Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa myös mietitty vähän mahdollista muuttoa pois Helsingistä. Yksi alle kouluikäinen lapsi on. Ongelma on että ollaan molemmat täältä päin kotoisin eikä ole tuntemusta eikä kokemusta pikkukaupungeista. Haluttaisiin ihan oikeasti pieneen kaupunkiin, ei mihinkään Turkuun tai Tampereelle (kun niitäkin on tässä ketjussa pidetty pikkukaupunkeina). Sanotaan nyt vaikka suuntaa antavasti että alle 50 000 asukkaan kaupunki olisi hakusessa. Kertokaa te jotka asutte tällaisissa kaupungeissa oman kotikaupunkinne hyvät ja huonot puolet ja asuntojen suuntaa antava hintataso.
Seinäjoki.
Mutta uskon että ette lopulta tule viihtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttoniemenranta paratiisi? Kaukana siitä.
Talot ovat kerrostaloja jotka nousevat suoraan asfaltista. Kaikki talot samanlaisia ja tosiaan, ankeaa asfalttia joka puolella.
K-kauppa ja uimarantako luovat onnen?No mikä vika on kerrostaloissa? Tai asfaltissa? Haluatko mönkiä mudassa vai?
En ymmärrä mikä päähänpinttymä joillakin on asua omakotitalossa tai rivarissa. Karmeimmat kämpät joissa olen vieraillut ovat just noita. Esim. yks sukulainen muutti lähellä pk-seutua halpaan omakotitaloon, joka sijaitsee paikalla jossa ei asu paljon ketään eikä mikään julkinen liikenne kulje, mitä nyt yks moottoritie menee läheltä ohi. Kaksi autoa pitää perheessä olla. Talo tummanruskea sekin, on aivan maantien varressa, yksikerroksinen ja matala, isojen kuusten keskellä, synkkä paikka. Oli kesä tai talvi, ei taivasta näe, on aina pimeää sisällä, ellei ole keinovalot päällä. Kamala paikka. Pitää olla varashälyttimet ja kaikki, kerran on jo murtauduttu. Kylmä oikein hohkaa maasta, alue on sellainen kostea. Yhtään kauppaa tai edes kioskia ei ole lähimaillakaan.
Asun itse kerrostalossa ja viihdyn. Asun korkealla mäellä, näen ikkunasta ja parvekkeelta kauas, metsää, taloja, luontoja, metsäisen mäen ja taivasta (upeat auringonlaskut lähes päivittäin). Asunto on valoisa, lämmin. Kesällä kukat kukkivat runsaina parvekkeella. Takapiha on iso ja siellä upeat pihlajat (nyt marjoineen) ja vaahterat, lisäksi sireenipensaat, yms. Taloyhtiön palkkaama kiinteistöfirma hoitaa pihat ja putket sekä muut korjaukset. Naapuritkin valtaosaltaan okei, rauhallisia. Kaikki moikkaavat toisiaan, usean naapurin kanssa olen paremmissakin väleissä. Aina on tunne, että voi luottaa apuun, jos tarvitsee.
En vaihtaisi mistään hinnasta tuttavan omakotitaloon. Hyi, ihan kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin.
Joo kyllä mullekkin kelpais Espoon Matinkylään nouseva 19 kerroksisesta talosta ylimmästä kerroksesta, mutta fakta on se, että yksiöstä saat varmasti maksaa yli tonni kuussa ja todellisuus on, se että rahat riittää siihen Malmin 60-luvun läävään missä kuuntelet naapureiden riitaa, asunnossa vetää, keittiönkaapissa rööri suoraan pihalle joka tukittu jollain rakennusvillalla ja kettiöatä puuttuu liesituuletin joten kaikki rasva leviää ympäri kämppää ja ilmastointikanavan kautta muihin asuntoihin, joten tiedät milloin naapurilla palaa aamupuurot pohjaan. Vessa/suihku on oikein kompakti 2m2 ja sinne mahtuu yksi ihminen kerralla ja pohjakuva sama mikä kaikissa sen ikäsissä taloissa hesassa eli pönttö heti joko oven vasemmalla tai oikealla, sen vieressä ihan kiinni lavuaari ja metrin päässä ovesta suoraan edessä on amme. Joistakin tämä ammeen hirvitys on purettu, mutta et saa pesukonetta sinne mahtumaan millään. Toki jos olet päässyt lääkikseen tai oikikseen ja suorittanut ne ja päässyt varakkaisiin töihin sekä vanhempien asuntoa vastaan irtoaa asuntolaina niin mikäs siinä asua Jätkäsaaressa bränikässä asunnossa.
