Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päiväkodissa sama juttu ja siitä on seurannut se, että lapseni ei saa koko päivänä ruokaa. Ihmeen pian pienen elimistö tottuu siihen, että pärjää koko päivän kotona syödyllä aamupalalla. Vettä saa juodakseen, maitoakaan ei anneta, jos ei syö. Alkoi pakkomaistamisesta, kun lapsi kieltäytyi siitä ja sen jälkeen tuli kotiin tieto, että jos ei syö lautaselle annettua ruokaa, ei saa leipääkään. Eikä iltapäivällä välipalaa. Päiväkodissa ei voida "hyppiä yhden käskyjen mukaan" ja uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta selkeästi poiketen räätälöidä hoitoa lapselle sopivaksi. Olen kieltänyt pakkosyöttämisen ja niin tuo meidän 4v on oppinut, että ilman ruokaa voi elää. Kotona syö normaalisti, ei ole erityisen nirso, mutta esim. tomaatin, omenan ja porkkanan jättää sivuun, koska ne "polttavat suuta".
Laadukas varhaiskasvatus vuonna 2017 on edelleen sitä, että ruoka on osa vallankäyttöä. Yksi hoitajista oli esittänyt jopa vessakieltoa !!! lapselle, joka ei syö. Silloin ei kuulemma ole tarvetta käydä vessassa. Meni näin sanomaan lasta hakeneelle miehelleni, joka oli ihan ihmeissään päiväkodin touhuista.
Tuo ei kyllä todellakaan ole oikein. Otappas yhteyttä aluehallintovirastoon ja kerro heille tuo juttu, sekä päiväkoti missä tapahtuu, pistävät varmasti stopin asialle. Puolusta sitä lastasi! Kaikki lastenhoitajat/opettajat eivät ole metodeineen ihan nykyajassa.
T: Lastenhoitaja.
Voi kuule, yhteyttä on otettu päiväkodin johtajaan, kapungin päivähoidosta vastaavaan ja lopulta AVIin. Ongelmana on se, että mitään tuollaista ei ole tapahtunut, kun asia kirjataan paperille. Kyllä lapsi saa ruokaa, ei ole kielletty leipää, on maitoa tarjolla jne. koska tässä on vastakkain vain lapsen sana ja päiväkoti. Tietysti ovat myös meille vanhemmille kerrotut asiat, mutta koska ne eivät ole paperilla, niin ne ovat mielikuvitusta.
Siinä ei kamalasti hetkauta jonkun harjoittelijan lausunto siitä, että lapsi on jätetty ilman ruokaa. Se on tulkittu väärinkäsitykseksi. Eikä sekään riitä, että lapsen kaverit sanovat, että jos Martta ei syö, Martalle ei anneta edes maitoa. Ne tulkitaan höpöpuheiksi.
No huhhuh, vaihtaisin lapsen toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Minne tahansa kuin tuollaiseen paikkaan.
Toistenkin lasten takia pitää kuitenkin tehdä ihan kaikki että tuo loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä ihmettele tuota linjausta.
Jotkut lapset pitävät leivästä kuin karkista. Sitten kun tähän yhdistetään se, ettei kotona opetella maistamaan eri ruokia, vaan voi vapaasti sanoa "yök, en syö!".
Sitten lapsi lappaa kitusiinsa puolikkaan limpun ruoan sijaan.Meilläkään ei syödä leipää ruoan ohessa (paitsi keiton kanssa), vaan leipä on ilta-/välipala tai retkieväs. Lapsi syö ravintopitoisen ateriansa, eikä pahemmin välipaloillekaan ole tarvetta.
Mutta se maistaminen on oltava muuta kuin valtataistelua ja nälkää.
Vaatiminen = valtataistelua. Ei saa kullannupulta julmasti vaatia mitään ja näin antautua valtataisteluun. Jos lapsi sanoo ei, niin aikuinen ei saa sanoa kylläpäs, koska se on valtaistalua.
