Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Oma periaatteeni lto:na on se, että ruokailutilanteesta pyritään luomaan kaikin keinoin mukava yhteinen hetki. Näin opiskeluaikoina harjoitteluissa ja sijaisena ihan liikaa ryhmiä, joissa ruokailutilanteissa oli kireä ja painostava ilmapiiri - tiettyjä "hankalia" lapsia vahdattiin kuin haukka, koko ajan ojennettiin, komennettiin, tiuskittiin ja hoputettiin. "Huonosti" syöviä painostettiin ja kiristettiin. Mieleeni on jäänyt 1-3-vuotiaiden ryhmästä kaksi lasta, joiden syömisen kanssa oli haastetta, eikä lto osannut yhtään miettiä asiaa lasten näkökulmasta.
Eli järjestetään aikataulut niin, että ruokailu on kiiretön hetki. Pöydissä saa keskustella, ja ei tarvitse istua tikkujäykkänä. Joskus voidaan laittaa taustalle vaikka rauhallista ruokailumusiikkia ravintolatyyliin.
Kannustetaan maistamaan, mutta ei kiinnitetä erityistä huomiota kenenkään syömiseen tai tehdä numeroa siitä, jos joku ei syö. Monesti nämä tilanteet menevät niin, että kun vaikka "Maija" ei syö, niin aikuinen istuu Maijan viereen, ja alkaa painostaminen ja kiristäminen, tehdään asiasta iso haloo, ja muut lapset liittyvät pian kommentoimaan asiaa tyyliin "Miks Maija ei syö?" "Maija sä et saa leipää jos et syö" yms. Näinkö ruoka siis menee hyvillä mielin ja paremmin Maijalle alas? Onko seuraava ruokailutilanne Maijalle jotenkin mieluisampi tuollaisen hätyyttämisen jälkeen? Ei, vaan siitä tulee oravanpyörä.
Eli kaikilla ruokalautaset ja juomamukit eteen, ja ruokailu alkaa. Lapset syövät sen verran kuin syövät, pala leipää kuuluu automaattisesti ateriaan.
Jos huomataan, ettei joku leipää pyytävä lapsi ole koskenutkaan ruokaansa, niin toki kannustetaan maistamaan ja voidaan sanoa, että maista ensin, saat sitten leivän. Tavallisesti se leipä kyllä sitten lopulta annetaan, kuuluuhan se ateriaan siinä missä juomakin.
Ideaalitilanne ei kuitenkaan ole se, että lapset joka aterialla täyttävät mahansa pelkällä leivällä ja maidolla. Eli jos lapsi ei ole koskenutkaan ruokaansa, leipä on jo annettu ja pyytää lisää leipää niin selitetään, ettei voi syödä pelkkää leipää, ja jos on vielä nälkä niin ruokaa voi ottaa. Muutoin syödään lisää seuraavalla aterialla.
Jotkut rajathan pitää asettaa. Lapsi ei kuole siihen, jos syö lounaalla pelkän leivän. Yleensä seuraavalla aterialla on jo nälkä. Toki näin ei aina ole, ja osa lapsista todella saattaa päivästä toiseen sinnitellä leivällä kotiin saakka. Näissä tapauksissa toki keskustellaan vanhempien kanssa.
Päiväkodin arjessa voidaan ruokailutilanteiden ulkopuolellakin harjoitella kannustavasti eri ruokien ja makujen maistamista - esim. aistiteemaan liittyen voidaan maistella eri makuja, tai vaikka sadonkorjuuteemaan liittyen maistellaan eri juureksia - aina maistettuaan saa leiman juurespassiin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?
On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.
Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.
Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.
Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.
Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?
Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.
No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.
Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.
Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Muistan kammolla omia aikojani koulussa, kun ruokaa oli pakko maistaa eikä saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kotona sama meininki. Eikä nuorempana tietenkään saanut ottaa ruokaa itse. En oppinut pitämään uusista ruoista. Sen sijaan keksin keinoja tyhjentää lautaseni mm taskuihin. Uudet ruoat alkoivat ahdistaa ja pelottaa. Rahkaakin uskalsin maistaa vasta 5. luokalla ja pizzaa vasta täysi-ikäisenä. Onneksi nykyään saa syödä mitä haluaa, tai niin voisi luulla. Syömishäiriöhän minulle sitten vaivihkaa puhkesi.
Älkää pakottako. Kannustakaa. Näyttäkää hyvää esimerkkiä. Kysykää, miksi ei maistu. Jokainen lapsi on yksilö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?
Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.
No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.
Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.
Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!
Missä sanoin ettei minulla olisi nälkä? Sulla on selkeästi jotain isojakin traumoja ja takaamia jotka ei kaikki edes liity ruokaan kun noin vahvoja tunteita herättää. Syön annoksen nälän mukaan ja en käy vaikka hesellä ennen juhlia ihan vaan jos tiedän että taholla on ruokaa mistä en pidä vaan syön sielä juhlissa sitä mitä tarjolla on vaikka ei ruoka olisi minun makuun.
Meillä ei ole pakko syödä jos nälkä ei ole kotona mutta sitten ei syödä sitä leipää jne myöskään. Jos nälkä on niin sitten syödään ruokaa siihen nälkään kunnes ollaan kylläisiä ja jos ruoka ei maun puolesta ole hyvää sitä maistetaan muutama pala ja sitten saa vaikka leipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?
Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.
No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.
Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.