Mä asun muuten Kajaanissa JUURI tuollaisessa 60-luvun yksiössä - jopa kylppärin kuvaus pitää paikkansa! :D (Vessanpönttö on mun kämpässäni oven oikealla puolella.) Onneksi ei ole oma. Vuokra on 415 euroa kuussa plus vesi ja sähkö (eli kuukaudessa niistä n. 40 euroa lisää), mutta työpaikka on kävelymatkan päässä jopa keskitalvella, kun pakkasta on melkein 30 astetta. Työmatkoihin ei siis mene penniäkään rahaa bensojen tai bussikortin muodossa. Kauppakin on melkein takapihalla.
Itse asuinhuone on kyllä varsin kiva ja valoisa, kun seinä on pelkkää ikkunaa (tehty ennen öljykriisiä), joten kyllä tässä nyt asustelee sen aikaa kun jaksaa ja viitsii ja etsii jotain parempaa.
tl;dr: niitä itsemurhayksiöitä ja kerrostalokopperoita on Suomen maaseudullakin.
Miten päädyit Kajaaniin?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen todellakin myös Hämeenlinnaa, tai muuta keskikokoista kaupunkia junamatkan päässä. Lahteen on hyvät yhteydet, länteen Helsingistä pääsee varmaan helposti myös. Miksei junarataa ikinä rakennettu Porvoo-Loviisa-Kotkaan, tietääkö kukaan? Kotka on todella kaunis kaupunki mutta liian kaukana että ajelis joka päivä Hkiin töihin.
Viipuri-Helsinki-yhteys linjattiin jo Venäjän vallan aikana kauemmas rannikolta, ettei maihin nouseva vihollinen pääse helpolla häiritsemään joukkojen siirtoa junalla. Porvoon pistorata liittyy Helsingin rataan aika pohjoisessa eli Keravalla ja junayhteys jäi tämän mutkan vuoksi teitten parannuttua pian bussiliikenteelle nopeudessa kakkoseksi.
Mutta itse otsikon aiheeseen, Porvoo on yksi niistä harvoista pikkukaupungeista, joissa ehkä voisin ajatella viihtyväni. On nättiä ja kulttuurimyönteinen ilmapiiri.
Aloittaja, onnittelut viisaista pohdinnoistasi. On hienoa, kun kohtaa ihmisiä, joilla on edelleen kykyä ajatella itse. Tämä on Sokrateen peruajatus, että ihminen oppisi ajattelemaan. Sinä olet valinnut tien, joka antaa elämällesi rikkautta, mitä ei rahalla voi saada eikä ostaa.
Et todellakaan ole vanha mihinkään. Sellaista kuin liian vanha johonkin (oikeasti merkitykselliseen, en puhu nyt missikisoista tms.), ei ole olemassa.
Olen itse asunut eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin muutamassa eri maassa. Olen asunut Helsingin keskustassa, maaseudulla eri puolella Suomea ja pienemmissä kaupungeissa. Suomessa nyt ei isoja kaupunkeja olekaan. Kaikki havaintosi ja päätelmäsi ovat mielestäni aivan naulan kantaan. Monet ihmiset menevät joukon mukana eivätkä mieti ratkaisujaan. Totta, kun on nuori, silloin Helsingin yöelämä voi olla parempaa kuin muualla Suomessa. Toisaalta, Lontoon yöelämä on monta kertaa parempaa kuin Helsingin yöelämä. Mutta, sitten kun sitä yöelämää ei enää kaipaa, sillä ei ole merkitystä. Ja aina voi lähteä erikseen juhlimaan ja pieni reissaaminen antaa oman vivahteensa. Jos asut bussimatkan päässä yökerhosta tai ravintolasta, käytlö siellä edes kerran vuodessa, tai kahdessa? Kulttuuritapahtumiinkin pääsee pienen reissaamisen jälkeen. JNE.
