Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pääkaupunkiseutulaiset aina unohtavat sen, että oikeasti sinne kotiasemalla kestää kävellä 5 minuuttia ja varmuuden vuoksi siihen varataan vielä vähän marginaalia (ainakin dösällä kun ne voivat tulla etuaikaan) ja sitten vielä toisessa päässä pitää kävellä puoli kilometriä eli mikäli työ alkaa 08:00, niin kotiovea ei todellakaan suljeta klo 07:50."
Ei tuo ole mikään pääkaupunkilaisten oma harha. Aika moni puhuu siihen tyyliin, että esim. Hämeenlinnasta voi hyvin käydä töissä Helsingissä, koska matka kestää ~tunnin, ja kuinka pk-seudullakin asuva saattaa kuluttaa tunnin työmatkaansa.
Mutta ei ne HML:sta tulijatkaan välttämättä asu siinä oman rautatieasemansa vieressä, eikä heidän työpaikkansa aina ole HKI:n asemalla. On heilläkin siirtymisiä paikkojen välillä.
Minulle sopii paremmin Helsinki, koska lähijunia ja busseja menee parin minuutin välein ja jos akuutti tilanne tulee, pystyn maksamaan taksinkin kotiin. Hämeenlinnassa asuva on paljon riippuvaisempi aikatauluista ja varmaan monelle olisi aikamoinen kynnys maksaa taksista, jos julkinen liikenne on lakossa.
Hämeenlinnassa käytännössä melkein mistä vaan on 10 minuutin ajomatka asemalle. Ja jos julkinen liikenne on lakossa, mennään autolla, joka käytännössä kaikilla on. Aikatauluista toki on paljon enemmän riippuvainen.
Itseäni inhottaa Helsingin monenkirjava väestö. Varsinkin ilta-aikana (ja päivälläkin..) paikallisjunissa on jos jonkinmoista juoppua, narkkia, huutelevaa maahanmuuttajasakkia jne. Itse todellakin nautin siitä, että omassa kotikaupungissa on aika samanlaista porukkaa. Jos on ns. "normaali", niin siihen ihmismassaan hukkuu ihan samalla tavalla. On myös kiva, että iltaisin lasilliselle mennessä aika usein törmää tuttuihin, jos on yksin liikkeessä. Toki jos on jollain tavalla erikoinen tai sellaiseksi tavoitteleva, niin toki varmaan silloin on kiva, että ympäristössä on jos jonkinmoista kulkijaa.
Tätä mäkin oon miettinyt ku monet perustelee että pienemmillä paikkakunnilla ei voi edes pukeutua miten haluaa. Miten ne siis oikein pukeutuu tai käyttäytyy jos on niin silmiinpistävän erikoisia? Mä oon ainakin niin tavis et vaikee kuvitella et tollanen asia muodostuisi ongelmaks missään.
Noita lesboja joita näkee Helsingissä taidemuseoissa käydessään. Ajaneet päänsä kokonaan kaljuksi, tai sivukalju, nekäkoru, runsaasti tatuointeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on niin, että jokaisella on vapaus valita se asuinpaikkansa. Jos juuri sinä et viihdy Helsingissä, joku toinen viihtyy. Miksi pitää niin hirveästi Helsinkiä dissata joka toisessa ketjussa? Eihän täällä ole kenenkään pakko olla.
Terv. Onnellinen helsinkiläinen (ja onnellinen nimenomaan siksi, että aikoinaan pääsin maalta pois)
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin, että jokaisella on vapaus valita se asuinpaikkansa. Jos juuri sinä et viihdy Helsingissä, joku toinen viihtyy. Miksi pitää niin hirveästi Helsinkiä dissata joka toisessa ketjussa? Eihän täällä ole kenenkään pakko olla.
Terv. Onnellinen helsinkiläinen (ja onnellinen nimenomaan siksi, että aikoinaan pääsin maalta pois)
Itse dissaat maaseutua. Tämä on keskustelua ja mielipiteiden perustelua! Ei täällä ole tarkoituskaan kaikkien olla samaa mieltä vaan perustella oma näkemyksensä. Understand?
Itse nautin juuri moninaisuudesta ja siitä, että ei enää tarvitse junttiutua saman kaavan mukaan. Helsingissä eletään kansainvälistä elämää eli kansallisuuksien välillä rauhassa, sekä eri sukupuolet ja seksuaaliset suuntaukset. Ei ole niin kuin pikkukaupungeissa, että hei kattokaa, homo tai hei toi on tummempi kuin muut. Tollotetaan kuin lehmä uutta navettaa. Helsinki on sen verran iso kaupunki, että voimme käsi kädessä rakentaa yhdessä parempaa yhteiskuntaa. Toivottavasti 100 vuoden päästä on etninen sekoittuminen tapahtunut niin, että olemme kaikki yhtä ja samaa ihmisyyttä, ei enää kansoja.
