Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Vierailija kirjoitti:
En saanut mennä laulutunneille, koska vain luontainen lahjakkuus ja asioiden osaaminen harjoittelematta on arvostettavaa. Onneksi sain kuitenkin käydä koulua ja tehdä läksyt...
Aivan, ennenvanhaan oli voimakas ihmelapsimyytti. Sen mukaan ihminen nousi valtavan, harvinaisen lahjakkuuden avulla tyhjästä tähdeksi. Asiaan kuului myös viattomuus ja kärsimys oikeassa kohdassa. Etenkin sodan jälkeen kumarrettiin tällaisia legendoja, kun kaivattiin jotain mystistä ja turmeltumatonta.
Arkisia asioita kyllä pitikin harjoitella, mutta piti joko osata heti tai sitten vain harjoitella ettei osaisi liikaa. Piti olla lahjakas mutta kukaan ei kertonut mitä sillä lahjalla oikeasti tekisi, ainkaan meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varastin saadakseni viinaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varastin saadakseni viinaa kirjoitti:
En saanut koskaan tarpeeksi viikkorahaa köyhiltä vanhemmiltani, joten varastelin kavereiden kanssa kaupoista kaikenlaista. Pääasiassa näpistelin karkkia, mutta varastelin myös C-kasetteja, VHS-kasetteja, pornolehtiä ja kirjoja. Pornolehdet ja VHS-kasetit tuli omaan käyttöön, mutta C-kasetteja ja kirjoja myin kavereille. Tienaamani rahat meni Koskenkorvaan, Lonkeroon ja nakkikioskille. Se olisi sitä kultaista kahdeksankymmentälukua. Hurjaa aikaa olla teini.
Ja kehtaat vielä tunnustaa ja kehuskella asialla. Häpeäisit.
No olin köyhästä perheestä. Kuivin suinko olisi perjantait pitänyt olla? Sain varastamalla rahaa kossuun, lonkkuun, discoon sisäänpääsyyn ja nakkikioskille illan päätteeksi. En häpeä kuule yhtään!
Ei sulla olekaan henkistä kapasiteettia -anteeksi vaikea sana- siihen.
Meillä ei saanut ajatella, ei kotona eikä muuallakaan. Se oli ehdottomasti kiellettyä. Vanhempamme oli demareita ja niin ollaan kaikki lapsetkin edelleen.
Meillä ei saanut ajatella, ei kotona eikä muuallakaan. Se oli ehdottomasti kiellettyä. Vanhempamme oli demareita ja niin ollaan kaikki lapsetkin edelleen.
sain sisaruksistani vähiten ruokaa aina siihen saakka kun muutin omilleen. Perustelivat tämän sillä kun olin niin pienikokoinen etten tarvitse enempää. Olen nykyäänkin edelleen hyvin alipainoinen ja ruuan syöminen tuottaa häpeää ja ahdistusta... esimerkki annos minulle yläasteella oli 10 ranskalaista ja 2 nakkia. 2 vuotta vanhempi siskoni sai 2 kertaa enemmän ruokaa. Ja siis päivän aikana kotona ei saanut välttämättä muuta ruokaa kun tuon. Ja aina oli roskaruokaa. Joskus oli lihakeittoa ja minun lautaselleni lapattiin pelkkää lientä ja lanttua..
n22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei syöty välipaloja, kuten leipää, jogurttia. Ei myöskään sipsiä, limppaa ikinä. Ei mitään turhaa. Poppareita lauantaisin saunan jälkeen ainoastaan. Niinpä en ole näitä oppinutkaan syömään. Ihmetytti, kun muilla kotona oli esim. limua ihan perustarpeena.
Ei sitä perustarpeeksi tarvitakaan, mutta oli käsittämätöntä miten aikuiset itse mässäsi karkkia ja joi limsaa kun kielsivät sen lapsilta- ja karkit sekä limsat ei muka olleet aikuisten juttuja? Lapsille kyllä tarjottiin pullasaiivuja, piparia ja mehuja, mutta ne oli usein tosi mauttomia ja mehu laihaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isän mielestä sunnuntaisin ei saanut mennä kaverille kylään tai edes soittaa, koska on pyhäpäivä eikä silloin sovi häiritä toisten oloa. Isä ei oo koskaan ollut mitenkään uskonnollinen, eikä sillä oo muuten ollut mitään jyrkkiä periaatteita, mutta sunnuntaina mun piti olla kotona, vaikka kaverit ois pyytäneet ulos tai leikkimään tai muuta. Meillekään ei saanut sunnuntaina tulla. Joskus teininä, kun asiasta oli väännetty jo vuosia sain sitten sunnuntainakin hengata parin parhaan kaverin kanssa, joiden vanhemmat isä tunsi.