Olisi hienoa jos avattaisiin näitä lausahduksia hieman, joita heitellään jokatoiseen vastaukseen. Mikä siis on valtastailua, kerro joku tyyppiesimerkki aikuisen ja lapsen välisestä valtataistelusta. Kiitos.
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päiväkodissa sama juttu ja siitä on seurannut se, että lapseni ei saa koko päivänä ruokaa. Ihmeen pian pienen elimistö tottuu siihen, että pärjää koko päivän kotona syödyllä aamupalalla. Vettä saa juodakseen, maitoakaan ei anneta, jos ei syö. Alkoi pakkomaistamisesta, kun lapsi kieltäytyi siitä ja sen jälkeen tuli kotiin tieto, että jos ei syö lautaselle annettua ruokaa, ei saa leipääkään. Eikä iltapäivällä välipalaa. Päiväkodissa ei voida "hyppiä yhden käskyjen mukaan" ja uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta selkeästi poiketen räätälöidä hoitoa lapselle sopivaksi. Olen kieltänyt pakkosyöttämisen ja niin tuo meidän 4v on oppinut, että ilman ruokaa voi elää. Kotona syö normaalisti, ei ole erityisen nirso, mutta esim. tomaatin, omenan ja porkkanan jättää sivuun, koska ne "polttavat suuta".
Laadukas varhaiskasvatus vuonna 2017 on edelleen sitä, että ruoka on osa vallankäyttöä. Yksi hoitajista oli esittänyt jopa vessakieltoa !!! lapselle, joka ei syö. Silloin ei kuulemma ole tarvetta käydä vessassa. Meni näin sanomaan lasta hakeneelle miehelleni, joka oli ihan ihmeissään päiväkodin touhuista.
Niin no, se että kotina syö ja tarhassa ei voi johtua myös siitä, että kotina syödään vain niitä ruokia, joista lapsen tiedetään pitävän. Siinähän lapsia äkkiä oppii siihen, ettei syödä vaan yritetään manipuloida itselleen sitä lempiruokaa.
Tämä näkyy meillä kotona. Minä olen tiukempi ja jos lapsi ei suostu syömään, niin saa olla syömättä. Yleensä syö mukisematta kun tietää, ettei temppuilut auta.
Mies taas on usein tarjonnut tilalle jotain herkullisempaa jos lapsi on kieltäytynyt syömästä. No, nythän sitä temppua yritetään sitten jatkuvasti.
Olet oikeassa, kotona syödään vain niitä ruokia, joista lapsi pitää. Ja se skaala on laaja alkaen paellasta päätyen maksapihveihin ja siitä edelleen härkiskastikkeeseen ja tonnikalavuokaan, tietty graavilohen ja pinaatimunakkaan kautta. Vain nuo jo mainitut porkkana, tomaatti ja omena ovat asioita, joita lapsi ei halua syödä. Tosin porkkana menee keitettynä, koska ei silloin polta suuta ja omenakin menee keitettynä soseena. Ketsuppia lapsi ei halua lainkaan.
Olet täsmälleen samanlainen kuin LTO, joka selitti minulle vakavana, että lapselle ei saa antaa herkkuja, lasta pitää vaatia maistamaan, lapsi ei saa itse päättää siitä, mitä syö. Täytyy olla tiukka ja osata vaatia, muuten tuloksena on läski lapsi, joka syö vain ranskalaisia ja hampurilaisia. Karkkipäivä täytyy ehdottomasti pitää, koska jos lapsi tietää, että joka päivä voi saada herkkuja, niin hän kärttää niitä. No ei meillä ole sitäkään, koska minusta on typerää syödä joka lauantai karkkia siksi, että on lauantai. Mieluummin herkut kuuluvat aitoon juhlaan kuin tiettyyn viikonpäivään. Mutta sekin on pahasta, ei pidä antaa lapsen syödä kakkua mummin synttäreillä, jos lapsi ei ole päiväkodissa syönyt porkkanaraastetta.
