Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Olihan meilläkin aika ideologista, monien eläinten lihaa ei syöty jostain selittämättömästä syystä... Siis koirat, kissat, marsut ja tämmöset. Sikaa ja lehmäähän sitten sai syödä vaikka mielin määrin, toisinaan myös lammasta ja hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut pitkänä perjantaina eikä joulupäivänä käydä naapurissa leikkimässä, eikä meille tulla ketään. Discoihin en päässyt - menin salaa jne. Meillä oli vanhoillisesti uskovainen isä. Ei mikään lahko, ihan vain asenne.
Tuo on ollut yleinen tapa. Joulupäivän vierailukielto on hävinnyt yleisestä normistosta aika äskettäin. Se oli ihan ymmärrettävää, kun haluttiin levätä joulustressi pois. Vielä 90-luvulla oli pääsiäisenä yleinen huvikielto. Elokuvateatterit, esimerkiksi, eivät olleet auki.
Vierailija kirjoitti:
- Valkoisia farkkuja ei saanut käyttää talvella
- Hiuksia ei saanut leikata
- Julisteita ei saanut kiinnittää seinälle
- Sai käydä vain yhdessä paikassa per päivä. Samana päivänä ei saanut käydä vaikka Maijan luona ja sitten mennä Pekan luo. Tai käydä partiossa ja sitten mennä Pekan luo
- Jeesus-aiheiset vitsit oli kielletty
- Autossa ei saanut puhua
- Lumihankeen ei saanut tehdä jälkiä paitsi aurattuun osuuteen väkisinkin tuli jalanjäljet
- Saunassa oli pakko käydä keskiviikkoisin ja lauantaisin
Varmaan oli joitan muitakin juttuja, joita en nyt muista.
Tuo farkkukieltp perustui kai ajatukseen, että valkoiset farkut ovat "kylmät" ja harvinaiset kesäfarkut. Kesävaatteiden piti olla valkoisia että ne hohtaisivat valoa takaisin. Harvinaisina, erikoisina ja siksi kalleina pidettyjä vaatteita käytettiin vain tarkkaan harkitttuna ja määriteltynä ajankohtana.
Imperialistinen Amerikanjuoma Coca-Cola - Leijat Helsingin yllä nevöföget.
Tätini kyläili meillä usein ja äitini tanssi hänen pillinsä mukaan. Jazzia ei saanut kuunnella koska se oli "pirujen musiikkia". Ja mitään lastenohjelmia tai piirrettyjä missä esiintyi noitia ei saanut katsoa.
No, sain sentään lukea ensimmäiset Potterit ennen kuin täti havahtui siihen mistä kirjat kertoivat. Huonommin kävi eräälle kaverilleni, joka kiinnostui kirjoista vasta kun niistä oli tullut suosittuja. Aina kun hän kävi kirjastossa, hänen piti tuoda mukanaan lainakuitti todistusaineistona ja äitinsä kävi ne tarkasti läpi joka kerta. (Mutta ähäkutti, minäpä ne Potterit kaverilleni salaa lainasin.)
Tämä tosiaan vielä 90-luvulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perhe yläasteella (2000-luvulla!) kielsi mua enää tulemasta käymään, kun kysyivät kahvipöydässä että liputetaanko meillä vappuna. Sanoin että ei oo ikinä liputettu ja kaveruus jäi siihen. Kysyin äidiltä että mikähän tässä tuli, niin kuulemma perhe on kiihkokommunisteja edelleen.
Niille olisi pitänyt sanoa, että vappu on punikkien aprillipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli toi partiojuttu, en saanut mennä koska oli luterilaisten juttu ja me oltiin hellareita :D Vääräuskoisia...
Lisäksi en saanut käyttää lapsena kynsilakkaa vaikka ihan hirveästi ihannoin kaikkia meikkejä. Kerran ostin sellasen jonkun ihomaali/huulipunan R-kioskilta, joka tosiaan oli lapsille tarkoitettu ja äiti sen sitten puoliväkivalloin multa takavarikoi kiellettynä meikkinä.
Mitään aikuisten musiikkeja ei saatu kuunnella demonisena. Smurffit-levykin oli demonista kun oli sellasta "jumputusta".