Tämä. Meidän perheessä kylään kavereille pääsi muulloinkin vain harvoin, ja ennen ja jälkeen kyläilyn vanhempani tekivät selväksi, että kyläpaikassa varmasti ei varmasti tykätty siitä, että "änkesin" vieraisille (vaikka minua olisi jo pitkään sinne pyydelty!) ja häiritsin toisten rauhallista kotieloa. Kun taas itse toin kotiin kavereita, isä tuhisi vihaisena olohuoneen television ääressä huomioimatta meitä lapsia mitenkään, ja jälkeenpäin haukkui kaikki. Joskus äitikin mutisi jotakin kavereiden vaatteista ja käytöksestä, kaikki oli sopimatonta ja väärin, vaikka mielestäni olimme kilttejä ja rauhallisia lapsia. Jossakin vaiheessa sitten lopetinkin kutsumasta kavereita kylään, vaikka lupa olisi ollut, kun itselleni jäi aina niin paha mieli kaikista vierailuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lipponen kirjoitti:
Meillä ei saanut ajatella, ei kotona eikä muuallakaan. Se oli ehdottomasti kiellettyä. Vanhempamme oli demareita ja niin ollaan kaikki lapsetkin edelleen.
Mene Marcojanica muualle, sä sait jo huomiota.
Ani kirjoitti:
Meillä ei syöty eineksiä, sipsejä, juotu limppareita eikä muutakaan "epäterveellistä." Seurauksena en syö niitä nyt aikuisenakaan, enkä edes pidä niiden mausta. Lempiruokiani ovat varmaankin samasta syystä kaurapuuro, ruisleipä, omenat ja salaatit. Painonhallinnassa tai terveyden ylläpidossa ei koskaan ole ollut ongelmia, ikää mulla on nyt 33v.
Ruokaa syötiin yhdessä kahdesti päivässä, aamulla aamupala, illalla n. klo 17-18 päivällinen. Yhdessä istuttiin koko perhe pöydän ääressä ja juteltiin, lehdet ja tv oli kiellettyjä ruoka-aikana. Yhä aikuisena syön mieheni kanssa ruuat yhdessä, pöydän ääressä ja pidän surullisena tv:n ääressä syömistä. Joskus saatetaan kyllä tehdä vaikka dippivihannestikkuja elokuvan ajaksi naposteltaviksi tai keittää teetä juotavaksi. Omia lapsia kun joskus on, aion jatkaa samalla ruokapolitiikalla.
Vanhemmat myös pitivät kiinni nukkumaanmenoajoista, se oli vielä lukioikäisenäkin klo 24. Myös herätys oli viikonloppuisinkin viimeistään klo 10 aamulla. Uskon, että tästä syystä en ole koskaan kärsinyt univaikeuksista ja minulla on yhä hyvin säännöllinen vuorokausirytmi.
Me ei saatu myöskään paljoa rahaa käyttöön, vaikka vanhemmilla oli sitä yllin kyllin. Olen varmaan osittain sen vuoksi kasvanut arvostamaan ensisijaisesti muita kuin materiaalisia arvoja. Tästä on joskus "haittaakin", esim. mieheni koittaa välillä ostaa minulle hyvää mieltä. Vakavasti sairastuttuani hän koitti piristää ostamalla minulle uuden pyörän. Koitin sitten esittää tosi iloista, vaikka oikeasti nautin nimenomaan pyöräilystä, en pyörien omistamisesta tai ostelusta. Kultainen ajatus toki silti!
Vanhempani eivät vieneet minua koskaan autolla kouluun, harrastuksiin tai kavereille, vaan liikuin niihin itse kävellen tai pyörällä. Opin siis ekaluokalta asti aktiivisen elämäntavan ja yläasteella pyöräilin tai kävelin päivittäin pelkkiä koulumatkoja 14km joka päivä. Vitutti joskus räntäkeleillä kyllä, mutta nyt olen vain tyytyväinen, että olen saanut hyvän pohjakunnon ja alun pyöräilyharrastukselle jo lapsuudessa.
Eivät nuo nykyiset tapasi johdu siitä, että lapsuudessa niitä on sinulle opetettu, vaan siitä, että satut vaan pitämään niistä. Minun lapsuudenkodissani toimittiin täsmälleen samoin kuin sinun kodissasi noiden lueteltujen asioiden osalta paitsi että nukkumaan ei menty vasta keskiyöllä, vaan kello 20.
