Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.

Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.

Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!

Missä sanoin ettei minulla olisi nälkä? Sulla on selkeästi jotain isojakin traumoja ja takaamia jotka ei kaikki edes liity ruokaan kun noin vahvoja tunteita herättää. Syön annoksen nälän mukaan ja en käy vaikka hesellä ennen juhlia ihan vaan jos tiedän että taholla on ruokaa mistä en pidä vaan syön sielä juhlissa sitä mitä tarjolla on vaikka ei ruoka olisi minun makuun.

Meillä ei ole pakko syödä jos nälkä ei ole kotona mutta sitten ei syödä sitä leipää jne myöskään. Jos nälkä on niin sitten syödään ruokaa siihen nälkään kunnes ollaan kylläisiä ja jos ruoka ei maun puolesta ole hyvää sitä maistetaan muutama pala ja sitten saa vaikka leipää.

On todellakin traumoja pakottamisesta, meillä syötiin ruoka vaikka se oli kerran oksennettu takaisin lautaselle, yritän pelastaa muita lapsia näiltä syömishäiriöiltä, älä pakota lasta syömään!

Ja oksennuksen syöttäminen on sinusta sama asia kuin se, ettei saa leipää jos ei ole edes maistanut ruokaa?

Edelleen, ei tuo ole pakottamista, siinähän annetaan lapselle valinnan mahdollisuus: Syö tai älä syö. Kukaan ei edelleenkään pakota syömään saati että pakottaisi syömään oksennusta, valot päälle nyt niiden traumojesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.

Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.

Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.

Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein  - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.

Koska aikuinen on jo maistanut kaikkea usean kerran ja aikuisen makuaisti on kehittynyt loppuun asti missä lapsen on hyvä oppia maistamaan useita eri asioita.

Tuohon maistamisihmettelyyn: makuaisti kehittyy iän myötä. Se, mikä lapsesta pari vuotta sitten on ollut pahaa, voi ollakin nyt ihan hyvää.

Lisäksi kaikki eivät ole hyviä ruoanlaittajia, eli esimerkiksi huonosti tehdystä ruoasta voi jäädö mielikuva, että tämä on normaalistikin näin pahaa. Jonkun toisen tekemää mainostamalla voikin todeta, että ruoka onkin ihan hyvää.

Ja lapselta oikeasti kannattaa vaatia sitä maistamista. Onhan näitä, ettei lapsi ole suostunut syömään kuin esim nakkeja ja ranskiksia, ja vanhemmat ovat tähän suostuneet.

Lapsen aikuistuttua onkin edessä mittavat terveysongelmat, kun edelleen ei suostu syömään kuin niitä nakkeja ja ranskiksia.

Lievemmässä mittakaavassa taas, mieheni oli lapsena todella nirso ja tähän nirsoiluyn mukauduttiin. Ei vaadittu pahemmin maisteluja.

No, nyt hän on nirso aikuinen. Ei pahemmin halua kokeilla uusia makuja kun "on kuitenkn pahaa".

Merenelävät on ei, kala ei, kasvisruoka ei, oikeastaan ehdoton ei on kaikki, mikä ei ole vyöhykettä lihapullat ja muusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.

Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.

Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.

Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein  - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.

Koska aikuinen on jo maistanut kaikkea usean kerran ja aikuisen makuaisti on kehittynyt loppuun asti missä lapsen on hyvä oppia maistamaan useita eri asioita.

Tuohon maistamisihmettelyyn: makuaisti kehittyy iän myötä. Se, mikä lapsesta pari vuotta sitten on ollut pahaa, voi ollakin nyt ihan hyvää.

Lisäksi kaikki eivät ole hyviä ruoanlaittajia, eli esimerkiksi huonosti tehdystä ruoasta voi jäädö mielikuva, että tämä on normaalistikin näin pahaa. Jonkun toisen tekemää mainostamalla * voikin todeta, että ruoka onkin ihan hyvää.

Ja lapselta oikeasti kannattaa vaatia sitä maistamista. Onhan näitä, ettei lapsi ole suostunut syömään kuin esim nakkeja ja ranskiksia, ja vanhemmat ovat tähän suostuneet.

Lapsen aikuistuttua onkin edessä mittavat terveysongelmat, kun edelleen ei suostu syömään kuin niitä nakkeja ja ranskiksia.

