Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Mietitkö koskaan kuinka paljon elämästäsi menee ruuhkassa odottamiseen, liikennevaloissa odottamiseen, punaisia valoja toljottaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin keskisuomesta vuosi sitten Espooseen. En ole päivääkään katunut sitä. Hetken mietin kuinka ärsyttäviä nämä romantisoidut pohdinnat pikkukaupunkien kiireettömästä ja vapaasta elämästä on tai helsingin stressillinen ilmapiiri... Kumpikaan ei ole totta. Pikkukaupungissa juorut leviää heti ja isossa kaupungissa taas teet mitä teet.
Muutimme omakotitaloon etelä espoossa ja keskisuomessakin asuin. Ei ne kustannukset oikeasti ole niin kalliita omakotitalon suhteen. Voin vannoa, että omakotitalo pkseudulla maksaa samanverran kuin oma kolmio kämisessä kerrostalossa. Koulussa käynti ei myöskään ole pahitteeksi. Sossutuilla kannattaa elää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa myös mietitty vähän mahdollista muuttoa pois Helsingistä. Yksi alle kouluikäinen lapsi on. Ongelma on että ollaan molemmat täältä päin kotoisin eikä ole tuntemusta eikä kokemusta pikkukaupungeista. Haluttaisiin ihan oikeasti pieneen kaupunkiin, ei mihinkään Turkuun tai Tampereelle (kun niitäkin on tässä ketjussa pidetty pikkukaupunkeina). Sanotaan nyt vaikka suuntaa antavasti että alle 50 000 asukkaan kaupunki olisi hakusessa. Kertokaa te jotka asutte tällaisissa kaupungeissa oman kotikaupunkinne hyvät ja huonot puolet ja asuntojen suuntaa antava hintataso.
Katselin just Joensuussa uusia kerrostalohuoneistoja. Kauppakadulla 3h+k+s 91m2 h. 430.055, Koskikadulla 85m2 hinta 394.650€. Eli eivät ne uudet asunnot hirveän halpoja ole missään. Vanhoja asuntoja kauempana keskustoista saa tietenkin edullisemmin, niin pääkaupunkiseudullakin.
Oulussa on selkeästi alhaisempi hintataso asuntojen suhteen. 100000 eurolla saa omakotitalon.
No ei ole halvempaa keskustassa. Esimerkiksi Rautatienkadulla on myytävänä 3h+k+s 86m2 ja hinta 492.300€ ja Isokadulla kolmio 79m2 hinta 443.900€.
Eli sijainti, sijainti,sijainti - kun ostaa asunnon halutulta alueelta, saa asunnon aina myytyä hyvään hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä yhtiövastike!!
Yhtiövastike ei itse asiassa ole järkyttävä, vaikka meillä on vuokratontti., koska saamme vuokratuloja muutamasta liikehuoneistosta. Mutta laskin mukaan parkkipaikan (90€) ja pari vesimaksua (á 15€) niin vähän päälle 500€ siitä tulee.
Pääkaupunkiseudun sisälläkin on mahdollista tiputtaa asumiskuluja, jos on valmis tinkimään asumisen laadusta. Tämä on aina se mihin itse palaan, kun mietin että muualla olisi halvempaa. Mutta sekin tyssää aina siihen, kun katson mitä esim. 300000€:lla saa. Tuntuu sittenkin kivemmalta maksaa siitä, että asuu itselle tosi mieluisassa asunnossa kuin lähteä muuttamaan halvempaan.
Tämä hintataso on vain ensimmäisellä kierroksella paha. Jos on muuttanut muualta ja joutuu tyhjästä aloittamaan pks-hintaisen asunnon maksamisen. Jos vanhemmat asuvat täällä, niin jossain vaiheessa saa perinnöksi siivun pks-hintaisesta perheasunnosta ja sitten viimeistään omilla lapsilla on helpompaa. Onnekkaammilla on mahdollisuus nuorina aikuisina asua halvalla suvun omistamassa asunnossa, kunnes saavat kerättyä riittävästi säästöjä omaan asuntoon.