Discossa en saanut käydä, tyhjiä pulloja en saanut kerätä... ööö... olihan näitä.
Minä en saanut käyttää edes väritöntä huulikiillettä yläasteikäisenä. Koulun discossa kävin kerran ja sieltä piti tulla kotiin kymmeneen mennessä.
Kotiin ei saanut koskaan tuoda kavereita. Tästä ei tehty 19 vuoden kotona-asumisaikanani yhtä ainutta poikkeusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta piti maksaa. Jos halusin mennä kaverin luokse, piti imuroida kotona vähintään yksi kerros. Jos kaveri tuli meille, niin sama homma. Tämä piti maksaa jotenkin takaisin. Ihan huolimatta siitä, minkä ikäinen oli. Siivoaminen oli pakkomielteistä, kuljettiin perässä tarkkailemassa, ettei yhtäkään pölypalloa näkynyt missään. Listat ja pistorasiat piti imuroida myös.
Myöhemmin minun piti jopa maksaa omasta ruoastani. Nykyään vihaan siivoamista ja asun aika sotkuisesti.
Apua, jollain muullakin ollut yhtä vammainen systeemi. Minä olin meidän perheen robotti-imuri, ja sen lisäksi meillä pidettiin kirjaa palveluksista. Eli jos pyysin isääni tekemään minulle jotain, hän kirjoitti listaan ylös tekemänsä palveluksen (esim. iso homma kolme viivaa, pieni - yksi viiva) ja minun piti sitten kuitata nämä pavelukset (esim. pyöränkumien vaihto) omilla töilläni, jotka olivat tietysti kaikki pieniä ja vähäpätöisiä ja kerryttivät vähemmän palveluslistaa.
Olin täysin unohtanut tämän ihanasti perheyhteyttä vahvistaneen käytännön, kiva kun muistutit :D Tuon homman ideologiana oli varmaan se, ettei aikuisilla ollut millään muotoa enemmän velvollisuuksia perheessä kuin lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Tätini kyläili meillä usein ja äitini tanssi hänen pillinsä mukaan. Jazzia ei saanut kuunnella koska se oli "pirujen musiikkia". Ja mitään lastenohjelmia tai piirrettyjä missä esiintyi noitia ei saanut katsoa.
No, sain sentään lukea ensimmäiset Potterit ennen kuin täti havahtui siihen mistä kirjat kertoivat. Huonommin kävi eräälle kaverilleni, joka kiinnostui kirjoista vasta kun niistä oli tullut suosittuja. Aina kun hän kävi kirjastossa, hänen piti tuoda mukanaan lainakuitti todistusaineistona ja äitinsä kävi ne tarkasti läpi joka kerta. (Mutta ähäkutti, minäpä ne Potterit kaverilleni salaa lainasin.)
Tämä tosiaan vielä 90-luvulla!
Silloinhan levisi yhtäaikaa newagehuuhaa ja noituudenpelko. Luin jostain että Kanadassa sensuuri kiristyi ja olisi ollut oikeita kirjarovioita.
Amerikasta taas levitettiin ihan vainoharhaisia pedofiili-ja napapaitakohuja.Tyttöjen vaatteilla ja osin myös leluilla moralisoitiin vielä muutama vuosi sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli toi partiojuttu, en saanut mennä koska oli luterilaisten juttu ja me oltiin hellareita :D Vääräuskoisia...
Lisäksi en saanut käyttää lapsena kynsilakkaa vaikka ihan hirveästi ihannoin kaikkia meikkejä. Kerran ostin sellasen jonkun ihomaali/huulipunan R-kioskilta, joka tosiaan oli lapsille tarkoitettu ja äiti sen sitten puoliväkivalloin multa takavarikoi kiellettynä meikkinä.
Mitään aikuisten musiikkeja ei saatu kuunnella demonisena. Smurffit-levykin oli demonista kun oli sellasta "jumputusta".
Discossa en saanut käydä, tyhjiä pulloja en saanut kerätä... ööö... olihan näitä.
Minä en saanut käyttää edes väritöntä huulikiillettä yläasteikäisenä. Koulun discossa kävin kerran ja sieltä piti tulla kotiin kymmeneen mennessä.
