Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Maaseudulla voi jäädä asunto käteen, jolle ei saa ostajaa, mutta siitä on kuluja. Siis ihan kerrostaloissakin voi käydä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle kyllä Helsinki on paras paikka tähän mennessä! Vaikka olenkin ihan duunari, ihan kivasti tällä liksalla elelee. Hauskaa vapaapäivinä käydä jossain tasokkaammassa raflassa esim ja on varaa valita. Baareja loputtomasti ja ohjelmaa. Tietysti jos näitä palveluita ei käytä on se sama missä asuu.
Et taida olla perheellinen? Duunarin liksalla on meinaan aika tiukassa perheen elättäminen stadissa.
Olen lähtenyt kolmekymppisenä pois, kauas pois, enkä ole katunut hetkeäkään. Vaikka ero tulikin edes silloin en harkinnut muuttavani takaisin. Jee. Ihmiset on niin ystävällisiä täällä.
Ei tarvi olla kaukana Helsingistä kun asuntojen hinnat on puolet vähemmän. Asun nykyään Lahdessa ja sijainti on loistava, lentokenttä 45 min ja Hki alle tunti.
Vierailija kirjoitti:
Pohjoinen kirjoitti:
Se on niin että mitä ihminen arvostaa niin sen perässä mennään. Minua houkutellaan pk-seudulle jatkuvasti kavereiden toimesta mutta itse arvostan sitä että on hyviä ystäviä,tukiverkostoa kun on lapsia ja palvelut lähellä. Joihin laske harrastus mahdollisuudet,lasten koulun,työpaikan ja ruokakaupan. Mitä muuta ihminen tarvitsee loppuseltaan. Siinähän on aivan kaikki jo. Ja on paljon halvempaa asua täällä pohjoisessa kuin pk-seudulla. Täällä pienellä lainalla rakennettu omakotitalo vielä lisäksi.
Helsingissä hinnat on niin järjettömät että saat koirankopin samalla hinnalla kuin monesta paikasta Suomessa 200 neliön kämpän.
Mitään omaa rahaa ei Helsingissä ole. Kerrostaloissa kuulee kaiken mitä naapurit tekee. Lasten leikeistä aina vessassa käynteihin ja seksin harrastamiseen.
Vihreätä ei ole enää missään. Joten sitäkään on turha odottaa.
Ihan honestly, en edes haluaisi 200 neliön kämppää. Ihan helvetisti siivoamista ja turhaa tilaa.
Niin ja meidän takapihalta Helsingissä alkaa metsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä muutos meilläkin kannatti.....en vaihtaisi vanhaa omakotitaloa kaupunkiasuntoon mistään hinnasta mutta nuorempana sitä ajatteli toisin.Niitä töitä kantsii ottaa vastaan vähän vaatimattomampiakin.Päivärahoilla ei kauan voi kukaan olla ja liitoille turha maksaa.
Mä asuisin ihan mielelläni maalla, siellä olisi vieläpä ihana, rantatontilla sijaitseva, velaton sukutalo tyhjillään, jonka sain perinnöksi. Nykyään vain kesäkäytössä. Kotipaikkakunnalla, jossa vartuin ja elin mukavan lapsuuden ja nuoruuden.
Jos tuolla paikkakunnalla tai lähialueilla olisi mitään järkeviä mahdollisuuksia työllistyä, niin muuttaisin heti. Mutta ei paljon kiinnosta työllistyä S-marketin kassalle, hoitoapulaiseksi tai paikalliselle huoltoasemalle. Olen fm (tietotekniikka) ja Helsingissä on koulutusta vastaavia töitä ja pieni vuokra-asunto.
Aina säännöllisin väliajoin mietin, että voisinko tyytyä työn suhteen johonkin tavalliseen duunarityöhön, kun sitten saisin asua maalla idyllissä ja rauhassa. Toistaiseksi en näe siinä oikein järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään järkeä asua pääkaupunkiseudulla ellei sitten työpaikka ole siellä. Muista kaupungeista pääsee nopeasti junalla Helsinkiin jos haluaa käydä teatterissa tai vaikkapa ryyppäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoinen kirjoitti:
Se on niin että mitä ihminen arvostaa niin sen perässä mennään. Minua houkutellaan pk-seudulle jatkuvasti kavereiden toimesta mutta itse arvostan sitä että on hyviä ystäviä,tukiverkostoa kun on lapsia ja palvelut lähellä. Joihin laske harrastus mahdollisuudet,lasten koulun,työpaikan ja ruokakaupan. Mitä muuta ihminen tarvitsee loppuseltaan. Siinähän on aivan kaikki jo. Ja on paljon halvempaa asua täällä pohjoisessa kuin pk-seudulla. Täällä pienellä lainalla rakennettu omakotitalo vielä lisäksi.