Lievemmässä mittakaavassa taas, mieheni oli lapsena todella nirso ja tähän nirsoiluyn mukauduttiin. Ei vaadittu pahemmin maisteluja.

No, nyt hän on nirso aikuinen. Ei pahemmin halua kokeilla uusia makuja kun "on kuitenkn pahaa".

Merenelävät on ei, kala ei, kasvisruoka ei, oikeastaan ehdoton ei on kaikki, mikä ei ole vyöhykettä lihapullat ja muusi.

* MAISTAMALLA, ei mainostamalla 😂

Autocorrect kiittää ja kuittaa 👍

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän mielestä silloin olisi oikein toimia, jos lapsi joka päivä kieltäytyy syömästä ruokaa ja syö vain leipää?

Mitä vanhempana toivoisit avuksi?

Meidän lapsella oli yhteen väliin joku nirsoilukausi niin kotona kuin päiväkodissakin ja silloin sovittiin yhdessä (meidän vanhempien aloitteesta), että leipää (ja lisää maitoa) saa sitten, kun on maistanut ruokaa. Muuten olisi elänyt pelkällä leivällä ja maidolla. Liittyi ehkä jotenkin uhmaikään ja omien rajojen testaamiseen, nyt syö taas kaikkea hyvällä ruokahalulla.

tavallaan ymmärrän koska leipä nyt ei ole mitenkään ravitsevaa pelkästään ja olis hyvä jos ne ruuat tulis syötyä ainakin osa ruuasta, mutta kyllä nyt pitää antaa sitä leipää ettei sitten lapsi tyhjällä vatsalla ole :(

olen itse päiväkodissa töissä ja aina kaikille maistunut ruoka, miksköhän tuolla ruuat sitten ei maistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.

Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.

Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!

Missä sanoin ettei minulla olisi nälkä? Sulla on selkeästi jotain isojakin traumoja ja takaamia jotka ei kaikki edes liity ruokaan kun noin vahvoja tunteita herättää. Syön annoksen nälän mukaan ja en käy vaikka hesellä ennen juhlia ihan vaan jos tiedän että taholla on ruokaa mistä en pidä vaan syön sielä juhlissa sitä mitä tarjolla on vaikka ei ruoka olisi minun makuun.

Meillä ei ole pakko syödä jos nälkä ei ole kotona mutta sitten ei syödä sitä leipää jne myöskään. Jos nälkä on niin sitten syödään ruokaa siihen nälkään kunnes ollaan kylläisiä ja jos ruoka ei maun puolesta ole hyvää sitä maistetaan muutama pala ja sitten saa vaikka leipää.

On todellakin traumoja pakottamisesta, meillä syötiin ruoka vaikka se oli kerran oksennettu takaisin lautaselle, yritän pelastaa muita lapsia näiltä syömishäiriöiltä, älä pakota lasta syömään!

Ja oksennuksen syöttäminen on sinusta sama asia kuin se, ettei saa leipää jos ei ole edes maistanut ruokaa?

Edelleen, ei tuo ole pakottamista, siinähän annetaan lapselle valinnan mahdollisuus: Syö tai älä syö. Kukaan ei edelleenkään pakota syömään saati että pakottaisi syömään oksennusta, valot päälle nyt niiden traumojesi kanssa.

On se pakottamista jos ei anneta muuta ateriaan kuuluvaa syömistä, jos ei yhdestä asiasta tykkää eikä sitä syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.

Metsäretkellä yhdeltä lapselta oli unohtunut eväät jotka vanhempien piti muistaa laittaa mukaan. Yleensä vanhemmat tottakai muistivat laittaa eväät lapsilleen, mutta aina joskus joku unohti ja lapsi oli ilman eväitä repussa.

Tapana oli antaa hiukan näkkäriä tai joku hedelmä/keksi päiväkodin keittiöltä ,ymv jos oli sattunut ettei äiti/isä ollut muistanut lapselle metsäevästä reppuun laittaa, ettei tule suotta paha mieli katsoa muiden eväshetkeä.

Pikkujuttu monen mielestä moinen huomaavaisuus lasta kohtaan. 

Yllättäen lton hoitajapari ilmoitti jämäkästi ettei enää ikinä näkkärin näkkäriä anneta kertaakaan yhdellekkään penskalle, ellei eväitä ole olkoon ilman että oppii.