Kotiin ei saanut koskaan tuoda kavereita. Tästä ei tehty 19 vuoden kotona-asumisaikanani yhtä ainutta poikkeusta.
Mitä kaikkea partiosta on luultu, kun mun aikanani 70-luvulla se oli taatusti oikeistolaista?? Ihme Vapaamuurarit for kids!
Ilmeisesti sinne ei aikoinaan päästetty helposti-joko vanhemmat tai ohjaajat esteli-, ja se ruokki epäluuloja. Jotkut varmaan piti ruskeapatojen jatkona. Isovanhempien ikäluokalla on ollut vahvat ideologiat, ja urheiluseuratkin on olleet vahvasti jakautuneet, saati sitten polittissävyinen kerhotoiminta.
Kun kerran luin vanhan pioneerikerhoni taskukirjasta Pioneerin säännöt, hämmästyin huomatessani että nehän on ihan samat kuin partiossa. Tätä ei ollut kukaan huomannut, ei edes äitini joka oli täysin ehdottomasti partiohapatusta vastaan ja joka vei meitä innolla siihen toiseen kerhoon.Jotkut hänen ikäluokkansa ihmiset suorastaan häpesivät, jos olivat partiossa olleetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei "antanut" tai ei missään nimessä ainakaan kannustanut tamponien käyttöön ja lisäksi sain ensimmäiset kunnon rintaliivini auttamattoman myöhään verrattuna siihen, milloin olisin niitä tarvinnut. Varmaan ajatteli, että tuollaiset turmelisivat lapsen, vaikka tosiasiassa kärsin todella runsaista ja ohivuotavista menkoista sekä nännien näkymisestä paitojen yms. läpi teininä. Jelppasin sitten pikkusiskoani ohi äitini, ettei hänen tarvitse samoosta asioista kärsiä.
Joo tamponia en saanut minäkään käyttää, en myöskään saanut esim farkkuja kun pilaavat lantion jne.
Muutenkaan lapsuuteni ei ollut kummoinen.
Mä olin jo unohtanut tuon lantiojutun- siitä puhuttiin vielä 80-luvulla toissaan! Farkkumuoti tosin oli muuttunut 70-luvun puolivälistä, mtta mitä siitä... monien aikuisten mielestä ne oli "kireät" vaika olisivat olleet mitä säkkimallia vaan. Oneksi meillä oltiin edes tässä asiassa järkeviä, ja äitikäytti radikaalisti farkkja kun moni muu sen käinen ei niin tehnyt.
Meillä oli tosi alkeelliset olot ja ikuisesti lopussa olleet perhesiteet, mutta tamponeja ei saanut ennen kuin uskalsin ostaa itse- sitten kun oli omaa rahaa jolla ostaa, siinä 17 v. Lopulta tätini kertoi, että äitini oli itse käyttänyt niitä innokkaasta ja mainostanut "lääkärin suosittelemiksi" joskus 60-luvulla,kun ne oli uutta ja ihmeellistä. Mn aikana tuuli olikin jo kääntynyt 180 astetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Ääliö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut osallistua mihinkään uskonnolliseen, koska vanhempani olivat tiukkoja ateisteja ja sitä mieltä, että uskonto on taantumuksellinen, erittäin haitallinen voima. Eniten alkuun harmitti se ettei edes koulun kirkkotapahtumiin saanut osallistua, kun siihen aikaan kaikki muut osallistui.
Sittemmin kiinnostuin uskonnosta enemmänkin ja tulin uskoon helluntailaisten telttakokouksessa. Vanhemmilleni en voinut kertoa asiasta, joten jouduin sitten valehtelemaan meneväni esim. kaverien kanssa pesistä pelaamaan, kun menin seurakunnan tilaisuuteen. Ja huono omatunto oli koko ajan siitä että valehtelen, koska senhän Raamattu kielsi.
Vain ääliö alkaa uskovaiseksi. Hehehehhe!
Vain ääliö arvostelee toisen hengellisiä, henkilökohtaisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
En saanut koskaan kipulääkettä lapsena mihinkään vaivaan, koska äiti ei pysty nielemään tabletteja.
