Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa odottaa niin kauan! Haluan päästä täältä tiiviistä kaupunkilähiöstä paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja oma piha kuopittavaksi. Tarvitsisin oman työhuoneen ja kyllähän vierashuone pitää olla, joten yhtä monta huonetta tarvitaan lasten pois muutettuakin.

Eihän sitä vierashuonetta tarvita jos jäät asumaan ihmisten ilmoille ja lapset voivat opiskella samalla paikkakunnalla. He käyvät sitten kylässä päiväseltään eivätkä jää yöksi. Tai jos tuleekin vieraita kauempaa, niin on halvempaa majoittaa heidät hotellissa kuin pitää kokonaista huonetta tyhjillään satunnaisten vieraiden vuoksi. 

Työhuoneen voi vuokrata jos tarve on todellinen eikä kyse ole pelkästä mieliteosta. 

Jos miehellä on täällä kerran hyvä työpaikka ja vaimo pätkätyöläinen, niin olisi minusta kohtuutonta laittaa miestä kulkemaan pitkää matkaa sen vuoksi että vaimolla on joku pihankuopsutusvimma. Jos vähän pyöräilet siellä lähiössä, niin löydät varmaan vanhuksia joilla on hoitamattoman näköisiä pihoja kun voimat alkavat olla vähissä. Värväydy heille pihankuopsuttajaksi, ties vaikka saisit siitä vähän rahaakin!

Jep ;-D

Miksi lie haluat niin vimmatusti perustella minun toiveeni asumispaikasta ja -muodosta vääräksi? Varmaan olen kuitenkin oman tilanteemne paras asintuntija, eikö niin. :-)

Kiitos kuitenkin vinkeistä, jotka tiesin jo ennestään.

Itse arvostan rauhaa ja luononläheisyyttä.

En välitä tavaroista, en shoppailusta.

Minua stressaa ja häiritsee joka päivä melu, saaste, ruman ankea ympäristö Helsingissä.

Ja se että joutuu olemaan kopissa(krstalo).

Nyt olen maalla ja tilaa on ja ihana rauha.

Ei ole. Ei todellakaan. Olisin ihan valmis muuttamaan todella kauas pääkaupunkiseudusta, jos työtilanne sallisi, ja jos saisin kaikki läheiset ihmiset mukaan. Sisarukseni perhe ja vanhempani asuvat täällä, ja haluan asua heitä lähellä ja nähdä usein. Jos nuo kaksi asiaa saisin kuntoon, lähtisin heti. Nyt olen jumissa.

Klaukkala on puolen tunnin matkan päässä Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Joo... Aina kun joku kysyy mikä Helsingissä on hyvää, listaan museot, kaupat, kulttuurin, mutta kuinka usein oikeasti käyn niissä? Kerran vuodessa? Ihan hyvin voisin asua jossain pikkukaupungissa ja tehdä pari kertaa vuodessa viikonloppumatkan Helsinkiin. Ainut vaan, että alallani ei ole työpaikkoja muualla Suomessa...

Keskustassa asumisessa parasta on se, että ruokapaikat ja kaupat ovat lähellä. Tätä varten ei tarvitse asua helsingissä.

Jos pitää tärkeänä sitä, että lähellä on viisi alepaa ja kuusi äsmarkettia niin sitten helsinki on sopiva paikka mutta jos ei tarvitse montaa kaupaa niin mikätahansa kaupunki tuo kaupungin edut ilman helsingin haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse arvostan rauhaa ja luononläheisyyttä.

En välitä tavaroista, en shoppailusta.

Minua stressaa ja häiritsee joka päivä melu, saaste, ruman ankea ympäristö Helsingissä.

Ja se että joutuu olemaan kopissa(krstalo).

Nyt olen maalla ja tilaa on ja ihana rauha.

