Miten raha ei tee muka onnelliseksi?

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulle on annettu köyhyyttä siksi, että oppisit arvostamaan elämässä vähän syvällisempiäkin arvoja. Kun lakkaat haaveilemasta rahasta, huomaat yhtäkkiä saavasi sitä tai sitten löydätkin vastaavan ilon jostain muusta. 

Olen köyhä, koska opiskelen vielä ja asun vanhempien luona. Vanhemmat olivat kummatkin hyvätuloisia IT-alan osaajia IBM:llä ja toinen OP:ssa.

Asia nousi vain mieleen, koska sanoin kerran vanhemmille, että kyllä elämä muuttuisi jos eurojackpot potti kilahtaisi tilille. Vastaukseksi sain, että ei se raha tee onnelliseksi. Ja milloin niitä väitteitä on iltalehdessä ja sun muissa keskusteluissa.

Kyllä vain jos kunnolla hilloa ois, niin koulu loppuis heti. Ei tarttis miettiä mitä alaa opiskelisi, ja että saako töitä sitten kun valmistuu.

Ap

Sulla on elämää mahdollisesti jäljellä vuosikymmeniä. Se potti pitäisi sinut riehakkaana pari vuotta, mutta jos elämästä puuttuu muu sisältö, se alkaisi kalvaa sinua jossain vaiheessa.

Ap saa synninpäästön, koska on pentu. Ei taida olla vielä kokenut kunnollista ensirakkauttakaan.

Kyllä, ottaisin milloin tahansa vastaan loton päävoiton. Se auttaisi minua elämässä sillä tavoin, että asuntolainan saisi maksettua pois, ja olisi "turvallinen" olo kun olisi säästöjä sen verran, että sairastuessa tai vaikka työttömyyden kohdatessa pärjäisi, kun ei olisi rahasta kiinni. Lottovoitto poistaisi siis rahasta stressaamisen. Tosin sitten sitä stressaisi mahdollisesti siitä, että mitä jos menetänkin ne rahat. Lottovoitto ei kuitenkaan poistaisi kaikkia huolia ja vastoinkäymisiä elämästäni. Onnellisuuteen se vaikuttaisi sen verran, että puolison kanssa ei tapeltaisi raha-asioista (tai mistä sitä tietää, tapeltaisiin varmaan siitä että jos mies ostaa 100k euron auton niin voinko minä ostaa sitten 120k euron auton vai onko se epäreilua?).

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten yhdyn ap:n mielipiteeseen että raha tekee onnelliseksi jne. paitsi tuo lause: en tarvitse onnellisuuteen mitään muuta kun rahaa. Ei se varmaan niin ole monelle. Itsekin olen jonkin sortin matearisti, tykkään asioista, joita saa vain rahalla, matkustelusta, shoppailusta, ulkona syömisestä... mutta tärkeämpiä on aina kuitenkin ne perusasiat, kuten hyvät ihmissuhteet ja lapset sekä kaikkien terveys ja hyvinvointi. Sitä hyvinvointia raha voi lisätä paljon ja toisaalta rahan puute voi tehdä onnettomaksi, mutta jos nyt kärjistetään, niin kai nyt jokainen pitää tärkeämpänä terveyttä (jos vaikka ajatellaan vakavia sairauksia) kun rahaa. Moni myös varmaan pitää tärkeämpänä hyvää parisuhdetta tai perhettä, kun sitä että olisi yksin ja rikas. Mutta jos siis on ne asiat kunnossa mitä rahalla ei saa, niin kyllä se raha voi tuoda paljon lisätuloa ja hyvinvointia. Voi asua paremmin tai omien toiveiden mukaisesti ja voi virkistäytyä joskus matkustelemalla. Jos on köyhä voi olla tiukkaa jopa saada rahat riittämään johonkin perusmenoihin ja välttämättömyyksiin kuten esim. vaatetukseen. On turhaa kertoa ihmiselle joka on köyhä, kaikista ilmaisista ihanista asioista koska on aika luonnollista että kun niitä on hyödynnetty runsaasti, sitä kaipaa välillä jotain muuta.

On erittäin harvinaista, että rikas olisi yksin. Rikas 60 vuotiaskin saisi nuoren ja kauniin naisen. Toki rahan takiakin muija olisi suhteessa, mutta jos kumpikin saa haluamansa asian, niin ei valittamista.

