Lue keskustelun säännöt.
Mikä "vika" on tuntemissasi ikisinkuissa?
17.10.2017 |
Tuli mieleen tuosta Ensitreffit alttarilla -sarjasta ja Marista, joka näyttäytyy ainakin sarjan perusteella aika vaikeana tyyppinä, että millaisia "vikoja" on tuntemissanne pitkän aikaa sinkkuina olleissa ihmisissä? Ja nyt puhun siis sinkuista, jotka etsivät kuumeisesti parisuhdetta, en niistä, jotka itse haluavat olla sinkkuja.
Omat havaintoni:
-Sitoutumiskammo. Kiinnostutaan ainoastaan tyypeistä, jotka eivät ole todellisuudessa saatavilla, kuten varatuista.
-Vaativuus, epäluuloisuus, toisen testaaminen eli juurikin "vaikea luonne" esim. aiemmin parisuhteissa tulleiden haavojen takia.
-Yleinen kykenemättömyys joustaa, koska esim. 10 v. sinkkuvuoden aikana on tottunut tekemään asiat oman pään mukaan
-Heti-kaikki-tänne-nyt -tyypit. Eli parisuhteen kaipuu on niin kova, että toinen säikäytetään jo toisilla treffeillä pois, liika tarvitsevuus siis.
Nämä havainnot olen tehnyt lähipiirini ihmisistä, jotka usein surevat sitä etteivät löydä kumppania. Syitä on toki tsiljoonia ja uskon ettei moni vaan ole tavannut sitä sopivaa, mutta välillä tekisi mieli sanoa suoraan esim. yhdelle ystävälle, joka testaa miehiä ja on tosi vaativa persoona, että katsos vähän peiliin..
Enkä väitä olevani itse mikään täydellisyys, jokaisella on vikansa. Mutta kiinnostaisi vaan kuulla, onko muilla vastaavia havaintoja? Ja jos on, oletteko sanoneet niistä koskaan toiselle esim. kysyttäessä "mikä mussa on vikana, kun en koskaan löydä ketään ja taas yks aluksi kiinnostunut tyyppi vaan katosi jonnekin..."
Kommentit (243)
Tunnen kolme. Tapaus 1 on hiljainen ja ujo, ei sosiaalisesti kovin lahjakas vaan keskustelee lähinnä omista kiinnostuksen kohteistaan mitkä eivät kaikkien kanssa varmasti kohtaa (historia, sodat, tietokoneet). Älykäs kyllä ja varmasti ihan hyväsydäminen ihminen, mutta...
Tapaus 2 on sitoutumiskammoinen. Hauska, sosiaalinen, hyvännäköinen, urheilullinen jne, varmasti monen naisen mieleen, mutta kun edetään pidemmälle niin sitoutumiskammoisuus alkaa näkyä. Ymmärrän miehen sitoutumiskammon rankan menneisyyden takia, mutta ymmärrän naisiakin siinä ettei kelpaa, sillä se tuo paljon ongelmia suhteeseen (jos siihen asti edes suostuu menemään, koska ahdistuu asiasta).
Tapaus 3 on ylipainoinen. Eikä nyt puhuta vähän pulleammasta tai muodokkaammasta naisesta, vaan oikeasti selkeästi ylipainoisesta. Todella ihana, empaattinen, huumorintajuinen, fiksu ja rakastava ihminen ja sellainen, että ei voisi luonteeltaan paljoakaan parempi tyttöystävä olla (omasta mielestäni ainakaan). Mutta miehet tuntuvat sivuuttavan täysin koko ihmisen ulkonäön, tai siis nimenomaan painon perusteella, ihan nätti ja sievä ihminen on noin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kestä sitä, että heti kun mies osoittaa kiinnostusta, hän julistaa asiaa yltympäriinsä ystävilleen ja sukulaisilleen. Ei jää minulle siinä aikaa ottaa tyypistä rauhassa selvää ja pitää yllä semmosta molemminpuolista epäselvyyttä tulevasta, kun toinen on mielessään jo lyönyt kaiken lukkoon ja tiedottanut asiasta turuilla ja toreilla. Tästä tulee sitäpaitsi hyvinkin esineellistetty olo –
joka on kyllä aika huono lähtökohta suhteelle kuin suhteelle.
Jos joskus sellaisen tapais, joka osais ottaa ihan rauhassa sen aloituksen..
Olen lyhyt, lihava ja pienimunainen hoiva-alalla oleva mies. Ei suhdetta 10 vuoteen.