Ruoka on vain ruokaa, ei valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä ihmettele tuota linjausta.
Jotkut lapset pitävät leivästä kuin karkista. Sitten kun tähän yhdistetään se, ettei kotona opetella maistamaan eri ruokia, vaan voi vapaasti sanoa "yök, en syö!".
Sitten lapsi lappaa kitusiinsa puolikkaan limpun ruoan sijaan.Meilläkään ei syödä leipää ruoan ohessa (paitsi keiton kanssa), vaan leipä on ilta-/välipala tai retkieväs. Lapsi syö ravintopitoisen ateriansa, eikä pahemmin välipaloillekaan ole tarvetta.
Mutta se maistaminen on oltava muuta kuin valtataistelua ja nälkää.
Vaatiminen = valtataistelua. Ei saa kullannupulta julmasti vaatia mitään ja näin antautua valtataisteluun. Jos lapsi sanoo ei, niin aikuinen ei saa sanoa kylläpäs, koska se on valtaistalua.
Olisi hienoa jos avattaisiin näitä lausahduksia hieman, joita heitellään jokatoiseen vastaukseen. Mikä siis on valtastailua, kerro joku tyyppiesimerkki aikuisen ja lapsen välisestä valtataistelusta. Kiitos.
Lapsi ei maista papuja. Hoitaja sanoo,että kaikkea tulee maistaa. Lapsi ei maista. Hoitaja ottaa papuja haarukkaan ja sanoo lapselle, että nyt suu auki, maistat pikkuisen. Lapsi pitää suutaan kiinni. Hoitaja ilmoittaa, että et saa leipää/jälkiruokaa/hyvää loppuelämää, jos et suostu maistamaan.
Tuo on valtataistelua eli lapsen pitää tehdä jotain vastenmielistä ja jopa kipua tuottavaa, ja jos hän ei sitä tee, niin aikuinen vie lapselta jotain, mitä ei liity varsinaisesti koko asiaan. Aikuinen vaatii jotain, mutta ei vaivaudu selvittämään,miksi lapsi ei maista. Eikä etenkään hyväksy sitä, että lapsi ei toimi käskyn mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Kyllä tässäkin aina otetaan huomioon lapsi yksilönä. Jos on jo tiedossa, että lapsi inhoaa jotain ruokaa, ei tehdä siitä ongelmaa. Lapsi syö sitten muuta ruokaa lautaselta. Lapsi kelpaa aina omana itsenään. T.se lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän mielestä silloin olisi oikein toimia, jos lapsi joka päivä kieltäytyy syömästä ruokaa ja syö vain leipää?
Mitä vanhempana toivoisit avuksi?
Syö mitä syö, kunhan jotain syö.
Ainakin tarjoaisin lapselle vain itsetehtyä leipää. Juuresleipään ei tarvitse laittaa jauhoja kuin nimeksi.
Te jotka ette anna lapsille leipää jos eivät syö itse sen hetken ateriaa ensin - mitä haette moisella toiminnalla? Mikä on sellaisen toiminnan ydin ja tavoite? Olettehan tietoisia, että kielen reseptorit ovat itseasiassa hyvinkin yksilöllisiä ja ihmiset eivät suinkaan maista kaikkia ruokia samalla tavalla.
Teidän logiikalla jokaisen pitäisi laulaa edes vähän, vaikka ei pitäisi siitä. Jokaisen pitäisi käydä oopperassa, vaikka ei pitäisi siitä. Jokaisen pitäisi harrastaa ryhmäseksiä, vaikka ajatus ei tuntuisi mielekkäältä.
Jos tavoitteena on saada lapsi kokeilemaan vieraita asioita ja selviytymään pettymyksistä, niin surkeampaa tapaa saa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Päiväkodissa ruokailu ja säännöt eroavat siitä syystä että lapsia on enemmän. On ihan eri asia kotona käydä vääntöä ruuasta yhden tai kahden lapsen kanssa, mutta yritä hoitaa 12-20 lapsen ruokailu puolessa tunnissa.