Pienemissä paikoissa on ympäristö vähemmän roskaista, uskaltaa käydä jopa yöllä ulkoiluttamassa koiraa. Ei törmää humalaisiin tai epämääräisiin kulkijoihin, koska he eivät viihdy ainkaan joukolla pienemmissä paikoissa. Asunnot ovat edullisempia, harrastusmahdollisuuksia on.
On erittäin epätodennäköistä, että kadutte, jos muutatte Hesasta pois. Ja ainahan sinne pääsee takaisin.
Tämän ikäisenä tajuaa sen, että elämä on elämistä varten, ja on tyhmää huomata, miten itsekin on pantannut elämäänsä, ikään kuin menettäisi jotain, kun kokeilee erialisia vaihtoehtoja. Vaikka asia on päinvastainen.
Sinuna lopettaisin jossittelemisen ja ryhtyisin tekoihin. Ensin vuokra-asunto, jos teillä kerran on omistusasunto. Muutatte jonnekin toiseen kaupunkiin tai ympäristökuntaan, tutkailette, ja opitte tuntemaan ympäristöä. TÄMÄ on tärkeää, ettei osta asuntoa jostakin paikasta eikä sitten tykkääkään asua siinä asuinalueella. Toisaalta, kokemus on lisää rikkautta. Ostaa asunnon alueelta, mikä on ikään kuin turvallinen valinta.
Itse en koskaan enää muuta Helsinkiin. Elämästä ei koskaan tiedä, mutta Helsinki on paikka, missä en oikeasti haluaisi enää asua.
Sieltä ei tarvitse kuin lähteä tsekkailemaan paikkoja ja jo Etelä-Suomesta löytyy rauhallisia ja puhtaita pikkupaikkoja, joissa on hyvä asua lasten ja lemmikkien kanssa. Hesa, Janakkala, Hämeenlinna (Hattula, Kalvola/IIttala), Valkeakoski, Lempäälä jne.
PS törmäsin nuoreen perheeseen, jotka olivat muuttaneet pois pääkaupunkiseudulta. Kumpikin vanhemmista löysi uuden työpaikan, ihan tavallisia tyyppejä, ei uraputkia tai ihmeemmin koulutettuja. Itsekin jotenkin ajattelin, että wau mikä rento asenne. ostivat edullisen talon.
On käsittämätöntä, miten ihmiset luulevat, että vain uusi, hieno, viimeisen mukaan sisustettu talo tekee heidät onnelliseksi. - Joo, ehkä vuodeksi, pariksi. Oikeasti ihmisen omaisuus vangitsee ja sitoo vapautta tehdä valintoja elämässään, saavuttaa sisäistä rikkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella tuntuu nyt oleva aika hyvä draivi päällä, on tehty keskustatunnelia ja ratikkaa ja vanhan teollisuuskeskustan elävöittämistä sekä tornihotellia ja seuraavaksi vielä se areenakompleksi. Täytyy näin helsinkiläisenä sanoa, että ei se enää olisi niin vieras ajatus asua vaikka sielläkin, kuin vielä ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin Tre vaikutti melko jämähtäneeltä.
Hämeenlinna ja ympäryskunnat on todella varteenotettava vaihtoehto. Ihmettelen, että miten joku voi olla tyytymätön. Suomalaiset ylipäätään ovat tietynlaisia, eli toljottajia on joka paikassa. Helsinki on likainen, roskia, ja ihmiset hakeutuvat joukkoon ja saavat siitä merkitystä olemassaololleen. Luonto on hienointa elämässä ja hyvä syy lähteä pois Helsingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, mutta tamperelaisten moro-kulttuuri on niin ärsyttävää... itsekin yllätyin.
On totta, että harva hyödyntää kaikkea sitä tarjontaa - kulttuuri, harrastukset, urheilu, taide ym. mitä pääkaupunkiseutu tarjoaa.