Vierailija kirjoitti:
839 jatkaa...
Kerron vielä huonoja puolia pikkukaupungista, ettei liian yksipuoliseksi mene.
Asunnot ovat halpoja mm. siksi, että pahimmillaan niitä ei saa myydyksi kuin pilkkahintaan. Parhaat asunnot tietty menevät nopeasti kaupaksi, mutta jotkut pyörivät myyytävien listoilla vuosiakin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat myyneet asuntoaan jo kolmekin vuotta, vaikka eivät utopistista hintaa asunnostaan pyydäkään. Asunnoissa ei ole varsinaisesti mitään erityistä vikaakaan, mutta eivät ne niitä parhaitakaan ole. Asuntojen arvot eivät kasva, ellei niihin tee remontteja. Isoissa kaupungeissahan asuntojen arvo nousee itsestään, täällä se kuulostaa ihmeelliseltä.
Jos joutuisi niin ikävään tilanteeseen, ettei olisi enää varaa asua omistusasunnossa ja kämppä pitäisi myydä äkkiä, olisi ainoa mahdollisuus todennäköisesti se, että joutuu myymään sen huonolla hinnalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että joku joutuu myymään asunnon halvemmalla kuin millä itse sen osti. Ilmeisesti tällaista pidetään suurena tragediana isommissa kaupungeissa. Täällä taas ollaan tyytyväisiä, jos myyntihinnassa edes omat pois.
Onhan täälläkin mahdollista uralla edetä, mutta tietysti maan huippupaikat ovat Helsingissä. Eikä kaikilla urilla juuri muita vaihtoehtoja olekaan kuin työpaikka suuressa kaupungissa. Ja vaikka harrastus- ja kulttuuritarjontaa onkin, ei täällä tietenkään kaikkea mahdollista ole.
En halua osallistua tähän riitelyyn asuinpaikkojen paremmuudesta. Mutta oma ratkaisumme oli, että etsimme kotia, ei myytävää perintöä. Eli maksoimme talostamme 40 000 euroa. Emme saa sitä myytyä ja ei saa lapsetkaan. Mutta eipä se paljoa maksanutkaan. Kolme vuotta meni maksaa se pois ja on siinä kunnossa, että voimme elää siinä loppuelämän. Talon voi jyrätä maan tasalle kuoltuamme tai jättää kylmilleen.
Eläminen on ollut halpaa ja omaisuutta on tullut kartutettua sitten muilla tavoin. Ja aika on kyllä kulunut ihan tässä syrjemässäkin. Ei ole tullut aika pitkäksi, eikä sielu huutanut kulttuurin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän pientä kaupunkia/ maaseutua paljon viihtyisempänä asuinpaikkana kuin kallista pääkaupunkia. Mieluummin laitan rahani parempaan elämänlaatuun kuin kalliiseen pieneen kopperoon. Haluan että minulla on varaa elää ja matkustella. Haluan lapsilleni turvallisen kasvuympäristön. En halua asua alueella missä täytyy pelätä. Ei mitään ei voi mennä alueita. Haluan lapsilleni hyvän peruskoulutuksen. Sitä ei enää kaikkialla pääkaupunkiseutua saa. Paljon uutisoitu lukutaidottomista koululaisista.
Olen muuttamassa Helsinkiin. Asuntojen vuokrien kalleus on kyllä älytöntä vakuusmaksuineen. Luultavasti en jää loppuelämäksi sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös isommassa kaupungissa asunut ja en oikein hyötynyt niistä palveluista mitenkään. Kävin vain harvoin ostamassa mitään vaatteita ja muissa "erikoisemmissa" paikoissa vielä harvemmin. Sen takia tuli usein mietittyä, että mitä teen täällä, kun palveluiksi olisivat riittäneet ihan peruspalvelut. Luontoa olen myös aina kaivannut. Vain yhdestä kerrostalosta pääsi heti hyvällä ulkoilualueella. Nyt asun aika pienellä paikkakunnalla ja nämä palvelut riittävät hyvin ja tämä rivitalo on ihan huippu. Ihan hirvittää se, että pitäisi taas syksyllä muuttaa takaisin sinne isoon kaupungiin opiskelujen takia. Toisaalta siinä se miinus juuri tuleekin eli opiskelumahdollisuuksien puute ja työpaikkoja on ehkä täällä "maalla" huonommin. Itsekään en viitsisi maksaa asumisesta niin paljon ja keskustaan en edes haluaisi päästä asumaan, koska en tarvitse niitä palveluita. Saa nähdä mitä tuosta asumisesta siellä taas tulee, kun on jo valmiiksi tällaiset ajatukset ja toisaalta nyt on pakko lähteä jos sattuisin kouluun pääsemään. Äitini oli aikoinaan samanlainen eli kertoi aina, kun asui Helsingissä, että ei ostanut siellä oikein mitään. Kävi vaan töissä. Ei hän sinne sitten jäänytkään asumaan.