Miehissä niitä joista saisi ihan komeita jos jonkun pienen jutun viitsisivät sen eteen tehdä mutta ei, esim iho-ongelmien hoito. Samalla luonne on sellainen jäyhä ja ehdoton, vihamielinenkin kuoren alla. Se on jotenkin luotaantyöntävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni muna tai köyhä.
Pieni munakaan ei haittaa jos römpsä ei ole liian löysä.
Lähipiirissäni on sinkkunainen, lähentelee jo neljääkymmentä viittä ja seurustelusuhteita takana tasan yksinja sekin kahdenkymmenen vuoden takaa ja kesti kaksi kuukautta. Kariutui siihen kun nuorimies raahattiin heti sukuloimaan ja esittelemään muutenkin joka kummin kaimalle.
On itse huomattavan ylipainoinen, ei huolehdi juurikaan ulkonäöstään mutta vaatisi seurustelukumppanin olevan pitkä, komea, akateemisesti koulutettu, älykäs, ei lapsia jne jne. En tiedä onko kukaan hennonnut sanoa, että voi ystävä kallis, ei taida onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kolme. Tapaus 1 on hiljainen ja ujo, ei sosiaalisesti kovin lahjakas vaan keskustelee lähinnä omista kiinnostuksen kohteistaan mitkä eivät kaikkien kanssa varmasti kohtaa (historia, sodat, tietokoneet). Älykäs kyllä ja varmasti ihan hyväsydäminen ihminen, mutta...
Tapaus 2 on sitoutumiskammoinen. Hauska, sosiaalinen, hyvännäköinen, urheilullinen jne, varmasti monen naisen mieleen, mutta kun edetään pidemmälle niin sitoutumiskammoisuus alkaa näkyä. Ymmärrän miehen sitoutumiskammon rankan menneisyyden takia, mutta ymmärrän naisiakin siinä ettei kelpaa, sillä se tuo paljon ongelmia suhteeseen (jos siihen asti edes suostuu menemään, koska ahdistuu asiasta).
Tapaus 3 on ylipainoinen. Eikä nyt puhuta vähän pulleammasta tai muodokkaammasta naisesta, vaan oikeasti selkeästi ylipainoisesta. Todella ihana, empaattinen, huumorintajuinen, fiksu ja rakastava ihminen ja sellainen, että ei voisi luonteeltaan paljoakaan parempi tyttöystävä olla (omasta mielestäni ainakaan). Mutta miehet tuntuvat sivuuttavan täysin koko ihmisen ulkonäön, tai siis nimenomaan painon perusteella, ihan nätti ja sievä ihminen on noin muuten.[/quote+]
Tunnen itse miehenä kuvailemasi tapaus 3:n kaltaisen naisen. Todella mukava nuori nainen, erittäin puhelias ja sosiaalinen - luonnekin tosi sympaattinen. Tykkään hänen kanssaan viettää aikaa kun voimme keskustella mistä tahansa luontevasti.
Ongelma on kuitenkin sairaalloinen ylipaino. Tämä on häntä jo lapsesta asti vaivannut ja päin vastoin kiloja on tullut jatkuvasti lisää sitä mukaa kuin ikääkin. Ikävä kyllä itse ja kukaan muukaan mies ei ole katsonut häntä "sillä silmällä" - muumin ulkomuoto ihmisellä ei ole mikään turn on.
Ja lisättäköön vielä, ettei hän sairasta edes mitään sairautta tai ole mitään lääkitystä mikä kerryttäisi nesteitä ja kiloja kehoon. Ulkomuoto johtuu puhtaasti elintavoista, karkkia ja suklaata jne syönyt aina paljon, liikuntaa ei harrasta kuin pienen koiran ulkoiluttamisen verran n. 800m päivässä, kirjoja lukee paljon (mikä on kylläkin hyvä harrastus) ja katselee elokuvia sekä sarjoja vapaa-ajallaan. Työssäkin käy.
Hänen kaksois-sisarensa (ei identtinen) on kuin peilikuva, pieni siro ja suloinen "rääpäle". Hän harrastaa liikuntaakin jonkin verran, aikalailla samat kiinnostuksen kohteet kuin 7minuuttia vanhemmalla iso-siskollaan - luonne on kuitenkin täysin erilainen.