Silti aikuiselämäni tavat eivät muistuta miltään osin lapsuudenkotini tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lapsena pyöräilemään joka ikiseen paikkaan. Autokyyti oli harvinaista luksusta. Periaatteena oli, että lapset saavat hyötyliikuntaa. Sellaista pakkaslukemaa tai kilometrimäärää ei ollut, että olisi saanut autokyytin.
En saanut teininä värjätä/tehdä mitään radikaalia hiuksille. Lopulta 14-vuotiaana värjäsin ilman lupaa purkkivärillä mustaksi ja olin niin onnellinen. Eihän se tietenkään sopinut. :D Nykyisin olen kyllä samaa mieltä, että vahvat väriaineet ei kuulu liian nuoreen päänahkaan.
Isä aina valitti amerikkalaisuudesta, mutta saimme kyllä syödä ja juoda kaikkea. Vieläkään isäni, joka on jo eläkeläinen, ei syö pizzaa.
Minun piti kävellä kouluun. Matka ei ollut pitkä, noin 20 min kaikilla kouluasteilla, mutta pyörää en saanut käyttää koskaan. En kyllä tiedä miksi, koska en kysynyt. Ei ollut tapana kysellä.
Vanhemmilla oli köyhäilyn ideologia, meillä syötiin vain perunaa ja kastikkeita ( jauheliha, maksa, munuais..) kera isojen limaisten sipulilohkojen, vieläkin kuvottaa tuo limainen sipuli.. porkkanaraaste oli jees kun ne oli itse kasvatettuja, omatekemää kuivakkaa ruisleipää lisukkeena halvin margariini joskus jotain kuvottavaa tankomakkaraa. Puuroja ja marjakiisseliä myös (hyvin vähällä sokerilla), omatekoiset mehut (hyvin vähällä sokerilla) lapsuuden muistoissa kaikki ruoka kotona oli pahaa. Kavereiden luona ruokakin oli hyvin outoa ja eksoottista, heillä oli juustoa, suolakurkkua, perunasalaattia, suklaavanukasta, jugurttia ja karkkipäivät, minä sain karkkia vain joskus yhden pienen karkkiaskin tai lakupötkön, yleensä niiden takia piti huutaa lohduttomat itkupotkuraivarit ja saada selkäsauna.. Synttäri ja joululahjatoiveet ei koskaan toteutuneet, sen ajan hittilelut kuten barbiet ja my little ponyt olivat haaveita vain, vaatteita ei ostettu uutena koskaan, äiti ompeli itse monta numeroa liian isoja tai sain jostain toisten vanhoja. Kengät ostettiin monta numeroa liian isoina ja halvimmat, ei kampaaja käyntejä, ei maksullisia harrastuksia, lista on loputon.. Olin hankala teini ja muutin omilleni 16-vuotiaana, "onneksi" raivasin tien nuoremmalle sisarukselle joka nyt yli kolmekymppisenäkin elää suurimmaksi osaksi vanhempien kustannuksella, köyhäily on osoittautunut pelkäksi nuukuudeksi, rahaa on niin että ranteet notkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seinänaapurina asuneen kaverin pihalla ei saanut olla kaverin kanssa, jos tämän vanhemmat olivat siellä samaan aikaan . Piti heti tulla omalle pihalle, että ei ollut vaivaksi. Sillä ei ollut väliä, vaikka kaverin vanhemmat esimerkiksi kutsuivat meidät juomaan mehulasilliset tms. Muutenkin opetettiin häpeämään ja nolostelemaan sitä, että ei vaan aiheuta haittaa kenellekään millään tavalla, kun siitä olisi voinut tulla sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Olihan meilläkin aika ideologista, monien eläinten lihaa ei syöty jostain selittämättömästä syystä... Siis koirat, kissat, marsut ja tämmöset. Sikaa ja lehmäähän sitten sai syödä vaikka mielin määrin, toisinaan myös lammasta ja hirveä.
Otan osaa, siis vesikielellä katsoit, kun naapurissa herkuteltiin koiran ja kissan lihalla. Etkö saanut edes rotan lihaa? On sulla olleet julmat vanhemmat. Mitä ihmeen hihhuleita he olivat
- Isä en pidä pikkusiskosta
- Ole hiljaa ja syö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjastosta ei saanut lainata vhs-kasetteja, sillä niistä saattoi kulkeutua "pöpöjä/viiruksia" meidän kasettisoittimeen 😁 Ja ne pöpöt sitte pilasivat kasetit joita pyöritettiin saastuneessa soittimessa.
