Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin aikuisen makuaisti on jo täysin kehittynyt? Minäkin vasta nyt 35-vuoden aikuisen iässä opin pitämään punaviinistä. Vuosia olen maistellut vain vähän kerrallaan, kun on ollut niin pahaa. Tuskin mikään luonnonoikku olen.
Minä taas inhosin lapsena keitettyä parsakaalia, parikymppisestä eteenpäin rakastin sitä :D
Samoin homejuustoja en sietänyt ennen, mutta nyt liki kolmikymppisenä ovat sitä herkutteluruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?Jos miehesi sanoo sinulle joka ilta, että sinulla on pienet tissit, leikkauta ne suuremmiksi, niin vielä 50. kerra jälkeenkin ajattelet, että ei näissä rinnoissa mitään vikaa ole, kelpaan kyllä miehelle?
On eri asia kehottaa lasta maistamaan ruokaa kerran kuin pakottaa hänet 50 kertaa kokeilemaan jotain, mistä hän jo ensimmäisellä kerralla tiesi, että tämä ei ole minun juttuni.
Lapsi ei mene pilalle siitä, että ei maista klimppisoppaa tai kalakeittoa, jossa on kokonaisia muikkuja silmineen päivineen.
Et voi verrata fyysistä ominaisuutta jolle ei voi mitään tehdä muuta kun leikkaamalla maistamiseen. Maustamista ja makuaisteja voi harjoittaa ihan hyvin maistamalla uusiksi ja uusiksi missä tissit ei siitä kasva vaikka kuinka joku haukkuu tai itse niitä ajattelee.
Jos makuaisti ei ole fyysinen ominaisuus, niin mikä se sitten on? Rinnat saa suuremmiksi esim. lihomalla, jumpalla jne. eli ei lainkaan mahdotonta suurentaa itse rintojaan, jos mies niin toivoo. Leikkaus on kätevin tapa. Makuaisti ja ruuan suuntuntuma eivät muutu, vaikka miten maistelisi, joten kyllä se on yksilön kannalta ihan sama asia eli joku toivoo minun olevan toisenlainen kuin olen. Eli en kelpaa.
Rintojen jumppaamisella ja lihoamisella ei paljoa eroa aikaan saa mutta sillä että totuttelee eri makuihin ja koostumuksiin on iso merkitys että pystyy myöhemmällä iällä syömään kaikkea kohtuudella vaikka ei sitä omaa herkkua olisikaan. Sulla on nyt joku oma trauma kelpaamattomuudesta jonka Sekoitat ruuan kanssa.
Miksi aikuisten ei ole pakko maistaa kaikkea? Aivan oikein - siksi, että aikuisena ei ole pakko syödä kaikkea, mitä tarjotaan. Aikuinen saa sanoa kiitos ei ja jopa diplomaattipäivällisillä voi huoleti jättää jonkun ruuan syömättä, kukaan ei tee siitä numeroa. Meillä on kuvitelma siitä, että lapsen on pakko maistaa, koska muuten hän toimii takuuvarmasti aikuisena väärin, kun tarjotaan hapatettua apinanaivoa.
Eipä sitä diplomaattipäivällisilläkään katsota hyvällä, jos et edes maista sinulle tarjottua ateriaa.
Ei siellä katsota toisten syömisiä! Usein jätetään joku ruokalaji kokonaan syömättä,ei siihen puututa. Siellä kun keskustelu on tärkeämpään kuin kirjanpito siitä,kuka syö mitä. Kyllä ne kuusenkerkät jää monelta vieraalta lautasen reunalle., mutta ei siitä tarjoilija huomauta, että maistapa nyt.
Pakotatteko te lapsenne myös ulostamaan tiettyyn aikaan, koska te niin sanotte ja siisteyskasvatus on tärkeä juttu. Lapsen on opittava ulostamaan äidille sopivaan aikaan, koska eihän kesken juhlaillallistenkaan sovi vessaan rynnätä. Ai niin, aikuinen pystyy säätelemään suolentoimintoja, koska on koko lapsuuden sitä kellontarkkuutta opetellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.