Jotenkin aina naurattaa nämä "ruman ankea Helsinki" kommentit. Huomaa ettei siellä ole juuri käyty kuin rautatieasemalla. Kokeileppa käydä kaivarin rannassa kesällä. Tee terassikierros lähtien "Saunasta" ja siitä kävelet kaivarin rantaa pitkin kohti keskustaa. Otat kauppatorilta lautan Suomenlinnaan ja kiertelet siellä. Helsingissä on upeita alueita ja etenkin meren lähettyvillä kaunista arkkitehtuuria jota ei juuri muualla näe.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheellisenä ei baarit kiinnosta ja ei kyllä kiinnostanut ennen lapsiakaan! Asumme Helsingissä ja viihdymme.  Täältä löytyy harrastuksia ja menoja joka lähtöön! Kulumme ovat ainakin 1000-1500€ enemmän kuukaudessa, kuin jos asuisimme pienemmällä paikkakunnalla, mutta se ei haittaa, kun niille saa mieleistään vastinetta ja vielä jää säästöönkin! Ymmärrän, jos pienipalkkaiset eivät viihdy. Työmatkat voivat myös olla aikaa vieviä, jopa tuntua turvattomilta, jos joutuu käymään vuorotyössä. Joustavalla työajalla ja etätyömahdollisuudella kuitenkin aivan huippua täällä!

Oho, sehän on vuodessa jo 12 000 - 18 000. Hienoa tietysti, jos saatte rahallenne vastinetta, en halua sitä väheksyä. Tuo on kuitenkin jo sellainen summa, että pienituloisten lisäksi keskituloisillakin on harkinnan paikka: asuako Helsingin huvitusten äärellä, vai muuttaako tunnin ajomatkan päähän noista huvituksista, ja käyttää tuon summan esim. konsertti- ja balettilippuihin, hotelliöihin, kaukomatkoihin, Euroopan viikonloppupyrähdyksiin, harrastuksiin ym. Tietysti, jos elää yltäkylläisyydessä näiltä ja muiltakin osin, on ymmärrettävää, että 12 000 - 18 000 ylimääräistä asumiseen ei tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Itse arvostan rauhaa ja luononläheisyyttä.

En välitä tavaroista, en shoppailusta.

Minua stressaa ja häiritsee joka päivä melu, saaste, ruman ankea ympäristö Helsingissä.

Ja se että joutuu olemaan kopissa(krstalo).

Nyt olen maalla ja tilaa on ja ihana rauha.

Kokeiltu on maalla asumista. Ihanaa kesällä, mutta puolet vuodesta on pimeä aamulla ja pimeä, kun tulet takaisin töistä. Ja koko elämä on yhtä autossa istumista. Kun tulet kotiin, haukkaset jotain ja lähdet viemään lapsia harrastuksiin ja jos haluat liikkua, otat taskulampun ja kuljet pimeällä tiellä. Ei kiitos enää koskaan maalla asumista.

Kesämökillä on kyllä kivaa pari kuukautta vuodessa!

Ap:lle sanoisin, että muuttakaa ihmeessä, jos se tuntuu oikealta! Pääseehän sitä takaisin. Ja jos omistatte Helsingistä asunnon ja jos talous kestää, niin voittehan vaikka alkuun vuokrata sen ja muuttaa itse vuokralle. Näin voisitte kokeilla, miltä siellä muualla tuntuu.

Itse viihdyn Helsingissä enkä ole korkeista asumiskustannuksista huolimatta miettinytkään lähteväni muualle. Kyllä ton ajatuksen pohtiminen jo taitaa kertoa, että kaipaatte muutosta. Ja voihan sitä tosiaan kokeilla!

Itselleni Helsingissä tärkeää on se, että oman elämäntapani viettäminen on helppoa. Meillä ei ole autoa, ollaan kasvissyöjiä, ei kuuluta kirkkoon, mies jäi lapsen kanssa kotiin ja nämä kaikki on omassa kaupunginosassamme ihan normaaleja valintoja. Viihdymme tällaisessa ilmapiirissä. Olemme molemmat sellaisten alojen asiantuntijoita, että meille löytyy helpoiten töitä juuri täältä. Ja vaikka omistusasunnot Helsingissä todella kalliita ovatkin, niin ovat ne myös turvallisia. Sen kalliin asunnon Helsingistä saa aika paljon todennäköisemmin myöhemmin myös myytyä kuin vaikka talon jostain syrjemmästä.