Asun Tampereen lähellä pienehköllä paikkakunnalla. Uudehkon omakotitalon saa 250 000 eurolla mukavalta paikalta lähellä keskustaa, kouluja, lukiota, kauppaa, bussilinjoja. Ideaparkiin 15 km. Tampereelle 35, autolla tai bussilla puoli tuntia.
En keksi mitään mitä täältä puuttuisi. Puolen tunnin matkan päässä on työpaikat ja hyvät koulut. Silti arki on helppoa ja edullista ja lapset voivat pyöräillä kouluun kymmenessä minuutissa turvallisia pyöräteitä. Itsellä on työmatka 6 km. Lapset voi harrastaa vaikka mitä, on jäähalli ja musiikkiopisto, kuvataidekoulu ja Tampereella lisää.
Varmaan on töitä joita on vain Helsingissä, mutta korkeasti koulutetullekin on töitä myös Tampereen, Turun tai Oulun seudulla, ja on lapsille yliopistot. Ei ole mikään pakko ikinä muuttaa Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pääkaupunkiseutulaiset aina unohtavat sen, että oikeasti sinne kotiasemalla kestää kävellä 5 minuuttia ja varmuuden vuoksi siihen varataan vielä vähän marginaalia (ainakin dösällä kun ne voivat tulla etuaikaan) ja sitten vielä toisessa päässä pitää kävellä puoli kilometriä eli mikäli työ alkaa 08:00, niin kotiovea ei todellakaan suljeta klo 07:50."
Ei tuo ole mikään pääkaupunkilaisten oma harha. Aika moni puhuu siihen tyyliin, että esim. Hämeenlinnasta voi hyvin käydä töissä Helsingissä, koska matka kestää ~tunnin, ja kuinka pk-seudullakin asuva saattaa kuluttaa tunnin työmatkaansa.
Mutta ei ne HML:sta tulijatkaan välttämättä asu siinä oman rautatieasemansa vieressä, eikä heidän työpaikkansa aina ole HKI:n asemalla. On heilläkin siirtymisiä paikkojen välillä.
Minulle sopii paremmin Helsinki, koska lähijunia ja busseja menee parin minuutin välein ja jos akuutti tilanne tulee, pystyn maksamaan taksinkin kotiin. Hämeenlinnassa asuva on paljon riippuvaisempi aikatauluista ja varmaan monelle olisi aikamoinen kynnys maksaa taksista, jos julkinen liikenne on lakossa.
Hämeenlinnassa käytännössä melkein mistä vaan on 10 minuutin ajomatka asemalle. Ja jos julkinen liikenne on lakossa, mennään autolla, joka käytännössä kaikilla on. Aikatauluista toki on paljon enemmän riippuvainen.
Itseäni inhottaa Helsingin monenkirjava väestö. Varsinkin ilta-aikana (ja päivälläkin..) paikallisjunissa on jos jonkinmoista juoppua, narkkia, huutelevaa maahanmuuttajasakkia jne. Itse todellakin nautin siitä, että omassa kotikaupungissa on aika samanlaista porukkaa. Jos on ns. "normaali", niin siihen ihmismassaan hukkuu ihan samalla tavalla. On myös kiva, että iltaisin lasilliselle mennessä aika usein törmää tuttuihin, jos on yksin liikkeessä. Toki jos on jollain tavalla erikoinen tai sellaiseksi tavoitteleva, niin toki varmaan silloin on kiva, että ympäristössä on jos jonkinmoista kulkijaa.
Tätä mäkin oon miettinyt ku monet perustelee että pienemmillä paikkakunnilla ei voi edes pukeutua miten haluaa. Miten ne siis oikein pukeutuu tai käyttäytyy jos on niin silmiinpistävän erikoisia? Mä oon ainakin niin tavis et vaikee kuvitella et tollanen asia muodostuisi ongelmaks missään.