Metsäretkellä yhdeltä lapselta oli unohtunut eväät jotka vanhempien piti muistaa laittaa mukaan. Yleensä vanhemmat tottakai muistivat laittaa eväät lapsilleen, mutta aina joskus joku unohti ja lapsi oli ilman eväitä repussa.
Tapana oli antaa hiukan näkkäriä tai joku hedelmä/keksi päiväkodin keittiöltä ,ymv jos oli sattunut ettei äiti/isä ollut muistanut lapselle metsäevästä reppuun laittaa, ettei tule suotta paha mieli katsoa muiden eväshetkeä.
Pikkujuttu monen mielestä moinen huomaavaisuus lasta kohtaan.
Yllättäen lton hoitajapari ilmoitti jämäkästi ettei enää ikinä näkkärin näkkäriä anneta kertaakaan yhdellekkään penskalle, ellei eväitä ole olkoon ilman että oppii.
En tiedä mitä oli siinä lapsen tarkoitus oppia mutta jäi vaivaamaan jotenkin oudosti mielen pohjalle oliko kyseessä selkeä vettumainen luonne ko hoitsulla.
What? Mun lasten pk:ssa retkieväät tulee talon puolesta, ei tarvitse eväitä väsätä aamulla mukaan. Hyvä niin, koska metsäretkeilevät usein.
Päiväkotien johtahat voisivat katsoa, että tässä asiassa toimittaisiiin juuri noin, mikäli metsä/luontoretkiä tehdään säännöllisesti. Se on viisain ratkaisu ilmanmuuta, koska kun kotoa laitetaan eväät niin totuus on että jollakin on viimesen päälle herkut laitettu kauniiseen eväsrasiaan ja toisessa päässä saattaa olla lapsi jonka vanhempi (huolimatta että retki toistuu säännöllisesti) viisveisaa tai unohtaa jatkuvasti koko eväät.
Ja kyllä, olen ollut harjoittelijana tällaisessa tilanteessa missä eväitä ei samalla lapsella toistuvasti ole, eikä niitä talon puolesta järjestetty ja puupää
hoitaja motkottaa estottomasti asiasta lapsen aikana. Älkääkä nyt sanoko että "olisit sanonu asiasta esimiehille" koska ei harkkareita tai uusia ikinä uskota jos he kertovat vakkareista tommoista , kaksinaamaiset vakkarit osaa selittää mustan valkoiseksi ja haukkua perusteettomasti vaikkapa sen harkkarin valehtelijaksi ja töitä ei enää tipu . Esimerkiksi entisiä harkkareita saatetaan muistella tosi ikävään sävyyn joidenkin hoitajien toimesta kimpassa naureskellen vaikka harkkari olisi ollut ihan ookoo ja vitsailla heidän ominaisuuksilleen pelkkää ilkeyttään mikä on uskomatonta typeryyttä aikuisilta -ja vielä hoitoalan- ihmisiltä .
Paljon puhutaan seksuaalisesta häirinnästä/alimiehityksestä/alipalkkauksesta eri aloilla kuumana perunana, mutta koska uskalletaan puhua tai avata keskustelu ja kokemuksia (edes anonyymisti) hoitajista joiden ei missään nimessä kuuluisi olla alalla saat hoitovastuussa lapsijoukosta? Voisi olla (kirjaimellisesti) tosi terveellistä ja puhdistavaa. Miksi ihmeessä nämä tyypit hakeutuu alalle jos eivät edes pidä lapsista kun pitää pahimmillaan heti aina edes pikkusen henkisesti simputtaa kun ei valvova silmä näe, eikä ymmärrys lapsista ole todellista vaikka suu puhuu vakuuttavasti pedagogisesti kasvatus- ja hoitovastuusta?
Alalla on vallalla uupuminen , mutta väittäisin että yksi suuri syy uupumiseen on alalla henkisesti sikailevat ulospäin hyvinkin herttaiset "hoitsut" joista ei ikinä uskoisi miten ja millä sävyyn lapsille puhuvat.
