Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Omasta mielestä PK-seutu on yliarvostettu paikka. Tietty joillekin sopii, mutta itse en vain tykännyt asuessani siellä pari vuotta.
Nyt ahdistaakin tieto siitä, että sinne pitäisi taas muuttaa kohta työn perässä. Vinkkejä, milloin kannattaa alkaa etsimään asuntoa? Kesällä vai syksyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Hämeenlinnaa. Ihan hyvä paikka asua ja stadiinki pääsee nopeesti jos on tarve!
Hämenlinna on ollut mielessä kun nyt etsimme asuntoa, Helsingin hinnat kun ei kauheasti houkuttele..mitkä kaupunginosat ovat arvostettuja, tosin juna-aseman läheisyys on plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Ei ole! Katsoin juuri 2000 luvulla rakennettujen saunallisten kaksioiden hintaa ja lopputulos on se, että yksin 3000€/kk bruttotuloilla ei ole sellaiseen mitenkään varaa, vaikka kasaisit sen 10-30% hinnasta kasaan niin lyhennykset ovat aivan järkyttäviä. 350.000€ on aivan hirveä summa ja jos haluat jostain palveluitten ja kulkuyhteyksien varresta esim Jätkäsaari niin 500.000€ on se luku mistä aletaan neuvottelemaan. Kysynpähän vaan, että meneekö nuo kaikki sijoittajille vai ovatko nuo kaikki jotain lääkäreitä, asianajajia ja ekonomeja? Tokihan voit ostaa sen 60-70 luvun kämäsen paskan jonka rempata mieleiseksi, mutta se ei tule muuttamaan sitä, että seinissä on homeiset märät villat, äänieristys aivan olematon ja kuulet sekä naapurit ja alaovi ryskää, asunnossa vetää, ei ole huoneistokohtaista ilmanvaihtoa vaan se lähtee pyörimään siinä aamu kasin aikoihin ja seuraavan kerran, seinillä on rumat patterit eikä kiertovedellisestä lattialämmityksestä ole tietoakaan, ikkunat aivan surkeat, sekä korjauslistalla on elementtisaumojen uusiminen/julkisivuremppaa, putkiremppaa yms.
No jopas nyt, vain ääripäät kelpaa. Me ostettiin lapselle opiskeluasunnoksi pieni kaksio. Saunaa siinä ei ole, mutta vesikiertoinen lattialämmitys, huoneistokohtainen ilmanvaihto ja tietoliikennekaapelointi niin kuin nykyasunnoissa on. Eikä maksanut kuin 220000€. Juu ei ole Jätkäsaaressa, mutta ei myöskään mikään neukkukuutio vaan tänä vuonna valmistunut. Olen laskenut että kahden tonnin nettopalkalla tuon pystyy maksamaan kun on vähän omia säästöjä lisäksi.
Ensimmäinen asunto on aina kompromissi. Tämäkin oli kompromissi sijainnin suhteen, mutta lapsi halusi mieluummin vähän tilavamman kämpän lähiöstä kuin pienen kopin pelipaikoilta. Mutta ensimmäinen asunto on kuitenkin ensimmäinen askel sitä unelma-asuntoa kohti, jostain se asuminen pitää aloittaa ja harvalla on uran alussa niin hyvä palkka, että voi ostaa juuri sellaisen kämpän minkä haluaa.
Meidänkin ensimmäinen asunto oli lähiössä ja ihan tyytyväisenä siellä eleltiin. Nyt asutaan Jätkäsaaressa vielä tyytyväisempinä. Mutta ei meillä olisi ollut mahdollisuutta muuttaa tähän, jos ei ensin oltaisi asuttu lähiössä ja maksettu sitä ensimmäistä asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Ei ole! Katsoin juuri 2000 luvulla rakennettujen saunallisten kaksioiden hintaa ja lopputulos on se, että yksin 3000€/kk bruttotuloilla ei ole sellaiseen mitenkään varaa, vaikka kasaisit sen 10-30% hinnasta kasaan niin lyhennykset ovat aivan järkyttäviä. 350.000€ on aivan hirveä summa ja jos haluat jostain palveluitten ja kulkuyhteyksien varresta esim Jätkäsaari niin 500.000€ on se luku mistä aletaan neuvottelemaan. Kysynpähän vaan, että meneekö nuo kaikki sijoittajille vai ovatko nuo kaikki jotain lääkäreitä, asianajajia ja ekonomeja? Tokihan voit ostaa sen 60-70 luvun kämäsen paskan jonka rempata mieleiseksi, mutta se ei tule muuttamaan sitä, että seinissä on homeiset märät villat, äänieristys aivan olematon ja kuulet sekä naapurit ja alaovi ryskää, asunnossa vetää, ei ole huoneistokohtaista ilmanvaihtoa vaan se lähtee pyörimään siinä aamu kasin aikoihin ja seuraavan kerran, seinillä on rumat patterit eikä kiertovedellisestä lattialämmityksestä ole tietoakaan, ikkunat aivan surkeat, sekä korjauslistalla on elementtisaumojen uusiminen/julkisivuremppaa, putkiremppaa yms.
