Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?
On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.
Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.
Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.
Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.
Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.
Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.
Eipä sitä diplomaattipäivällisilläkään katsota hyvällä, jos et edes maista sinulle tarjottua ateriaa.
Diplomaattipäivällisillä on aina olemassa vaihtoehdot päivällisvieraille, sillä useilla on ruoka-allergioita eikä todellakaan oteta sitä riskiä että joku päivällisvieraista esimerkiksi kuukahtaa pöytään kurkku turvonneena pahan pähkinä- tai kala-allergian vuoksi kun "pitää maistaa kaikkea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyhky sentään sun pientä mussukkaa, kauhea kärsimys <3 V--ttu nämä nykyajan penskat ja niiden vanhemmat, ootte niin p......erseestä..!!
moi, sä kuulostat ihan yhdeltä totaali leipääntyneeltä sosionomilta yhestä pk:sta. joka puhui vanhempien selän takana just noin....
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä pakotus jankkaaja. Mitä jos menisit terapiaan käsittelemään nuo traumasi niin ehkä sunkin suhde ruokaan normalisoituu ja osaat olla aikuisten tavoin avoin uuden maistamiselle ja pääset yli takaumista
Minä syön kyllä lähes mitä vaan ja uusia ruokia maistan aina, maistoin lapsenkin ihan vapaaehtoisesti, mutta ketään ei ikinä pitäisi pakottaa syömään mitään, ihan verrattavissa pahoinpitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?
Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta kyllä, jos syö ruokaa, saa myös halutessaan lisää leipää. Oliko tässä jotain ongelmallista mielestäsi?
Se että lapsi on syönyt ruokaa, ei aina tarkoita sitä, että nälkä olisi lähtenyt. Jos tarjolla oleva ruoka ei ole lapsen mielestä hyvää, hän ei välttämättä syö kuin hyvin pienen annoksen. Silloin voi vielä nälkä jäädä, jolloin toinen leipäpala lienee ihan paikallaan.
no toinen syö ruokaa ja saa vielä lisää leipää, vaikka se toinen on nälkäisempi
Niin? Myös se nälkäisempi on vapaa maistelemaan ruokaakin, jolloin hänkin saisi lisää leipää.
Meinaatko sinä siis, että leipää pitäisi saada syödä miten paljon sielu sietää, vaikkei ruokaan ole koskenutkaan? Minusta tuo ei olisi sen enempää kasvatuksellisesti kuin ravitsemuksellisestikaan kauhean hyvä vaihtoehto päiväkotioloissa, jossa se leipä on usein näkkäri ja margariinia päälle. Aterian proteiinit ja kasvikset ovat osa pääruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta kyllä, jos syö ruokaa, saa myös halutessaan lisää leipää. Oliko tässä jotain ongelmallista mielestäsi?
Se että lapsi on syönyt ruokaa, ei aina tarkoita sitä, että nälkä olisi lähtenyt. Jos tarjolla oleva ruoka ei ole lapsen mielestä hyvää, hän ei välttämättä syö kuin hyvin pienen annoksen. Silloin voi vielä nälkä jäädä, jolloin toinen leipäpala lienee ihan paikallaan.
no toinen syö ruokaa ja saa vielä lisää leipää, vaikka se toinen on nälkäisempi
Niin? Myös se nälkäisempi on vapaa maistelemaan ruokaakin, jolloin hänkin saisi lisää leipää.
Meinaatko sinä siis, että leipää pitäisi saada syödä miten paljon sielu sietää, vaikkei ruokaan ole koskenutkaan? Minusta tuo ei olisi sen enempää kasvatuksellisesti kuin ravitsemuksellisestikaan kauhean hyvä vaihtoehto päiväkotioloissa, jossa se leipä on usein näkkäri ja margariinia päälle. Aterian proteiinit ja kasvikset ovat osa pääruokaa.
Leipäkori pois lounaalta .
Leipää turhan usein välipaloilla muutenkin .
Tapaus ratkaistu.
Ruoka on numero 1 ja sitten tulee näkkäri. Ellei syö niin yleensä saa näkkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.
Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.
Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.
Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?Syöminen ei ole hyvä käytöstapa, syöminen on keino saada elimistön tarvitsemaa energiaa jne. Jos juhlissa tarjotaan syömäkelvotonta ruokaa, niin hyvä käytös puuttuu kutsujalta, ei vierailta.
Totta. Mutta, se, että sinä et tykkää jostain ruoasta, ei tee siitä syömäkelvotonta
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta kyllä, jos syö ruokaa, saa myös halutessaan lisää leipää. Oliko tässä jotain ongelmallista mielestäsi?
