumahdollisuudet erinomaiset. Mahdollisuus sulautua joukkoon.
Huonoa: Kateelliset työtoverit, jotka kulkevat esim. Lahdesta ja käyttävät työmatkaan lähes 4 tuntia päivässä.
Jossain Jyväskylässä 4,5km on toiselta puolen kaupunkia keskustaan eli ihan hiton pitkä matka ja jos Keltinmäen kirjasto ei kelpaa, niin kaupungin kirjasto on siinä 4,5km päässä joka ei ollut sinulle matka eikä mikään.
Ja miten sä saat 4h menemään lahtelaisella kun juna menee 40-50min suuntaan? Et pääse neljän aikaan mitenkään samassa ajassa Itä-Helsinkiin. Ja sillä lahtelaisella on suht tuore ja saman hintanen 200m2 ok-talo, kun sun 25m2 kämänen yksiö Töölössä. Opiskelumahdollisuudet erinomaiset kyllä, mutta Aaltoon pääseminen on huomattavasti vaikeempaa kuin TTY.hyn, josta päästään siihen, että melkolailla samat opiskelumahdollisuudet on myös Tampereella. Joukkoliikenne aivan törkeän kallis, jos joudut kulkemaan Espoon/Vantaan puolella, mutta onneksi tähän on tulossa muutos heti 2018 alussa tai siis mitä vit...a???
Terveisin Espoosta
Itsellä kasvaa aina stressitasot ja ahdistus, kun edes ajattelen tätä paikkaa jonain mahdollisuuksien kaupunkina. Joo, onhan täällä vähän enemmän mahdollisuuksia tehdä jotain muka-hienompaa ja merkityksellisempää, mutta aika harvaa se onni oikeasti potkii. Ihan tavallisessa oravanpyörässä suurin osa, kitistelyä liian pienien palkkojen turvin... totuushan on, että täällä on aina ja koko ajan kiire, vaikka olisi lomalla ilman suunnitelmia. Tekemisen mahdollisuus tekee ihan valtavan kiireen ja täällä kuvitellaan että on joku maailmanloppu, jos kavereita ei olla koko ajan näkemässä.
Haluaisin jossain vaiheessa muuttaa avomieheni kanssa hetkeksi muualle, mielellään ulkomaille, kun suomalainen kulttuuri on muutenkin aika lyttäävä ja lannistava.