Köyhä nainenkin voisi löytää miehen, mutta perus köyhä matti meikäläinen mies saa olla koko elämänsä yksin.

Naiselle tuo ei toimi yhtä hyvin, koska hyvä mies ei ole ostettavissa. Toki se mahdollistaa valikoiman laajentamisen, koska voi ottaa köyhänkin miehen, mutta se sielunkumppanuuden löytäminen on edelleen silti vaikeaa. 

Onko hyvä nainenkaan ostettavissa? Miten se "hyvä" siinä tapauksessa määritellään? Onko sellainen mies hyvä mies, joka haluaa ostaa vaimon? Miksi on tai miksi ei, ja mikä muuttuu jos sukupuolet vaihdetaan?

En halua pilkata rahasta avioituvia, päinvastoin, olen vähän miesmäisellä linjalla ja voisin itsekin varsin hyvin ottaa nuoren komean toyboyn jos olisin rikas leskirouva. Ihmettelen vaan tuota jäykän sukupuolittunutta ajattelua. Ihan samanlainen järjestely se rahasta avioituminen on kummin päin tahansa, ei siinä molemminpuolisesta sielunkumppanuudesta ole kyse vaan kumpaakin osapuolta hyödyttävästä järjestelystä joka tekee toivottavasti molemmat tyytyväiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap saa synninpäästön, koska on pentu. Ei taida olla vielä kokenut kunnollista ensirakkauttakaan.

Ei näin nuorena kannata edes rakastua. Kyllä se vaan niin on, että pisteitä keräillään kunnes ollaan yli 25v.

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raha ei tee onnelliseksi, mutta rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos olisin työtön ja nälissäni, niin olisin toki onneton. Jos olisin rikas mutta minulla ei olisi nykyistä perhettäni, luotettavia ystäväni, mielekästä työtäni ja ennen kaikkea terveyttäni olisin vielä onnettomampi. Hyvän elämän kannalta raha ei ole mitätön tekijä, mutta se ei myöskään ole se tärkein tai edes tärkeimpien joukossa.

Et voi tietää minkälainen elämäsi olisi jos hilloa ois tili täynnä. Sinulla voisi olla erilaiset ystävät, erilainen perhe, kunnolla vapaa-aikaa ja ei se terveys muutu mihinkään suuntaan verrattuna nykyiseen elämääsi, paitsi jos huumeita vedät.

Ap

Jos se onnellisuus rikkaanakin perustuisi ensisijaisesti ystäviin, perheeseen ja hyvään terveyteen, niin eihän se raha silloin ole tehnyt onnelliseksi? Ja terveisiä vaan pitkältä äitiyslomalta, minä en kaipaa minuuttiakaan lisää vapaa-aikaa, minä kaipaan kiinnostavaa ja mielekästä työtäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten yhdyn ap:n mielipiteeseen että raha tekee onnelliseksi jne. paitsi tuo lause: en tarvitse onnellisuuteen mitään muuta kun rahaa. Ei se varmaan niin ole monelle. Itsekin olen jonkin sortin matearisti, tykkään asioista, joita saa vain rahalla, matkustelusta, shoppailusta, ulkona syömisestä... mutta tärkeämpiä on aina kuitenkin ne perusasiat, kuten hyvät ihmissuhteet ja lapset sekä kaikkien terveys ja hyvinvointi. Sitä hyvinvointia raha voi lisätä paljon ja toisaalta rahan puute voi tehdä onnettomaksi, mutta jos nyt kärjistetään, niin kai nyt jokainen pitää tärkeämpänä terveyttä (jos vaikka ajatellaan vakavia sairauksia) kun rahaa. Moni myös varmaan pitää tärkeämpänä hyvää parisuhdetta tai perhettä, kun sitä että olisi yksin ja rikas. Mutta jos siis on ne asiat kunnossa mitä rahalla ei saa, niin kyllä se raha voi tuoda paljon lisätuloa ja hyvinvointia. Voi asua paremmin tai omien toiveiden mukaisesti ja voi virkistäytyä joskus matkustelemalla. Jos on köyhä voi olla tiukkaa jopa saada rahat riittämään johonkin perusmenoihin ja välttämättömyyksiin kuten esim. vaatetukseen. On turhaa kertoa ihmiselle joka on köyhä, kaikista ilmaisista ihanista asioista koska on aika luonnollista että kun niitä on hyödynnetty runsaasti, sitä kaipaa välillä jotain muuta.