Helsingissä hinnat on niin järjettömät että saat koirankopin samalla hinnalla kuin monesta paikasta Suomessa 200 neliön kämpän.
Mitään omaa rahaa ei Helsingissä ole. Kerrostaloissa kuulee kaiken mitä naapurit tekee. Lasten leikeistä aina vessassa käynteihin ja seksin harrastamiseen.
Vihreätä ei ole enää missään. Joten sitäkään on turha odottaa.
Ihan honestly, en edes haluaisi 200 neliön kämppää. Ihan helvetisti siivoamista ja turhaa tilaa.
Niin ja meidän takapihalta Helsingissä alkaa metsä.
Totta, en minäkään haluaisi 200 neliön koirankoppia ja siivoojankin saa ihan rahalla. Tiedän että Helsingissäkään ei pahemmin omakotitalon omistajat siivoille, mutta ehkä minulla ja sinulla hieman perspektiiveissä eroa.
BTW ja meidän takapihalta "maalla" alkaa ihan omametsä 60 hehtaaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syntyjään Helsingistä, mutta nyt asun Espoossa. Muutan pois parin kolmen vuoden päästä, mutta en yhtään tiedä minne. Eläkeikäisenä muutan ulkomaille. Jää vain kesämökki ja myyn muun omaisuuden täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Ookko nää opperassa töissä vai ratikkakuski?
Kohta on Tampereellakin ratikkakuskeille töitä...
Asuttiin pääkaupunkiseudulla 12 vuotta. Sillä aikaa anoppi kävi Pohjanmaalta käsin Helsingissä useammin oopperassa, kansallismuseossa ja jopa eduskunnassa käymässä kuin me. Tultiin siihen tulokseen, että ei kannata.
Maalla on se ongelma, että suurin osa akateemisen koulutuksen saaneista on muuttaneet työn perässä pois. Muutaman vuoden jaksaa keskustella tuttavien kanssa salkkareiden käänteistä ja K-kaupan kahvin hinnasta, mutta sitten alkaa kaipaamaan vähän haastavampaa keskusteluseuraa.
Elämä on valintoja. Täällä metsä on lähellä ja koiran voi laittaa aamulla ovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme pk-seudulla 12 vuotta ja muutamat viime vuodet pähkäilimme samoja asioita. Aina uudestaan ja uudestaan. Että mitä järkeä. Lopulta päätimme, että kerran jatkuvasti tätä asiaa kelaamme niin tehdään muutos. Kokeillaan. Uidaan vastavirtaan. Töitä jouduimme etsimään jonkun aikaa ennen kuin löysimme mutta 400km päästä nekin löytyivät. Ja talo. Ja jäi rahaa säästöön. Pelotti tosi paljon. Mutta kyllä täytyy sanoa että onneksi uskalsimme. Elämä on niin paljon aidompaa ja inhimillisempää. Ei helppoa tietenkään missään mutta aito onnellisuus on löytynyt. Ihmisten ystävällisyys ja aidot kohtaamiset. Ja kyllä sitä elämänmenoa on muuallakin. Syyllistyin itse ajattelemaan ettei kehä 3:n ulkopuolella ehkä ole. Vaikka itse olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Olin täysin väärässä. Neuvon kuuntelemaan omia syvimpiä arvoja ja luottamaan että elämä kantaa. Ihania ihmisiä ja asioita on tullut elämään. Ja pk-seudulla pääsee tapaamaan ystäviä. Näin mekin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...
Ookko nää opperassa töissä vai ratikkakuski?
Jotain sinnepäin... Enkä näköjään edes ainut tässäkään ketjussa. Harmi etten voi tehdä pysyvästi etätöitä, muuten olisin varmaan jo muuttanutkin pois pääkaupunkiseudulta.
