Tiedättekö kun jotkut ihmiset ovat todella ärsyttäviä pelkällä olemuksellaan?

Vierailija kirjoitti:

Onpas masentava ketju. Ikävää, että pelkästä olemuksesta vedetään noin paljon tulkintoja siitä millainen ihminen on luonteeltaan. Mitäs pitäisitte minusta?

-En katso silmiin, tai jos katson niin jotenkin "oudosti", katseeni saattaa myös vaellella. En katso, koska en kerta kaikkiaan pysty. 

-ulkoasuni on hyvin siisti ja konservatiivinen, se on mun tyyli

-en osaa tehdä aloitetta tai tulla ryhmään vaan tönötän sitten yksin vaikka tuntitolkulla, en myöskään havaitse aina ihan pienistä vinkeistä että keskustelu on päättymässä

-saatan puhua toisten päälle enkä innostuessani aina huomaa jos muut kyllästyvät

-minulla sattuu olemaan todella laaja yleistieto, joskus on tulkittu että yritän päteä tai nolata muita

-selitän usein omista jutuistani, ja minun voi olla vaikea keskittyä montaa hetkeä muuhun keskusteluun

-olen luonnostani ilmeetön

-en kunnioita titteleitä vaan persoonia, saatan olla suorapuheinen vaikka se olisi oman etuni vastaista, jos tarve näyttää niin vaativan

-suorapuheisuuteen liittyy, että en välttämättä tunnista asioita joista ei saisi puhua, se joskus häiritsee ihmisiä vaikken puhu aiheesta mitenkään ilkeästi, arvostele tms.

Olen aspergerhenkilö ja jokainen sosiaalinen tilanne muiden kuin vanhojen tuttujen kanssa on kuin hammaslääkärireissu: vaikka on miten tuttu paikka ja puudutus keksitty, niin jossain vaiheessa sattuu kuitenkin...

Yritän ajatella että pohjimmiltani olen mukava ja että minulla on myös sosiaalisia vahvuuksia jotka tulevat esiin kun ja jos ihmiset pääsevät yli ensivaikutelmasta. Tämän ketjun perusteella siinä esteessä onkin ylittämistä.

T:palsta-asperger

Olemus on käyttäytymistä.

En tiedä. Ei ole koskaan käynyt edes mielessä ärsyyntyä kenenkään olemuksesta. Jokaisella meillä se olumus kuitenkin on omanlaisensa, ja myös valta päättää mihin käytämme energiamme, ja kyky kanavoida sitä energiaa(paitsi ehkä jälkeenjääneillä) joten minä valitsen olla ärsyyntymättä typeristä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tervettä ihmistä eivät ärsytä toiset ihmiset vaan enemmänkin asiat. Henkilöön ei saa koskaan mennä.

Ja jos joku ärsyttääkin niin enemmänkin se on se käytös ei se itse henkilö. jos vaikka Jenni Haukio ärsyttää minua niin se tapahtuu siksi esim ettei puolustanut työttömiä kirjailijoita vaan on valmis kyykyttämään kansaa. Sellainen ärsyttää ihan hirveästi. Samoin mekkokangas Vatikaanista ärsytti minua koska tämä on luterilainen maa ja sen itsenäisyyspäivän juhla. Persoona Jenni ei ärsytä yhtään vaan nämä teot. Ne ovat kylmiä kuin jääpuikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tervettä ihmistä eivät ärsytä toiset ihmiset vaan enemmänkin asiat. Henkilöön ei saa koskaan mennä.

Ja jos joku ärsyttääkin niin enemmänkin se on se käytös ei se itse henkilö. jos vaikka Jenni Haukio ärsyttää minua niin se tapahtuu siksi esim ettei puolustanut työttömiä kirjailijoita vaan on valmis kyykyttämään kansaa. Sellainen ärsyttää ihan hirveästi. Samoin mekkokangas Vatikaanista ärsytti minua koska tämä on luterilainen maa ja sen itsenäisyyspäivän juhla. Persoona Jenni ei ärsytä yhtään vaan nämä teot. Ne ovat kylmiä kuin jääpuikko.

Eläinten puolustaminen on lämmintä hänessä mutta se ei riitä läheskään Maan Äidille. Mutta se ei hönessä ärsytä eikä runonsakaan vaan nämä em asiat.

Liian kova puheääni, räkäinen nauru ja liian tummaksi värjätty tukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, se voi olla vaikka sun lapses.

Mulla ei ole lapsia eikä tule sellaisia olemaankaan. En ole äitityyppiä. En kestäisi toista ihmistä nurkissa pyörimässä olipa kyseessä aikuinen tahi lapsi.

Ap

Just tollaset ihmiset ärsyttää mua.