On erittäin harvinaista, että rikas olisi yksin. Rikas 60 vuotiaskin saisi nuoren ja kauniin naisen. Toki rahan takiakin muija olisi suhteessa, mutta jos kumpikin saa haluamansa asian, niin ei valittamista.

Köyhä nainenkin voisi löytää miehen, mutta perus köyhä matti meikäläinen mies saa olla koko elämänsä yksin.

Naiselle tuo ei toimi yhtä hyvin, koska hyvä mies ei ole ostettavissa. Toki se mahdollistaa valikoiman laajentamisen, koska voi ottaa köyhänkin miehen, mutta se sielunkumppanuuden löytäminen on edelleen silti vaikeaa. 

Onko hyvä nainenkaan ostettavissa? Miten se "hyvä" siinä tapauksessa määritellään? Onko sellainen mies hyvä mies, joka haluaa ostaa vaimon? Miksi on tai miksi ei, ja mikä muuttuu jos sukupuolet vaihdetaan?

En halua pilkata rahasta avioituvia, päinvastoin, olen vähän miesmäisellä linjalla ja voisin itsekin varsin hyvin ottaa nuoren komean toyboyn jos olisin rikas leskirouva. Ihmettelen vaan tuota jäykän sukupuolittunutta ajattelua. Ihan samanlainen järjestely se rahasta avioituminen on kummin päin tahansa, ei siinä molemminpuolisesta sielunkumppanuudesta ole kyse vaan kumpaakin osapuolta hyödyttävästä järjestelystä joka tekee toivottavasti molemmat tyytyväiseksi.

Koska minä en halua miestä, joka yrittää miellyttää minua vaan miehen, jonka persoonasta olen aidosti kiinnostunut ja joka rakastaa minua aidosti -> tai jaksaa esittää osansa uskottavasti. Keskimäärin miehillä ei ole niin nökönnuukaa, jos nainen näyttää hyvältä ja käyttäytyy jotakuinkin hyvin.

Makoilen tässä sängyllä, jalkaa särkee, olkapäätä särkee, mietin otanko särkylääkettä että pystyn kunnolla jumppaamaan vai vedänkö verkaskat jalkaan ja lähden hitaalle kävelylle.

Jos joskus pääsen näistä säryistä olen onnellinen.

Kun kuulin Niklas Herlinin kärsineen lonkan ja polven säryistä pahoinpitelyn seurauksena, mietin montako miljoonaa vai miljardin omaisuudestaan hän olisi antanut jos olisi ollut kivuton, ilman opiaatteja.

Henkinen hyvinvointi on sellainen, joka periaatteessa joko on tai ei ole, rahasta riippumatta.

Jos ihminen ei voi henkisesti hyvin tai ei alunalkaenkaan osaa nauttia elämästä niin se useinkaan ei parane rahalla, mutta kyllä vielä pahenee rahanpuutteella.

Mutta kun puhutaan tilanteesta, jossa ihminen osaa tai osaisi nauttia ja olla onnellinen ja tyytyväinen normaalitilanteessa, mutta juuri se jatkuva köyhyys, ahdistus ja ehkä unetomuuskin on vienyt elämänhalun ja omanarvontunteen.

Silloin kyllä sanoisin, että raha tai edes jo riittävä rahatulo tuo onnellisuutta ja palauttaa sen elämänhallinnan ja samalla elämästä nauttimisen.

Minun mielestäni ihminen, jolla on ollut normielämä, mutta köyhyys ja sen mukana tulevat muut asiat ovat vieneet elämänhallinnan tunteen ja se ihminen voi ainoastaan tehdä ihan välttämättömät asiat jos niitäkään, niin tulee onnelliseksi jos tilanne korjaantuu.

Puhumattakaan, että saisi niin paljon rahaa, että voisi jopa hemmotella ja ostaa itseään ilahduttavia asioita.