Meillä tuli kirjaston VHS-kaseteilta videonauhuriin sellaiset ”pöpöt/virukset”, että piti puhdistuttaa huoltoliikkeessä 😤. Tämän jälkeen ei meilläkään saanut lainata VHS:iä kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut koskaan kipulääkettä lapsena mihinkään vaivaan, koska äiti ei pysty nielemään tabletteja.
Pekonia tms. ei voinut paistaa koska haisivat äidistä pahalta.
Itkeä ei saanut, ettei isä ajatellut että meillä olisi ollut riitaa äidin kanssa.
Yläasteelta alkaen äiti nouti minut autolla kotiin joka päivä jotta en tutustuisi poikiin.
Olen sitä mieltä, että tällä tavalla käyttäytyvällä ihmisellä on pakko olla jokin neurologinen ongelma, ikivanha hoitamaton masennus tai molemmat. Olen aika oudosta perheestä ja suvusta, josta on hissukseen alkanut ihmiset saada diagnooseja ja moni muukin sen tarvitsisi, vaikka postuumisti.
Äitini oli pahemman luokan narsisti, kaikki itkemiskiellot ym johtuivat siitä. Kotona hakattiin ja haukuttiin salaa isältä, ulospäin piti näyttää hyvältä. Oli hänellä kasa lääkkeitäkin, mutta ahdistuneisuuteen. Lääkekieltoa en edelleenkään ymmärrä mutta hän ei itsekään tarvinnut särkylääkkeitä (marttyyri) eikä olisi niitä pystynyt nielemäänlään niin ehkä siksi lapsenikaan kohdalla ei harkittu. Tämä johti
älyttömyyksiin kuten että ihan pienenä korvakivuissa isä joutui viemään sairaalan päivystykseen keskellä yötä. Sörkylääkkeellä olisi voitu aamulla katsoa vieläkö särkee ja sitten mennälääkäriin.
Meillä siivottiin joka lauantai koko talo lattiasta kattoon.
Talvella ovet ja ikkunat auki, että oli "kiva" herätä kylmyyteen ja sängystä suoraan siivoamaan.
Ei mitään aamupaloja, ennenkuin lattiat luututtu, matot tampattu yms.
Ja siis joka lauantai niin kauan, kun vain muistan.
Voitte uskoa, että lauantaina en enää siivoa omassa kodissani.
Vierailija kirjoitti:
Vain Ääliö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut osallistua mihinkään uskonnolliseen, koska vanhempani olivat tiukkoja ateisteja ja sitä mieltä, että uskonto on taantumuksellinen, erittäin haitallinen voima. Eniten alkuun harmitti se ettei edes koulun kirkkotapahtumiin saanut osallistua, kun siihen aikaan kaikki muut osallistui.
Sittemmin kiinnostuin uskonnosta enemmänkin ja tulin uskoon helluntailaisten telttakokouksessa. Vanhemmilleni en voinut kertoa asiasta, joten jouduin sitten valehtelemaan meneväni esim. kaverien kanssa pesistä pelaamaan, kun menin seurakunnan tilaisuuteen. Ja huono omatunto oli koko ajan siitä että valehtelen, koska senhän Raamattu kielsi.
Vain ääliö alkaa uskovaiseksi. Hehehehhe!
Vain ääliö arvostelee toisen hengellisiä, henkilökohtaisia valintoja.[/quote
Usko ei ole henkilökohtainen valinta. Uhri on aivopesty ja probagoitu.
Aikuista ei saanut häiritä, lapsista ei saanut lähteä ääntä. Koskaan ei saanut nukkua pitkään koska ei luoja laiskoja elätä. Joka päivä piti ulkoilla koska se on terveellistä. Kirjoja ei saanut lukea liikaa ettei silmät mene pilalle.
Matematiikka oli mulle vaikeaa. Isä opetti sitä kotona lisää raivoamalla ja huutamalla. En oppinut.
Rahaa sai niukasti, en koskaan oikein oppinut oikeanlaista rahankäyttöä.
Kaikkea piti syödä väkisin vaikka ei olisi tykännyt. Ruuat valittiin aina aikuisen maun mukaan.
Appelsiineja/mandariineja ei saanut syödä ja ylipäätään piti suosia kotimaisia hedelmiä ja marjoja. Sipsit ja popparit oli myös pannassa, tosin niitä sai syödä kavereilla, jos oli tarjolla.