Mutta ehkä juju onkin siinä, että haluan kaiken olevan tarjolla. Haluan vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Jos muuttaa maaseudulle, niin se on aika pitkälti siinä. Harva haluaa lyödä asioita lukkoon jollain tavoin, vaan haluaa pitää optiot avoinna? Myöskin anonyymiteetti on kaupungin etu. Siihen on turvallista kadota -toisin kuin maaseudulla, jossa jokainen tuntee jokaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lakdiq kirjoitti:
Hämeenlinna ja ympäryskunnat on todella varteenotettava vaihtoehto. Ihmettelen, että miten joku voi olla tyytymätön. Suomalaiset ylipäätään ovat tietynlaisia, eli toljottajia on joka paikassa. Helsinki on likainen, roskia, ja ihmiset hakeutuvat joukkoon ja saavat siitä merkitystä olemassaololleen. Luonto on hienointa elämässä ja hyvä syy lähteä pois Helsingistä.
Onhan Helsingissäkin vaikka kuinka hienoa luontoa! Ja Espoossa on jo niin suuri erämaa, että sinne kadoneen löytäminen kestää viikkotolkulla.
lakdiq kirjoitti:
Hämeenlinna ja ympäryskunnat on todella varteenotettava vaihtoehto. Ihmettelen, että miten joku voi olla tyytymätön. Suomalaiset ylipäätään ovat tietynlaisia, eli toljottajia on joka paikassa. Helsinki on likainen, roskia, ja ihmiset hakeutuvat joukkoon ja saavat siitä merkitystä olemassaololleen. Luonto on hienointa elämässä ja hyvä syy lähteä pois Helsingistä.
Tästä pitää olla eri mieltä. Maaseudulla asuessani en koskaan nähnyt haukkaa, kettua tai kuullut pöllön huhuilua iltaisin. Luontoa ja varsin rikas lajisto löytyy Helsingistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomalaiset ylipäätään ovat tietynlaisia, eli toljottajia on joka paikassa. Helsinki on likainen, roskia, ja ihmiset hakeutuvat joukkoon ja saavat siitä merkitystä olemassaololleen. Luonto on hienointa elämässä ja hyvä syy lähteä pois Helsingistä."
Siis luontohan on just parasta Helsingissä. Meri, kalliot, metsät. Asuin pikkupaikkakunnalla ennen Helsinkiä ja ei siellä päässyt luontoon ellei asunut maalla tai omistanut mökkiä. Helsingissä asuessani on aina ollut monia metsiä polkuineen ja hiihtolenkkeineen ihan kotiovella ja merenrannat ihanine lenkkimaastoineen lähellä. Ja mikä parasta, pidän Helsingin cityluonnosta, eli täällä pääsee metsäpoluille joissa ei ole itikoita siinä määrin kuin jossain maaseudulla. Luontokuva on myös mielestäni hyvin kaunis verrattuna johonkin vaikkapa kainuulaiseen maisemaan, pidän Helsingin puustosta, sekä kumpuilevasta maalaismaisemasta verrattuna johonkin aakeeseen laakeeseen. Täällä on myös ihania puita ja lintuja joita kaipasin tuolla pohjoisempana.
Nyt tänne on tullut myös julkisia saunoja joista pääsee mereen uimaan, eli mihin enää kesämökkiä tarvii, minä möin pois ja ostin asunnon Helsingistä, läheltä luonnonsuojelualueita ja merta.
Monet ei ymmärrä että Helsinki ei ole yhtä kuin keskusta ja Kallio, täällä on asuinalueita joka makuun.
"Pienemissä paikoissa on ympäristö vähemmän roskaista, uskaltaa käydä jopa yöllä ulkoiluttamassa koiraa. Ei törmää humalaisiin tai epämääräisiin kulkijoihin, koska he eivät viihdy ainkaan joukolla pienemmissä paikoissa. Asunnot ovat edullisempia, harrastusmahdollisuuksia on."
Pikkupaikkakunnalla se vasta pelottaakin illalla. Ketään ei liiku ulkona enää klo 17 jälkeen(eivät uskalla), ketään ei näy missään, on kuin aavekaupungissa ja sitten tulee vastaan yksi ainoa mies joka sattuu olemaan joku epämääräinen, jos humalainen niin totta kai se kiinnostuu heti sinusta kun olet ainoa toinen ihminen liikkeellä. Mistä saa apua kun ketään ei näy missään?
