Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
…tarkoitin siis kommentoida siihen Hämeenlinna-suositukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kukaan muuten Vääksyssä? Millaista on? Olen harkinnut sitä koska työmatka olisi helppo, mutten tunne kylää kovin hyvin. Voisin tietysti tehdä tästä uuden postin mutta josnyt Vääksyläiset satutte lukemaan tämän niin kertokaa!
Mun serkku ja sen vaimo asuvat Vääksyssä - siellä maaseudun puolella, itse rakentamassa omakotitalossa. Ovat asuneet siellä jo toistakymmentä vuotta, ja ilmeisesti tykänneet. Heiltä ei ole ihan älyttömän pitkä matka siihen uudehkoon ostoskeskukseen, missä on ainakin K-Supermarket ja kaikkea muuta. (Ja siinä vanhan Lahdentien varrellahan on muistaakseni se kiva fiftarikahvila, joka on tehty osittain amerikkalaisesta koulubussista. Matkamoottoripyöräilijät ja taksiautoilijat ja muut hyvää ruokaa arvostavat pysähtyvät siellä.) Molemmat käyvät töissä Lahdessa. Ainakin näillä näkymin ovat jäämässä sinne Vääksyyn eläkepäiviin asti.
En missään tapauksessa voisi asua pikkukaupungissa jossa kasvoin, mutta voisin asua jossain toisessa pikkukaupungissa. Mutta jollekin toiselle se "ahdistava" pikkukaupunki jossa kasvoin on idyllinen ja ihana.
Vierailija kirjoitti:
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Eli kyse on luontaisesta vaihtelunhalusta, jota on useimmilla meistä. Jotkut muuttaa ulkomaille muutamaksi vuodeksi, toiset aloittaa mökkiprojektin, jotkut koiranpennun, toiset muuttaa maalle, toiset kaupunkiin. Kaikkea kannattaa kokeilla, aina voi muuttaa takaisin.
Hyvä kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin muualla mutta kun halusin vaihtaa työpaikkaa jouduin (sain) palata. Silloin tajusin että arvostan mahdollisuuksia (työpaikkoja) joita pk seutu tarjoaa. Jos rakennan elämäni muualle, jos menetän työpaikkani en välttämättä löydö toista, vastaavaa. Se on minulle arvo ja siksi löydän pk seudulta nyt mieluummin hyviä puolia kuin valitan pikkuasioista
Surullista että työ määrää niin paljon ihmisen elämässä. Jotkut ihmiset tosiaan elää kuin muurahaiset kuten AP sanoi.
Ai? Itse olen intohimotyössä, jossa ei todellakaan ole hyviä työmahdollisuuksia monessakaan kaupungissa eikä missään yhtä hyvä kuin pääkaupunkiseudulla.
Ei se ole minusta ollenkaan surullista vaan sydämenasia. Paljon surullisempaa minusta olisi jos tekisin työtä joka ei merkitsisi minulle mitään. En koe eläväni kuin muurahainen mitä se sitten tarkoittaakin.
Et ymmärtänyt pointtia. Tai sitten ymmärsit sen eritavalla kuin minä. Tietysti on hyvä jos tykkää työstään. Kommentoija luultavasti tarkoitti että jos työ on niin tärkeää että muu elämä suunnitellaan sen ehdoilla niin se on surullista. Työ siis on elämän tärkein asia ja muut asiat sitten soputetaan sen mukaan. Se on kyllä minustakin surullista. Silloin mun mielestä on kuin työmuurahainen. Elää tehdäkseen töitä ja kuolee sitten pois. Mä tykkään myös omasta työstäni mutta mulle kyllä vapaa-aika on monin verroin tärkeämpää. Toinen tapa tulkita toi muurahais-vertaus vois olla se että ihmisiä on niin paljon, kuin muurahaisia muurahaiskeossa.
marisa_ek kirjoitti:
PS törmäsin nuoreen perheeseen, jotka olivat muuttaneet pois pääkaupunkiseudulta. Kumpikin vanhemmista löysi uuden työpaikan, ihan tavallisia tyyppejä, ei uraputkia tai ihmeemmin koulutettuja. Itsekin jotenkin ajattelin, että wau mikä rento asenne. ostivat edullisen talon.