Olen ajatellut että seuraavan kerran, jos sattuu kyseenlainen tilanne kohdalle tai (toivon toki etten ikinä enää työskentele mainitun tyypisten hoitsujen tiimissä) kohtaan asiatonta meininkiä (huumori erikseen) , satavarmasti äänitän tilanteen ja vien eteenpäin .
Lapsista tulee pitää huolta ja olla heille ystävällinen ja kiltti, tuohan on ihan perusasia elämässä vaikka sitä ei ole oppikirjoihin kirjattu niin laittakaa se vaikka päiväkotinne ISOKSI seinätauluksi muistuttamaan jos tuppaa joiltakin unohtumaan.
Ja antakaa sitä leipää lapsille jos sitä on, mieluummin kuin itketätte lasta leivän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?
Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.
Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?Syöminen ei ole hyvä käytöstapa, syöminen on keino saada elimistön tarvitsemaa energiaa jne. Jos juhlissa tarjotaan syömäkelvotonta ruokaa, niin hyvä käytös puuttuu kutsujalta, ei vierailta.
Eli esimerkiksi naudan sisäfileepaisti uunikasviksilla on syömäkelvotonta ruokaa, jos vieras ei syö kuin nakkeja ja ranskalaisia?
Silloin tietty kannattaa harkita kotiinjäämistä, jos uudet ja erilaiset ruoat ovat ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakotatteko te lapsenne myös ulostamaan tiettyyn aikaan, koska te niin sanotte ja siisteyskasvatus on tärkeä juttu. Lapsen on opittava ulostamaan äidille sopivaan aikaan, koska eihän kesken juhlaillallistenkaan sovi vessaan rynnätä. Ai niin, aikuinen pystyy säätelemään suolentoimintoja, koska on koko lapsuuden sitä kellontarkkuutta opetellut.
Liittyi nyt asiaan miten?
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Tätä minä just tarkoitin noilla alalle sopimattomilla ja täysin työhönsä turhaantuneista leipiintyneistä "hoitajista". Asenne ihan omituinen lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kammolla omia aikojani koulussa, kun ruokaa oli pakko maistaa eikä saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kotona sama meininki. Eikä nuorempana tietenkään saanut ottaa ruokaa itse. En oppinut pitämään uusista ruoista. Sen sijaan keksin keinoja tyhjentää lautaseni mm taskuihin. Uudet ruoat alkoivat ahdistaa ja pelottaa. Rahkaakin uskalsin maistaa vasta 5. luokalla ja pizzaa vasta täysi-ikäisenä. Onneksi nykyään saa syödä mitä haluaa, tai niin voisi luulla. Syömishäiriöhän minulle sitten vaivihkaa puhkesi.
Älkää pakottako. Kannustakaa. Näyttäkää hyvää esimerkkiä. Kysykää, miksi ei maistu. Jokainen lapsi on yksilö!
Nyt sellainen juttu, että maistamispakko EI OLE yhtäkuin lautanen tyhjäksi.
Maistamispakko on sitä, että lapsi maistaa edes pienen lusikallisen ruokaansa. Jos on pahaa, ei ole pakko syödä vaan kehutaan, että hyvä kun maistoit.
Sitä maistatettua ruokaa kannattaa aika ajoin maistattaa uudelleen samalla tavalla, koska lapsen makuaisti muuttuu iän myötä.
Mutta koskaan ei pakoteta syömään jos on maistettu ja todettu, ettei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Mun lasten pk:ssa sama juttu. Kotona myös. Jos ruoka ei maita, niin ei täytetä mahaa leivällä. Ei lapsi siitä vaurioitu, vaikka yksi ateria jää väliin tai on kovin niukka.
Tuollahan voi oikeuttaa sen että jättää syömättä ja leivän antamatta , ei se siitä vaurioidu........mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...Hyvä että opettavat lapset syömään oikeita ruokia, kun vanhemmat eivät ole siihen kyenneet.