Mitäs sä Ap oikein halusit kysyä? Olemus ei ole yhtä kuin käyttäytyminen. Olemus on henkilön ulkonäkö, ilmeet, eleet; se, miten kantaa itseään. Olemus on siis nimenomaan sitä, minkä näkee tuntemattomasta ihmisestä samantien. Esim. Pekkaa ärsyttää Mirvan olemus, joka syntyy mm. huonosta ryhdistä, harjaamattomista hiuksista, löysästä kädenpuristuksesta ja hapuilevasta katseesta. Käyttäytyminen taas tulee esille vasta pidemmässä kontaktissa. Esim. Mirvaa ärsyttää Pekan käyttäytyminen, johon kuuluu huutaminen konfliktitilanteissa, toisten päälle puhuminen ja paskaraitojen jättäminen pönttöön. Toki käyttäytyminen ja olemus ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, mutta sama asia ne eivät ole.

Ap näyttää oikein mallikkaasti miten " he " sen ärsyttämisen tekevät jopa netissä. Juurikin noin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kirjoitat itsestäsi kivasti ja kuulostat siltä että olet hyvin sinut "omituisuuksiesi" kanssa ja se on hieno juttu. Ilmeettömyys ja ettet pysty katsomaan muita silmiin saattaa olla muista ehkä hieman pelottavaa voisin kuvitella

Kiitos kivasta kommentistasi, se piristi! : ) Onneksi olen nainen...isoilla as-miehenkorstoilla vasta vaikeaa taitaakin olla! Muistan kyllä että joskus on sanottu että olen vähän pelottavan oloinen. Harmillista jos se johtuu eniten juuri niistä ominaisuuksista mihin on itse kaikkein vaikeinta vaikuttaa. Onneksi ensivaikutelma ei ole ikuinen!

T: palsta-asperger

Sellaiset hissukat, jotka ei ikinäkoskaan vaikkapa palavereissä sano yhtään mitään omaehtoisesti. Sitten jos vartavasten kysytään, niin piipitetään ettei tiedä/osaa sanoa/kaikki käy. Kun taatusti jotain sanottavaa jokaisella joskus on, niin miksi sitä ei vaan voi sanoa?

Minua ärsyttää ihmiset, jotka aina löytävät kaikesta jotain negatiivista. Jos esimerkiksi töissä kahvipöydässä kerron toisille innoissani jostain tapahtumasta, niin aina muutama alkaa heti pohtia mitä ikävää siellä voi tapahtua. Tuntuu, että joka asiasta pitää aina etsiä ne huonot puolet.

Tiedän kyllä, että itse olen sellainen persoona, joka ärsyttää muita. Mutta pääasia että meitä on joka lähtöön. Eipähän käy elämä tylsäksi.

Eivät ole, olet vain turpaanvedettävä kiusaaja, joka etsii jatkuvasti uusia uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut olevani tällainen monia ärsyttävä ihminen. Olen päätellyt että se johtuu temperamentistani, joka todennäköisesti on paljolti espanjalaisten biologisten vanhempien peruja. Olen hyvin vilkas, äänekäs ja nopea liikkeissäni. Innostuneena on vaikea hillitä toisten päälle puhumista. En myöskään osaa sellaista "nöyrää" sosiaalista koodia jota Suomessa odotetaan. Esim. kun minulla tulee asia työkaverille, minä vaan reippaasti pongaisen siihen pöydän viereen ja paukautan kysymykseni. Olen huomannut että moni muu lähestyy toisen työpistettä varovaisen näköisenä, ikään kuin anteeksipyytelevin elein "enhän vaan häiritse". Olen yrittänyt opetella tuota itse mutta se ei tule aidosti ja reaktioista päätellen on muista vielä kummempaa kuin se että tapani mukaan vaan ampaisen paikalle ja esitän asiani.

Just tällaiset ihmiset ärsyttää: mun ei tarvitse piitata hyvästä käytöksestä kun mä olen niin ihanan eksoottinen ja vilkas toisin kuin te möllöt suomalaisgeeni-ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, joka kävelee nopeasti kovalla lattiapinnalla kengillä, joissa on kovat, kopisevat korot..pam..pam..pam..

Tällaisilla ihmisillä tuntuu olevan tarve korostaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut olevani tällainen monia ärsyttävä ihminen. Olen päätellyt että se johtuu temperamentistani, joka todennäköisesti on paljolti espanjalaisten biologisten vanhempien peruja. Olen hyvin vilkas, äänekäs ja nopea liikkeissäni. Innostuneena on vaikea hillitä toisten päälle puhumista. En myöskään osaa sellaista "nöyrää" sosiaalista koodia jota Suomessa odotetaan. Esim. kun minulla tulee asia työkaverille, minä vaan reippaasti pongaisen siihen pöydän viereen ja paukautan kysymykseni. Olen huomannut että moni muu lähestyy toisen työpistettä varovaisen näköisenä, ikään kuin anteeksipyytelevin elein "enhän vaan häiritse". Olen yrittänyt opetella tuota itse mutta se ei tule aidosti ja reaktioista päätellen on muista vielä kummempaa kuin se että tapani mukaan vaan ampaisen paikalle ja esitän asiani.