Tuossakin on alla oletus verrattain suotuisista lähtökohdista. Ei kaikkien vanhemmilla ole omistusasuntoa, vaikka olisivat asuneet ikänsä täällä. Mummoni oli vuosikymmenet kaupungilla töissä, ja asui työsuhdeasunnossa ja sen jälkeen nyt vanhainkodissa. Ei jää jaettavaa. Monien vanhemmillakin se mahdollinen omistusasunto on 70-luvun elementtitalo, joista nyt kohistaan, onko kannattavaa remontoida vai purkaa. Isot remonttilainat napsahtavat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö koskaan kuinka paljon elämästäsi menee ruuhkassa odottamiseen, liikennevaloissa odottamiseen, punaisia valoja toljottaen?
Tällä hetkellä menee Helsingissä työmatkaan vartti suuntaansa. Ostin asunnon työpaikan sijainnin mukaan. Tavoite on pysyä samassa ja pitkä työhistoria tukee sitä, mutta jos tilanne muuttuisi, aika voisi toki pidentyä tai tulla uusi muutto eteen. Todennäköisesti pitemmän päälle jälkimmäinen. Hukatun ajan minimoiminen on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin muualla mutta kun halusin vaihtaa työpaikkaa jouduin (sain) palata. Silloin tajusin että arvostan mahdollisuuksia (työpaikkoja) joita pk seutu tarjoaa. Jos rakennan elämäni muualle, jos menetän työpaikkani en välttämättä löydö toista, vastaavaa. Se on minulle arvo ja siksi löydän pk seudulta nyt mieluummin hyviä puolia kuin valitan pikkuasioista
Surullista että työ määrää niin paljon ihmisen elämässä. Jotkut ihmiset tosiaan elää kuin muurahaiset kuten AP sanoi.
Ai? Itse olen intohimotyössä, jossa ei todellakaan ole hyviä työmahdollisuuksia monessakaan kaupungissa eikä missään yhtä hyvä kuin pääkaupunkiseudulla.
Ei se ole minusta ollenkaan surullista vaan sydämenasia. Paljon surullisempaa minusta olisi jos tekisin työtä joka ei merkitsisi minulle mitään. En koe eläväni kuin muurahainen mitä se sitten tarkoittaakin.
Perhe, suku, ystävät, harrastukset, lapsuuden maisemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö koskaan kuinka paljon elämästäsi menee ruuhkassa odottamiseen, liikennevaloissa odottamiseen, punaisia valoja toljottaen?
Tuskin yhtään enempää kuin useimmilla pikkukaupungeissa asuvilla. Meiltä menee jatkuvalla syötöllä julkista liikennettä läheltä kotia. Rahat, jota kuluisivat omaan autoon, voi käyttää johonkin muuhun, vaikka sitten tähän kalliiseen asumiseen tällä ihanalla alueella jossa viihdyn loistavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö koskaan kuinka paljon elämästäsi menee ruuhkassa odottamiseen, liikennevaloissa odottamiseen, punaisia valoja toljottaen?
Olen miettinyt tuota. Siksi asun pääkaupunkiseudulla sellaisessa paikassa, että pääsen töihin, useampaan suureen kauppakeskukseen ja Helsingin ydinkeskustaan alle 20 minuutissa. Urheilu- ja ulkoilumahdollisuudet ovat välittömässä läheisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa myös mietitty vähän mahdollista muuttoa pois Helsingistä. Yksi alle kouluikäinen lapsi on. Ongelma on että ollaan molemmat täältä päin kotoisin eikä ole tuntemusta eikä kokemusta pikkukaupungeista. Haluttaisiin ihan oikeasti pieneen kaupunkiin, ei mihinkään Turkuun tai Tampereelle (kun niitäkin on tässä ketjussa pidetty pikkukaupunkeina). Sanotaan nyt vaikka suuntaa antavasti että alle 50 000 asukkaan kaupunki olisi hakusessa. Kertokaa te jotka asutte tällaisissa kaupungeissa oman kotikaupunkinne hyvät ja huonot puolet ja asuntojen suuntaa antava hintataso.