Pekonia tms. ei voinut paistaa koska haisivat äidistä pahalta.
Itkeä ei saanut, ettei isä ajatellut että meillä olisi ollut riitaa äidin kanssa.
Yläasteelta alkaen äiti nouti minut autolla kotiin joka päivä jotta en tutustuisi poikiin.
Olen sitä mieltä, että tällä tavalla käyttäytyvällä ihmisellä on pakko olla jokin neurologinen ongelma, ikivanha hoitamaton masennus tai molemmat. Olen aika oudosta perheestä ja suvusta, josta on hissukseen alkanut ihmiset saada diagnooseja ja moni muukin sen tarvitsisi, vaikka postuumisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä raivosi jos ruokaa jäi lautaselle = meni roskiin, kaikki piti syödä ja jos ei syöty niin hän raivoissaan söi minun ja siskojeni lautasilta ne jämät, tämä siis kun olimme suht pieniä, eskari- ja ala-asteiässä. Äitini kyllä toppuutteli eikä jakanut tätä ideologiaa, tai ehkä ideologian mutta ei missään tapauksessa raivoamiseen asti. En kyllä traumatisoitunut tuosta, aikuisiällä en heitä tyyliin ikinä ruokaa pois mutta en koe että se johtuisi mistään traumoista, pikemminkin köyhyydestä ja siitä että turha ruokahävikki ylipäätään on minusta kamalaa :D
Mitäs muuta.... meillä ei saanut hyppiä sohvilla, en muista siis kertaakaan että olisi edes yritetty hyppiä koska ketään meistä ei kiinnostanut/tullut mieleen sellaista tehdä, eli tämän kiellon toitottaminen joka välissä oli oikeasti todella turhaa, mutta sohvasta kumminkin hajosi vanhuuttaan kerran jousi ja isäni väitti aina että hypimme sen (20v vanhan) sohvan rikki, vaikka hän nimenomaan kielsi hyppimästä sohvilla! Eikä varmaan tähän päivään mennessä usko, että kukaan meistä ei kertaakaan sohvalla hyppinyt.
Ja sitten oli vielä tää, että meillä ei saanut "sönköttää". Eli isä sai kauhean raivokohtauksen jos esim. oli vähän kiistaa jostain, ja sanoin jotain tämän tapaista: "Mutta kun enhän minä, siis niin kuin, mitenkään pahalla tarkottanut, tai silleen". Eli noi täytesanat mutta kun/niin kuin/silleen/yms. oli ihan punainen vaate :D se oli kauheeta kun tulin puheistani tosi epävarmaksi, aina en saanut ajatuksiani kerättyä tarpeeksi että puhe olisi ollut suoraviivaista vaan aina vahingossa "sönkötin" ja siitä raivottiin.
Nämä ovat siis lapsuuskotini "epänormaaleja" juttuja, isäni kummallisia pakkomielteitä. En ole mielestäni pahasti traumatisoitunut mutta olihan nuo nyt tosi outoja. Isäni oli kyllä monessa asiassa ihan hyvä isä mutta joissain jutuissa tosi outo.
Sun isäsi oli varmaan sitä ikäluokkaa, joka työnnettiin raakojen sodankäyneiden ukkojen revittäviksi tai äiti oli mallia suur-Suomi. Näillä naisilla ei aina ollut miestä, se jäi Karjalan multiin jollei saanut sota-ajan tuoksinassa kenkää tai häipynyt itse. Tilalle tulleet isäpuolet ei olleet aina sen parempia.
Yksi luokkakaveri ei tosiaan saanut ala-asteella farkkuja. Äitinsä kieltäytyi ostamasta ja kaveri sitten yritti epätoivoisesti valita lähinnä farkkuja muistuttavia housuja. Luultavasti äitinsä piti niitä jonkinlaisena hömpötyksenä, vaikka saattoihan siinä olla joku ideologisempikin syy.
No, nykyään kaveri on aika korkeassa virassa, että hyvin hänelle kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheiluseura valittiin siten, että se ei vahingossakaan ollut kommareiden. TUL:n seuran harjoitukset (ja kaikki kaverit) oli naapurissa, me kuljimme SVULin seuran harjoituksiin toiselle puolelle kaupunkia.