Se että lapsi on syönyt ruokaa, ei aina tarkoita sitä, että nälkä olisi lähtenyt. Jos tarjolla oleva ruoka ei ole lapsen mielestä hyvää, hän ei välttämättä syö kuin hyvin pienen annoksen. Silloin voi vielä nälkä jäädä, jolloin toinen leipäpala lienee ihan paikallaan.
no toinen syö ruokaa ja saa vielä lisää leipää, vaikka se toinen on nälkäisempi
Niin? Myös se nälkäisempi on vapaa maistelemaan ruokaakin, jolloin hänkin saisi lisää leipää.
Meinaatko sinä siis, että leipää pitäisi saada syödä miten paljon sielu sietää, vaikkei ruokaan ole koskenutkaan? Minusta tuo ei olisi sen enempää kasvatuksellisesti kuin ravitsemuksellisestikaan kauhean hyvä vaihtoehto päiväkotioloissa, jossa se leipä on usein näkkäri ja margariinia päälle. Aterian proteiinit ja kasvikset ovat osa pääruokaa.
Leipäkori pois lounaalta .
Leipää turhan usein välipaloilla muutenkin .
Tapaus ratkaistu.
No leivän kokonaan pois jättämisestä minulla ei ole valtaa alkaa päätöksiä tekemään. Enkä usko, että se kokonaan leivättä jättäminenkään ainakaan kylläisemmiksi niitä lapsia tekisi, joille itse ruoka ei tahdo maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.
Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.
Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??
Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.
Olen 24-vuotias ja muistan edelleen erään päivän kun istuin varmaan tunnin muiden jälkeen ruokasalissa. Ei ollut minun tapaista jättää jotain ruokaa syömättä, mutta se vain yksinkertaisesti sai minut melkein yrjöämään. Taputtelin ruuasta tasaista pintaa ja olo oli ihan hirveä. Mitä tässä pyrittiin kehittämään ja mitä opin? Kuulisin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi elää muita mielistellen? Saatko jotain tyydytystä siitä, että joku muu iloitsee siitä että syöt jotain vaikka todellisuudessa meinaat oksentaa? Täysijärkinen ihminen kyllä ymmärtää, että kaikki ei pidä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 24-vuotias ja muistan edelleen erään päivän kun istuin varmaan tunnin muiden jälkeen ruokasalissa. Ei ollut minun tapaista jättää jotain ruokaa syömättä, mutta se vain yksinkertaisesti sai minut melkein yrjöämään. Taputtelin ruuasta tasaista pintaa ja olo oli ihan hirveä. Mitä tässä pyrittiin kehittämään ja mitä opin? Kuulisin mielelläni.
Älä sekoita sitä että pakotetaan syömään koko lautanen tyhjäksi ja sitä että maistaa sitä haarukallisen tai kaksi.
Meillä päiväkodissa ei ole pakko syödä, ei edes maistaa vaikka siihen kehoitetaan. Kaiken lautasella olevan saa syödä siinä järjestyksessä kuin itse haluaa, edellisessä työpaikassani tuli lapsille moitteita jos söivät väärässä järjestyksessä, ei itsekään ikinä oppinut mikä oli se oikea järjestys. Leipää ja maitoa tai vettä saa ruuan kanssa mutta pakko ei ole ottaa.
Kummasti tämä systeemi kannustaa lapsia maistamaan kun tietävät ettei ole pakko syödä jos ei satu tykkäämään.
Ruuan kanssa on turha tapella ja stressata.
t. päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Olen 24-vuotias ja muistan edelleen erään päivän kun istuin varmaan tunnin muiden jälkeen ruokasalissa. Ei ollut minun tapaista jättää jotain ruokaa syömättä, mutta se vain yksinkertaisesti sai minut melkein yrjöämään. Taputtelin ruuasta tasaista pintaa ja olo oli ihan hirveä. Mitä tässä pyrittiin kehittämään ja mitä opin? Kuulisin mielelläni.
Olen joutunut koulussa syömään silakkalaatikkoa, jota olin pyytänyt pienen annoksen, mutta sitä mätkäistiin paljon. Pakko syödä kaikki pois. Muut olivat välkällä ja minä käänsin niitä etovia silakoita ja kauhean hajuista perunaliusketta naamaani. Seuraavalla tunnilla oksensin kaiken pois, enkä ole sen jälkeen kyennyt kalaa syömään.