Pitää olla tiettyjä sääntöjä ja käytäntöjä, jotta ruokailu sujuu. Muuten saisit melkein jokasen lapsen kanssa käydä erikseen keskustelun siitö että syödäänkö vaiko ei. Ja tosiaan kun osa lapsista söisi vain leipää eikä kunnon ruokaa ollenkaan.
Tietty tällaiset säännöt eivät ole optimaalisia, mutta esimerkiksi ruuan määrä voidaan yksilöidä lapsen mukaan. Eli huonosto syövät syövät minimäärän ruokaa, jotta tulee onnistunisen kokemuksia eikä ruoka jää pyörimään lautaselle.
T. Lto myöskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ruokailu ja säännöt eroavat siitä syystä että lapsia on enemmän. On ihan eri asia kotona käydä vääntöä ruuasta yhden tai kahden lapsen kanssa, mutta yritä hoitaa 12-20 lapsen ruokailu puolessa tunnissa.
Pitää olla tiettyjä sääntöjä ja käytäntöjä, jotta ruokailu sujuu. Muuten saisit melkein jokasen lapsen kanssa käydä erikseen keskustelun siitö että syödäänkö vaiko ei. Ja tosiaan kun osa lapsista söisi vain leipää eikä kunnon ruokaa ollenkaan.
Tietty tällaiset säännöt eivät ole optimaalisia, mutta esimerkiksi ruuan määrä voidaan yksilöidä lapsen mukaan. Eli huonosto syövät syövät minimäärän ruokaa, jotta tulee onnistunisen kokemuksia eikä ruoka jää pyörimään lautaselle.
T. Lto myöskin
No varmasti on vaikeaa jos alkaa vääntämään lasten kanssa ja kyttäämään onko joku nyt varmasti maistanut että voi antaa leipää tai maitoa tai päästää pissalle. Kyllä tuollaiseen kiristämiseen saa yhdenkin lapsen kanssa menemään vaikka monta tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Entä jos lapsi ei uskalla maistaa? Harmillista, jos joka päivä joutuu taistelemaan asiasta. Se ei ole välttämättä mukavaa, jos joka päivä on sama episodi. Lapset ovat niin erilaisia, että mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Oman lapsen kohdalla ollaan oltu aika neuvottomia niin päiväkodissa kuin nyt koulussakin syömisen kanssa. Ei ole oikeisen sekään, että lapsi päättää, mitä syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ruokailu ja säännöt eroavat siitä syystä että lapsia on enemmän. On ihan eri asia kotona käydä vääntöä ruuasta yhden tai kahden lapsen kanssa, mutta yritä hoitaa 12-20 lapsen ruokailu puolessa tunnissa.
Pitää olla tiettyjä sääntöjä ja käytäntöjä, jotta ruokailu sujuu. Muuten saisit melkein jokasen lapsen kanssa käydä erikseen keskustelun siitö että syödäänkö vaiko ei. Ja tosiaan kun osa lapsista söisi vain leipää eikä kunnon ruokaa ollenkaan.
Tietty tällaiset säännöt eivät ole optimaalisia, mutta esimerkiksi ruuan määrä voidaan yksilöidä lapsen mukaan. Eli huonosto syövät syövät minimäärän ruokaa, jotta tulee onnistunisen kokemuksia eikä ruoka jää pyörimään lautaselle.
T. Lto myöskin
Kannattaisi päivittää tuo ammattitaito!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastentarhanopena näen asian niin, että tehtäväni lasten ruokailussa on opettaa lapsille hyviä pöytätapoja ja houkutella maistamaan myös lapselle vieraanpia ruokia. Ruokailu pitää olla lapsellekin mukava hetki. Leipää saa aina, kun on maistanut kaikkea, mitä lautasella on.
Miksi kaikkea pitää maistaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos lapsi on 50 kertaa maistanut ja joka kerta yhtä pahaksi todennut, niin mitä se maistattaminen auttaa? Syntyy vain ruokakammo. Aika moni aikuinenkaan ei maista kaikkea ja silti menestyy työelämässä ja on ihan käypänen yhteisönsä jäsen.