Ei ne taida olla oikeita ruokia, vaan lämmitettyjä eineksiä tyyliin valmismuusi ja atrian lihapullat. Meillä ei ole todellakaan koskaan kyetty niitä tarjoamaan. Aina on tehty itse ruuat ilman lisäaineita.
Hei sinä pakotus jankkaaja. Mitä jos menisit terapiaan käsittelemään nuo traumasi niin ehkä sunkin suhde ruokaan normalisoituu ja osaat olla aikuisten tavoin avoin uuden maistamiselle ja pääset yli takaumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta kyllä, jos syö ruokaa, saa myös halutessaan lisää leipää. Oliko tässä jotain ongelmallista mielestäsi?
Se että lapsi on syönyt ruokaa, ei aina tarkoita sitä, että nälkä olisi lähtenyt. Jos tarjolla oleva ruoka ei ole lapsen mielestä hyvää, hän ei välttämättä syö kuin hyvin pienen annoksen. Silloin voi vielä nälkä jäädä, jolloin toinen leipäpala lienee ihan paikallaan.
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Meidän päiväkodissa on sellainen linjaus, että leipä kuuluu ateriaan, joten yhden leivän saa, söi tai ei. Pääperiaate on se, että pikkuisen pitäisi ruokaa maistaa ennen leivän saamista. Lisää leipää saa sitten jos ruokakin maistuu.
Aika äkkiä sekä lapset itse että henkilökunta oppivat sen, mikä on kenenkin herkkua ja mikä ei vaan millään maistu. Silloin ei tietenkään alunperinkään lautaselle laiteta kuin minimaalisen vähän sellaista, mikä ei millään maistu, jotta se maistaminen ei ihan ylivoimaiselta sentään tuntuisi.
Eväsretkille tehdään mukaan näkkärit niille, joilta omat eväät ovat unohtuneet. Ei näitä montaa yleensä meillä ole, eikä yhtään sellaista perhettä, jossa säännönmukaisesti aina jätettäisiin ne eväät kotona tekemättä. Kyse on mun nähdäkseni aina kyllä ihan inhimillisestä unohduksesta, joten mihinkään "opettamiseen" ei tarvetta ole. En tosin itsekään tajua, miksi vanhempien mahdolliset laiminlyönnitkään pitäisi jotenkin lapsen kautta "opettaa". Syytön kai se lapsi siihen on, jos vanhempansa eivät hänelle eväitä mukaan anna.
eli jos syö ruokaa, saa lisää leipää. jos on sen ruokansa syönyt, ei ole enää nälkä ja tarvi sitä leipää.
what??
Nyt en ymmärtänyt mitä tarkoitat. Mutta kyllä, jos syö ruokaa, saa myös halutessaan lisää leipää. Oliko tässä jotain ongelmallista mielestäsi?
Se että lapsi on syönyt ruokaa, ei aina tarkoita sitä, että nälkä olisi lähtenyt. Jos tarjolla oleva ruoka ei ole lapsen mielestä hyvää, hän ei välttämättä syö kuin hyvin pienen annoksen. Silloin voi vielä nälkä jäädä, jolloin toinen leipäpala lienee ihan paikallaan.
no toinen syö ruokaa ja saa vielä lisää leipää, vaikka se toinen on nälkäisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täytyy maistaa, jotta saa leivän. Annetaan leipä kyllä lopulta vaikkei maistaisikaan. Toisen leivän jos haluaa, niin täytyy syödä ruokaa myös. Välillä leipä täytyy ottaa pois, jos niitä aletaan heittelemään, tunkemaan kokonaan suuhun tms.
Riippuu toki myös lapsesta. Jos yleensä on hyvä syöjä mutta muutamay tietyt ruuat ei maistu, niin niinä päivinä saa helpommin lisää leipää. Sitten taas niitä lapsia, jotka söisivät pelkkää leipää, täytyy rajoittaa enemmän. Kuuluuhan meidän opettaa myös terveellisiä ruokailutottumuksia. Sitten on vielä ne lapset, jotka innostuvat syömään ruokaa leivän saatuaan.
