Tiedättekö kun jotkut ihmiset ovat todella ärsyttäviä pelkällä olemuksellaan?

Ärsyttää eräs nelikymppinen nainen työpaikalla.

Hänelle täytyy kaikki vääntää rautalangasta.

Siis melko tyhmä.

Varsinkin mies seurassa heittäytyy todella blondiksi ja nämä uljaat prinssit rientää auttamaan tätä uusavutonta.

Voi että ottaa päähän!

Pyöreäsilmäiset lapset ovat suloisia, mutta pyöreäsilmäiset aikuiset ärsyttävät.

Ja entäpä ne alatisairaat... Kaikki maailman sairaudet löytyy jossain muodossa. Työkaverini on tällainen. Ihan sama mistä vaivasta joku puhuu, niin häneltä se myös löytyy. Jopa niin, kun eräs puhui aivokasvaimesta, niin siihenkin häneltä löytyi oma versio. Lisäksi ei ole yhtään päivää, ettei häntä jostain kolottaisi tai joku tauti vaivaisi.

Meidän talossa asuva hippiperhe, ja varsinkin perheen isä. Hamppuvaatteet, tumppurastat ja "ällöttävä" olemus kruunautuu kimittävään ja narisevaan ääneen, kun huutelee lapsilleen MEIDÄN PARVEKKEEN ALLA. Tekee mieli huutaa, että aja toki vielä sata kierrosta rämisevällä pyörälläsi minunkin puolestani, niin minä koetan yövuoron jälkeen nukkua.

Lisäksi on niin olevinaan aktiivinen taloyhteisössä, ja jää juttelemaan taloyhtiön hallituksen kanssa kovaan ääneen, ja tietysti ikkunoittemme alle. Itsehän kyllä huomauttelee kaikille, jotka hänen mielestään toimivat väärin; esim. jos jotkut tupakoivat tupakkapaikan välittömässä läheisyydessä (siis sen sijaan että seisoisivat tuhkakupin ympärillä), vedoten siihen, että hänellä on lapsia (he asuvat 7. kerroksessa toisella puolen taloa).

Nykyään kun kuulen hamppuisän narisevan äänen, tuntuu että koko kroppa pingottuu valmiiksi kestämään tämänkertaisen kauhun. Ja kyllä ärsyttää.

Nämä hipsterit!!

Sisko asuu nykyisin kaupugissa ja itse edelleen maalla. Siskolla hipsteri mies, ei vain aina ymmärrys riitä siihen tyyppiin, ärsyttävä haihattelija vetelys. Ja miehen kaveripiiri samanlaisia punahiippalakkeja. Voihan olla että heidän mielestä minä olen ärsyttävä maalaistollo :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi tästä aloituksesta tunnutaan loukkaantuvan? Haittaako teitä ajatus siitä, että joku voi ärsyyntyä teistä? Itseäni ei haittaa. Minä ärsytän ihmisiä usein ihan täällä av:llakin, miksipä en voisi ärsyttää livenäkin, vaikka en tahallaan ärsyttäisikään. Ja kun tämä aloitushan koskee nimenomaan sitä että jotkut ihmiset voivat ärsyttää tahattomasti.

Minä ärsytän useinkin ihmisiä tahattomasti. Se on minulle ihan ok, sillä olen sinut itseni kanssa.

Ap

Minusta ihmisten taipumus kaataa ne ärsytyksensä suoraan toisen niskaan on pelottavaa. Itse en koe olevani oikeutettu rankaisemaan jotakuta koska minua sattuu ärsyttämään. Omasta vireystilastahan se yleensä muutenkin on kiinni ärsyttääkö vai ei. Joten joo, vähän haittaa koko puheenaihe. Ehkä ensi viikolla jonkun turpa tukitaan kertakaikkiaan kun ollaan saatu vähän taustatukea siihen että kaikkia muitakin ottaa aivoon jos ei nöyryyttä löydy mukamas tarpeeksi. Vaikka olisi ihan tahatonta erilaisuutta. Ja sittenpä varmaan pidetään itseä oikeinkin hyvänä ja nöyränä ja oikeudenmukaisena sen jälkeen... :-D 

Vierailija kirjoitti:

Onpas masentava ketju. Ikävää, että pelkästä olemuksesta vedetään noin paljon tulkintoja siitä millainen ihminen on luonteeltaan. Mitäs pitäisitte minusta?