En tiedä mitä oli siinä lapsen tarkoitus oppia mutta jäi vaivaamaan jotenkin oudosti mielen pohjalle oliko kyseessä selkeä vettumainen luonne ko hoitsulla.

What? Mun lasten pk:ssa retkieväät tulee talon puolesta, ei tarvitse eväitä väsätä aamulla mukaan. Hyvä niin, koska metsäretkeilevät usein.

Niinpä,tuohan on järkevin ratkaisu ja varmaan tuossakin yksikössä toteutettavissa kunhan olisivat ottaneet asiakseen mikä lapsille hyvin juttu,  mutta  jos on täysin innoton ja vetelä tiimi niin lopputulos on juuri tuo että pitää marista ja mäkättää ilkeillen jokaisesta mahdollisesta asiasta vanhempien selän takana, kun ei koko homma oikeasti hotsita mutta ei ole rahkeita nostaa kytkintäkään kun on johonkin onnistunut kaksinaamaisen takapuolensa lykkäämään ja saavuttanut vakiaseman. Onnea vaan tuleville kollegoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

en ollut keskustelun toinen osapuoli mutta itselle tulee ainakin mieleen että jonkin verran pitää syödä koska parempi että jotain vatsassa ja pahankin ruoka on usein ravitsevaa, koulussakin lapset jättää syömättä kun ruoka "pahaa" ja sitten lipitetään energiajuomaa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Entäs, jos ruoka on pahaa? Meille töihin tulee samaa ruokaa kuin viereiseen päiväkotiin ja mielestäni se on kyllästyttävää, huonodta raaka-aineista tehtyä ja pahaa minun mielestäni ja minä olen kaikki ruokainen.

Eli mikä on kasvatuksellinen ajatus? Lapsen on syötävä huono laatuista roskaa tai oltava nälässä?

No onko sillä lapsella muuta vaihtoehtoa, jos kerran se päiväkodissa tarjottava ruoka on "huonolaatuista roskaa"? Mielestäni on muuten todella epäkunnioittavaa puhua tuolla tavalla toisten valmistamasta, lähes ilmaisesta ruoasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sinänsä ihmettele tuota linjausta.

Jotkut lapset pitävät leivästä kuin karkista. Sitten kun tähän yhdistetään se, ettei kotona opetella maistamaan eri ruokia, vaan voi vapaasti sanoa "yök, en syö!".

Sitten lapsi lappaa kitusiinsa puolikkaan limpun ruoan sijaan.

Meilläkään ei syödä leipää ruoan ohessa (paitsi keiton kanssa), vaan leipä on ilta-/välipala tai retkieväs. Lapsi syö ravintopitoisen ateriansa, eikä pahemmin välipaloillekaan ole tarvetta.

Mutta se maistaminen on oltava muuta kuin valtataistelua ja nälkää.

Vaatiminen = valtataistelua. Ei saa kullannupulta julmasti vaatia mitään ja näin antautua valtataisteluun. Jos lapsi sanoo ei, niin aikuinen ei saa sanoa kylläpäs, koska se on valtaistalua.

Olisi hienoa jos avattaisiin näitä lausahduksia hieman, joita heitellään jokatoiseen vastaukseen. Mikä siis on valtastailua, kerro joku tyyppiesimerkki aikuisen ja lapsen välisestä valtataistelusta. Kiitos.

Minäkin vähän ihmettelen tuota valtataistelun hokemista, koska tietyssä vaiheessahan se lapsen kasvatus ei muuta olekaan, kuin valtataistelua, kun lapsi opettelee rajojaan ja omaa tahtoa. Siinä vaiheessa mielestäni aikuisen nimenomaan kuuluu ottaa valta tilanteessa ja opettaa lapselle, että tietyistä asioista päättää lapsi, tietyistä aikuinen. Mielestäni esim. vanhempi päättää, mitä syödään ja lapsi sitten sen, minkä verran syö, vai jättääkö syömättä. Ja kyllä, vanhempi voi myös tehdä sen päätöksen, ettei tällä kertaa ole tarjolla leipää ollenkaan, vaikka lapsi ei mitään muuta söisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.

Ohis, mutta eikö jokainen aikuinen voi maistaa ruokaa, jota ei voi sietää?