Noita lesboja joita näkee Helsingissä taidemuseoissa käydessään. Ajaneet päänsä kokonaan kaljuksi, tai sivukalju, nekäkoru, runsaasti tatuointeja.
Meillä täällä pikkukaupungissa tuon kaltaisia ihmisiä näkee päivittäin, eikä niihin kukaan kiinnitä mitään kummempaa huomiota. Nykyään maailma on kaikella tapaa niin globaali, ettei mikään yllätä enää missään. Kyllä ne perimmäisen perähikiän ihmisetkin ramppaa alvariinsa ulkomailla ja nettiä päivittäin käyttää, joten kyllä hekin tasan tarkkaan tietää, missä mennään. Eikä ennenkään täällä pikkukaupungeissa kaikki ihan yhtä puusta veistettyjä ollut. 60-luvun lopulla oli hippejä, 70-luvun lopulla punkkareita ja kasarilla monenäköstä vipeltäjää, että ei täällä landellakaan ole ihan pää puskassa eletty.
Se on vaan Helsingin kuplassa elävien korvien välissä kytevä epäluulo, että he ovat jotain niin erityisiä, että tasan varmasti heitä landella tuijotettaisiin, vaikka totuus on aivan muuta. Kyllä me täällä landella tiedetään, miten maailma makaa, joten ette te meille mitenkään erikoisia, saatika erityisiä ole, vaikka omaisitte miten monta nenärengasta, tatuointia, tai sivukaljua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettiny kuinka pitkä aika elämästäsi menee punaisten valojen vaihtumista odotellessa?
Juna jolla kuljen työmatkani (10 min per suunta) ei ole vielä koskaan pysähtynyt punaisiin valoihin.
Olet steissillä töissä?
En, kuinka niin?
Jalankulkijana joudut kuitenkin seisomaan punaisissa. Ja junalla työmatka kestää aika harvoin oikeasti 10 minuuttia. Junamatka kestää 10 minuuttia, mutta se matka itsessään kestää vähän enemmän kun ihminen ei asu asemalla eikä välttämättä tee työtäkään asemalla. Pääkaupunkiseutulaiset aina unohtavat sen, että oikeasti sinne kotiasemalla kestää kävellä 5 minuuttia ja varmuuden vuoksi siihen varataan vielä vähän marginaalia (ainakin dösällä kun ne voivat tulla etuaikaan) ja sitten vielä toisessa päässä pitää kävellä puoli kilometriä eli mikäli työ alkaa 08:00, niin kotiovea ei todellakaan suljeta klo 07:50.
En siis väitä, että sinä syyllistyit tähän, vaan puhuit vain siitä junamatkan valottomasta osuudesta työmatkasi varrella. Mutta tässäkin ketjussa on paljon näitä "10 minuuttia ytimestä" ihmisiä, joiden kaikki helsinkiläiset tietävät liioittelevan asiaa omaksi edukseen. Töölön Kisahalli on 10 minuuttia ytimestä. Yksikään lähiö ei ole.
Se on hyvä että joutuu välillä seisomaan punaisissa valoissa. Olisi superahdistavaa asua niin pienessä tuppukylässä, ettei siellä ole edes liikennevaloja.
Oikeesti meinaat että muualla ei ole edes liikennevaloja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereen lähellä pienehköllä paikkakunnalla. Uudehkon omakotitalon saa 250 000 eurolla mukavalta paikalta lähellä keskustaa, kouluja, lukiota, kauppaa, bussilinjoja. Ideaparkiin 15 km. Tampereelle 35, autolla tai bussilla puoli tuntia.
En keksi mitään mitä täältä puuttuisi. Puolen tunnin matkan päässä on työpaikat ja hyvät koulut. Silti arki on helppoa ja edullista ja lapset voivat pyöräillä kouluun kymmenessä minuutissa turvallisia pyöräteitä. Itsellä on työmatka 6 km. Lapset voi harrastaa vaikka mitä, on jäähalli ja musiikkiopisto, kuvataidekoulu ja Tampereella lisää.
Varmaan on töitä joita on vain Helsingissä, mutta korkeasti koulutetullekin on töitä myös Tampereen, Turun tai Oulun seudulla, ja on lapsille yliopistot. Ei ole mikään pakko ikinä muuttaa Helsinkiin.