-En katso silmiin, tai jos katson niin jotenkin "oudosti", katseeni saattaa myös vaellella. En katso, koska en kerta kaikkiaan pysty. 

-ulkoasuni on hyvin siisti ja konservatiivinen, se on mun tyyli

-en osaa tehdä aloitetta tai tulla ryhmään vaan tönötän sitten yksin vaikka tuntitolkulla, en myöskään havaitse aina ihan pienistä vinkeistä että keskustelu on päättymässä

-saatan puhua toisten päälle enkä innostuessani aina huomaa jos muut kyllästyvät

-minulla sattuu olemaan todella laaja yleistieto, joskus on tulkittu että yritän päteä tai nolata muita

-selitän usein omista jutuistani, ja minun voi olla vaikea keskittyä montaa hetkeä muuhun keskusteluun

-olen luonnostani ilmeetön

-en kunnioita titteleitä vaan persoonia, saatan olla suorapuheinen vaikka se olisi oman etuni vastaista, jos tarve näyttää niin vaativan

-suorapuheisuuteen liittyy, että en välttämättä tunnista asioita joista ei saisi puhua, se joskus häiritsee ihmisiä vaikken puhu aiheesta mitenkään ilkeästi, arvostele tms.

Olen aspergerhenkilö ja jokainen sosiaalinen tilanne muiden kuin vanhojen tuttujen kanssa on kuin hammaslääkärireissu: vaikka on miten tuttu paikka ja puudutus keksitty, niin jossain vaiheessa sattuu kuitenkin...

Yritän ajatella että pohjimmiltani olen mukava ja että minulla on myös sosiaalisia vahvuuksia jotka tulevat esiin kun ja jos ihmiset pääsevät yli ensivaikutelmasta. Tämän ketjun perusteella siinä esteessä onkin ylittämistä.

T:palsta-asperger

Kaikki tuo on ok, jos kerrot rehellisesti työkavereillesi olevasi asperger. Muutoin ihan ymmärrettävästi sinut "tuomitaan" neurologisesti normaalina joka on vain helvetin ärsyttävä. Ja toisekseen, ei se aspergerkaan ole syy käyttäytyä ihan miten lystää ja olla täysin piittaamaton muiden ihmisten ajatuksista ja tunteista ja sovituista asioista, työelämässä täytyy useimmilla aloilla kyetä tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa ja kyetä noudattamaan sääntöjä, vaikka ne kuinka olisi sinun mielestä pöyristyttävän väärin, koska pötäliinan nyt vain kuuluu olla suorassa pöydällä eikä vinossa.

Et voi syyttää muita siitä, että he loukkaantuvat suorapuheisuudestasi tai ärsyyntyvät koska puhut päälle, sinun täytyy itse opetella toimimaan noissa tilanteissa paremmin, eikä vain selitellä kaikkea sillä että "kun mulla on asperger, niin minä nyt vain olen tällainen".

T: adhd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palstakaan tuskin olisi niin suosittu ellei ihmisillä olisi ihan inhimillisenä ominaisuutenaan muista ihmisistä ärsyyntyminen.

Minua ärsyttää ihmiset jotka ovat tähän ketjuun tulleet valehtelemaan, etteivät muka ärsyynny mistään.

Voiko paksumpaa ripulipaskaa olla.

Minä en koskaan valehtele, en koskaan itke, en koskaan ole kateellinen, en koskaan tee pahaa kenellekään. Minä olen täydellinen. Olen pelkkää positiivista pullolaan. Tuon iloa ja rakkautta maailman. Uskokaa tai älkää! Ei ärsytä vaikka tönäiset minut kumoon räntäiseen loskamaahan. Olen zen!

Saanen arvata, että nämä jotka "eivät ärsyynny mistään" ovat itse niitä ärsyttäviä omassa kuplassaan eläviä aktiivisia hämmentäjiä, joita ei vain kiinnosta mikään muu kuin oma napa, että voisi edes ärsyyntyä mistään. Ei kai sitä ärsyynny kun keskittyy vaan siihen omaan sähläämiseen laput silmillä näkemättä muita.

kaupassani asioivat transvestiitit. karvainen rinta ja kukkamekko. haetaan vain palvelua ja kehuja. karvarinta ostaa mekkonsa sitten netistä ...inhottaa....ei tavallisen naisen tarvitse ymmärtää kaikkea

Ärsyttää komeat pitkät miehet, joilla tumma paksu tukka, ystävällinen katse, akateeminen tutkinto ja navyblue-villakangastakki sekä harmaa kaulahuivi. Se sulattaa naisten sydämet yhdellä katseella ja itse jään aina sen varjoon. Kateus ja katkeruus, joo, tiedostan.