Hän on puolestaan todella ujo, tutussakin seurassa kestää aikansa "lämmetä" ja osallistua keskusteluihin tai yhteisiin aktiviteetteihin kuten lautapeleihin jne. Tämä ujous ja paniikkihäiriöt joista kärsii on syrjäyttänyt hänet aika pahasti yhteiskunnasta, viettää lähes kaiken ajan neljän seinän sisällä vanhemmillaan huoneessaan, ei työtä ja jatko-opintoihin suuntautumis suunnitelmia (ahdistuu jos koittaa kysellä "mitäs suunnitelmia sulla on tulevaisuudessa?" -kysymyksistä).
Tämä ensin kuvailtu sisko on sosiaalinen, tomera ja pärjääjä tyyppi - hyvän elämän tulee elämään. Hänen siskonsa puolestaan surettaa, miten voi nuori 24-vuotias nainen jo olla noin syrjässä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syy sinkkuuteeni on huono itsetunto. En uskalla tehdämiehille aloitetta. Jos joku mies kiinnostuu minusta niin muutun todella dramaattiseksi. Minusta tulee vaikea. Oikeasti haluaisin että mies vaan rakastaisi niin paljon että näkisi sen draamailun läpi. Mutta ei tietenkään...Miehet toteavat, että hitto mikä sekopää, morjes..
Minulla huono itsetunto oireilee epävarmuutena ja miellyttämisenhaluna. Lopputulos on just sama kuin sullakin eli mies menettää kiinnostuksensa silmänräpäyksessä ja minä jään ihmettelemään mitä ihmettä taas tapahtui ja seuraavalla kerralla olen entistäkin epävarmempi. Enää vuosiin en ole huomannut yhdenkään miehen osoittavan kiinnostusta ja hyvä niin, en varmasti kestäisi enää ainuttakaan molemminpuolista kiinnostusta/ihastusta joka loppuu miehen puolelta kuin seinään.
N40
Tunnen erään ei ikisinkun mutta naisen jolla on mennyt pieleen kaikki suhteensa, avioliitto mukaanlukien ja taustalla on huono itsetunto. Hän on viehättävä, erittäin älykäs, erittäin menestynyt työssään ja sitä kautta varakaskin. Hän tapailee mielellään uusia miehiä, mutta kun menee suhteen tasolle niin alkaa epävarmuus, menettämisen pelko ja sen seurauksena kova kateellisuus ja mustasukkaisuus. Kertoi että on nyt itse tuon tajunnut, kentien pääsee irti vähitellen. Syynä on tyrannimainen äiti joka omien ikävien lapsuudenkokemusten seurauksena kohteli omia lapsiaan loukkaavasti ja alentavasti.
Tosi ikävää että muuten viehättävällä ja hauskalla naisella on noin kova painolasti mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on vaan nirso, vaikka eipä hänellä ole varaa nirsoilla pahemmin... jahtaa ex säätöä, kun muitakaan ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 42v kaveri joka ollut sinkku koko ikänsä (nainen)...
Tässä muutamia juttuja mitä tulee mieleen:
-Naiivi
- Epärealistinen kuva omasta kropastaan/luonteestaan (pitää itseään hoikkana vaikkei ole)
- Tylsä (ei osaa heittäytyä vaan kaikki tapahtuu saman kaavan mukaan)
- Tietynlaiset miehet vaan kelpaa, tavalliset ei
- Ei harrasta mitäänMillainen sinä olet, kun kirjoitat "kaveristasi" noin kauniisti?
Hän on ystävänä ihan mukava. Olemme tunteneet kauan, joten tottakai olen huomannut muutamia asioita mitkä saattaa vaikuttaa. Olen yrittänyt vinkata mistä saattais kiikastaa tai miten vois parantaa mahdollisuuksiaan. Ulkonäöllisesti hän on on tavallinen nätti nainen , eli siitä tuskin kiikastaa (pyöreä muttei huomattavasti ylipainoinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kolme. Tapaus 1 on hiljainen ja ujo, ei sosiaalisesti kovin lahjakas vaan keskustelee lähinnä omista kiinnostuksen kohteistaan mitkä eivät kaikkien kanssa varmasti kohtaa (historia, sodat, tietokoneet). Älykäs kyllä ja varmasti ihan hyväsydäminen ihminen, mutta...
Tapaus 2 on sitoutumiskammoinen. Hauska, sosiaalinen, hyvännäköinen, urheilullinen jne, varmasti monen naisen mieleen, mutta kun edetään pidemmälle niin sitoutumiskammoisuus alkaa näkyä. Ymmärrän miehen sitoutumiskammon rankan menneisyyden takia, mutta ymmärrän naisiakin siinä ettei kelpaa, sillä se tuo paljon ongelmia suhteeseen (jos siihen asti edes suostuu menemään, koska ahdistuu asiasta).