On käsittämätöntä, miten ihmiset luulevat, että vain uusi, hieno, viimeisen mukaan sisustettu talo tekee heidät onnelliseksi. - Joo, ehkä vuodeksi, pariksi. Oikeasti ihmisen omaisuus vangitsee ja sitoo vapautta tehdä valintoja elämässään, saavuttaa sisäistä rikkautta.
Tämä on totta! Tunnen itseni monesti täysin oudoksi ja ulkopuoliseksi kun kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa ihmisten juttuja. Tulee sellainen vaikutelma että ihmisten onnellisuus on kiinni heidän omistamistaan tavaroista ja varsinkin niiden hinnasta ja muodikkuudesta. Varsinkin asunto sisustuksineen, auto ja puhelin ovat tärkeitä. Mikä tahansa ei todellakaan kelpaa vaan uutta ja muodinmukaista pitää olla. Omaisuutta vertaillaan ja vähän on kilpavarustelunkin makua siinä. Välillä tosin muustakin puhutaan mutta pääosin aika pinnallinen ja materialistinen tuntuu ajatusmaailma olevan monella. Vähän sellainen kuva tulee että mitä enemmän, uudempaa ja kalliimpaa omistat sen parempi ihminen olet. Tämä siis Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan vaimon ja kolmen lapsen kanssa Kangasalla, Tampereen vieressä. Tässä saa tavallaan suurkaupungin ja pikkukaupungin (30000 asukasta Kangasalla) yhdellä kertaa. Jos haluaa pikkukaupungin meininkiä menee Kangasalan kirkonkylään (tai vieläkin kauemmaksi) pyörimään, jos taas suurkaupunki viehättää enemmän, on Tampere palveluineen tuossa vieressä. Tässä elämänvaiheessa sitä arvostaa työpaikkoja, päivähoitoa, kouluja, kauppoja sekä lasten harrastusmahdollisuuksia. Ne ovat täällä kunnossa. Joskus tulevaisuudessa arvostukset ovat epäilemättä toisenlaiset.
Helsingin seudulla on varmasti kaikki nuo arvostamani asiat myös kunnossa, en epäile sitä. Lisäksi siellä on meri ja keskustan vanhat upeat rakennukset, mitä täällä ei ole. Joku merellinen kaupunginosa on varmasti hieno paikka asua.
Meillä on n. 300000 euron arvoinen 150m2 mukavassa kunnossa oleva vanha omakotitalo täällä. Kalliimpaa asuntoa ei uskalla ostaa. Minkälaisen kämpän saisimme meren ääreltä Hesasta? En tarkoita mitään omakotitaloa merinäköalalla, vaan että olisi se max. 10 min. kävelymatka Itämeren rantaan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa odottaa niin kauan! Haluan päästä täältä tiiviistä kaupunkilähiöstä paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja oma piha kuopittavaksi. Tarvitsisin oman työhuoneen ja kyllähän vierashuone pitää olla, joten yhtä monta huonetta tarvitaan lasten pois muutettuakin.
Eihän sitä vierashuonetta tarvita jos jäät asumaan ihmisten ilmoille ja lapset voivat opiskella samalla paikkakunnalla. He käyvät sitten kylässä päiväseltään eivätkä jää yöksi. Tai jos tuleekin vieraita kauempaa, niin on halvempaa majoittaa heidät hotellissa kuin pitää kokonaista huonetta tyhjillään satunnaisten vieraiden vuoksi.
Työhuoneen voi vuokrata jos tarve on todellinen eikä kyse ole pelkästä mieliteosta.
Jos miehellä on täällä kerran hyvä työpaikka ja vaimo pätkätyöläinen, niin olisi minusta kohtuutonta laittaa miestä kulkemaan pitkää matkaa sen vuoksi että vaimolla on joku pihankuopsutusvimma. Jos vähän pyöräilet siellä lähiössä, niin löydät varmaan vanhuksia joilla on hoitamattoman näköisiä pihoja kun voimat alkavat olla vähissä. Värväydy heille pihankuopsuttajaksi, ties vaikka saisit siitä vähän rahaakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä vouhotusta, että Hgissä on kauhea kiire ja että kaikki täällä ovat kiireisiä. Olen koko ikäni asunut täällä ja olen ihan työssäkäyvä ihminen mutta ei minulla mitenkään erityisen kiire ole. Sehän riippuu siitäkin mitä kiireitä haluaa kalenteriinsa ympätä.