Ei kai sitä tarvitse samaa työtä tehdä siellä toisella paikkakunnalla? Jos nyt vaan jotain työtä saa niin eikö se riitä? Kun asumiskustannukset on niin pienet pärjää kyllä pienemmälläkin palkalla. No tietty jos on kovin materialistinen niin kai sitten pitää asua keskellä kaikkea ja omistaa kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Helsingissä on sellaista mitä ei ole vaikka Tampereella tai Turussa? Ooppera ainoa mitä tulee mieleen.
Työpaikka. Olen kapea-alainen asiantuntija ja työmatkakin on vain viisi minuuttia. Turun toimipiste lopetettiin viime vuonna, Tampereen kolme vuotta sitten. Muuten kyllä kävisi.
Taidat olla kapeakatseinen asiantuntija. Luultavasti sopivaa työtä löytyisi muualtakin jos haluaisi etsiä.
Jos on vuosikymmenien aikana kehittynyt erikoisasiantuntijaksi, onko kiinnostusta aloittaa "nollasta" jollain toisella alalla?
Ei varmaan jos työ on elämän tärkein prioriteetti. Aika monelle se kuitenkin taitaa olla vaan välttämätön asia toimeentulon kustantamiseksi. Minäkin teen työtä johon vaaditaan koulutuksen ja lisäkoulutuksen lisäksi pitkää kokemusta alalta, ja päteviä tekijöitä on vaikea löytää. Työ on ihan ok, mutta jos voittaisin lotossa en hetkeäkään epäröisi lopettaa. Sellaista työtä ei olekaan joka mun prioriteeteissa menis muun elämän ohi tärkeysjärjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin Helsingissä 20 vuotta, sitten muutin pikkukaupunkiin neljäksi vuodeksi. Aluksi rauha oli ok, samoin oli kiva kun välimatkat kesti 5-10 min olipa sitten liikkeellä jalan tai autolla.
Sitten alkoi korpeamaan. Kaupunki täysin autio 17 jälkeen(maalaiset asioivat aamupäivällä), ketään ei näy missään, se on todella, todella masentavaa. Minnekään ei voi mennä paitsi olla kotona tai kävellä jompaa kumpaa kävelyreittiä, muita mahdollisuuksia ei ole. Pyörällä pääsee vain noin 10 km lenkin jos ei halua maantielle ajamaan ja sekin äärimmäisen tylsä reitti. Rakennuksetkin ovat rumia kahta vanhaa taloa lukuunottamatta. Pikkukaupungissa puhutaan pahaa ja minustakin leviteltiin perättömiä juoruja. Jos tarvii ostaa jotain erikoisempaa niin piti lähteä kauemmaksi. Kulttuuritarjonta on suurinpiirtein karaoke. Ihmiset on myös hieman erilaisia, en haluaisi sanoa pahasti mutta heille elämyksiä on kebab-ravintola tai hese tai jonkun Prisman avaiset josta riittää ihmeteltävää. jos on joku erikoinen harrastus tai poikkeaa massasta niin sitä päivitellään. Just tuo päivittely on erittäin loukkaavaa minusta.
Sitten riitti. Muutin takaisin Helsinkiin ja ah miten ihanaa on! Käyn kirjastoissa, museoissa, kävelen ympäriinsä ja ahmin silmilläni kauniita taloja, kaunista luontoa, merta, metsää, kallioita. Ihmisiä näkee. On kaikenlaisia ilmaistapahtumia ja toki kulttuuria enemmän kuin ehtii. Pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin, se on hieman erikoinen mutta eipä sitä tarvitse enää selitellä tai olla päivittelyn kohteena.
Henkinen hyvinvointini on kohonnut huimasti tänne paluun myötä.
Tässäpä tämä hyvin kuvattuna. Itsekin olen rakastunut Helsinkiin tämän ihanan henkisen vapauden takia. Ennen pikkukaupungissa asuessani kohtasin samat ongelmat kuin sinäkin.
Yleensä ei. Nuorena bailatessa menee, mutta oikeasti asuminen stadissa ei ole mistään kotoisin ainakaan kun tulee ikää tai tulee perhe
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
Olen tuota miettinyt, isossakin kaupugissa on ne omat piirit missä pääasiassa pyörii eli tavallaan isossakin kaupungissa on se oma pikkukaupunki missä elää. Lisäksi kun on töissä, on se oma työpiiri. Jos miettii ettei kukaan ihmettele, niin aina kuitenkin ihmettelijöitä löytyy.
Kyä Tampereella on ratikkakuskille työtä ihan justiinsa. Sen sijaan metrokuskille ei oo töitä ku Helsingissä.