Tapaus 3 on ylipainoinen. Eikä nyt puhuta vähän pulleammasta tai muodokkaammasta naisesta, vaan oikeasti selkeästi ylipainoisesta. Todella ihana, empaattinen, huumorintajuinen, fiksu ja rakastava ihminen ja sellainen, että ei voisi luonteeltaan paljoakaan parempi tyttöystävä olla (omasta mielestäni ainakaan). Mutta miehet tuntuvat sivuuttavan täysin koko ihmisen ulkonäön, tai siis nimenomaan painon perusteella, ihan nätti ja sievä ihminen on noin muuten.[/quote+]
Tunnen itse miehenä kuvailemasi tapaus 3:n kaltaisen naisen. Todella mukava nuori nainen, erittäin puhelias ja sosiaalinen - luonnekin tosi sympaattinen. Tykkään hänen kanssaan viettää aikaa kun voimme keskustella mistä tahansa luontevasti.
Ongelma on kuitenkin sairaalloinen ylipaino. Tämä on häntä jo lapsesta asti vaivannut ja päin vastoin kiloja on tullut jatkuvasti lisää sitä mukaa kuin ikääkin. Ikävä kyllä itse ja kukaan muukaan mies ei ole katsonut häntä "sillä silmällä" - muumin ulkomuoto ihmisellä ei ole mikään turn on.
Ja lisättäköön vielä, ettei hän sairasta edes mitään sairautta tai ole mitään lääkitystä mikä kerryttäisi nesteitä ja kiloja kehoon. Ulkomuoto johtuu puhtaasti elintavoista, karkkia ja suklaata jne syönyt aina paljon, liikuntaa ei harrasta kuin pienen koiran ulkoiluttamisen verran n. 800m päivässä, kirjoja lukee paljon (mikä on kylläkin hyvä harrastus) ja katselee elokuvia sekä sarjoja vapaa-ajallaan. Työssäkin käy.
Hänen kaksois-sisarensa (ei identtinen) on kuin peilikuva, pieni siro ja suloinen "rääpäle". Hän harrastaa liikuntaakin jonkin verran, aikalailla samat kiinnostuksen kohteet kuin 7minuuttia vanhemmalla iso-siskollaan - luonne on kuitenkin täysin erilainen.
Hän on puolestaan todella ujo, tutussakin seurassa kestää aikansa "lämmetä" ja osallistua keskusteluihin tai yhteisiin aktiviteetteihin kuten lautapeleihin jne. Tämä ujous ja paniikkihäiriöt joista kärsii on syrjäyttänyt hänet aika pahasti yhteiskunnasta, viettää lähes kaiken ajan neljän seinän sisällä vanhemmillaan huoneessaan, ei työtä ja jatko-opintoihin suuntautumis suunnitelmia (ahdistuu jos koittaa kysellä "mitäs suunnitelmia sulla on tulevaisuudessa?" -kysymyksistä).
Tämä ensin kuvailtu sisko on sosiaalinen, tomera ja pärjääjä tyyppi - hyvän elämän tulee elämään. Hänen siskonsa puolestaan surettaa, miten voi nuori 24-vuotias nainen jo olla noin syrjässä elämästä.
Oho. Nähtävästi lainaus ei onnistunut kunnolla (kännykällä näprätessä varmaan painoin jotakin ylimääräistä).
Ps. Tunnen siis molemmat tapaukset todella hyvin, jo alle päiväkoti-ikäisestä asti. Olimme naapureita, nykyisin harvemmin enää toki nähdään kun en käy vanhemmillani niin solkenaan - asun ja työskentelen eri paikkakunnalla, tapaamisia koitan järjestellä aina kun tiedän tulevani vanhemmilla käymään.
Oikein arvelit, että syitä on monia, eikä ne tee ihmisestä pahaa vaikka kehitettävää onkin. Itse psykologina kyllä opastan ystäviäni kun tarve tulee esille, muuta sitä ikinä ei saa tehdä moittivana ja syyttelevällä tavalla vaanitsensä pitää asettaa haavoottuvaksi oppijaksi ja puhua siitä opettaen niin, että toinen kokee tulevansa myöskin kuulluksi, ja että virheet eivät tee pahaksi ihmiseksi, huonoksi ystäväksi, eikä maailmanloppu nyt siitä seuraa, vaan niitä tilaisuuksia käytetään itsensä kasvattamiseen ja kehittämiseen puolin ja toisin.