Vierailija kirjoitti:
lakdiq kirjoitti:
Hämeenlinna ja ympäryskunnat on todella varteenotettava vaihtoehto. Ihmettelen, että miten joku voi olla tyytymätön. Suomalaiset ylipäätään ovat tietynlaisia, eli toljottajia on joka paikassa. Helsinki on likainen, roskia, ja ihmiset hakeutuvat joukkoon ja saavat siitä merkitystä olemassaololleen. Luonto on hienointa elämässä ja hyvä syy lähteä pois Helsingistä.
Onhan Helsingissäkin vaikka kuinka hienoa luontoa! Ja Espoossa on jo niin suuri erämaa, että sinne kadoneen löytäminen kestää viikkotolkulla.
Tuo lienee muualla Suomessa asuvien yleisin harhaluulo pääkaupunkiseudusta, ettei täällä olisi luontoa. Esim. itselläni (asun alle 20 min matkan päässä Helsingin keskustasta) on 10 min pyörämatkan päässä luonnonsuojelualue heinäpaaleineen, (kesäisin) laiduntavine kyyttöineen ja upeine merimaisemineen. Tänä viikonloppuna kävin lyhyen automatkan päässä ihailemassa syksyistä suomaisemaa eräällä toisella luonnonsuojelualueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Helsingissä on sellaista mitä ei ole vaikka Tampereella tai Turussa? Ooppera ainoa mitä tulee mieleen.
Työpaikka. Olen kapea-alainen asiantuntija ja työmatkakin on vain viisi minuuttia. Turun toimipiste lopetettiin viime vuonna, Tampereen kolme vuotta sitten. Muuten kyllä kävisi.
Taidat olla kapeakatseinen asiantuntija. Luultavasti sopivaa työtä löytyisi muualtakin jos haluaisi etsiä.
Jos on vuosikymmenien aikana kehittynyt erikoisasiantuntijaksi, onko kiinnostusta aloittaa "nollasta" jollain toisella alalla?
Ehkä ei. Mulle mikään työ ei ole niin tärkeä että uhraisin sen eteen oman yksityiselämäni. Jokaise!la on oma arvomaailma ja käsitys siitä mikä tekee elämästä mielekästä ja elämisen arvoista.
Niin on sillä toisellakin oma arvomaailmansa. Se ei tee sen kapeakatseisemmaksi kuin sinuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on että Helsingissä on tarjolla huomattavasti kattavammin palveluita ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon kuin pikkukaupungeissa (maaseudusta nyt puhumattakaan). Siitä on turha kiistellä. Mutta jos verrataan ihan taloudellisesti niin kyllä Helsinkiläinen näistä eduista myös todella kovan hinnan maksaa. Jokainen itse arvioi onko se itselle sen arvoista.
Kuulen tuota paljon, mutta en ole oikein itse ymmärtänyt mistä se ”kova hinta” muodostuu. Ok, no toki kerrostalokolmioni maksaa yhtä paljon kuin uudehko omakotitalo jossain pikkukaupungissa, mutta ei se raha ole mihinkään kadonnut. Jos ja kun myyn kolmioni, saan siitä omani korkojen kanssa pois. Palkka minulla on pääkaupunkiseudulla 500-1000 eur/kk suurempi kuin mitä se olisi maakunnissa, joten se helpottaa hieman suuremman asuntolainan lyhentämistä.
Niinpä. Ja toisaalta voit olla melko varma, että Helsingissä kerrostalokolmio myydään aina. Sen sijaan joku omakotitalo jossain muuttotappioseudulla pikkukaupungissa voi jäädä myymättäkin.
Mitä iloa on rahasta jos sitä ei voi käyttää kun se on jossain talossa/asunnossa kiinni? Jos sen myy niin täytyyhän sitä silti jossain asua joten taas joutuu ne rahat laittamaan kiinni. Tietysti jos rahaa on niin paljon että siitä huolimatta elää hyvin niin asia on eri, mutta jos on vaikka isot lainat joita vastikkeen lisäksi lyhentää niin jäähän kuukausittain paljon enemmän käteen jos asuu syrjemmälle josta on varaa ostaa velaton asunto ja maksaa sitten vaan sitä vastiketta.