Katselin just Joensuussa uusia kerrostalohuoneistoja. Kauppakadulla 3h+k+s 91m2 h. 430.055, Koskikadulla 85m2 hinta 394.650€. Eli eivät ne uudet asunnot hirveän halpoja ole missään. Vanhoja asuntoja kauempana keskustoista saa tietenkin edullisemmin, niin pääkaupunkiseudullakin.
Oulussa on selkeästi alhaisempi hintataso asuntojen suhteen. 100000 eurolla saa omakotitalon.
No ei ole halvempaa keskustassa. Esimerkiksi Rautatienkadulla on myytävänä 3h+k+s 86m2 ja hinta 492.300€ ja Isokadulla kolmio 79m2 hinta 443.900€.
Omakotitaloja on vähemmän Oulun keskustan alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on, mitä arvostaa! Olen minäkin asunut pääkaupunkiseudulla. Totesin, että jos käy ooperassa 2 kertaa vuodessa, niin sitä varten on helppo ottaa pari lentoa. Tapahtumia, kulttuuria, menoja on luonnollisesti enemmän, jos tykkää mennä. Omalla kohdalla elämä koostuu kuitenkin pääasiassa siitä perusarjesta. Eli viikolla töistä kotiin, viikonloppu vapaata ja harrastukset ja muu elämä siinä sivussa. Totesin, ettei ollut oikeastaan sen arvoista, että maksaa itsensä kipeäksi jostain kaksiosta tai kolmiosta.
Juuri tämä. Jos perusarjen eläminen on se, mikä tekee onnelliseksi, niin sitä pystyy tosiaan elämään hyvin miellyttävästi ja edullisemmin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jos taas perusarki ei ole se elämän suola vaan ennemminkin pakkopulla ja kaipaa enemmän mahdollisuuksia ja monipuolisuutta kaikkiin asioihin, niin pääkaupunkiseutu tarjoaa siihen parhaat edellytykset. Ihan kuten tuon kirjoittaja sanoo, kyse on siitä, mitä itse arvostaa eniten.
Mulle perusarki on sitä, että töihin voi mukavan ilman sattuessa pyöräillä, kuntosali löytyy parin kilsan sisältä ja parin korttelin päästä mukava kuppila, jossa voi osallistua yhden juoman kera pubivisaan tuttujen kanssa. Joo, painotukset voisivat olla toisin, jos olisin perheellinen, mutta kun en ole, viihdyn kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin noin. Usein peruspikkukaupungista (jos ei siis satu olemaan joku turismisuuntautunut kesäkivakaupunki) löytyy siis ne perusketjuravintolat eli Rosso, Martina, Kotipizza ja Prisman aulasta Presso ja Pizzabuffa. Näiden lisäksi tietysti yleensä vaihteleva määrä kebab-pizzerioita. Ja sitten näiden lisäksi korkeintaan yksi muu à la carte -tyyppinen ravintola. Eli kyllä oikeasti aika ankeaa on tuolla saralla.
Kaskis, Smor, Foija, Aurora, Uleåborg 1881, Istanbul Oriental, Hugo, Ostroferia Restaurant, Näsinneula, C, Bertha, Tiiliholvi, Näsilinna.. siinä nyt muutama "muu à la carte -tyyppinen" ravintola Suomessa pkseudun ulkopuolella. Vai ovatko Turku, Oulu ja Tampere näitä tursismisuuntautuneita kesäkivakaupunkeja?
Kyllä, Suomen suurimmista kaupungeista Helsingin ulkopuolella löytyy kyllä jokunen laaturavintola. Pikkukaupungeista ei. Aika nopeasti on Turun ja Tampereenkin laaturavintolat koluttu läpi kyllästymiseen asti.
Hanko on nimenomaan turismisuuntautunut kesäkivakaupunki.