Ai täällä on muitakin koskilaisia ;)
Meidän pikkukylässä eri etnisyyksiä on ihan reilusti eikä ketään tuijotella. On kansainvälisiä opiskelijoita, urheilijoita, yrittäjiä, muista syistä tänne tulleita tai täällä syntyneitä monenvärisiä ihmisiä. Ja on kaikenlaista elämäntapaintiaania ja meikattua miestä. Kukin tyylillään. Eka kerran jälkeen uutuudenviehätys on vähän niinkuin mennyt jo. Jos koko ajan pitäisi eri näköisiä ihmisiä pällistellä niin eihän päivässä muuta ehtisikään. Muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotoisin keskikokoisesta kaupungista, mutta asunut koko aikuisikäni pk-seudulla (en kuitenkaan Helsingin kantakaupungissa). Kaipuu kotiseudulle alkaa olla jo järjetön, mutta työ/opiskelutilanteeni on tällä hetkellä niin sekava ettei paluu ole mahdollista vielä.
Onhan täällä paljon hyvää. Julkiset kulkevat järkevin vuorovälein, palveluita enemmän ja aukioloajat paremmat, ihmiset keskimäärin valveutuneempia, ulkomaille reissatessa ei tarvitse ensin hankkiutua puolen maan halki päästäkseen lautalle tai Helsinki-Vantaalle. Silti kuitenkin kaipaan keskikokoisen kaupungin lyhyempiä välimatkoja, sitä että asumiskustannusten jälkeen rahaa jopa jää siihen harrastamiseen ja matkusteluun. Kunnon talvet. Eikä mun oikeasti tarvitsisi päästä ruokakauppaankaan aamuseiskalta tai iltayhdeltätoista...
Meitä on moneksi :) Musta tuntuu, että pk-seudulla asuminen vähän jopa lietsoo mielenterveysongelmiani. Ympäristö on täynnä mahdollisuuksia, mutta elämäni koostuu paskaduunin painamisesta epäsäännöllisillä työajoilla ja lähiön vuokrakaksiossa kököttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereen lähellä pienehköllä paikkakunnalla. Uudehkon omakotitalon saa 250 000 eurolla mukavalta paikalta lähellä keskustaa, kouluja, lukiota, kauppaa, bussilinjoja. Ideaparkiin 15 km. Tampereelle 35, autolla tai bussilla puoli tuntia.
En keksi mitään mitä täältä puuttuisi. Puolen tunnin matkan päässä on työpaikat ja hyvät koulut. Silti arki on helppoa ja edullista ja lapset voivat pyöräillä kouluun kymmenessä minuutissa turvallisia pyöräteitä. Itsellä on työmatka 6 km. Lapset voi harrastaa vaikka mitä, on jäähalli ja musiikkiopisto, kuvataidekoulu ja Tampereella lisää.
Varmaan on töitä joita on vain Helsingissä, mutta korkeasti koulutetullekin on töitä myös Tampereen, Turun tai Oulun seudulla, ja on lapsille yliopistot. Ei ole mikään pakko ikinä muuttaa Helsinkiin.
Ai täällä on muitakin koskilaisia ;)
Joo bongasit heti :D pakko mainostaa mukavaa pikkukaupunkielämää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereen lähellä pienehköllä paikkakunnalla. Uudehkon omakotitalon saa 250 000 eurolla mukavalta paikalta lähellä keskustaa, kouluja, lukiota, kauppaa, bussilinjoja. Ideaparkiin 15 km. Tampereelle 35, autolla tai bussilla puoli tuntia.
En keksi mitään mitä täältä puuttuisi. Puolen tunnin matkan päässä on työpaikat ja hyvät koulut. Silti arki on helppoa ja edullista ja lapset voivat pyöräillä kouluun kymmenessä minuutissa turvallisia pyöräteitä. Itsellä on työmatka 6 km. Lapset voi harrastaa vaikka mitä, on jäähalli ja musiikkiopisto, kuvataidekoulu ja Tampereella lisää.
Varmaan on töitä joita on vain Helsingissä, mutta korkeasti koulutetullekin on töitä myös Tampereen, Turun tai Oulun seudulla, ja on lapsille yliopistot. Ei ole mikään pakko ikinä muuttaa Helsinkiin.
Ai täällä on muitakin koskilaisia ;)
Joo bongasit heti :D pakko mainostaa mukavaa pikkukaupunkielämää!