Oon itse kasvanut pikkukaupungissa ja koen kyllä myös, että täällä Helsingissä saa olla rauhassa sellainen kuin on. Aina löytää seuraa, jossa on ihan tavallinen. Täällä on niin monenlaisia ihmisiä, että kukaan ei jaksa välittää, jos joku kuulostaa tai näyttää vähän erilaiselta. Täällä on myös paremmat mahdollisuudet kaikenlaisiin harrastuksiin. Ja siis todellakaan Helsinki ei ole kaikille sopiva paikka. Jos tykkää mielummin omasta rauhasta eikä niin kaipaa tätä kaupungin tuntua tai vaihtoehtoja siihen tai tähän, niin turha tänne on jäädä. Jos asumisen kalleus, mahdollisesti pitkä työmatka ja ruuhkat ärsyttää, niin miksi kiusata itseään? Maata on Kehä 3:sen ulkopuolella vaikka kuinka, ehkä sitä viihtyisi siellä paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen neljännen polven helsinkiläinen, ja muutin satojen kilometrien päähän pikkukaupunkiin (alle 10000 asukasta). Kaikki sukulaiset sekä isän että äidin puolelta ovat Helsingissä (tai ulkomailla). En ole vielä vuottakaan asunut uudessa kodissani, joten voi olla että mielipiteet vielä muuttuvat, mutta tässä joitain havaintoja: 

- Ilman autoa ei pidemmän päälle pärjää, sillä julkista liikennettä ei ole. Tämä on iso miinus.

- Ihmiset ovat periaatteessa ystävällisempiä, esim. naapureiden kanssa olin hyvänpäivän tuttu jo parin viikon jälkeen.  Kuitenkin todellisten ystävyyssuhteiden luominen on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi. Tuntuu että muualta tullutta kuitenkin vähän kyräillään.

- Palvelut on yllättävän hyviä, kaikki mitä hengissäpysymiseen tarvitaan löytyy omalta kylältä. Siltarumpupolitiikan jäljet näkyy monessa paikassa ylimitoitettuina uimahalleina, koulukeskuksina yms. Aukioloajat vaativat totuttelua, erikoisliikkeet, kirjasto, ym. menevät kiinni viimeistään klo 17, lauantaisin klo 13. Ruokakaupat on sentään arkisin auki yhdeksään.

-  Harrastusmahdollisuudet on kuitenkin huomattavan rajoitetut. Itse olen joutunut luopumaan parista tärkeästä harrastuksesta.

- Murre on hankalaa. Joudun vieläkin välillä skarppaamaan, että ymmärrän paikallisten puhetta. Joillain se nuotti on vahvempi kuin toisilla, mutta kaikkien osalta puhe menee täysin ohi, ellen keskity kuuntelemaan, vähän kuin vieraiden kielten kanssa. 

- Ihmettelen kulttuuritarjonnan vähyyttä. Jos täällä joskus on joku vierailuteatteriesitys tai konsertti tms., on sali lähes aina täynnä. Silti kiinnostavia tapahtumia on ehkä vain parin kuukauden välein. Helsingissä on usein paljon vähemmän yleisöä, ja silti kaikenlaista kokeilevaakin taidetta tehdään jatkuvasti monella rintamalla.

- Melua ei ole sen vähempää kuin Stadissakaan. Paikalliset mopopojat päristelevät, naapurit leikkaavat nurmikkoa ja puhaltavat lehtiä, monilla on monta koiraa päivät ulkona haukkumassa ym.

- Elinkustannukset ovat todella huomattavasti pienemmät, sillä asuminen on puoli-ilmaista ja ostettavaa ei juuri ole. Rahaa kertyy säästöön melkoisella tahdilla. 

 

Miksi siis muutit?

Sain koulutustani vastaavan, erittäin mielenkiintoisen ja vakituisen työpaikan. Pääkaupunkiseudulta ei sellaista löytynyt, vaikka monta vuotta hain.

Maalla asumisessa on kyllä puolensa, mutta tässä muutamia asioita, joita kaipaan Hgin keskustassa asumisesta: 

- julkinen liikenne. Oman auton pitäminen tulee kalliiksi, surkeassa kelissä ajeleminen ei ole mitään mukavaa, teiden hoito on omassa kunnassa täysin retuperällä.

- terveydenhoito. Sairaalaan (= yö- ja viikonloppupäivystys) 40 km, aika vähän toki sekin Lapin etäisyyksiin verrattuna. Siitä huolimatta sinne on erittäin vaikeaa nopeasti päästä, jos ei pysty itse ajamaan autoa. Taksiakin on yleensä vaikea saada. 