Sama meillä, maistaa täytyy. Ja tapauskohtaisesti katsotaan minkä verran leipää kukakin saa. Eli jos on tosi nirso lapsi, joka ei käytännössä syö juuri mitään koskaan niin saa todennäköisesti vain sen yhden leivän aterialla ja myöskään välipalalla ei saa kiisseliä tms herkkua santsiannosta.
Eiks se ole pääasia että jotain syö että jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kerta ruoka maistu ei ole nälkä joten miksi sitten pitäisi saada nakertaa leipää?
No jos ei pidä siitä ruuasta mutta kuitenkin on nälkä ja haluaisi syödä leivän josta pitää?
Tämähän ei missään nimessä onnistu. Vaan siitä pitää vääntää elämää suurempi probleema, naisvaltaisella alalla kun ollaan.
Se ei ole kasvatusvastuullisesti oikein että lapsi saa syödä leipää jos mannapuuro etoo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä juuri keskusteltiin näistä päiväkodin ruokailuasioista perheneuvolan psykologien kanssa. Meillä on kolme lasta joista kaksi syövät aika lailla mitä tahansa, mutta yksi lapsista on suorastaan neuroottinen sen kanssa mitä uskaltaa suuhunsa laittaa. Psykologien yksiselitteinen kanta tähän niin sanottuun pakkosyöttämiseen on se, että se on vaan ja ainoastaan haitallista lapsen kehitykselle. Kaikki pakottaminen ruokapöydässä ei ole nykypäivää. Mitä vähemmän huomiota lapsen syömättömyyteen kiinnitetään sen parempi.
Se on nimenomaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päiväkodissa sama juttu ja siitä on seurannut se, että lapseni ei saa koko päivänä ruokaa. Ihmeen pian pienen elimistö tottuu siihen, että pärjää koko päivän kotona syödyllä aamupalalla. Vettä saa juodakseen, maitoakaan ei anneta, jos ei syö. Alkoi pakkomaistamisesta, kun lapsi kieltäytyi siitä ja sen jälkeen tuli kotiin tieto, että jos ei syö lautaselle annettua ruokaa, ei saa leipääkään. Eikä iltapäivällä välipalaa. Päiväkodissa ei voida "hyppiä yhden käskyjen mukaan" ja uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta selkeästi poiketen räätälöidä hoitoa lapselle sopivaksi. Olen kieltänyt pakkosyöttämisen ja niin tuo meidän 4v on oppinut, että ilman ruokaa voi elää. Kotona syö normaalisti, ei ole erityisen nirso, mutta esim. tomaatin, omenan ja porkkanan jättää sivuun, koska ne "polttavat suuta".
Laadukas varhaiskasvatus vuonna 2017 on edelleen sitä, että ruoka on osa vallankäyttöä. Yksi hoitajista oli esittänyt jopa vessakieltoa !!! lapselle, joka ei syö. Silloin ei kuulemma ole tarvetta käydä vessassa. Meni näin sanomaan lasta hakeneelle miehelleni, joka oli ihan ihmeissään päiväkodin touhuista.
Tuo on jo lapsen simputtamista, älä vie lasta tuollaiseen paikkaan. Asenne lapseen on sairas.
Olen sanaton.
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse joskus päiväkodista, kun siellä tarjottiin pelkkää tavallista viiliä välipalaksi. En saanut sitä millään syötyä ja meitä oli monta, jotka jäivät siihen istumaan. Pitkä aika siinä istuttiin ennen kuin saatiin lupa lähteä pöydästä. Sitten tulikin kauhea kiire, kun sinä päivänä mentiin jotain ohjelmaa kaupungille katsomaan ja muut olivat jo valmiina. Myös nälkä tietysti jäi. Sen jälkeen en ole viiliä syönyt.