On pienissäkin kaupungeissa hyviä ravintoloita. Ainakin Hangossa.Mikä muka?
Makana, Skiffer, På Kroken, Origo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on että Helsingissä on tarjolla huomattavasti kattavammin palveluita ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon kuin pikkukaupungeissa (maaseudusta nyt puhumattakaan). Siitä on turha kiistellä. Mutta jos verrataan ihan taloudellisesti niin kyllä Helsinkiläinen näistä eduista myös todella kovan hinnan maksaa. Jokainen itse arvioi onko se itselle sen arvoista.
Kuulen tuota paljon, mutta en ole oikein itse ymmärtänyt mistä se ”kova hinta” muodostuu. Ok, no toki kerrostalokolmioni maksaa yhtä paljon kuin uudehko omakotitalo jossain pikkukaupungissa, mutta ei se raha ole mihinkään kadonnut. Jos ja kun myyn kolmioni, saan siitä omani korkojen kanssa pois. Palkka minulla on pääkaupunkiseudulla 500-1000 eur/kk suurempi kuin mitä se olisi maakunnissa, joten se helpottaa hieman suuremman asuntolainan lyhentämistä.
Niinpä. Ja toisaalta voit olla melko varma, että Helsingissä kerrostalokolmio myydään aina. Sen sijaan joku omakotitalo jossain muuttotappioseudulla pikkukaupungissa voi jäädä myymättäkin.
Mitä iloa on rahasta jos sitä ei voi käyttää kun se on jossain talossa/asunnossa kiinni? Jos sen myy niin täytyyhän sitä silti jossain asua joten taas joutuu ne rahat laittamaan kiinni. Tietysti jos rahaa on niin paljon että siitä huolimatta elää hyvin niin asia on eri, mutta jos on vaikka isot lainat joita vastikkeen lisäksi lyhentää niin jäähän kuukausittain paljon enemmän käteen jos asuu syrjemmälle josta on varaa ostaa velaton asunto ja maksaa sitten vaan sitä vastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on, mitä arvostaa! Olen minäkin asunut pääkaupunkiseudulla. Totesin, että jos käy ooperassa 2 kertaa vuodessa, niin sitä varten on helppo ottaa pari lentoa. Tapahtumia, kulttuuria, menoja on luonnollisesti enemmän, jos tykkää mennä. Omalla kohdalla elämä koostuu kuitenkin pääasiassa siitä perusarjesta. Eli viikolla töistä kotiin, viikonloppu vapaata ja harrastukset ja muu elämä siinä sivussa. Totesin, ettei ollut oikeastaan sen arvoista, että maksaa itsensä kipeäksi jostain kaksiosta tai kolmiosta.
Juuri tämä. Jos perusarjen eläminen on se, mikä tekee onnelliseksi, niin sitä pystyy tosiaan elämään hyvin miellyttävästi ja edullisemmin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jos taas perusarki ei ole se elämän suola vaan ennemminkin pakkopulla ja kaipaa enemmän mahdollisuuksia ja monipuolisuutta kaikkiin asioihin, niin pääkaupunkiseutu tarjoaa siihen parhaat edellytykset. Ihan kuten tuon kirjoittaja sanoo, kyse on siitä, mitä itse arvostaa eniten.
Mulle perusarki on sitä, että töihin voi mukavan ilman sattuessa pyöräillä, kuntosali löytyy parin kilsan sisältä ja parin korttelin päästä mukava kuppila, jossa voi osallistua yhden juoman kera pubivisaan tuttujen kanssa. Joo, painotukset voisivat olla toisin, jos olisin perheellinen, mutta kun en ole, viihdyn kaupungissa.
Tällainen arki onnistuu kyllä pikkukaupungissakin. Siellä etäisyydet ovat lyhyet ja palvelut keskittyneet pienelle alueelle joten kävellen ja pyörällä on helppo liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarkoitat että samaa työtä mitä miehesi nyt tekee ei olisi muualla tarjolla? Muuten en usko että palkkaeroa on ainakaan paljoa. Samasta työstä saa kyllä suunnilleen saman palkan missä päin Suomea vaan. Joku pääkaupunki lisä saattaa joillain aloilla olla tietysti.