Se onkin enemmän yleinen ilmapiiri kuin henkilökohtainen kiire. Rauhaton tunnelma tulee siitä kun jokapaikassa on niin paljon ihmisiä ja kaikki jonnekin menossa. Jos on aina asunut ja elänyt sen keskellä siihen varmaan tottuu eikä se häiritse mutta jos on tottunut rauhalliseen elämänmenoon se tuntuu helposti stressaavalta ja ahdistavalta.
Joo, nämä ovat varmaan tottumiskysymyksiä. Minusta on mukavaa ja jopa rauhoittavaa katsoa ihmisvilinää. Se on samalla tavalla hypnoottista kun katsoa rankkasateella ikkunoihin muodostuvia vesivirtoja. :) Vilkkaissa kaupoissakin on mukavampi käydä, kun ei ole mitään painetta joutua myyjien huomion kohteeksi toisin kuin tosi hiljaisissa paikoissa, joissa on vähän noloa olla vain katselemassa. Ainoastaan Lontoossa olen ahdistunut ihmisten määrästä, kun metroaseman ahdas laituritila ei kerta kaikkiaan meinannut riittää. ja koko ajan lappasi van uutta väkeä sekaan. Viime hetkessä juna tuli ja osa ihmisvyöryä katosi sinne.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa Lappeenrantaan, jonnet.
Kertokaa lisää paikkakunnasta, olen käynyt siellä vain joskus lapsena. Taitaa olla vähän vireämpi kuin Imatra, joka taitaa olla sellainen yhden kadun kaupunki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko Helsingissä maksaa halvimmillaan vuokrayksiö keskustasta/ läheltä? Täällä pienellä paikkakunnalla noin 600 euroa, luulen että lähes yhtä kallista kuin Helsingissäkin.
En tiedä mistä paikkakunnasta on kyse mutta on niitä paljonkin halvempia paikkoja.
Tulkaa Heinolaan! Täältä saa vuokralle yksiön vuokralle noin 300€.
Heinola on ihana ! Mökkimme on Heinolassa ja se on kaunis ja ihana kaupunki. Töitä vaan aika huonosti. Tosin Lahdesta voisi jo löytyäkin.
Me muutimme Porvooseen Helsingistä jossa olemme aina asuneet. Tosi hyvin ollaan viihdytty! Myimme rivarin pätkämme (joka oli kyllä hyvältä alueelta) ja saimme lähes samalla hinnalla uuden omakotitalon isolla tontilla. Lapsilla on naapurissa kavereita, turvallista ja rauhallista seutua. Mies käy Helsingissä töissä autolla ja minä Porvoon sairaalassa. Helsingissä asuu mieheni ja minun vanhemmat joten siellä käymme lasten kanssa kerran viikossa eikä matka kestä kuin noin reilu puolituntia. Isovanhemmat käyvät myös viikottain meillä. Pikkukaupunki jossa on kuitenkin hyviä kahviloita, ravintoloita ja lapsille monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Yksi parhaista asioita on lasten harrastuksiin vienti vertaa Helsinkiin, kaikki on lähellä ja itsekin käyn salilla viereisessä talossa kun lapset harrastaa. Ja vanha kaupunki on kaunis ja kesällä turistit elävöittävät kaupunkia. Ja jouluna on ihana tunnelma. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
marisa_ek kirjoitti:
PS törmäsin nuoreen perheeseen, jotka olivat muuttaneet pois pääkaupunkiseudulta. Kumpikin vanhemmista löysi uuden työpaikan, ihan tavallisia tyyppejä, ei uraputkia tai ihmeemmin koulutettuja. Itsekin jotenkin ajattelin, että wau mikä rento asenne. ostivat edullisen talon.