Tuohan on ihan sairas suhtautuminen ruokaan! "syön ruokaa vaikkei ole nälkä enkä voi sitä sietää, koska kuuluu syödä." älä jatka tuota ajattelua lapsillesi!! Suomessa on ihan tarpeeksi lihavia! Ruokaa syödään polttoaineeksi silloin on nälkä ja siitä kuuluu nauttia, ei lappaa suuhun nenästä kiinni pitäen!
Missä sanoin ettei minulla olisi nälkä? Sulla on selkeästi jotain isojakin traumoja ja takaamia jotka ei kaikki edes liity ruokaan kun noin vahvoja tunteita herättää. Syön annoksen nälän mukaan ja en käy vaikka hesellä ennen juhlia ihan vaan jos tiedän että taholla on ruokaa mistä en pidä vaan syön sielä juhlissa sitä mitä tarjolla on vaikka ei ruoka olisi minun makuun.
Meillä ei ole pakko syödä jos nälkä ei ole kotona mutta sitten ei syödä sitä leipää jne myöskään. Jos nälkä on niin sitten syödään ruokaa siihen nälkään kunnes ollaan kylläisiä ja jos ruoka ei maun puolesta ole hyvää sitä maistetaan muutama pala ja sitten saa vaikka leipää.
On todellakin traumoja pakottamisesta, meillä syötiin ruoka vaikka se oli kerran oksennettu takaisin lautaselle, yritän pelastaa muita lapsia näiltä syömishäiriöiltä, älä pakota lasta syömään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei pakoteta syömään. Ruokailu on mukava hetki. Lapsi on yksilö. Hän syö, minkä verran syö ja sillä selvä. Maistaminen tarkoittaa pienen pientä määrää eli valtavia haarukallisia. Leipää saa aina lounaalla. Näillä mennään. T.Se yksi lto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?
On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.
Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.
Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.
Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.
Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.
Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Entäs lapset jotka eivät osaa syödä muuta kuin leipää, jyrsivät paljasta leipää kun ovat muokanneet siitä sellaisen kävyn muotoisen nyssäkän. Olen seurannut sivusta yhtä, joka siis koko ikänsä on ruokaillut noin. Ei kovin terveeltä vaikuta, nyt jo 15 v laiha ja harmaa teini. Jos lapsi ruuasta jatkuvasti kieltäytyy, voi perheen ruokatottumuksissa todella olla paljin parantamisen varaa ja ymmärrän, ettei tuota leipäilyä jaksa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Jep. Miksi ihmeessä aikuisena olisi pakko syödä kaikkea?? Ei todellakaan ole. Se on eriasia haukkua toisten ruokia, se on toki huonoa käytöstä, mutta ei sitä kukaan katso syötkö kaikkea vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?
On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.
Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.
Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.
Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.
Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.
Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.
Koska aikuinen on jo maistanut kaikkea usean kerran ja aikuisen makuaisti on kehittynyt loppuun asti missä lapsen on hyvä oppia maistamaan useita eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Mulle on ainakin ihan sama mitä joku hoitolapsi syö, jos lapsen vanhemman mielestä lapsi saa elää pelkällä leivällä niin olkoon niin, eipä tuo minulta ole pois, jos lapselle siitä joskus jotain ongelmia tulee.
Niinhän tämä uusi systeemi tuntuu menevän, että vanhemmat tietää ja vanhempien tahtoa noudatetaan, minä olen vain aivoton zombi joka tekee niinkuin käsketään. Turha vain sitten vanhempienkaan yhtäkkiä muuttaa mielipidettä jossakin asiassa ja alkaa syyttämään päiväkotia esim. yksipuolisesta ruuasta, kun itse on niin halunnut ja vienyt meiltä pois luvan kasvattaa lasta.
Syötetään vaikka pelkkää pullaa lapsille, jääpähän minulle enemmän sitä oikeaa ruokaa sitten. Tulee yhteiskunnalle halvemmaksikkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ainakin ihan sama mitä joku hoitolapsi syö, jos lapsen vanhemman mielestä lapsi saa elää pelkällä leivällä niin olkoon niin, eipä tuo minulta ole pois, jos lapselle siitä joskus jotain ongelmia tulee.
Niinhän tämä uusi systeemi tuntuu menevän, että vanhemmat tietää ja vanhempien tahtoa noudatetaan, minä olen vain aivoton zombi joka tekee niinkuin käsketään. Turha vain sitten vanhempienkaan yhtäkkiä muuttaa mielipidettä jossakin asiassa ja alkaa syyttämään päiväkotia esim. yksipuolisesta ruuasta, kun itse on niin halunnut ja vienyt meiltä pois luvan kasvattaa lasta.
Syötetään vaikka pelkkää pullaa lapsille, jääpähän minulle enemmän sitä oikeaa ruokaa sitten. Tulee yhteiskunnalle halvemmaksikkin.
Täytyy itsekkin muuttaa tästä lähtien ajattelutapaani. Helpomallakinhan siinä pääse, kun antaa lapsen päättää asioista, ei tarvitse sitten vääntää mistään tai vaatia mitään, aika helppoa. Moni vanhempi lastenhoitaja tuntuu jo noudattavankin tätä mallia, on tainnut ideologiat karista jonnekkin matkan varrelle kokemuksen myötä, eivät jaksa enää edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Kyllä syön. Esim meidän lapsi rakastaa makaronilaatikkoa ja sitä tehdään välillä vaikka itse en voi sitä sietää ja silti syön sitä sen lautasellisen. Kiitos sen että vanhempani maistattivat ja opettivat että joskus on nyt vaan pakko syödä mistä ei tykkää. Sama myös jos menen juhliin jne missä on ruokaa syön normaalin annoksen vaikka en siitä ruuasta pitäisi nyrpistelemättä.