Mies on koodaaja, ei edes esimiesasemassa, vaan ihan vaan rivikoodaaja. Kyllä koodaajille varmaan olisi hommia muuallakin, mutta en pysty kuvittelemaan että missään muualla kuin Helsingissä siitä voisi saada 9000€/kk. Juuri ja juuri pystyn kuvittelemaan että jossain muualla voidaan maksaa 6000€. Ja oikeasti en siis tiedä, kunhan arvelen.
Jostain luin juuri oliko kajaanilaisesta firmasta, joka joutuu palkkaamaan porukkaa ulkomailta kun kaikki alueen koodarit on jo imuroitu eikä mitään toivoakaan että Helsingistä joku lähtisi sinne töiden perässä. No uskon kyllä, täällä ne ansaitsemismahdollisuudet on jotain ihan muuta kuin Kajaanissa.
Genelec on saanut työntekijöitä kyllä sinne keskelle ei-mitään silkan maineensa perusteella. Mutta todella harvassa ovat ne firmat joiden tuotteet ovat niin maailmanluokkaa, että saavat houkuteltua työntekijöitä ympäri Suomea ja ympäri maailmaa siitä huolimatta, että sijaitsevat ihan pöpelikössä.
Sittenhän vasta luulis palkan olevan hyvä jos kerran tekijöistä on pulaa. Ja töitäkin helposti siis saatavilla.
Täältä on niin sairaat matkat oikeastaan kaikkialle muualle: Ouluun ja Kuopioon (lähimmät isot kaupungit) 2 tuntia suuntaansa, Helsinkiin junalla 6.5 tuntia - bussilla tai autolla 8 tuntia. Eli kavereita ja sukulaisia ei ihan ex tempore käydä morjestamassa, ja ulkomaanreissuihin pitää varata 2 ylimääräistä päivää - yksi päivä kumpaankin suuntaan kulkemiseen että pääsee lentokentälle tai satamaan.
Ja jos on parisuhteessa, ei puolisolle välttämättä löydykään töitä täältä, eli sitten joutuu joko elämään erillään, eri puolilla maata kaiket viikot (ja vain viikonloppuisin ja lomilla yhdessä) tai niin että toinen on työttömänä. Tästä syystä täällä on ikuinen lääkäripula.
Terveisin se Kainuuseen muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa myös mietitty vähän mahdollista muuttoa pois Helsingistä. Yksi alle kouluikäinen lapsi on. Ongelma on että ollaan molemmat täältä päin kotoisin eikä ole tuntemusta eikä kokemusta pikkukaupungeista. Haluttaisiin ihan oikeasti pieneen kaupunkiin, ei mihinkään Turkuun tai Tampereelle (kun niitäkin on tässä ketjussa pidetty pikkukaupunkeina). Sanotaan nyt vaikka suuntaa antavasti että alle 50 000 asukkaan kaupunki olisi hakusessa. Kertokaa te jotka asutte tällaisissa kaupungeissa oman kotikaupunkinne hyvät ja huonot puolet ja asuntojen suuntaa antava hintataso.
Katselin just Joensuussa uusia kerrostalohuoneistoja. Kauppakadulla 3h+k+s 91m2 h. 430.055, Koskikadulla 85m2 hinta 394.650€. Eli eivät ne uudet asunnot hirveän halpoja ole missään. Vanhoja asuntoja kauempana keskustoista saa tietenkin edullisemmin, niin pääkaupunkiseudullakin.
Oulussa on selkeästi alhaisempi hintataso asuntojen suhteen. 100000 eurolla saa omakotitalon.
No ei ole halvempaa keskustassa. Esimerkiksi Rautatienkadulla on myytävänä 3h+k+s 86m2 ja hinta 492.300€ ja Isokadulla kolmio 79m2 hinta 443.900€.