Kyllä se asuntokin merkkaa onnellisuuteen paljon: minä olisin onnellinen veden läheisyydessä, rauhallisessa, valoisassa ja itse omalla maulla, ei välttämättä kalliilla, mutta olisin saanut itse päättää mitä värejä ja materiaaleja kodissani on käytetty.

Luulisin, että aika monet varakkaat ihmiset eivät vaihtaisi kuitenkaan asuntoaan toiseksi (huonommaksi), vaikka sanovat, että "ei se asunto nyt mitään onnea tuo".

Jos on ollut pitkän aikaa kovin tiukoilla ja niukoilla, niin uskon, että osaisi kyllä olla onnellinen senjälkeisestä helpotuksesta ja helppoudesta aika pitkää, uskon, että loppuelämänsä.

Ja kuten sanottukin, nyt puhutaan siitä, että jokaisella on sairauden tullessa sama tilanne ja tottakai jokainen ihminen haluaisi olla terve.

Mutta kyllä sairaudenkin kohdalla sillä varakkaalla on paljon enemmän mahdollisuuksia, tai ainkin se tietoisuus, että voi valita eri vaihtoehtoja, joita varaton ei voi, vaikka olisi samassa tilanteessa.

Jos on sairas, mutta pystyy esim. vaikka lähtemään etelän lämpöön välillä itseään hoitamaan tuo onnea, kuin se, että jo ennestään raha-asioista ahdistavaan tilanteeseen tulee sairaus jota joudut sitten kestämään siinä pienessä asunnossa ympäri vuorokauden ja vuoden.

Juu niin, onhan kävelylenkit ilmaisia, niin mutta kun se kävelylenkki on ainoa asia, jota voit tehdä. Ja joskus ei sitäkään jos vain ei pysty.

Ja onhan se kävelylenkki ihan yhtä ilmaista sille rikkaallekin. Mutta kun se vaan kaipaa jotain muutakin. Jostain kumman syystä.

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raha ei tee onnelliseksi, mutta rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos olisin työtön ja nälissäni, niin olisin toki onneton. Jos olisin rikas mutta minulla ei olisi nykyistä perhettäni, luotettavia ystäväni, mielekästä työtäni ja ennen kaikkea terveyttäni olisin vielä onnettomampi. Hyvän elämän kannalta raha ei ole mitätön tekijä, mutta se ei myöskään ole se tärkein tai edes tärkeimpien joukossa.

Et voi tietää minkälainen elämäsi olisi jos hilloa ois tili täynnä. Sinulla voisi olla erilaiset ystävät, erilainen perhe, kunnolla vapaa-aikaa ja ei se terveys muutu mihinkään suuntaan verrattuna nykyiseen elämääsi, paitsi jos huumeita vedät.

Ap

Jos se onnellisuus rikkaanakin perustuisi ensisijaisesti ystäviin, perheeseen ja hyvään terveyteen, niin eihän se raha silloin ole tehnyt onnelliseksi? Ja terveisiä vaan pitkältä äitiyslomalta, minä en kaipaa minuuttiakaan lisää vapaa-aikaa, minä kaipaan kiinnostavaa ja mielekästä työtäni.

Ero ois siinä, että ei tarvitse tehdä töitä. Eli silloin olisi enemmän vapaa-aikaa. Tekisitkö työtäsi ilman palkkaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten yhdyn ap:n mielipiteeseen että raha tekee onnelliseksi jne. paitsi tuo lause: en tarvitse onnellisuuteen mitään muuta kun rahaa. Ei se varmaan niin ole monelle. Itsekin olen jonkin sortin matearisti, tykkään asioista, joita saa vain rahalla, matkustelusta, shoppailusta, ulkona syömisestä... mutta tärkeämpiä on aina kuitenkin ne perusasiat, kuten hyvät ihmissuhteet ja lapset sekä kaikkien terveys ja hyvinvointi. Sitä hyvinvointia raha voi lisätä paljon ja toisaalta rahan puute voi tehdä onnettomaksi, mutta jos nyt kärjistetään, niin kai nyt jokainen pitää tärkeämpänä terveyttä (jos vaikka ajatellaan vakavia sairauksia) kun rahaa. Moni myös varmaan pitää tärkeämpänä hyvää parisuhdetta tai perhettä, kun sitä että olisi yksin ja rikas. Mutta jos siis on ne asiat kunnossa mitä rahalla ei saa, niin kyllä se raha voi tuoda paljon lisätuloa ja hyvinvointia. Voi asua paremmin tai omien toiveiden mukaisesti ja voi virkistäytyä joskus matkustelemalla. Jos on köyhä voi olla tiukkaa jopa saada rahat riittämään johonkin perusmenoihin ja välttämättömyyksiin kuten esim. vaatetukseen. On turhaa kertoa ihmiselle joka on köyhä, kaikista ilmaisista ihanista asioista koska on aika luonnollista että kun niitä on hyödynnetty runsaasti, sitä kaipaa välillä jotain muuta.