Itse pidän ihan järkevänä säästää hieman vanhuuden päivien varalle, ja tuo käy kuin itsestään lyhentämällä asuntolainaa. Kaupunkiasunnon arvo (todennäköisesti) kohoaa, eikä ole mitään pelkoa että se jäisi myymättä. Kenties muutan joskus iäkkäämpänä vuokralle, halvempaan omistusasuntoon tai hieman syrjemmälle, jolloin nykyisen asunnon voi realisoida ja saada siitä aika mukavan summan rahaa. Tai sitten en, jos rahat riittävät tarpeeksi hyvin kaupunkiasumiseen eläkeiässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat teinejä ja olen päättänyt, että heitä ei revitä tutuista kouluista ja kaveripiireistä kesken peruskoulun. Kun kuopuskin on päässyt ysiltä, mietimme asumista uudelleen.
Mulle riittäisi muutto 50km säteellä pois Helsingistä. Meidän kerrostaloasunnon hinnalla saisi jo kivan kokoisen rivarin 30 km pois päin.
Pari vuotta vielä katselen vakiintuuko mun työpaikka siinä ajassa. Jos ei, lähtö on todennäköinen.
Eikö ennemmin kannata odottaa, että kuopuskin selviää lukiosta ja lähtee opiskelemaan? Mitä te siellä rivarissa teette sitten kahdestaan, kun lapset on muuttaneet pois?
Jos te nyt mahdutte sinne kerrostaloasuntoonne, niin sitä paremmin mahdutte kun vanhemmasta päästä alkaa lapsia muuttaa pois. Ennemminhän tuossa kannattaa odottaa sitä, että nuorin lähtee pois, niin pääsee katselemaan pienempiä asuntoja paremmalla sijainnilla.
En jaksa odottaa niin kauan! Haluan päästä täältä tiiviistä kaupunkilähiöstä paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja oma piha kuopittavaksi. Tarvitsisin oman työhuoneen ja kyllähän vierashuone pitää olla, joten yhtä monta huonetta tarvitaan lasten pois muutettuakin.
Kannustaisin kaikkia, jotka eivät viihdy Helsingissä, muuttamaan muualle. Kuten moni on todennut, kyllä ne elämän eväät muuallakin löytyvät.
Uskoisin, että kaikille on eduksi, että tänne tunkevat vain ne, jotka oikeasti täällä haluavat asua.
Ja jos olet valinnut ammatin, jossa töitä ei löydy muualta - oma valintasi sekin.
Asuuko kukaan muuten Vääksyssä? Millaista on? Olen harkinnut sitä koska työmatka olisi helppo, mutten tunne kylää kovin hyvin. Voisin tietysti tehdä tästä uuden postin mutta josnyt Vääksyläiset satutte lukemaan tämän niin kertokaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttoniemenranta paratiisi? Kaukana siitä.
Talot ovat kerrostaloja jotka nousevat suoraan asfaltista. Kaikki talot samanlaisia ja tosiaan, ankeaa asfalttia joka puolella.
K-kauppa ja uimarantako luovat onnen?No mikä vika on kerrostaloissa? Tai asfaltissa? Haluatko mönkiä mudassa vai?
En ymmärrä mikä päähänpinttymä joillakin on asua omakotitalossa tai rivarissa. Karmeimmat kämpät joissa olen vieraillut ovat just noita. Esim. yks sukulainen muutti lähellä pk-seutua halpaan omakotitaloon, joka sijaitsee paikalla jossa ei asu paljon ketään eikä mikään julkinen liikenne kulje, mitä nyt yks moottoritie menee läheltä ohi. Kaksi autoa pitää perheessä olla. Talo tummanruskea sekin, on aivan maantien varressa, yksikerroksinen ja matala, isojen kuusten keskellä, synkkä paikka. Oli kesä tai talvi, ei taivasta näe, on aina pimeää sisällä, ellei ole keinovalot päällä. Kamala paikka. Pitää olla varashälyttimet ja kaikki, kerran on jo murtauduttu. Kylmä oikein hohkaa maasta, alue on sellainen kostea. Yhtään kauppaa tai edes kioskia ei ole lähimaillakaan.