- ostosvalikoima. Kaikki vähänkään erikoisempi tavara täytyy tilata nettikaupasta, mikä tietää postikuluja.

- ei katuvaloja. 

Me muutimme Helsingistä pois ja kaduimme sitä noin puolen vuoden kuluttua. Siitä vielä puolitoista vuotta yritettiin sopeutua, mutta sitten muutimme takaisin. Suurin ero Helsingissä muihin Suomen kaupunkeihin verrattuna on siinä, miten paljon helpompi Helsingissä on hengittää, vaikka ilma ei ehkä niin raikasta olekaan. Varmasti samanlainen ilmapiirin muutos on myös muissa maissa pääkaupunkien ja muiden maan kaupunkien välillä. 

Mulla sellanen kombo näin pätkätöitten aikakautena, että välillä stadissa työpätkää ja tuttujen kans (niitä jäi 12sta stadin vuoden aikana) diili majapaikasta, muuten pohjoisen kaupungissa, jossa itsellä halpa vuokra-asunto. Välillä joutunut olemaan työttömänä ja se ei pikkukaupungissa ole mikään ongelma. Mukavasti on vihtelua ihan tilanteen mukaan. Junakin kulkee nykyään muutamalla kympillä suunta.

Tähän elämäntilanteeseen mitä mainioin sydeemi.

Kesäpäivä kirjoitti:

 Meillä on n. 300000 euron arvoinen 150m2 mukavassa kunnossa oleva vanha omakotitalo täällä. Kalliimpaa asuntoa ei uskalla ostaa. Minkälaisen kämpän saisimme meren ääreltä Hesasta? En tarkoita mitään omakotitaloa merinäköalalla, vaan että olisi se max. 10 min. kävelymatka Itämeren rantaan.

Tässä on helsinkiläinen lapsiperheen asunto merellisellä alueella Aurinkolahdessa:

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/13826098

Aurinkolahden ranta on todella kaunis ja vieressä on ihana Uutelan ulkoilualue. Helsingin keskustaan on tuolta tosin pitkä matka, yli 20min metrolla. 

Mutta te olette tehneet valinnan, että haluatte monta lasta. Helsingissä pitää olla todella kovatuloinen, että on varaa kolmeen lapseen. Tämä asunto olisi teille auttamatta liian pieni, kahden lapsen kanssa tuo vielä menee.

Vierailija kirjoitti:

Oho, sehän on vuodessa jo 12 000 - 18 000. Hienoa tietysti, jos saatte rahallenne vastinetta, en halua sitä väheksyä. Tuo on kuitenkin jo sellainen summa, että pienituloisten lisäksi keskituloisillakin on harkinnan paikka: asuako Helsingin huvitusten äärellä, vai muuttaako tunnin ajomatkan päähän noista huvituksista, ja käyttää tuon summan esim. konsertti- ja balettilippuihin, hotelliöihin, kaukomatkoihin, Euroopan viikonloppupyrähdyksiin, harrastuksiin ym. Tietysti, jos elää yltäkylläisyydessä näiltä ja muiltakin osin, on ymmärrettävää, että 12 000 - 18 000 ylimääräistä asumiseen ei tunnu missään.

Näissä vertailuissa kannattaa ottaa huomioon myös se, että suuripalkkaiset kokevat myös ajan kalliimmaksi. Kaikilla on aikaa 24h vuorokaudessa ja vaikka vapaa-ajalta ei palkkaa makseta, suuripalkkainen voi kokea sen menetetyn vapaa-ajan arvokkaampana kuin pienipalkkainen. Jos saa töistä esim. 50€/h niin ei näin kallista aikaa halua tuhrata kahta tuntia työmatkoihin päivittäin. Silloin voi olla halua maksaa asumisesta niin, että se työmatka on 5-10min suuntaansa. Ja se arjen luksus tulee siitä lyhyestä työmatkasta ja sen myötä kiireettömämmästä vapaa-ajasta, ei siitä valtavasta omakotitalosta joka on pitkän matkan päässä.

Mä jouduin muuttamaan vuosi sitten takaisin paratiisistani maalla takaisin Helsinkiin työn takia :( Ahdistaa!