On käsittämätöntä, miten ihmiset luulevat, että vain uusi, hieno, viimeisen mukaan sisustettu talo tekee heidät onnelliseksi. - Joo, ehkä vuodeksi, pariksi. Oikeasti ihmisen omaisuus vangitsee ja sitoo vapautta tehdä valintoja elämässään, saavuttaa sisäistä rikkautta.
Tämä on totta! Tunnen itseni monesti täysin oudoksi ja ulkopuoliseksi kun kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa ihmisten juttuja. Tulee sellainen vaikutelma että ihmisten onnellisuus on kiinni heidän omistamistaan tavaroista ja varsinkin niiden hinnasta ja muodikkuudesta. Varsinkin asunto sisustuksineen, auto ja puhelin ovat tärkeitä. Mikä tahansa ei todellakaan kelpaa vaan uutta ja muodinmukaista pitää olla. Omaisuutta vertaillaan ja vähän on kilpavarustelunkin makua siinä. Välillä tosin muustakin puhutaan mutta pääosin aika pinnallinen ja materialistinen tuntuu ajatusmaailma olevan monella. Vähän sellainen kuva tulee että mitä enemmän, uudempaa ja kalliimpaa omistat sen parempi ihminen olet. Tämä siis Helsingissä.
Minulla taas on myöskin helsinkiläisenä ihan erilainen kokemus; asunnoista tai puhelimista ei kukaan puhu tuohon sävyyn kahvitauolla mitään, ja autostakin tulee yleensä puhetta vain, jos on vaikkapa tarvetta saada vinkkejä suositeltavasta korjauspaikasta. En tiedä, vaikuttaako se, että työskentelen yliopistolla siihen, että materiaaliset asiat korostuvat vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
marisa_ek kirjoitti:
PS törmäsin nuoreen perheeseen, jotka olivat muuttaneet pois pääkaupunkiseudulta. Kumpikin vanhemmista löysi uuden työpaikan, ihan tavallisia tyyppejä, ei uraputkia tai ihmeemmin koulutettuja. Itsekin jotenkin ajattelin, että wau mikä rento asenne. ostivat edullisen talon.
On käsittämätöntä, miten ihmiset luulevat, että vain uusi, hieno, viimeisen mukaan sisustettu talo tekee heidät onnelliseksi. - Joo, ehkä vuodeksi, pariksi. Oikeasti ihmisen omaisuus vangitsee ja sitoo vapautta tehdä valintoja elämässään, saavuttaa sisäistä rikkautta.
Tämä on totta! Tunnen itseni monesti täysin oudoksi ja ulkopuoliseksi kun kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa ihmisten juttuja. Tulee sellainen vaikutelma että ihmisten onnellisuus on kiinni heidän omistamistaan tavaroista ja varsinkin niiden hinnasta ja muodikkuudesta. Varsinkin asunto sisustuksineen, auto ja puhelin ovat tärkeitä. Mikä tahansa ei todellakaan kelpaa vaan uutta ja muodinmukaista pitää olla. Omaisuutta vertaillaan ja vähän on kilpavarustelunkin makua siinä. Välillä tosin muustakin puhutaan mutta pääosin aika pinnallinen ja materialistinen tuntuu ajatusmaailma olevan monella. Vähän sellainen kuva tulee että mitä enemmän, uudempaa ja kalliimpaa omistat sen parempi ihminen olet. Tämä siis Helsingissä.
Minulla taas on myöskin helsinkiläisenä ihan erilainen kokemus; asunnoista tai puhelimista ei kukaan puhu tuohon sävyyn kahvitauolla mitään, ja autostakin tulee yleensä puhetta vain, jos on vaikkapa tarvetta saada vinkkejä suositeltavasta korjauspaikasta. En tiedä, vaikuttaako se, että työskentelen yliopistolla siihen, että materiaaliset asiat korostuvat vähemmän.
Minä työskentelen Helsingissä eräässä ministeriössä, eikä meilläkään kahvitauolla todellakaan kehuskella tavaroilla tai omaisuudella, sitä pidettäisiin nolona. Pikemminkin jotkut oikein tuntuvat olevan ylpeitä siitä, miten yksinkertaisesti elävät.
Ehkäpä nuo materialistit ovat keskittyneet pikemminkin tietyille aloille (joiden työpaikkoja toki saattaa olla Helsingissä enemmän kuin muualla)?