No jopas nyt, vain ääripäät kelpaa. Me ostettiin lapselle opiskeluasunnoksi pieni kaksio. Saunaa siinä ei ole, mutta vesikiertoinen lattialämmitys, huoneistokohtainen ilmanvaihto ja tietoliikennekaapelointi niin kuin nykyasunnoissa on. Eikä maksanut kuin 220000€. Juu ei ole Jätkäsaaressa, mutta ei myöskään mikään neukkukuutio vaan tänä vuonna valmistunut. Olen laskenut että kahden tonnin nettopalkalla tuon pystyy maksamaan kun on vähän omia säästöjä lisäksi.
Ensimmäinen asunto on aina kompromissi. Tämäkin oli kompromissi sijainnin suhteen, mutta lapsi halusi mieluummin vähän tilavamman kämpän lähiöstä kuin pienen kopin pelipaikoilta. Mutta ensimmäinen asunto on kuitenkin ensimmäinen askel sitä unelma-asuntoa kohti, jostain se asuminen pitää aloittaa ja harvalla on uran alussa niin hyvä palkka, että voi ostaa juuri sellaisen kämpän minkä haluaa.
Meidänkin ensimmäinen asunto oli lähiössä ja ihan tyytyväisenä siellä eleltiin. Nyt asutaan Jätkäsaaressa vielä tyytyväisempinä. Mutta ei meillä olisi ollut mahdollisuutta muuttaa tähän, jos ei ensin oltaisi asuttu lähiössä ja maksettu sitä ensimmäistä asuntoa.
Tässä me ollaan niin erilaisia. Tuolla lapsesi ensiasunnon hinnalla olen yksinhuoltajana ostanut 2000-luvun omakotitalon hyvältä alueelta. Tämä on jo se loppuasunto. Ja menee kaupaksi jos haluan, mutta kuka nyt tästä rannan ja palvelujen läheltä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Ei ole! Katsoin juuri 2000 luvulla rakennettujen saunallisten kaksioiden hintaa ja lopputulos on se, että yksin 3000€/kk bruttotuloilla ei ole sellaiseen mitenkään varaa, vaikka kasaisit sen 10-30% hinnasta kasaan niin lyhennykset ovat aivan järkyttäviä. 350.000€ on aivan hirveä summa ja jos haluat jostain palveluitten ja kulkuyhteyksien varresta esim Jätkäsaari niin 500.000€ on se luku mistä aletaan neuvottelemaan. Kysynpähän vaan, että meneekö nuo kaikki sijoittajille vai ovatko nuo kaikki jotain lääkäreitä, asianajajia ja ekonomeja? Tokihan voit ostaa sen 60-70 luvun kämäsen paskan jonka rempata mieleiseksi, mutta se ei tule muuttamaan sitä, että seinissä on homeiset märät villat, äänieristys aivan olematon ja kuulet sekä naapurit ja alaovi ryskää, asunnossa vetää, ei ole huoneistokohtaista ilmanvaihtoa vaan se lähtee pyörimään siinä aamu kasin aikoihin ja seuraavan kerran, seinillä on rumat patterit eikä kiertovedellisestä lattialämmityksestä ole tietoakaan, ikkunat aivan surkeat, sekä korjauslistalla on elementtisaumojen uusiminen/julkisivuremppaa, putkiremppaa yms.
No jopas nyt, vain ääripäät kelpaa. Me ostettiin lapselle opiskeluasunnoksi pieni kaksio. Saunaa siinä ei ole, mutta vesikiertoinen lattialämmitys, huoneistokohtainen ilmanvaihto ja tietoliikennekaapelointi niin kuin nykyasunnoissa on. Eikä maksanut kuin 220000€. Juu ei ole Jätkäsaaressa, mutta ei myöskään mikään neukkukuutio vaan tänä vuonna valmistunut. Olen laskenut että kahden tonnin nettopalkalla tuon pystyy maksamaan kun on vähän omia säästöjä lisäksi.