Siinä sitä jäi taas yksi muisto lapselle kivasta päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Oma periaatteeni lto:na on se, että ruokailutilanteesta pyritään luomaan kaikin keinoin mukava yhteinen hetki. Näin opiskeluaikoina harjoitteluissa ja sijaisena ihan liikaa ryhmiä, joissa ruokailutilanteissa oli kireä ja painostava ilmapiiri - tiettyjä "hankalia" lapsia vahdattiin kuin haukka, koko ajan ojennettiin, komennettiin, tiuskittiin ja hoputettiin. "Huonosti" syöviä painostettiin ja kiristettiin. Mieleeni on jäänyt 1-3-vuotiaiden ryhmästä kaksi lasta, joiden syömisen kanssa oli haastetta, eikä lto osannut yhtään miettiä asiaa lasten näkökulmasta.
Eli järjestetään aikataulut niin, että ruokailu on kiiretön hetki. Pöydissä saa keskustella, ja ei tarvitse istua tikkujäykkänä. Joskus voidaan laittaa taustalle vaikka rauhallista ruokailumusiikkia ravintolatyyliin.
Kannustetaan maistamaan, mutta ei kiinnitetä erityistä huomiota kenenkään syömiseen tai tehdä numeroa siitä, jos joku ei syö. Monesti nämä tilanteet menevät niin, että kun vaikka "Maija" ei syö, niin aikuinen istuu Maijan viereen, ja alkaa painostaminen ja kiristäminen, tehdään asiasta iso haloo, ja muut lapset liittyvät pian kommentoimaan asiaa tyyliin "Miks Maija ei syö?" "Maija sä et saa leipää jos et syö" yms. Näinkö ruoka siis menee hyvillä mielin ja paremmin Maijalle alas? Onko seuraava ruokailutilanne Maijalle jotenkin mieluisampi tuollaisen hätyyttämisen jälkeen? Ei, vaan siitä tulee oravanpyörä.
Eli kaikilla ruokalautaset ja juomamukit eteen, ja ruokailu alkaa. Lapset syövät sen verran kuin syövät, pala leipää kuuluu automaattisesti ateriaan.
Jos huomataan, ettei joku leipää pyytävä lapsi ole koskenutkaan ruokaansa, niin toki kannustetaan maistamaan ja voidaan sanoa, että maista ensin, saat sitten leivän. Tavallisesti se leipä kyllä sitten lopulta annetaan, kuuluuhan se ateriaan siinä missä juomakin.
Ideaalitilanne ei kuitenkaan ole se, että lapset joka aterialla täyttävät mahansa pelkällä leivällä ja maidolla. Eli jos lapsi ei ole koskenutkaan ruokaansa, leipä on jo annettu ja pyytää lisää leipää niin selitetään, ettei voi syödä pelkkää leipää, ja jos on vielä nälkä niin ruokaa voi ottaa. Muutoin syödään lisää seuraavalla aterialla.
Jotkut rajathan pitää asettaa. Lapsi ei kuole siihen, jos syö lounaalla pelkän leivän. Yleensä seuraavalla aterialla on jo nälkä. Toki näin ei aina ole, ja osa lapsista todella saattaa päivästä toiseen sinnitellä leivällä kotiin saakka. Näissä tapauksissa toki keskustellaan vanhempien kanssa.
Päiväkodin arjessa voidaan ruokailutilanteiden ulkopuolellakin harjoitella kannustavasti eri ruokien ja makujen maistamista - esim. aistiteemaan liittyen voidaan maistella eri makuja, tai vaikka sadonkorjuuteemaan liittyen maistellaan eri juureksia - aina maistettuaan saa leiman juurespassiin ym.
KIITOS. (siitä, että kaltaisiasi fiksuja on alalla)
Syöminen ei ole hyvä käytöstapa, syöminen on keino saada elimistön tarvitsemaa energiaa jne. Jos juhlissa tarjotaan syömäkelvotonta ruokaa, niin hyvä käytös puuttuu kutsujalta, ei vierailta.