Annoit sen verran tarkat speksit, ettei voinut erehtyä ;)
Melko varmasti tiedän myös, millä alueella asutte, tuosta kohtuullisen pitkästä koulumatkasta johtuen. En nyt kutenkaan sitä viitsi tässä mainita, ettei sinua tunnisteta :). Toteanpahan vaan, että kohtuu uudesta asuinalueesta kysymys ja niitä harvoja Koskin alueita, jotka myös ulkopaikkuntalaiset tietävät, tietystä syystä johtuen ;)
Koski on tosiaan mukavan kompakti pikkukaupunki ja aivan upea kesäkaupunki. Niin ja etäisyydet joka suuntaan hyvät. Tampere sopivan lähellä, eikä sinne "isoon pahaan" Helsinkiinkään kovin pitkä matka.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
"Ihmispaljoudessa". Ulkomaalaiset tuttavani aina ihmettelevät, että eihän Helsingissä näy juuri lainkaan ihmisiä ulkona, edes viikonloppuna. Ehkä nuoria kaljoittelemassa parissa puistossa, mutta kadut pääosin tyhjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereen lähellä pienehköllä paikkakunnalla. Uudehkon omakotitalon saa 250 000 eurolla mukavalta paikalta lähellä keskustaa, kouluja, lukiota, kauppaa, bussilinjoja. Ideaparkiin 15 km. Tampereelle 35, autolla tai bussilla puoli tuntia.
En keksi mitään mitä täältä puuttuisi. Puolen tunnin matkan päässä on työpaikat ja hyvät koulut. Silti arki on helppoa ja edullista ja lapset voivat pyöräillä kouluun kymmenessä minuutissa turvallisia pyöräteitä. Itsellä on työmatka 6 km. Lapset voi harrastaa vaikka mitä, on jäähalli ja musiikkiopisto, kuvataidekoulu ja Tampereella lisää.
Varmaan on töitä joita on vain Helsingissä, mutta korkeasti koulutetullekin on töitä myös Tampereen, Turun tai Oulun seudulla, ja on lapsille yliopistot. Ei ole mikään pakko ikinä muuttaa Helsinkiin.
Ai täällä on muitakin koskilaisia ;)
Joo bongasit heti :D pakko mainostaa mukavaa pikkukaupunkielämää!
Minä asun myös Valkeakoskella. Voin todellakin suositella. Lyhyt matka Tampereelle, ja itseasiassa Helsinkiin pääsee myös melko näppärästi. Aivan ihanan rauhallista, talot halpoja, jotkut tuntuvat jopa ihan ilmaisilta (kun vertaa vaikka Tampereen tai Lempäälän hintoihin), hyvät liikuntamahdollisuudet, ruokakauppoja, muutama ok ravintola ja kahvila. Suosittelen oikeasti.
Tosiaan, on muitakin vaihtoehtoja kuin pikkukaupungit. Itse kävin 3 vuoden mutkan pääkaupunkiseudulla ja mitään en sieltä kaipaa. Korkeakoulutettuna työpaikkoja riittää Oulun seudulla ja elintaso on tuplasti parempi. Kerrostalokolmion hinnalla asutaan isossa omakotitalossa, työmatkaa on 5 km. Lapsilla hoitopäivät eivät veny pitkäksi, matkoihin ei mene aikaa. Kaikki on lähellä: uimahalliin 6 km, hiihtoladut lähtee vierestä, teatteriin 8 km, keskustan ravintoloihin 8 km, isompaan ruokakauppaan 800 m, jäähallille 2 km... Rahaa jää käyttöön paljon enemmän kuin ennen ja käydään usein laskemassa Lapissa ja ulkomaanreissulla - täälläkin kun on lentokenttä, josta lähtee useita kertoja päivässä lentoja Helsinkiin. Naapurusto on mahtavaa, täällä edelleen jutellaan toisille!
Mutta aina kun saa haaveilla, niin minä haluaisin pohjoisemmaksi, olisi lyhyempi matka tuntureihin, rennompaa, vielä lähempänä luontoa....
Muutettiin Etelä-Suomen pikkukaupunkiin kymmenisen vuotta sitten. Täällä harrastetaan kulttuuria huomattavasti enemmän kuin Helsingissä asuessa. Käydään kyllä joskus stadissa, ollaan silloin hotellissa yötä. Kun myytiin asunto Helsingistä ja ostettiin huomattavasti halvempi, niin rahaa jäi leppoisaan elämään . Perustettiin oma yritys ja tehdään sen verran töitä, että on mielekästä tekemistä, mutta ei pakko painaa niska limassa. Ollaan erittäin tyytyväisisä.