Kaikki pk-seudulla asuvat joita tunnen, asuvat omakotitaloissa jossain Vantaan lähiöissä. Suht uusia taloja, hinnat +400 000 € ja nelihenkisen perheen vanhempien tulot menevät lähes kokonaan asumiseen. Palvelut on muka lähellä, mutta silti ajetaan autolla 10km päähän Prismaan.
Itse asun lähellä Joensuuta, en aivan ytimessä, mutta lähimpään isoon ostoskeskukseen on n. 7km ja lähikauppoihin vielä vähemmän. Omakotitalo maksoi 135 000€ (rempata piti vähän). koskaan ei ole tarvinnut olla työttömänä, sillä kyllä täältä töitä tekevälle löytyy. Rahaa jää reippaasti säästöön ja matkusteluun, kun asumiskustannukset ovat alhaiset ja palvelut maksavat vähemmän. Luonto on myös lähellä ja urheiluharrastuksiin on hyvät mahdollisuudet. Tätä kulttuuri/yöelämää en edes kaipaile, arvostan ennemmin liikunnallista elämäntapaa ja kulttuurielämykseksi riittää lukeminen ja silloin tällöin kaupungissa keikoilla käynti.
Pk-seudussa hehkutetaan aina tuota kulttuuria ja sen mahdollisuuksia, mutta tuttavani eivät kyllä ikinä mainitse käyttäneensä kyseisiä palveluita. Penskojen kanssa käyvät toisinaan Heurekassa, mutta muuten elävät hyvin sellaista omaan kotiin suljettua lapsiperhearkea. Myös tuttavien työt on sitä luokkaa, että he väittävät palkkatasonsa olevan muuta maata korkeampia, mutta kun tarkemmin juteltiin niin saman alan ihmiset saavat täällä omalla seudullani tasan samaa TESin mukaista palkkaa.
Jos ihminen miettii muuttavansa töiden perässä pois kehä kolmosen sisäpuolelta, niin suosittelen tekemään hypyn tuntemattomaan ja kokeilemaan edes! Elämää on muuallakin ja eihän tänne susirajalle ole pakko jäädä. Kyllä sinne Helsinkiin pääsee maitojunalla takaisin.
Mikset muuta esim Keravalle? Järvenpäähän? Hyvinkäälle? Kaikki on lähellä mutta kuitenkin omassa rauhassa-
Asun kehyskunnassa ja käyn töissä Hgissä, jossa teen aika erityistä työtä työpaikassa, jota ei ole tarjolla muissa kaupungeissa. Olen aiemmin myös asunut Hgin keskustassa, mutta muutimme perheen kasvaessa lisäneliöiden tarpeen vuoksi, ja hintataso vaikutti. Tässä saan mielestäni molempien asioiden parhaat puolet: kaikki kulttuuri ja ostokset ovat lähellä ja tavoitettavissa Hgissä esim. työpäivän jälkeen (ja muutenkin junalla alle 40 min), mutta saan asua pienessä kunnassa lähes maaseudulla. Teen kolme päivää viikossa etänä kotona, joten kulkeminenkaan (tunti ovelta ovelle julkisilla) ei rasita liikaa. Lisäksi minulle on tärkeää että matkustaminen ulkomaille on helppoa (Hki-Vantaan lentokentälle ½ tunnin matka), koska matkustamme aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuta esim Keravalle? Järvenpäähän? Hyvinkäälle? Kaikki on lähellä mutta kuitenkin omassa rauhassa-
Noita minäkin ehdottaisin ketjun aloittajalle. Kaikista on nopeat junayhteydet Helsinkiin. Tai sitten autolla kulkeville Lohja ja Porvoo ovat kivan kokoisia kaupunkeja. Esimerkiksi miehen veli käy Lohjalta Espoon Kilossa töissä - puoli tuntia moottoritietä ja opiskeluaikojen kämppis Porvoosta lentokentällä - puolisen tuntia tuokin matka.
Jos joutuu ajamaan ytimeen töihin, kestää matka molemmista ruuhka-aikana aika pitkään. Silloin valitsisin asunnon junaradan varrelta.
Hämeenlinnan Aulangon alue on upea.