Asun itse kerrostalossa ja viihdyn. Asun korkealla mäellä, näen ikkunasta ja parvekkeelta kauas, metsää, taloja, luontoja, metsäisen mäen ja taivasta (upeat auringonlaskut lähes päivittäin). Asunto on valoisa, lämmin. Kesällä kukat kukkivat runsaina parvekkeella. Takapiha on iso ja siellä upeat pihlajat (nyt marjoineen) ja vaahterat, lisäksi sireenipensaat, yms. Taloyhtiön palkkaama kiinteistöfirma hoitaa pihat ja putket sekä muut korjaukset. Naapuritkin valtaosaltaan okei, rauhallisia. Kaikki moikkaavat toisiaan, usean naapurin kanssa olen paremmissakin väleissä. Aina on tunne, että voi luottaa apuun, jos tarvitsee.
En vaihtaisi mistään hinnasta tuttavan omakotitaloon. Hyi, ihan kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin.
Joo kyllä mullekkin kelpais Espoon Matinkylään nouseva 19 kerroksisesta talosta ylimmästä kerroksesta, mutta fakta on se, että yksiöstä saat varmasti maksaa yli tonni kuussa ja todellisuus on, se että rahat riittää siihen Malmin 60-luvun läävään missä kuuntelet naapureiden riitaa, asunnossa vetää, keittiönkaapissa rööri suoraan pihalle joka tukittu jollain rakennusvillalla ja kettiöatä puuttuu liesituuletin joten kaikki rasva leviää ympäri kämppää ja ilmastointikanavan kautta muihin asuntoihin, joten tiedät milloin naapurilla palaa aamupuurot pohjaan. Vessa/suihku on oikein kompakti 2m2 ja sinne mahtuu yksi ihminen kerralla ja pohjakuva sama mikä kaikissa sen ikäsissä taloissa hesassa eli pönttö heti joko oven vasemmalla tai oikealla, sen vieressä ihan kiinni lavuaari ja metrin päässä ovesta suoraan edessä on amme. Joistakin tämä ammeen hirvitys on purettu, mutta et saa pesukonetta sinne mahtumaan millään. Toki jos olet päässyt lääkikseen tai oikikseen ja suorittanut ne ja päässyt varakkaisiin töihin sekä vanhempien asuntoa vastaan irtoaa asuntolaina niin mikäs siinä asua Jätkäsaaressa bränikässä asunnossa.
Mä asun muuten Kajaanissa JUURI tuollaisessa 60-luvun yksiössä - jopa kylppärin kuvaus pitää paikkansa! :D (Vessanpönttö on mun kämpässäni oven oikealla puolella.) Onneksi ei ole oma. Vuokra on 415 euroa kuussa plus vesi ja sähkö (eli kuukaudessa niistä n. 40 euroa lisää), mutta työpaikka on kävelymatkan päässä jopa keskitalvella, kun pakkasta on melkein 30 astetta. Työmatkoihin ei siis mene penniäkään rahaa bensojen tai bussikortin muodossa. Kauppakin on melkein takapihalla.
Itse asuinhuone on kyllä varsin kiva ja valoisa, kun seinä on pelkkää ikkunaa (tehty ennen öljykriisiä), joten kyllä tässä nyt asustelee sen aikaa kun jaksaa ja viitsii ja etsii jotain parempaa.
tl;dr: niitä itsemurhayksiöitä ja kerrostalokopperoita on Suomen maaseudullakin.Miten päädyit Kajaaniin?
Samalla tavalla kuin kaikki muutkin tänne ulkopaikkakunnilta muuttavat: töiden perässä.
Joitakin vuosia sitten tänne tuli vielä opiskelijoitakin, mutta kun Oulun yliopisto lakkautti opettajankoulutuksen täällä, niin se ei sitten enää tuo uusia ihmisiä.
Voi kamala, tämä muistuttaa paljon myös yhden oman tuttavaperheen taloa! :) tai :( Olen aina ihmetellyt, miten he voivat viihtyä siellä.