On erittäin harvinaista, että rikas olisi yksin. Rikas 60 vuotiaskin saisi nuoren ja kauniin naisen. Toki rahan takiakin muija olisi suhteessa, mutta jos kumpikin saa haluamansa asian, niin ei valittamista.

Köyhä nainenkin voisi löytää miehen, mutta perus köyhä matti meikäläinen mies saa olla koko elämänsä yksin.

Naiselle tuo ei toimi yhtä hyvin, koska hyvä mies ei ole ostettavissa. Toki se mahdollistaa valikoiman laajentamisen, koska voi ottaa köyhänkin miehen, mutta se sielunkumppanuuden löytäminen on edelleen silti vaikeaa. 

Onko hyvä nainenkaan ostettavissa? Miten se "hyvä" siinä tapauksessa määritellään? Onko sellainen mies hyvä mies, joka haluaa ostaa vaimon? Miksi on tai miksi ei, ja mikä muuttuu jos sukupuolet vaihdetaan?

En halua pilkata rahasta avioituvia, päinvastoin, olen vähän miesmäisellä linjalla ja voisin itsekin varsin hyvin ottaa nuoren komean toyboyn jos olisin rikas leskirouva. Ihmettelen vaan tuota jäykän sukupuolittunutta ajattelua. Ihan samanlainen järjestely se rahasta avioituminen on kummin päin tahansa, ei siinä molemminpuolisesta sielunkumppanuudesta ole kyse vaan kumpaakin osapuolta hyödyttävästä järjestelystä joka tekee toivottavasti molemmat tyytyväiseksi.

Koska minä en halua miestä, joka yrittää miellyttää minua vaan miehen, jonka persoonasta olen aidosti kiinnostunut ja joka rakastaa minua aidosti -> tai jaksaa esittää osansa uskottavasti. Keskimäärin miehillä ei ole niin nökönnuukaa, jos nainen näyttää hyvältä ja käyttäytyy jotakuinkin hyvin.

No jos puhut lähinnä itsestäsi, niin voitko ystävällisesti olla puhumatta kaikkien muidenkin naisten puolesta. Aiemmassa viestissä kirjoitit "naiselle tuo ei toimi", kun ilmeisesti tarkoitit "minulle tuo ei toimi ja oletan muidenkin naisten olevan samanlaisia kuin minä." Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kyllä me muut osataan kertoa oma mielipiteemme ihan itse.

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raha ei tee onnelliseksi, mutta rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos olisin työtön ja nälissäni, niin olisin toki onneton. Jos olisin rikas mutta minulla ei olisi nykyistä perhettäni, luotettavia ystäväni, mielekästä työtäni ja ennen kaikkea terveyttäni olisin vielä onnettomampi. Hyvän elämän kannalta raha ei ole mitätön tekijä, mutta se ei myöskään ole se tärkein tai edes tärkeimpien joukossa.

Et voi tietää minkälainen elämäsi olisi jos hilloa ois tili täynnä. Sinulla voisi olla erilaiset ystävät, erilainen perhe, kunnolla vapaa-aikaa ja ei se terveys muutu mihinkään suuntaan verrattuna nykyiseen elämääsi, paitsi jos huumeita vedät.

Ap

Jos se onnellisuus rikkaanakin perustuisi ensisijaisesti ystäviin, perheeseen ja hyvään terveyteen, niin eihän se raha silloin ole tehnyt onnelliseksi? Ja terveisiä vaan pitkältä äitiyslomalta, minä en kaipaa minuuttiakaan lisää vapaa-aikaa, minä kaipaan kiinnostavaa ja mielekästä työtäni.