Ensimmäinen asunto on aina kompromissi. Tämäkin oli kompromissi sijainnin suhteen, mutta lapsi halusi mieluummin vähän tilavamman kämpän lähiöstä kuin pienen kopin pelipaikoilta. Mutta ensimmäinen asunto on kuitenkin ensimmäinen askel sitä unelma-asuntoa kohti, jostain se asuminen pitää aloittaa ja harvalla on uran alussa niin hyvä palkka, että voi ostaa juuri sellaisen kämpän minkä haluaa.
Meidänkin ensimmäinen asunto oli lähiössä ja ihan tyytyväisenä siellä eleltiin. Nyt asutaan Jätkäsaaressa vielä tyytyväisempinä. Mutta ei meillä olisi ollut mahdollisuutta muuttaa tähän, jos ei ensin oltaisi asuttu lähiössä ja maksettu sitä ensimmäistä asuntoa.
Ja edelleen on se 20v asuntolainaa jälellä... Järkeäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
200k saa jo hienon omakotitalon tai ison asunnon keskustasta.
Naurettavia nuo helsingin hinnat, etenkin kun itse paikka on ruma ja ällöttävä.
Siellähän ei voi edes ilmeisesti pyörällä kulkea kun kaikki vaan vaahtoaa "julkisista"?
Se on niin että mitä ihminen arvostaa niin sen perässä mennään. Minua houkutellaan pk-seudulle jatkuvasti kavereiden toimesta mutta itse arvostan sitä että on hyviä ystäviä,tukiverkostoa kun on lapsia ja palvelut lähellä. Joihin laske harrastus mahdollisuudet,lasten koulun,työpaikan ja ruokakaupan. Mitä muuta ihminen tarvitsee loppuseltaan. Siinähän on aivan kaikki jo. Ja on paljon halvempaa asua täällä pohjoisessa kuin pk-seudulla. Täällä pienellä lainalla rakennettu omakotitalo vielä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä tuohon että jos töitä ei täällä olisi niin ei olisi kynnystä muuttaa etelään, sielläkin olisi kavereita,töitä ja palvelut mutta hintataso olisikin jo aivan muuta. Siellä asuttais sitten lähiössä vuokralla varmaankin. Ellei rakentaisi johonkin syrjään omaa. Mutta mitäpä sitä suotta hyvästä lähteä kokeilemaan onnea!
Jahas, jälleen yksi ketju, jossa myrkkyä, naurettavia stereotypioita ja solvauksia suustaan suoltavat maakuntalaiset todistelevat, kuinka ikävää porukkaa pääkaupunkiseudulla asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
200k saa jo hienon omakotitalon tai ison asunnon keskustasta.
Naurettavia nuo helsingin hinnat, etenkin kun itse paikka on ruma ja ällöttävä.
Siellähän ei voi edes ilmeisesti pyörällä kulkea kun kaikki vaan vaahtoaa "julkisista"?
Hienon omakotitalon hevonperseestä, tai ison asunnon ”keskustasta”. Ei kiitos.
Henkilökohtaisesti tykkään asua Helsingissä, ja mun "kämänen" kerrostalokämppä on juuri minulle sopiva ratkaisu. En kaipaa koneellista ilmastointia ja äänieristys on tässä talossa ihan kohdillaan, en kuule naapureitani, eikä minua ne "rumat" patterit seinillä häiritse.
Kun itse en ole mikään pihan kuopsuttelija, eikä nämä jatkuvat talon kunnossapitokustannukset ja -työt niin paljon kiinnosta, niin tämä kerrostaloelämä sopii minulle.
Eniten ehkä ahdistaa pienellä paikkakunnalla se että kaikki tietää asioitasi, tai on tietävinään ja kaikenlainen erilaisuus on yleinen puheenaihe. Sekä kateus toisten asioista jne.
Kyllä minulle tämä on juuri sopiva paikka asua, mutta jokaisella on omat prioriteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole todellakaan sen arvoista. Eipä ihme, että länsimaissa muuttoliike suuntautuu pois kaupungeista. Kehitysmaissa muuttoliike on kaupunkeihin päin. Myös länsimaisiin kaupunkeihin muuttaa enenevässä määrin ihmisiä kehitysmaista.