Kai jokaisessa kaupungissa hintataso vaihtelee mutta mitä mä oon seuraillut niin kyllä se hintahaarukka on isompi pienemmissä kaupungeissa. Ihan kivoja asuntoja ja taloja voi oikeasti saada halvalla monesta paikasta. Helsingistä kun halvalla ei saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herttoniemenranta paratiisi? Kaukana siitä.
Talot ovat kerrostaloja jotka nousevat suoraan asfaltista. Kaikki talot samanlaisia ja tosiaan, ankeaa asfalttia joka puolella.
K-kauppa ja uimarantako luovat onnen?No mikä vika on kerrostaloissa? Tai asfaltissa? Haluatko mönkiä mudassa vai?
En ymmärrä mikä päähänpinttymä joillakin on asua omakotitalossa tai rivarissa. Karmeimmat kämpät joissa olen vieraillut ovat just noita. Esim. yks sukulainen muutti lähellä pk-seutua halpaan omakotitaloon, joka sijaitsee paikalla jossa ei asu paljon ketään eikä mikään julkinen liikenne kulje, mitä nyt yks moottoritie menee läheltä ohi. Kaksi autoa pitää perheessä olla. Talo tummanruskea sekin, on aivan maantien varressa, yksikerroksinen ja matala, isojen kuusten keskellä, synkkä paikka. Oli kesä tai talvi, ei taivasta näe, on aina pimeää sisällä, ellei ole keinovalot päällä. Kamala paikka. Pitää olla varashälyttimet ja kaikki, kerran on jo murtauduttu. Kylmä oikein hohkaa maasta, alue on sellainen kostea. Yhtään kauppaa tai edes kioskia ei ole lähimaillakaan.
Asun itse kerrostalossa ja viihdyn. Asun korkealla mäellä, näen ikkunasta ja parvekkeelta kauas, metsää, taloja, luontoja, metsäisen mäen ja taivasta (upeat auringonlaskut lähes päivittäin). Asunto on valoisa, lämmin. Kesällä kukat kukkivat runsaina parvekkeella. Takapiha on iso ja siellä upeat pihlajat (nyt marjoineen) ja vaahterat, lisäksi sireenipensaat, yms. Taloyhtiön palkkaama kiinteistöfirma hoitaa pihat ja putket sekä muut korjaukset. Naapuritkin valtaosaltaan okei, rauhallisia. Kaikki moikkaavat toisiaan, usean naapurin kanssa olen paremmissakin väleissä. Aina on tunne, että voi luottaa apuun, jos tarvitsee.
En vaihtaisi mistään hinnasta tuttavan omakotitaloon. Hyi, ihan kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin.
Joo kyllä mullekkin kelpais Espoon Matinkylään nouseva 19 kerroksisesta talosta ylimmästä kerroksesta, mutta fakta on se, että yksiöstä saat varmasti maksaa yli tonni kuussa ja todellisuus on, se että rahat riittää siihen Malmin 60-luvun läävään missä kuuntelet naapureiden riitaa, asunnossa vetää, keittiönkaapissa rööri suoraan pihalle joka tukittu jollain rakennusvillalla ja kettiöatä puuttuu liesituuletin joten kaikki rasva leviää ympäri kämppää ja ilmastointikanavan kautta muihin asuntoihin, joten tiedät milloin naapurilla palaa aamupuurot pohjaan. Vessa/suihku on oikein kompakti 2m2 ja sinne mahtuu yksi ihminen kerralla ja pohjakuva sama mikä kaikissa sen ikäsissä taloissa hesassa eli pönttö heti joko oven vasemmalla tai oikealla, sen vieressä ihan kiinni lavuaari ja metrin päässä ovesta suoraan edessä on amme. Joistakin tämä ammeen hirvitys on purettu, mutta et saa pesukonetta sinne mahtumaan millään. Toki jos olet päässyt lääkikseen tai oikikseen ja suorittanut ne ja päässyt varakkaisiin töihin sekä vanhempien asuntoa vastaan irtoaa asuntolaina niin mikäs siinä asua Jätkäsaaressa bränikässä asunnossa.