Ero ois siinä, että ei tarvitse tehdä töitä. Eli silloin olisi enemmän vapaa-aikaa. Tekisitkö työtäsi ilman palkkaa?

ap

Korjaisitko sitten alkuolettamaa niin, että raha nostaa elämänlaatua. Siihen voin yhtyä. Eli rahan olemassaolo nostaa keskimäärin jokaisen elämänlaatua tiettyyn pisteeseen asti (liika raha aiheuttaa myös omanlaisiaan ongelmia). Mutta eihän se raha ONNELLISEKSI tee. Voi silti olla monia syitä, miksi et ole onnellinen kokonaisuudessaan. 

Tiedätkö ap, että sinulla ei tarvitse välttämättä olla kuin parisataatuhatta euroa enemmän kuin kavereillasi niin siitä voi aiheutua kateutta ja kitkaa ihmissuhteisiin -  miljoonista ja kymmenistä miljoonista puhutamattakaan. 

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raha ei tee onnelliseksi, mutta rahan puute voi tehdä onnettomaksi. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos olisin työtön ja nälissäni, niin olisin toki onneton. Jos olisin rikas mutta minulla ei olisi nykyistä perhettäni, luotettavia ystäväni, mielekästä työtäni ja ennen kaikkea terveyttäni olisin vielä onnettomampi. Hyvän elämän kannalta raha ei ole mitätön tekijä, mutta se ei myöskään ole se tärkein tai edes tärkeimpien joukossa.

Et voi tietää minkälainen elämäsi olisi jos hilloa ois tili täynnä. Sinulla voisi olla erilaiset ystävät, erilainen perhe, kunnolla vapaa-aikaa ja ei se terveys muutu mihinkään suuntaan verrattuna nykyiseen elämääsi, paitsi jos huumeita vedät.

Ap

Jos se onnellisuus rikkaanakin perustuisi ensisijaisesti ystäviin, perheeseen ja hyvään terveyteen, niin eihän se raha silloin ole tehnyt onnelliseksi? Ja terveisiä vaan pitkältä äitiyslomalta, minä en kaipaa minuuttiakaan lisää vapaa-aikaa, minä kaipaan kiinnostavaa ja mielekästä työtäni.

Ero ois siinä, että ei tarvitse tehdä töitä. Eli silloin olisi enemmän vapaa-aikaa. Tekisitkö työtäsi ilman palkkaa?

ap

Kuinka monessa viestissä minun pitää sanoa, että haluan tehdä työtäni koska se on minusta kivaa? Ja edelleen, jos ja kun minun onnellisuuteni rikkaanakin olisi ensisijaisesti kiinni läheisistä ihmissuhteista ja terveydestä, niin en käsitä miten raha muka tekisi minut onnelliseksi. Ne ihmissuhteet ja terveyshän sen onnellisuuden olisi tuonut, raha olisi vain kiva pikku plussa siihen päälle.

Sairaudet tulee niin rikkaille kuin köyhillekin, sitä ei nyt kannata tähän vetää. Myös kuolevat niin rikkaat kuin köyhätkin.

Minua aina naurattaa nämä parempiosaiset, jotka tarjoilevat näitä ilmaisia huveja köyhille.

Kävelylenkki on ilmainen kaikille, samoin kirjastot, lukeminen, marja-ja sienimetsät jne.

Tässä ollaan tasavertaisia, mutta ei se ole mikään ylellisyys tai ylimääräinen bonus. Jotenkin tulee sellainen olo, että sanotaan köyhälle: herranjestas, etko nyt ymmärrä olla onnellinen kun pääset sinne lenkille sun muihin 365 päivää vuodessa. Mutta niinhän ne muutkin pääsevät, eikä heille sitä "etuutta" tarjoilla alemmuudentunteisesti kuin jotain erikoislahjaa, jota et itse ymmärrä saaneesi.

Mikä ihme siinä onkaan, että ne marjametsät ja lenkkipolut eivät ihan kuhise täynnään ihmisiä, mukaanlukien en varakkaat, että ihan kilpaillaan, että vaan jokainen saisi osansa tästä "ilmaisesta huvista".