Ei pidä paikkaansa, minkä tietää jokainen alaa seuraava. Itse asiassa tasan päinvastoin, niin Suomessa kuin muualla Euroopassa väki muuttaa syrjäseuduilta kaupunkeihin. Suurista kaupungeista Ateena on ainoa poikkeus.
http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/8222062/KS-HA-17-001-EN-…
https://image.slidesharecdn.com/muuttoliikkeenvoittajatvliinputoajatjah…
Kuten ketjussa jo ylempänä todettiin, suuret kaupungit täyttyvät afrikasta ja lähi-idästä tulleilla pakolaisilla. Muutto"voitto" on siis yksinomaan tätä. Niiden joiden pitää itse maksaa asumisensa kannattaa muuttaa pois näistä kaupungeista.
Ihmetyttää tämän viestin alapeukutus, vaikka tuossa onkin pikkuisen liioiteltu käyttämällå sanaa "yksinomaan". Esim. vuonna 2016 Helsingin asukasluku kasvoi 7000 asukkaalla, ulkomaalaistaustaisten määrä kasvoi 5000 asukkaalla. Ihan Ulkomaalaistaustaiset Helsingissä -sivustolla esitetään näitä lukuja, eivät ole mistään Hommalta repäistyjä. Samaisella sivustolla on laskelmia, joiden mukaan valtaosa Helsingin seudun kasvusta vuoteen 2030 mennessä tulee vieraskielisistä. Näin se nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä nyt siis ihan HULLU kun mä olen muuttamassa halvasta muuttotappiokunnasta pääkaupunkiseudulle?? Luovun monesta asiasta. Lyhyestä työmatkasta (n. 6 minuuttia aamuisin ja iltapäivisin, ei ruuhkia). Väljästä asumisesta uudessa talossa. Sellaisesta helposta elämästä kaiken kaikkiaan! Työ mulla on ihan yhtä taattua molemmilla paikkakunnilla. Mä vaan haluan pois täältä. Hitsi kun ei ole sitä kristallipalloa. Pakko vaan luottaa siihen, että asiat järjestyy. Jotenkin.
Pakko sanoa että olet vähän hullu.
Jos sinulla on työ ja puoliso paikkakunnalla niin miksi haluaisit pääkaupunkiseudulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjoinen kirjoitti:
Se on niin että mitä ihminen arvostaa niin sen perässä mennään. Minua houkutellaan pk-seudulle jatkuvasti kavereiden toimesta mutta itse arvostan sitä että on hyviä ystäviä,tukiverkostoa kun on lapsia ja palvelut lähellä. Joihin laske harrastus mahdollisuudet,lasten koulun,työpaikan ja ruokakaupan. Mitä muuta ihminen tarvitsee loppuseltaan. Siinähän on aivan kaikki jo. Ja on paljon halvempaa asua täällä pohjoisessa kuin pk-seudulla. Täällä pienellä lainalla rakennettu omakotitalo vielä lisäksi.
Helsingissä hinnat on niin järjettömät että saat koirankopin samalla hinnalla kuin monesta paikasta Suomessa 200 neliön kämpän.
Mitään omaa rahaa ei Helsingissä ole. Kerrostaloissa kuulee kaiken mitä naapurit tekee. Lasten leikeistä aina vessassa käynteihin ja seksin harrastamiseen.
Vihreätä ei ole enää missään. Joten sitäkään on turha odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä nyt siis ihan HULLU kun mä olen muuttamassa halvasta muuttotappiokunnasta pääkaupunkiseudulle?? Luovun monesta asiasta. Lyhyestä työmatkasta (n. 6 minuuttia aamuisin ja iltapäivisin, ei ruuhkia). Väljästä asumisesta uudessa talossa. Sellaisesta helposta elämästä kaiken kaikkiaan! Työ mulla on ihan yhtä taattua molemmilla paikkakunnilla. Mä vaan haluan pois täältä. Hitsi kun ei ole sitä kristallipalloa. Pakko vaan luottaa siihen, että asiat järjestyy. Jotenkin.
Pakko sanoa että olet vähän hullu.
Jos sinulla on työ ja puoliso paikkakunnalla niin miksi haluaisit pääkaupunkiseudulle?
Oikeasti, käsi sydämellä, kuka haluaa asua Kouvolassa?
Tää on hassua keskustelua, edelleen Helsinki vs. muu Suomi (=maaseutu), ihan kuin tuolla välillä ei olisi mitään.
Itse asun Tampereella - muutin tänne itä-Suomesta reilut 10v sitten enkä ole muuttamassa pois. En keksi mitä sellaista täältä puuttuisi, jota kaipaisin, ja jota löytyisi vain Helsingistä?