Olin aina asunut kaupungeissa, syntynyt Turussa, mutta opiskeluista alkaen asunut Helsingissä. Kaipasin kovin luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen. 32-vuotiaana löysin työpaikan Turusta (alallani niitä ei ole paljon muualla kuin pk-seudulla) ja toteutin haaveeni: ostin kaavoitusalueen ulkopuolelta ja peltomaisemista, mutta silti vain 17 km Turun keskustasta, itselleni vanhan puutalon isolla tontilla. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin siellä. Opin rakastamaan pieniä remppatöitä joita avuttomana kaupunkilaisena opettelin; ja erityisesti puutarhan laittamista. Koirat rakastivat olla vapaana suuressa aidatussa pihassa, jossa oli myös lampi. Minä löysin ihan uudenlaisen mielenrauhan kuljeskellessani metsissä koirien kanssa kadunvartta reunustavien tungoksisten kävelyteiden sijaan. 

Mutta niin kävi, että työnantajani järjesti yt:t kun tulos ei ollut ihan niin hyvä kuin odotettiin, ja koko Turun yksikkö lopetettiin. Useimmat Turun työntekijöistä joutuivat yt:issä ulos, mutta minulle tarjottiin Helsingistä työtä. Koska Turussa alan vaativat asiantuntijatyöt on harvassa, tartuin mahdollisuuteen jatkaa saman työnantajan palveluksessa, mutta Helsingissä. Ankeaahan tämä on, sopeutua asumaan kerrostalossa taas, niin koirille kuin minulle. Ja kulkea lenkit koirat hihnoissa ohikulkijoita väistellen. Jatkuva liikenteen taustamelukin häiritsee. Sekä se, ettei ole mitään ns. luonnollista tekemistä, ei talohommia, ei pihahommia, klapin tekoa. Ei se tietokonepelaaminen tai ohjatut harrastukset vaan minulle ole yhtä hyvä.

Kaupungin palveluista en perusta, enkä itse asiassa ole muuttoni jälkeen käynyt kertaakaan keskustassa, vaikka asun vain 8 km päässä siitä. Haaveilen taas työstä jossain pienemmällä paikkakunnalla. (Tiedän, ympäristökunnat on mahdollisuus, mutta niissäkin omakotitalot on sinkulle liian kalliita. Tuo Turun seudun asunto maksoi vain 80 000 euroa esimerkiksi, sillä ei täältä mitään saa)

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa oli tehdas. Puolet työntekijöistä oli kyläläisiä ja kunnan suurin työnantaja .,

Itsekin olin monta kesää töissä, opiskeluaikoinakin. Pääsin opiskelupaikkakunnalle töihin, Helsinkiin ja jäin asumaan tänne.

Tehdas meni nurin ehkä 5 v sen jälkeen.

Monella oli rakennettu omakotitalo, valmis paketti. Osa ihmisistä otti mitä työtä tahansa, isä on toisella paikkakunnalla arjet ja tulee vkonlopuksi kotiin. Talot ovat myynnissä alle materiaalikustannusten eikä mene kaupaksi. Erojakin on tullut.

Pienemmällä paikkakunnalla on aina vaihtoehtona et saa enää töitä. Se vaihtoehto on myös Helsingissäkin, mutta pienempi.

Asun vähän samanlaisella pikkupaikkakunnalla, mutta Etelä-Suomessa, jossa työpaikka kyllä löytyy seudulta vaikka ei samalta kylältä löytyisikään.

Asuinpaikka vaan kannattaa valita isomman kunnan seudulta, niin että lähistöllä on useampi pieni tai isompi kunta mistä töitä löytyy.

Minä muutin Tampereelta pikkupaikkakunnalle, eikä valittamista. Töitä on riittänyt seudulla molemmille, asutaan väljästi ja helposti, ja edullisesti, lapsilla harrastukset ja koulut lähellä. Jos haluaa sinne teatteriin tai konserttiin, niin isompi kaupunki on puolen tunnin matkan päässä. Aika harvoin sitä lapsiperhearjessa harrastaa, niin että niiden äärellä asuminen olisi aika hukkaan heitetty sijoitus.

Meillä on kämppä Tampereella järven rannalla, taloyhtiöllä on oma uimaranta, matkaa keskustaan noin 10km. Asunto maksoi vähemmän kuin ketjussa mainittu Joensuun keskustan kerkkariasunto. Ketjussa on puhuttu jotakin siitä miten Hgin ulkopuolella ei ole sairaalapalveluita, ravintoloita eikä tilaa hengittää..