En kelllä terapeuttista vaikutusta, mutta jostain ihmeen syystä varakkaat myös haluavat mennä ulkomaille, asua hyvissä asunnoissa, ajaa uusilla autoilla, olla kauniissa vaatteissa, haalivat osakesalkkuja, sijoittavat rahojaan jne?

Miksi ihmeessä, kun se raha ei kuulemma kuitenkaan tuo onnellisuutta?.

Miksi he eivät sitten tyydy ja ole onnellisia näihin ilmaisiin perusasioihin, joista sen köyhänkin pitäisi olla onnellinen, ilman, että edes unelmissaan luulevat muuta.

Kyllä se tekee onnelliseksi. Aina olen ollut sitä onnellisempi, mitä enemmän on ollut rahaa.

Tai no joo, se varaus on tehtävä, että silloin olen ollut onnellisimmillani, kun olen kuvitellut, että rahantulo jatkossakin on ollut taattua. Kuten kun 48-vuotiaana nappasin vakiduunin, jossa kuvittelin voivani jatkaa eläkkeelle asti (etsivät pitkäaikaista työntekijää). Valitettavasti erehdyin.

Varmuus siedettävästä toimeentulosta, se ettei tarvitse joka senttiä laskea, se ettei tarvitse aivokapasiteettiaan pistää siihen että miettii miten selviää, se on onnea.

Kitkaa ja kateutta voi olla tavallisilla ihmisilläkin: kuvitteleeko nyt joku, että se elämä on silloin vailla näitä elämän inhimillisä puolia, että se varakkuus vain ja ainoastaan tuo esiin ihmissuhdeongelmat.

Se on just huvittavaa, että kuvitellaan, että jos olet köyhä, niin silloin on muuta asiat hyvin: kyllä se elämä pitää siitä huolen, että ihan ne muutkin normihuolet siinä sivussa kulkevat, avioerot, huoli lapsista, työpaikkakiusaamiset, masennukset sun muut, lisämausteena on vain sitten vielä se jäytävä köyhyys.

Miksi ihmeessä edes kertoisin kenellekkään, että minulla on se parisataa euroa pankkitilillä?

Jos olisin miljonääri, niin sen "lisävaivan" kyllä ottaisin vastaan, että jotkut ihmisuhteet ehkä joutuisin miettimään tarkemmin, mutta niinhän täytyy aina muutenkin ihmisen elämässään tehdä, ei siitä pääse eroon olemalla köyhä.

Olin 5v sitten paljon onnellisempi kuin nyt, vaikka mulla oli rahaa murto-osa nykyisestä

"People say money doesn't buy happiness. Except, according to a new study from Princeton University's Woodrow Wilson School, it sort of does — up to about $75,000 a year. The lower a person's annual income falls below that benchmark, the unhappier he or she feels. But no matter how much more than $75,000 people make, they don't report any greater degree of happiness."

Koko artikkeli: http://content.time.com/time/magazine/article/0,9171,2019628,00.html

Vierailija kirjoitti:

Kitkaa ja kateutta voi olla tavallisilla ihmisilläkin: kuvitteleeko nyt joku, että se elämä on silloin vailla näitä elämän inhimillisä puolia, että se varakkuus vain ja ainoastaan tuo esiin ihmissuhdeongelmat.

Se on just huvittavaa, että kuvitellaan, että jos olet köyhä, niin silloin on muuta asiat hyvin: kyllä se elämä pitää siitä huolen, että ihan ne muutkin normihuolet siinä sivussa kulkevat, avioerot, huoli lapsista, työpaikkakiusaamiset, masennukset sun muut, lisämausteena on vain sitten vielä se jäytävä köyhyys.

Miksi ihmeessä edes kertoisin kenellekkään, että minulla on se parisataa euroa pankkitilillä?

Jos olisin miljonääri, niin sen "lisävaivan" kyllä ottaisin vastaan, että jotkut ihmisuhteet ehkä joutuisin miettimään tarkemmin, mutta niinhän täytyy aina muutenkin ihmisen elämässään tehdä, ei siitä pääse eroon olemalla köyhä.

Jos vaikka vanhempasi kuolee, muodostuu jonkinlainen käsitys perintösi suuruusluokasta, jos ystäväsi tietävät vanhempiesi statuksen. Ei siinä tarvitse mitään sanoa. Myös asuntosi ja autosi kertovat jotain toisille.