Ei auttanut, kakaroista tuli vasemmistolaisia aikuisia :D
Heh, meillä sama tai siis piti mennä jopa toiseen kaupunkiin kun omassa pikkukaupungissa vain TUL:n seuroja. Ja minustakin kasvoi vasemmistolainen. Osasyynä voi jopa olla se että SVUL:n hienostokakarat pilkkasivat minun kierrätettyjä jumppavaatteitani ja aloin jo tuolloin paheksua kerskakuluttavia juppiporukoita.
Eli myönnät itsekin sen että vasemmistolaisuus on pohjimmiltaan kateutta.
On täysin normaalia, että lapset kadehtivat toinen toisiltaan erilaisia asioita, tavaroita lähinnä. Normaalia ei sen sijaan ole se, että aikuinen väittää tuollaista kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi "herravihan". Meillä oli myös samaa. Äitini ja isäni olivat kotoisin köyhistä maalaistölleistä, ja heille oli jäänyt sellainen kuva että kaupungeissa on "parempia ihmisiä" joilla on "omat kotkotuksensa", joihin rehdin kunnon maalaisihmisen ei tule osallistua. Esim. ravintoloissa syöminen oli tämmöinen parempien ihmisten turhuuteen törsäys. Niinpä söin ensimmäistä kertaa ravintolassa vasta kun menin yliopistoon opiskelemaan. Oli se tosi noloa kun en yhtään tiennyt miten siellä kuuluu toimia kun ainoa paikka kodin ulkopuolella missä olin syönyt oli kouluruokala.
Mä ja sisarukset ei siis oltukaan ainoita! Ja omituisinta on, että äitini on ollut koko ikänsä jossain tekemisissä kaupunkien kanssa, syntyi ja asui jopa aika lähellä Helsinkiä! Ehkä hän kadehti siellä asuvaa veljeään, jota muka suosittiin joskus muinoin. Hän on muutenkin helposti eksyvää tyyppiä vaikka toisaalta rakastaa matkustelua.
Meillä isän mielestä sunnuntaisin ei saanut mennä kaverille kylään tai edes soittaa, koska on pyhäpäivä eikä silloin sovi häiritä toisten oloa. Isä ei oo koskaan ollut mitenkään uskonnollinen, eikä sillä oo muuten ollut mitään jyrkkiä periaatteita, mutta sunnuntaina mun piti olla kotona, vaikka kaverit ois pyytäneet ulos tai leikkimään tai muuta. Meillekään ei saanut sunnuntaina tulla. Joskus teininä, kun asiasta oli väännetty jo vuosia sain sitten sunnuntainakin hengata parin parhaan kaverin kanssa, joiden vanhemmat isä tunsi.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit olivat liian vasemmistolaisia. Oltiin aina hoidossa jollakin kummalla naapurin mummolla.
Miten niin vasemmistolaisia, nehän oli Paremmille Ihmisille, vaikka kyllähän yhtäkkiä niistä tulikin Laitoksia jossa Lapset Kärsivät ( joidenkin mielestäpitkälle 80-luvuölle. Olihan niitä monentasoisia oikeastikin.) Isot kirjaimet ihan tarkoituksella.
Ja sitten sisko menikin tarhaan, eikä asiasta puhuttu, niin kuin ei muistakaan vanhempien lasten laiminlyönneistä.
- Valkoisia farkkuja ei saanut käyttää talvella
- Hiuksia ei saanut leikata
- Julisteita ei saanut kiinnittää seinälle
- Sai käydä vain yhdessä paikassa per päivä. Samana päivänä ei saanut käydä vaikka Maijan luona ja sitten mennä Pekan luo. Tai käydä partiossa ja sitten mennä Pekan luo
- Jeesus-aiheiset vitsit oli kielletty
- Autossa ei saanut puhua
- Lumihankeen ei saanut tehdä jälkiä paitsi aurattuun osuuteen väkisinkin tuli jalanjäljet
- Saunassa oli pakko käydä keskiviikkoisin ja lauantaisin
Varmaan oli joitan muitakin juttuja, joita en nyt muista.