Mä asun muuten Kajaanissa JUURI tuollaisessa 60-luvun yksiössä - jopa kylppärin kuvaus pitää paikkansa! :D (Vessanpönttö on mun kämpässäni oven oikealla puolella.) Onneksi ei ole oma. Vuokra on 415 euroa kuussa plus vesi ja sähkö (eli kuukaudessa niistä n. 40 euroa lisää), mutta työpaikka on kävelymatkan päässä jopa keskitalvella, kun pakkasta on melkein 30 astetta. Työmatkoihin ei siis mene penniäkään rahaa bensojen tai bussikortin muodossa. Kauppakin on melkein takapihalla.
Itse asuinhuone on kyllä varsin kiva ja valoisa, kun seinä on pelkkää ikkunaa (tehty ennen öljykriisiä), joten kyllä tässä nyt asustelee sen aikaa kun jaksaa ja viitsii ja etsii jotain parempaa.
tl;dr: niitä itsemurhayksiöitä ja kerrostalokopperoita on Suomen maaseudullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa myös mietitty vähän mahdollista muuttoa pois Helsingistä. Yksi alle kouluikäinen lapsi on. Ongelma on että ollaan molemmat täältä päin kotoisin eikä ole tuntemusta eikä kokemusta pikkukaupungeista. Haluttaisiin ihan oikeasti pieneen kaupunkiin, ei mihinkään Turkuun tai Tampereelle (kun niitäkin on tässä ketjussa pidetty pikkukaupunkeina). Sanotaan nyt vaikka suuntaa antavasti että alle 50 000 asukkaan kaupunki olisi hakusessa. Kertokaa te jotka asutte tällaisissa kaupungeissa oman kotikaupunkinne hyvät ja huonot puolet ja asuntojen suuntaa antava hintataso.
Katselin just Joensuussa uusia kerrostalohuoneistoja. Kauppakadulla 3h+k+s 91m2 h. 430.055, Koskikadulla 85m2 hinta 394.650€. Eli eivät ne uudet asunnot hirveän halpoja ole missään. Vanhoja asuntoja kauempana keskustoista saa tietenkin edullisemmin, niin pääkaupunkiseudullakin.
Oulussa on selkeästi alhaisempi hintataso asuntojen suhteen. 100000 eurolla saa omakotitalon.
No ei ole halvempaa keskustassa. Esimerkiksi Rautatienkadulla on myytävänä 3h+k+s 86m2 ja hinta 492.300€ ja Isokadulla kolmio 79m2 hinta 443.900€.
Kai jokaisessa kaupungissa hintataso vaihtelee mutta mitä mä oon seuraillut niin kyllä se hintahaarukka on isompi pienemmissä kaupungeissa. Ihan kivoja asuntoja ja taloja voi oikeasti saada halvalla monesta paikasta. Helsingistä kun halvalla ei saa mitään.
Niin. Erona on kuitenkin se, että Helsingistä (tai yleisemmin pääkaupunkiseudulta) sen kalliimman asunnon saa yleensä myytyä nopeammin pois ja useimmiten asunnon arvo on omistusaikana noussut, kun taas muualla Suomessa sitä halvalla ostamaansa kotia voi joutua myymään tosi pitkäänkin ja saattaapi käydä niin, ettei omiaan saa edes pois.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Eli kyse on luontaisesta vaihtelunhalusta, jota on useimmilla meistä. Jotkut muuttaa ulkomaille muutamaksi vuodeksi, toiset aloittaa mökkiprojektin, jotkut koiranpennun, toiset muuttaa maalle, toiset kaupunkiin. Kaikkea kannattaa kokeilla, aina voi muuttaa takaisin.
No ei ole halvempaa keskustassa. Esimerkiksi Rautatienkadulla on myytävänä 3h+k+s 86m2 ja hinta 492.300€ ja Isokadulla kolmio 79m2 hinta 443.900€.