Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu

Hyvä systeemi. Kannatan samaa myös työpaikkaruokaloihin ja lounasravintoloihin. Ei tule hävikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Mut on myös pakolla kasvatettu ja nyt aikuisena syön ihan kaikkea. Jopa niitä mistä en pidä jos tarjolla on.

Olen siis elävä todiste siitä että pakottaminen toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Mut on myös pakolla kasvatettu ja nyt aikuisena syön ihan kaikkea. Jopa niitä mistä en pidä jos tarjolla on.

Olen siis elävä todiste siitä että pakottaminen toimii.

Tekeekö se sinut jotenkin onnelliseksi? Et kuulosta siltä. Pikemminkin vaikutat siltä, että haluaa kostaa kohtelusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Noilla ihmisillä jotka yhdistää tämän siihen ettei kelpaa on jotain muita takaamia jotka yhdistää siihen ruokailutilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Mut on myös pakolla kasvatettu ja nyt aikuisena syön ihan kaikkea. Jopa niitä mistä en pidä jos tarjolla on.

Olen siis elävä todiste siitä että pakottaminen toimii.

Tekeekö se sinut jotenkin onnelliseksi? Et kuulosta siltä. Pikemminkin vaikutat siltä, että haluaa kostaa kohtelusi.

Nautin ruuasta ja tykkään kokata ja jopa joskus herkuttelen herkuilla. Hui kauhea. Ihan normaali suhtautuminen ruokaan minulla on. Ainoa että minä osaan syödä myös sitä pahaa ruokaa kakomatta tai "hyi en syö":ttämättä jos sitä tarjolla on. Meillä tehdään perheessäkin aina ruokia niin että välillä on jokaisen henkilökohtaista herkkuruokaa vaikka muut ei siitä pitäisi ja silti kaikki syö. Kiitos sen että on sanottu että maistat muutaman haarukallisen ainakin ja ennen et saa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Ja sit on taas tutkittu, että uuden maun opetteluun tarvitaan 15 maistamiskertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.

Jos omena/porkkana/tomaatti polttaa suuta, olisiko allergiaa? Itsellä näin. Kypsennettyinä voin syödä. Pahimpia ovat raa'at tomaatit ja ulkomaiset omenat, kumpiakin syön vähän vain kesäisin kun niitä saa kypsinä ja suomalaisia, eivät siis raakoina poimittuja. Vie lapsi allergialääkärille ja lääkärintodistus pakkosyöttäjille ja nälässäpitäjille päiväkotiin.

Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.

Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.

Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Ärsyttää kun puhutaan PÄIVÄKODISSA ei anneta.....ainakin siinä päiväkodissa missä minä työskentelen annetaan!

Muistan itse joskus päiväkodista, kun siellä tarjottiin pelkkää tavallista viiliä välipalaksi. En saanut sitä millään syötyä ja meitä oli monta, jotka jäivät siihen istumaan. Pitkä aika siinä istuttiin ennen kuin saatiin lupa lähteä pöydästä. Sitten tulikin kauhea kiire, kun sinä päivänä mentiin jotain ohjelmaa kaupungille katsomaan ja muut olivat jo valmiina. Myös nälkä tietysti jäi. Sen jälkeen en ole viiliä syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.

Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂

Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.

Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.

Okei, eli sinusta se ettei lapsi saa nousta pöydästä ennenkuin lautanen on tyhjä ei ole pakottamista? Ruoka on kylmää ja lapsi on istunut 2h pöydässä, mutta se ei ole pakottamista?

Meillä sitä ruokaa käytetään mikrossa sitten kun lapsi lopulta haluaa sitä maistaa.

No jos ei halua? Istuu vaan ja sanoo ettei syö, niin tämä ei ole pakottamista istuttaa kasta siinä? Sääliksi käy sun lapsia, toivottavasti itse myös syöt ruokaa mitä et voi sietää, Ai et? Aika tekopyhää.

En ole koskaan ollut päiväkodissa, mutta koulussa oli 2.luokalla ope, joka syötätti lautaset tyhjiksi. Ruokaa ei otettu itse vaan keittäjä oli annostellut lautaset valmiiksi. Monta kertaa istuin yksin luokassa muiden ollessa jo välitunnilla ja vieressä opettaja kädet puskassa selittämässä Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Olisi ilomielin saanut lähettää sen minun kaalikeittoannokseni Afrikkaan! Luokalla oli yksi tyttö, joka kävi kielimässä opelle, jos näki keittolassa lautasen, jossa oli ruokaa jäljellä. Siitä alkoi hirveä kuulustelu, että kuka jätti ruokaa syömättä. Näin etukäteen painajaisia, kun tiesin että huomenna on inhokkiruokaani. Kerran äiti kirjoitti mukaan lapun, että minulla on mahatauti, en voi syödä mitään.

3-4.luokilla oli keittäjä, joka ei suvainnut, että ruokaa jätettiin. Hän teki "kummallisia" ruokia ja esim. lisäksi raakaa sipulia perunamuusiin. Kahden vuoden ajan söin pelkkää näkkäriä ja maitoa, niin hänen ei tarvinnut valittaa. Opettaja salli tuon (onneksi oli vaihtunut ope). Tämä tapahtui 70-luvun alkupuolella.

Pikkusiskon luokalla oppilaat piilottelivat läskinpaloja sukanvarteen, koska ruokaa ei saanut jättää.

Omat lapseni ovat olleet päiväkodissa ja olen heti alkuun tehnyt selväksi, että syömään ei saa pakottaa.

Itselläni kala-allergia. Koulussa pakko syödä silakkalaatikkoa ja kalasoppaa.

Samaten minulla on aistiyliherkkyyttä ja esim läskin palojen koostumus oksennuttaa.

Omien lasteni ei tarvitse syödä mitään mitä eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.

Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.

Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?

Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.

Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?

Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?

On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.

Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.

Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.

Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.

Itselleni on jäänyt traumat siitä pakottamisesta. Lautanen oli syötävä tyhjäksi. Toisaalta taas isä ei tykännyt joistain ruuista ja hänen ei ollut pakko syödä, kuinka epäreilua.

miksi leipää pidetään niin kamalana? on niitä muitakin kuin ranskanleipää. voi lapselle antaa vaikka täysjyväruisleipää tai niitä kasvisleipiä. ja päälle voi laittaa vaikka juustoa ja vihanneksia.