Mä olen kans tällänen vilkas koheltaja. Ja sellanen ”hassuttelija.” Pelleilen ja heitän paljon läppää töissä, työni teen ja oon aina tehny kunnolla. Mä vaan oon tällänen musta on kiva kun saan jonku hymyilemään/nauramaan. Omaan kuitenki ihan terveen maalaisjärjen ja tilannetajun et vaikka kohellanki kauheesti nii ajattelen ennenkun sanon. Enkä ilkeile tai pilaile koskaan muiden kustannuksella, omallani vaan. ”Pelkään” olevani kauhean ärsyttävä muiden mielestä, vaikka kukaan ei oo mua sellaseks ikinä sanonu. Usein oon kuullu vaan positiivistä palautetta siitä miten on kiva kun oon ihan oma itteni vaa enkä esitä mitään.

Eniten ärsyttää hitaat ihmiset, alalla jolla työskentelen on todella kova työtahti. Työkaveri on ihan uskomattoman hidas tekemään mitään, lähes joka päivä menee enemmän tai vähemmän ylitöiks tän henkilön takia. Jos haluut päästä kotiin ajallaan joudut ite tekemään sen hommat. N25

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sä Ap oikein halusit kysyä? Olemus ei ole yhtä kuin käyttäytyminen. Olemus on henkilön ulkonäkö, ilmeet, eleet; se, miten kantaa itseään. Olemus on siis nimenomaan sitä, minkä näkee tuntemattomasta ihmisestä samantien. Esim. Pekkaa ärsyttää Mirvan olemus, joka syntyy mm. huonosta ryhdistä, harjaamattomista hiuksista, löysästä kädenpuristuksesta ja hapuilevasta katseesta. Käyttäytyminen taas tulee esille vasta pidemmässä kontaktissa. Esim. Mirvaa ärsyttää Pekan käyttäytyminen, johon kuuluu huutaminen konfliktitilanteissa, toisten päälle puhuminen ja paskaraitojen jättäminen pönttöön. Toki käyttäytyminen ja olemus ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, mutta sama asia ne eivät ole.

Niin, kysyin ärsyttääkö teitä joidenkin ihmisten olemus. Olemukseen toki liittyy ilmeet,eleet jne mutta myös käyttäytyminen. Itseäni ei ärsytä kenenkään ulkoiset tekijät vaan nimenomaan käyttäytyminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut olevani tällainen monia ärsyttävä ihminen. Olen päätellyt että se johtuu temperamentistani, joka todennäköisesti on paljolti espanjalaisten biologisten vanhempien peruja. Olen hyvin vilkas, äänekäs ja nopea liikkeissäni. Innostuneena on vaikea hillitä toisten päälle puhumista. En myöskään osaa sellaista "nöyrää" sosiaalista koodia jota Suomessa odotetaan. Esim. kun minulla tulee asia työkaverille, minä vaan reippaasti pongaisen siihen pöydän viereen ja paukautan kysymykseni. Olen huomannut että moni muu lähestyy toisen työpistettä varovaisen näköisenä, ikään kuin anteeksipyytelevin elein "enhän vaan häiritse". Olen yrittänyt opetella tuota itse mutta se ei tule aidosti ja reaktioista päätellen on muista vielä kummempaa kuin se että tapani mukaan vaan ampaisen paikalle ja esitän asiani.

Just tällaiset ihmiset ärsyttää: mun ei tarvitse piitata hyvästä käytöksestä kun mä olen niin ihanan eksoottinen ja vilkas toisin kuin te möllöt suomalaisgeeni-ihmiset.

Juu sama juttu saa minunkin karvani pystyyn. Hyvin usein perustellaan myöhästymistä tai turhasta raivostumista sillä, että "sori mussa on latinoverta". Haloo, vuosi 2017 ja rotustereotypiat ei oo cool. Mutta osaa kantasuomalaisetkin. En tule toimeen henkilöiden kanssa, jotka identifioivat itsensä karjalalaisiksi tai pohjammaalaisiksi. Sitä itseriittoista kälätyksen määrää... Ja joo kyllä tulee selväksi, "miksi" hän nyt vaan on semmonen. Kun hänen suku on Lappeenrannasta. On mullakin juuret, mutta olen ihan yksilö.

Ap antoikin itse vastauksen miten ärsyttää pelkällä olemuksellaan.

Työpaikalla nainen, joka ei seiso suorassa ja pukeutuu mustiin, tylsiin vaatteisiin. Hiukset on tylsät ja kasvot ilmeettömät. Ääni on muminaa. Tämä henkilö vaikuttaa vaan niin KUIVALTA, että ruumishuoneellakin olis mukavempaa kuin hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Sä ärsyynnyt kun näet sellaisessa ihmisessa  heijastuvan jonkin oman piirteesi jota et voi sietää.

Näin se on, projektio on normaalisti syynä sellaiseen ärsytykseen, jossa kohde ei ole tehnyt mitään pahaa.