En yleensä ärsyynny kanssaihmisten pelkästä olemuksesta, mutta ap on varmaan sellainen, että vtuttaisi. 

Aloitin opiskelemaan toista tutkintoa AMK:ssa. Luokallani on eräs nainen, joka on 26-vuotias (olen häntä pari vuotta nuorempi), mutta joka käyttäytyy kuin lapsi. Hän on jatkuvasti höpöttämässä, myös silloin kun tulisi keskittyä johonkin tehtävään tunnilla. Hän tunkee ihoon kiinni ja sanoo: "Vitsi miten ärsyttävää ois ku oisin näin lähellä? Siis kuvittele! Eikö oliskin tosi ärsyttävää?". Hän yrittää toistaa samaa vitsiä varmaan 7 kertaa päivän aikana, vain siksi että joku hörähti sille laiskasti ensimmäisellä kerralla. Hänen vitsinsä kuulostavat usein tölväisyiltä, vaikka uskonkin sen olevan hänen huumoriaan. Ei hän tahallaan olisi ilkeä kenellekään.

Ymmärrän, että hän yrittää todennäköisesti olla vain vitsikäs ja mukava, mutta minusta hän on tosi rasittava. Hän vääntää kaikesta kaksimielistä vitsiä ja sitten vitsiä vielä siitä, kun en naura näille kaksimielisyysjutuille. Kun katsomme opiskelijaporukalla elokuvaa, hän kysyy ×100 kysymystä asioista, jotka selviäisivät, kun hän vain katsoisi sitä samperin elokuvaa.

Ja ei, en ole hapannaama nipo, vaan viljelen itsekin paljon huumoria ja nauran monille jutuille. Jotenkin vain meidän huumorimme ei näytä kohtaavan hänen kanssaan. Sääli, koska hän ei selvästikään ole ilkeä, vaan todella mukava. Hän vain ärsyttää minua usein ihan tahtomattaan maneereillaan. En usein kohtaa todella ärsyttäviä ihmistyyppejä, mutta hän vain riipii hermojani.

Se, että joku ärsyttää sinua, kertoo sinusta, ei siitä ihmisestä joka ärsyttää. Jos sulla on itsesi kanssa kaikki kunnossa, kukaan ei ärsytä., näet elämän vähän laajemmasta perspektiivistä. Vastaavasti, mitä enemmän muut sinua ärsyttävät, sen pienempi ja asenteellisempi on oma maailmasti. usein ihmisiä ärsyttää toisissa sellaiset piirteet, mitä ei voi itsessä hyväksyä. 

Vierailija kirjoitti:

kaupassani asioivat transvestiitit. karvainen rinta ja kukkamekko. haetaan vain palvelua ja kehuja. karvarinta ostaa mekkonsa sitten netistä ...inhottaa....ei tavallisen naisen tarvitse ymmärtää kaikkea

MItä ihmettä? He ovat IHMISIÄ. Kaipaavat hyväksyntää, niinkuin jokainen ihminen. Missä on kunnioituksesi toista ihmistä kohtaan? Vai kunnioitatko vain sellaisia jotka elävät niin kuin sinun mielestäsi pitäisi (vert. esim. A. Hitler)?

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku ärsyttää sinua, kertoo sinusta, ei siitä ihmisestä joka ärsyttää. Jos sulla on itsesi kanssa kaikki kunnossa, kukaan ei ärsytä., näet elämän vähän laajemmasta perspektiivistä. Vastaavasti, mitä enemmän muut sinua ärsyttävät, sen pienempi ja asenteellisempi on oma maailmasti. usein ihmisiä ärsyttää toisissa sellaiset piirteet, mitä ei voi itsessä hyväksyä. 

Ja taas tätä. Siis oikeasti, kyllä se voi kertoa minusta esim. sen, että välitän siitä miten asiakkaiden asioita hoidetaan ja miten hyvin perustyötehdään. Kertoo senkin, että minulle on väliä sillä teenkö perustyön kahden ihmisen puolesta samalla, kun työkaveri tekee ylimääräisiä ei niin tärkeitä asioita saaden sitten niistä kehuja ja kunniaa ja ylistystä.