Omakohtaisesti sinkkujen yleisimpiinnongelmiin suomessa olen tavannut sekä sosiaalisia, että käytännöllisiä ja psykologisia esteitä. Masentuneisuus, ahdistushäiriöt, ujous, vieraantuminen, huono itsetunto ja minäkuva, koetut kehon " rumuudet " jne. Meillä suomessa tekisi ihan hyvää tämä negatiivisuuden kulttuurinen työstäminen positiivisemmaksi, missä kaikki kokee olevansa tervetulleita olemaan yksilöinä ja arvostamaan itseään ja kanssaihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein arvelit, että syitä on monia, eikä ne tee ihmisestä pahaa vaikka kehitettävää onkin. Itse psykologina kyllä opastan ystäviäni kun tarve tulee esille, muuta sitä ikinä ei saa tehdä moittivana ja syyttelevällä tavalla vaanitsensä pitää asettaa haavoottuvaksi oppijaksi ja puhua siitä opettaen niin, että toinen kokee tulevansa myöskin kuulluksi, ja että virheet eivät tee pahaksi ihmiseksi, huonoksi ystäväksi, eikä maailmanloppu nyt siitä seuraa, vaan niitä tilaisuuksia käytetään itsensä kasvattamiseen ja kehittämiseen puolin ja toisin.
Omakohtaisesti sinkkujen yleisimpiinnongelmiin suomessa olen tavannut sekä sosiaalisia, että käytännöllisiä ja psykologisia esteitä. Masentuneisuus, ahdistushäiriöt, ujous, vieraantuminen, huono itsetunto ja minäkuva, koetut kehon " rumuudet " jne. Meillä suomessa tekisi ihan hyvää tämä negatiivisuuden kulttuurinen työstäminen positiivisemmaksi, missä kaikki kokee olevansa tervetulleita olemaan yksilöinä ja arvostamaan itseään ja kanssaihmisiä.
Tuntemani ikisinkku on hyvin ylimielinen eikä varsinaisesti mikään järjen jättiläinen, kuka sellaista jaksaa katsella. Aivottomuudelle ei nyt paljoa voi tehdä, mutta kaivaisi edes päänsä omasta pyllystä pois ja tajuaisi, että keskustella voi myös muustakin kuin omasta itsestään. Lisäksi on kiinnostunut miehistä, jotka ovat todella out of her league, mutta ei tätä tajua, eikä kukaan niistä häntä huolisi.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea läski.
Yleensä ainakin läskit naiset ovat parisuhteissa. Ikisinkut ovat usein laihoja. Tämä vain minun havaintoni.
Lähipiiriini kuuluu viisikymppinen ikisinkku, jolla niin vaikea luonne, että mikään suhde ei onnistu pitemmän päälle. Suhteen alussa näkee liikaa vaivaa lahjojen ja kaikkien tarjoilujen takia. Sitten murjottaa, kun toinen ei toimikaan niin kuin hän haluaa.
No siis todellinen syy on selvittämättmät lapsuuden traumat, jotka ovat vahvistuneet elämän myötä ja joita toistetaan läpi elämän.
Ongelma on myös se, että valtaosa yli 30-vuotiaista sinkuista tai eronneista eivät ole välttämättä edes ikinä ajatelleet, että heissä olisi mitään vikaa, jos he ovat aina lyöttäytyneet sellaisten henkilöiden kanssa yhteen, joita on helppo syyttää. Todellisuudessa kaikki merkit epäonnistumisesta ovat olleet yleensä ilmassa jo ensitreffeillä, mutta uhriksi itsensä kokeva on sulkenut niiltä silmänsä. Ne jotka myöntävät omat virheensä ja haluavat muuttua ovat hyvin pieni vähemmistö. Ja muuttuminen on niin hankalaa, että hyvin harva siihen ikinä kykenee.
Mt-häiriöitä. Lieviä tai vakavampia. Työssäkäynti vielä voi onnistua mutta yhdessäasuminen ei. Ei uskalla olla alasti toisen nähden tai käydä "kakkosella" jos on muita paikalla... ;(
Mitääähhh!? Olet selvinnyt aikuiseksi saakka ilman sisälukutaitoa. No oho :D :D :D