Tästä siis opimme, että jos on pakko maistaa tai pakko syödä pahaa ruokaa, saa loppuelämäkseen rajoitteen kyseiseen ruokaan. Näin jää toisille enemmän. Se siinä vain on tarkoituksena. Syö pahaa, opi olemaan nälissäsi mieluummin ja muut saavat kiskoa sinunkin muonasi.
Kyllä minä annan lapsen valita, mitä syö. Annoin omien lapsieni, ja annan toistenkin lasten valita. Eivät aikuisetkaan kaikkea syö, mitä eteen tuupataan. Päinvastoin; aikuiset saavat valita, ja pystyvät valitsemaan, mitä ja minkä verran lautaselleen ottavat. Oijoi, tuo ei sovi vatsalleni, otankin tänään vain salaattia ja leipää...
Meillä lapsen päiväkodissa oli tämä leipä+ruoaka-asia viime keväänä kääntynyt niin, että lapselleni annettiin ensin leipä, joka piti syödä, että sai ruokaa. Tämän oli keksinyt hoitaja, koska lapseni ei syönyt leipäänsä mikä ateriaan kuului. Tästä tosin kun kuulin, sanoin toki, että jatkossa ei voi toimia näin, että jos lapseni ei leipää halua aterialla syödä, niin sitten ei syö. Meni kyllä kerrasta jakeluun. En usko, että tässä taustalla oli mitään ihmeellistä, hoitaja vaan ajatellut, että näin saisi lapsen syömään sekä leivän, että ruoan.
Minulla on myös ikäviäkin kokemuksia kouluruokailuista. Päiväkodissakin muistan, että olin huono syömään, mutta olin siellä niin vähän aikaa. Kotona aina piti syödä isäni paikalla ollessa kaikki tai hän suuttui. Koulussa alemmilla luokilla oli tyyli, että kaikki syövät lautasen tyhjäksi. Ruoka syötiin omassa luokassa ja sitä sai itse ottaa. Yleensä tuli kyllä otettua vähän liikaa ja minä olinkin sitten se joka istui välkän sisällä syömässä. Jotenkin olen myös aina jännittänyt seurassa syömistä ja jos on ollut jotakin hälinää niin keskittyminen on mennyt siihen. Ja sitten olen jännittänyt sitä, että muut saavat jo syötyä ja ne vähät kaverini pääsevät taas välkälle ja minä jään taas yksin syömään. Tällöin oli meillä vielä silti oma keittäjä, joka teki yleensä ihan hyvää ruokaa omilla resepteillään. Niinpä näitä tilanteita oli onneksi aika harvoin. Oli meilläkin silti muitakin huonosti syöviä, mutta itse olin niin "rehellinen", etten voinut salaa ruokaa viedä pois. Tilanne paheni sen jälkeen, kun luokanopettaja vaihtui. Myös ruokamme alettiin tuoda valmiina toiselta keittiöltä ja se oli huonompaa ja usein kylmääkin. Tämä opettaja oli oikein isälleni sanonut, että jätän ruokaa ja tilanne paheni. Tiedän silti, että muut eivät syöneet yhtään paremmin. Minua alettiin myös kiusata näihin aikoihin eli se ei ainakaan syömistä parantunut. Kyllä minä siitä sitten opikseni otin ja aloin ottamaan niin vähän ruokaa, että sain sen syötyä.
Yläkoulussa lopetinkin sitten koko ruokailussa käymisen, koska se oli niin ahdistava tilanne. Olin koko sen ajan kiusattu ja jo se vapaan paikan etsiminen ruokalassa oli niin nöyryyttävää. Se mihin sai luvan istua ja mistä ajettiin pois. Tai sitten kuunnella kuiskintaa, että miksi tuon täytyi tähän istua. Vähillä eväillä mentiin ja olinkin sitten ihan alipainoinen ja melkein pyörryin niillä viimeisillä tunneilla. Joskus kun sai rauhassa syödä ruokalassa, kun kaikki muut olivat jo menneet niin tuo syöminen onnistui paremmin. Sen lisäksi minun olisi pitänyt olla paremmin perillä tuosta koulun "kasvisruokavaihtoehdosta " olisi voinut olla parempi valinta. Nykyäänkin syöminen on vieraammassa seurassa vaikeaa.
Ja nyt se lapsi on aikuinen ja voisi ostaa sen viilin ja maistaa uusiksi niin että laittaa siihen päälle vaikka marjoja tai perinteisesti kanelia ja sokeria.