Miksei tuollainen mielestäsi saisi ärsyttää? Vai onko ongelma se, että se ärsytys personoituu koskemaan tätä yhtä ihmistä, että vain asiat saa ärsyttää, ei ihminen joka toistuvasti tekee niitä asioita vaikka niistä on jo miljoona kertaa huomautettu?

Mutta olet toki oikeassa, jos ottaa hälläväliä asenteen työtä kohtaan, niin sitten ei varmasti ärsyttäisi. Tekisi vähän vasemmalla kädellä oman osuutensa ja antaisi toisen melskata omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset hissukat, jotka ei ikinäkoskaan vaikkapa palavereissä sano yhtään mitään omaehtoisesti. Sitten jos vartavasten kysytään, niin piipitetään ettei tiedä/osaa sanoa/kaikki käy. Kun taatusti jotain sanottavaa jokaisella joskus on, niin miksi sitä ei vaan voi sanoa?

Ovat paskahousuja ja sanovat sanottavansa palstalla, tai nillittävät jollekin kenelle asia ei kuulu.

Minulla on työkaveri joka on juuri tällainen. Palaverissa tuijottaa syliinsä, puhuu mumisemalla eikä koskaan sano oikeaa mielipidettään, joka sitten kuullaan kahvipöydässä myöhemmin. En tiedä onko kyseessä jonkinlainen sosiaalisen tilanteen pelko, mutta sama työyhteisö on ollut jo kymmenen vuotta ja hän kuitenkin aina kehuskelee miten hyvät välit hänellä on pomoon, että hän voi kyllä sanoa pomolle mitä tahansa, ja miten hän tuntee kaikki vuosien takaa.

Joistain ihmisistä sen kusipäisyyden näkee heti naamasta. Esim. Jere Karalahti, Ilja Janitskin jne.

Mielistelijät, joilla on paljon kavereita ja esim. tykkäyksiä somessa. Ovat muka kaikkien parhaita frendejä, mutta todella kiireisiä suosionsa vuoksi (lue: pers__nnuolijoita). Todellinen luonne paljastuu vasta myöhemmin ja sovitut tapaamiset peruuntuvat pikkuhiljaa milloin milläkin verukkeella (vaikka itse olisikin ehdottanut).

Tähän samaan voi lisätä ihmiset, jotka myötäilevät ja ovat olevinaan ymmärtäväisiä eivätkä ikinä halua puhua pahaa muista. Pidän suorasukaisemmista ihmisistä jotka sanovat oman mielipiteensä. Pidän yleensä vähemmän suosituista ihmisistä =aidoista

Töissä tällainen. Aika nuori mies, mutta naama on aina kuin seipään niellyt ja hyvä kun saa edes huomenet sanottua. Joskus ei sitäkään. En tykkää olla samassa tilassa, kun tuntuu että vaivihkaa kyräilee mua, olen uusi työntekijä.

Semmonen kauhean vakava ja ei heitä mitään huumoripitoista.. En ikinä ole jutellu sen kanssa mitään. Muiden tuttujen kollegoiden kanssa kyllä rupattelee. Osaa kyllä olla "asiakkaiden" kanssa ja asiakkaat pitävät hänestä (oppilaat).

Minä olen juuri sellainen tyyppi, joka on aina ärsyttänyt porukkaa. Jo ekalla luokalla jouduin koulukiusatuksi ja olin sitä ihan yliopistoon asti. Vielä gradua tehdessäni sain tutorin tiuskimiset ja raivostumiset päälleni. Nuorena en juuri ystäviä saanut, vasta vanhempana muutaman. 

Mikä minussa on niin ärsyttävää? Ilmeisesti, jotkut ihmiset pitävät minua ylimielisenä, ja näkevät siksi punaista. Jos olisin huippulahjakas, huippuälykäs tai huippukaunis, tämä oletettu ylimielisyyteni annettaisiin anteeksi, mutta kun en ole, niin jotenkin nämä minuun ärsyyntyvät kokevat, että olen ylimielinen 'en mistään'. 'Yhtään et ole meitä parempi'.  Kummallista siinä on se, etten niin koskaan ole väittänytkään. Mutta pakkohan näin on olla, kun jengi on sitä minulle jo penskasta asti toitottanut.

No, olen sinut tämän asian kanssa, toiset ihmiset ovat vain karismaattisia ja saavat sen varjolla tehdä lähes mitä vain. Ja jotkut ihmiset ovat täysin karismattomia (kuten minä), eivätkä saa tehdä oikein mitään, meitä ei oikeastaan saisi olla edes olemassa.