Mä ainakin vielä kesällä käytin kuopukseni keskellä yötä TAYS:n päivystyksessä, ja kyllä se oli auki. Hymiö. Ravintoloita on niin paljon, ettei lapsiperhearjessa ehdi edes käymään niin monessa. Täällä saa olla ihan niin incognito kuin haluaa, kukaan ei tunge nenäänsä meidän asioihin. Saa sujuvasti päättää millä tasolla naapureiden kanssa ollaan tekemisissä. Jos asuu esim. Itä-Tampereella, ei helposti törmää Hervannassa asuvaan ystävään sattumalta missään. Kuitenkin ventovieraankin kanssa voi halutessaan vaihtaa muutaman sanan ilman että sua pidetään tärähtäneenä. :)

Kulttuurista pitäville löytyy museoita laidasta laitaan (Muumimuseosta Vakoilumuseoon ja Tampereen taidemuseoon), teattereita sekä Tampere-talo, jossa on jatkuvasti kaikenlaisia upeita konsertteja. Urheilusta pitäville löytyy uusittu Kalevan uintikeskus + muutama muu uimahalli. Maauimala tulee vihdoin ensi vuonna. Täällä pelataan ainakin korista, lentistä, jalkapalloa ja jääkiekkoa sekä pesäpalloa (naiset) aivan Suomen huipputasolla. Lapsille löytyy tosi paljon tekemistä; on Funparkkia, Särkänniemeä, SuperParkkia, perus-Hoplopit, Leon Leikkimaa, kymmeniä lasten leikkipuistoja, Tallipiha, skeitti/BMX/Trailpuisto, pari pientä laskettelurinnettä, lasten kulttuurikeskus Rulla..

Helsingissä on varmaan hienoja paikkoja etenkin meren rannalla, mutta en millään usko, että meidän perhe saisi samanlaista elämisen laatua samalla rahalla sieltä. Ylipäätään joka paikkakunnalla on omat hyvät ja huonot puolensa, paljon riippuu siitä mitä arvostaa. Ymmärrän hyvin niitä, jotka asuvat vaikka Kittilässä; se on talvella tosi kansainvälinen paikka, rinteet ovat upeita ja siellä voi viettää sellaista talvista ulkoilmaelämää, mistä esim. minun Kalliossa asuva opiskeluaikojen ystäväni ei tiedä eikä ymmärrä mitään. Kesällä sitten vähän toinen juttu eli itikoita riittää ja kesä on Lapissa tosi lyhyt.

Me tykätään asua täällä, ja ihan samalla lailla varmaan moni jyväskyläläinen tykkää Jyväskylästä ja porilainen Porista, vaikka se voikin Pasilasta katsottuna olla tosi kummallista. :)

Minä olen yksinhuoltaja pikkupaikkakunnalla, ja pystymme asumaan omakotitalossa. Muutin työn perässä, joten työmatka on n. 3 km jonka kuljen pyörällä tai kävellen emmekä tarvitse autoa. Lapset kulkevat kouluun ja harrastamaan pyörällä, käyn kaupassa työstä tullessa pyörällä. Lähellä on maaseutua, joten käytämme paljon lähiruokaa. Lähistöltä saamme myös polttopuuta, joten lämmitämme paljon puilla.

Jos työt loppuisi, läheltä kulkee bussi jolla pääsen lähikaupunkeihin töihin, max tunnin työmatka.

Paikkakunnalla on vireä teatteri ja elokuvateatteri, ja siellä tunnin bussimatkan päässä on vielä lisää.

Kahviloissa istuskelu kuului kaupunkilaiselämääni, mutta se johtui lähinnä siitä että jouduin jossain odottelemaan menoa milloin minnekin. Nyt koti ja kaikki muukin on niin lähellä, että sellaista ei tarvita. Ystäviä tavataan kotona.

Ei pääkaupunkiseudulla asuminen enää ole edes kovin kallista nykypäivänä. Täällä on paremmat palkat ja esim. Vantaalta saa halvempia kämppiä kun vaikkapa oulusta tai tampereelta.

Pk-seudulla on ylivertaiset palvelut. lyhyet välimatkat, hyvä julkinen liikenne ja oikeastaan kaikki paremmin kuin muualla. En kaipaa takas maalle.