Metro on kätevä, mutta toisaalta tänne rakennetaan parhaillaan raitiotietä.
Hartwall areena on kiva ja siellä on hyviä tapahtumia, mutta tänne rakennetaan uutta Kansi-areenaa ja mm. Tampere-talossa on todella hyviä konsertteja!
Helsingissä on hyvin tarjolla omistusasuntoja markkinoilla, mutta siinä missä kaksio "järkevällä" alueella maksaa 500 000€, se maksaa Tampereella 225 000€.
Tsadissa on suurimmat työmarkkinat, se on selvää, mutta ainakin IT-alalla on täällä Tampereellakin erittäin hyvä tilanne, ollut jo jonkin aikaa huolimatta Nokian alasajosta.
Ulkomaan lentoja saisi Tampereelta olla enemmän, siinä kyllä PK-seutu on täysin ylivoimainen. Toisaalta ei se Vantaan kenttä ole ihan lähellä myöskään suurinta osaa helsinkiläisistä.
Ei ollut tarkoitus tehdä pelkkää vertailua Helsinki vs. Tampere, vaan tuoda esiin sitä, että Helsingin ja aidon maaseudun väliin mahtuu paljon muutakin.
Väitän, että ei se elämä monessa suhteessa ole Tampereella, Turussa, Oulussa tai Jyväskylässä sen "landempaa" kuin Helsingissäkään. Kaikkein suurin ero taitaa olla asuin- ja muissa elämiseen liittyvissä kuluissa. Vuoden 2018 Helsinki on tavattoman kallis keskituloiselle omistusasujalle.
Minä lähdin 10v sitten sain oravanpyörästä tarpeeksi.
ensin ihmettelin kun jotain piti tehdä täällä kaikki vaan sano ettei hosuta :)
Viikko tavaran odottelua on normaalia kun helsingissä tuntu et kaikki seuraavana päivänä mutta myös laskut tulee kun jaksavat kirjoittaa välillä pitää kysyä laskun peräänkin.
Tyytyväinen olen olo on rauhallista.
Itselle kyllä Helsinki on paras paikka tähän mennessä! Vaikka olenkin ihan duunari, ihan kivasti tällä liksalla elelee. Hauskaa vapaapäivinä käydä jossain tasokkaammassa raflassa esim ja on varaa valita. Baareja loputtomasti ja ohjelmaa. Tietysti jos näitä palveluita ei käytä on se sama missä asuu.
Elämä on valintoja. Ihan varmasti pieni/keskituloinen pystyy parantamaan taloudellista tilannettaan asumalla muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Hintahaarukka on iso, samoin palveluiden taso ja työmahdollisuudet. Uskon kyllä että jos elämä pääkaupunkiseudulla on yhtä kituuttamista ja penninvenyttämistä siitä on laadukas elämä kaukana. Jos taas on hyvätuloinen ei ole rahan puolesta väliä missä asuu vaan voi valita mieltymysten mukaan. Meidän perheellä ei olisi varaa asua pääkaupunkiseudulla. Tai varmaan olisi jollain lailla mutta elintaso laskisi kyllä huimasti. Lapset eivät voisi harrastaa mitään maksullista ja ulkomaanmatkat voisi unohtaa. Ravintoloissa ei olisi varaa käydä eikä tehdä mitään heräteostoksia. Ei kiitos! Me eletään kyllä mieluummin leveämmin täällä vähän kauempana. Ihan hyvät palvelut ja harrastusmahdollisuudet täälläkin on eikä tarvitse jatkuvasti laskea riittääkö rahat. Tietysti tämä on meille helppo valinta kun olemme aina täällä asuneet joten myös sukulaiset ja ystävät ovat täällä. Ymmärrän kyllä että asia ei ole niin yksiselitteinen sille joka on Helsingistä kotoisin. Eikä kaikkea voi eikä pidä mitata rahassa.
Oonko mä nyt siis ihan HULLU kun mä olen muuttamassa halvasta muuttotappiokunnasta pääkaupunkiseudulle?? Luovun monesta asiasta. Lyhyestä työmatkasta (n. 6 minuuttia aamuisin ja iltapäivisin, ei ruuhkia). Väljästä asumisesta uudessa talossa. Sellaisesta helposta elämästä kaiken kaikkiaan! Työ mulla on ihan yhtä taattua molemmilla paikkakunnilla. Mä vaan haluan pois täältä. Hitsi kun ei ole sitä kristallipalloa. Pakko vaan luottaa siihen, että asiat järjestyy. Jotenkin.