Miksi emme suostu arvostamaan lasta sellaisenaan, omana itsenään. Miksi hän kelpaa vasta sitten, kun toimii käskyjen mukaan?
Jälkimmäinen lause kertookin kaiken ajattelustasi.
Ei se ole merkki siitä ettei arvosta LASTA ja ettei hän KELPAA sellaisena kuin on, jos vaaditaan maistamaan ruokaa. Hyvänen aika sentään, tästäkö se curling-vanhemmuus kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Kyllä niitä on ollut tapauksia että ruokaa on laitettu väkisin suuhun jopa niin että lapsi oksentaa sitten. Ihan samaa sarjaa tuo on kiusata sillä leivällä, kun tietää että lapsi ei ruokaa syö vaan on sitten nälissään. Jonkinlaista piiloagressiota lasta kohtaan joka ei tottele.
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Tämä on mahtavaa, jos lapsi ei siedä leipää esim. Aspegerin takia, eli syy voi olla täysin todellinen, ettei siedä jotain ja sitten potkitaan päähän,kun ei ole ihka ookeaa diagnoosia.
Asiat menee yhtä hienosti,kuin minun kirjoitus taito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pakolla kasvatettu. En aikuisenakaan syö edelleenkään mitään, mistä en pidä.
Olen elävä todiste siitä, että pakottaminen ei toimi.😂
Niin missä tässä on se pakottaminen? On todettu että lapsi joko syö, tai sitten ei syö jolloin saattaa joutua olemaan nälkäisenä. En edelleenkään ymmärrä tuota pakottamisesta jankkaamista, siis syötettäänkö jossakin lapselle väkisin ruokaa suuhun, jos tämä ei syö? Jos näin on, niin voi varmaan tehdä rikosilmoituksen sellaisesta toiminnasta, se ei ole enää varhaiskasvatusta vaan väkivaltaa.
Painostaminen ja vaatiminen ei ole pakottamista. Voin sanoa, että mitään keinoa PAKOTTAA lasta syömään ei yksinkertaisesti ole, lapsi ei syö, jos ei halua syödä, ei vaikka aikuiset heittelisi kärrynpyöriä ja kiipeilisi katossa.
Kyllä niitä on ollut tapauksia että ruokaa on laitettu väkisin suuhun jopa niin että lapsi oksentaa sitten. Ihan samaa sarjaa tuo on kiusata sillä leivällä, kun tietää että lapsi ei ruokaa syö vaan on sitten nälissään. Jonkinlaista piiloagressiota lasta kohtaan joka ei tottele.
Varmaan osa hoitajista mielellään käyttäisi tuota pakkosyöttämistäkin, mutta kun siihen ikävästi puututaan ja se kielletään.
Mikä mielestäsi on siis valtataistelua? Sekö että lasta kehotetaan maistamaan eikä tungeta limppua naaman eteen heti kun lapsi toteaa ensimmäisen kerran että "en maista" ja työntää lautasen syrjään?
Ei se mitään valtataistelua ole vaan ihan normaalia lapsen kasvatusta ja asioiden vaatimista lapselta. Maistaminen ei todellakaan ole liikaa vaadittu normaalilta lapselta, jos lapsi taas ei ole normaali vaan on syömishäiriöinen, niin hankitaan lääkäriltä lausunto asiasta.
Yleensä ne nirsoimmat on ns. pilttipurkkilapsia, joille on syötetty vain niitä lempiruokia 3 vuotiaaksi asti sillä seurauksella, että kaikenlaiset myhkyrät ja eri ruuankoostumukset aiheuttaa lapselle yökkäysrefleksin. Ei, tämä vanhempien aiheuttama ongelma ei katoa itsestään, siihen tarvitaan jo ammattilaisen apua, että saadaan lapsi syömään muutakin kuin täysin sileäksi soseutettua ruokaa.