Vierailija kirjoitti:

miksi leipää pidetään niin kamalana? on niitä muitakin kuin ranskanleipää. voi lapselle antaa vaikka täysjyväruisleipää tai niitä kasvisleipiä. ja päälle voi laittaa vaikka juustoa ja vihanneksia.

Päiväkodissa ei ihan voi laittaa vaikka juustoa ja vihanneksia, jos niitä ei ole tarjolla ja leipävaihtoehtoja on usein tasan näkkäri, tai sekaviipaleleipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.

Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.

Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.

Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein  - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.

Eipä sitä diplomaattipäivällisilläkään katsota hyvällä, jos et edes maista sinulle tarjottua ateriaa.

Tiedän sellaisenkin päiväkodin jossa itkevä lapsi raahataan huoneeseen ja ovi laitetaan kiinni. Jätetään yksinään itkemään. Johtaja riepottelee lapsia ja on kovakourainen ja puhuu heille ala-arvoisesti. Olen ollut töissä kyseisessä päiväkodissa. En laittaisi sinne omia lapsiani.

Voi nyyhky sentään sun pientä mussukkaa, kauhea kärsimys <3 V--ttu nämä nykyajan penskat ja niiden vanhemmat, ootte niin p......erseestä..!!

Ei meilläkään kotona äiti antanu leipää mussuttaa jos ei oikeaa lämmintä ruokaa suostuttu syömään lainkaan. Siinähän lapsi vaan oppii että saa periksi ja aina saa mieleisempää ruokaa kun vähän ulisee ja märisee.

Elossahan tuota vielä 26vuotiaana oon ja tasapainoinen, normaali aikuinen musta tuli siitä huolimatta, etten sitä leipää saanukaan aina.

Lapsi ei siihen kuole, eikä terve lapsi itseään nälkään tapa. Kyllä se ruoka alkaa maistumaan kun tarpeeksi nälkä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Miten niin aikuisen makuaisti on jo täysin kehittynyt? Minäkin vasta nyt  35-vuoden aikuisen iässä opin pitämään punaviinistä. Vuosia olen maistellut vain vähän kerrallaan, kun on ollut niin pahaa. Tuskin mikään luonnonoikku olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.

Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.

Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!

Missä sanoin ettei minulla olisi nälkä? Sulla on selkeästi jotain isojakin traumoja ja takaamia jotka ei kaikki edes liity ruokaan kun noin vahvoja tunteita herättää. Syön annoksen nälän mukaan ja en käy vaikka hesellä ennen juhlia ihan vaan jos tiedän että taholla on ruokaa mistä en pidä vaan syön sielä juhlissa sitä mitä tarjolla on vaikka ei ruoka olisi minun makuun.

Meillä ei ole pakko syödä jos nälkä ei ole kotona mutta sitten ei syödä sitä leipää jne myöskään. Jos nälkä on niin sitten syödään ruokaa siihen nälkään kunnes ollaan kylläisiä ja jos ruoka ei maun puolesta ole hyvää sitä maistetaan muutama pala ja sitten saa vaikka leipää.

On todellakin traumoja pakottamisesta, meillä syötiin ruoka vaikka se oli kerran oksennettu takaisin lautaselle, yritän pelastaa muita lapsia näiltä syömishäiriöiltä, älä pakota lasta syömään!

Ja oksennuksen syöttäminen on sinusta sama asia kuin se, ettei saa leipää jos ei ole edes maistanut ruokaa?

Edelleen, ei tuo ole pakottamista, siinähän annetaan lapselle valinnan mahdollisuus: Syö tai älä syö. Kukaan ei edelleenkään pakota syömään saati että pakottaisi syömään oksennusta, valot päälle nyt niiden traumojesi kanssa.

On se pakottamista jos ei anneta muuta ateriaan kuuluvaa syömistä, jos ei yhdestä asiasta tykkää eikä sitä syö.

Eli lapselle aina lempipöperöt naaman eteen, ettei vahingossakaan tarvitse oppia maistamaan uusia makuja?

Lapsena meillä laitettiin usein maksapihvejä. Se on ainoa ruoka, jota voin sanoa inhoavani. Mutta silti söin valittamatta, ei oltu meilläpäin totuttu siihen, että lapsi tilaa tarjoilijalta (=vanhemmalta) uuden aterian jos edellinen miellytä :)

Vastapainoksi olen sitten myös niitä lempiruokiani tarpeeksi usein.