Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin tehdä abortin mutta en pysty :(
13.10.2017 |
Tilanne siis se että meillä on ennestään jo kaksi pientä lasta ja olen nyt raskaana.. Haluan abortin koska vauva olisi liian iso rasitus tässä tilanteessa. Tiistaina mulla oli jo keskeytysaika mutta en uskaltanutkaan.. Viikkoja nyt 7+2 ja 9 viikkoon mennessä pitäisi keskeytys tehdä koska sen jälkeen se täytyisi tehdä isommassa sairaalassa jonne on matkaa 70km.. En tosiaan tiedä mitä teen..
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin varaamaan terveyskeskuksesta aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Keskusteluapu on varmaan sitä mitä juuri nyt kaipaat? Psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla käyminen ei leimaa sinua mielenterveysongelmaiseksi, eikä sieltä saada diagnoosia. Vaihtoehtoisesti depressiohoitajakin käy, sinnekin voi mennä puhumaan "pienistäkin" mieltä painavista asioista ilman pelkoa leimautumisesta tai radikaaleista jatkotoimenpiteistä. Monet äidit pelkäävät käynnin aiheuttavan esim. lasten huostaanoton tms., joten vastaanotolle ei hakeuduta kun murhe/ongelma on vielä pieni pelon vuoksi.
Noin ison asian pitäminen itsellään voi johtaa pitkittyessään mielenterveysongelmiin. Hoitaja ei kerro sinulle vastauksia, mutta osaa auttaa sinua omien ajatustesi selvittämisessä. Päätät sitten mitä tahansa, voi asia nousta myöhemmin mieleen ja aiheuttaa ongelmia.
Toivottavasti saat ajan edes jollekin asiantuntevalle hoitajalle ja pystyt tekemään päätöksen varmana sen oikeellisuudesta juuri sillä hetkellä :)
T. Mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyön sairaanhoitaja
Olen samassa tilanteessa, viikkoja jo aborttirajan yli. En kyennyt tekemään aborttia, vaikka lapsia jo ennestään, voimavarat uuteen vauvaan epävarmalla pohjalla ja parisuhde hirveässä kriisissä. Ymmärsin järkisyyt abortoinnille mutten kertakaikkiaan pystynyt tehdä sitä. Eli näillä mennään. Sormet ristiin että tällä olisi satumainen loppu. Onneksi on monta kuukautta aikaa sopeutua.
Älä tee aborttia. Teillä on aina mahdollisuus antaa lapsi adoptioon, jos ette kertakaikkiaan pysty huolehtimaan hänestä. Hakekaa apua ja neuvoa ammattilaiselta. Esim. lääkäri voinee ohjata jonnekin avun piiriin.
Häpeä itseäs kun ajatteletkin tappaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on nyt vaikeaa asian kanssa niin mieti miten paljon vaikeampaa on jälkeen päin. Et oikeasti pysty tekemään sitä ja järkisyyt joutaa suohon. Ei sun ole pakko, eikä sulla ole velvollisuutta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin varaamaan terveyskeskuksesta aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Keskusteluapu on varmaan sitä mitä juuri nyt kaipaat? Psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla käyminen ei leimaa sinua mielenterveysongelmaiseksi, eikä sieltä saada diagnoosia. Vaihtoehtoisesti depressiohoitajakin käy, sinnekin voi mennä puhumaan "pienistäkin" mieltä painavista asioista ilman pelkoa leimautumisesta tai radikaaleista jatkotoimenpiteistä. Monet äidit pelkäävät käynnin aiheuttavan esim. lasten huostaanoton tms., joten vastaanotolle ei hakeuduta kun murhe/ongelma on vielä pieni pelon vuoksi.
Noin ison asian pitäminen itsellään voi johtaa pitkittyessään mielenterveysongelmiin. Hoitaja ei kerro sinulle vastauksia, mutta osaa auttaa sinua omien ajatustesi selvittämisessä. Päätät sitten mitä tahansa, voi asia nousta myöhemmin mieleen ja aiheuttaa ongelmia.
Toivottavasti saat ajan edes jollekin asiantuntevalle hoitajalle ja pystyt tekemään päätöksen varmana sen oikeellisuudesta juuri sillä hetkellä :)
T. Mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyön sairaanhoitaja
Isäni on itseasiassa myös psykiatrinen sairaanhoitaja joten periaatteessa pakko ei olisi puhua ulkopuoliselle.. En vaan tiedä osaanko jutella tämmösestä asiasta isäni kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä mies tuumaa? Tukiverkot? Pyydä päästä neuvolan kautta juttelemaan aiheesta esim lääkärille, psykologille tms.
Omat voimavarat on hyvä tunnistaa. En ole abortin puolestapuhuja, mutta joskus se voi olla paras ratkaisu. Kolmessa lapsessa on työtä, itselläni on kolme. Eikä se edes helpota vaikka ikää tulee lisää lapsille, erilaisia asioita jauhetaan. Vauva-aikana valvotaan ja koululaisen kanssa väännetään läksyistä jne. Suosittelen lääkärin kanssa juttelua. Päätös on iso ja vaikuttaa koko elämäsi ajan.
Mies sanoi että hän ei suutu vaikka tekisin kumman ratkaisun vaan. Tukiverkot meillä olisi kunnossa, molempien vanhemmat asuvat lähellä mutta ovat töissäkäyviä joten eivät voisi koko aikaa olla apuna kuitenkaan. Lapset ovat nyt molemmat kipeänä ja tuntuu nyt että en jaksaisi edes näiden kahden kanssa niin miten sitten kolmen.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin varaamaan terveyskeskuksesta aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Keskusteluapu on varmaan sitä mitä juuri nyt kaipaat? Psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla käyminen ei leimaa sinua mielenterveysongelmaiseksi, eikä sieltä saada diagnoosia. Vaihtoehtoisesti depressiohoitajakin käy, sinnekin voi mennä puhumaan "pienistäkin" mieltä painavista asioista ilman pelkoa leimautumisesta tai radikaaleista jatkotoimenpiteistä. Monet äidit pelkäävät käynnin aiheuttavan esim. lasten huostaanoton tms., joten vastaanotolle ei hakeuduta kun murhe/ongelma on vielä pieni pelon vuoksi.
Noin ison asian pitäminen itsellään voi johtaa pitkittyessään mielenterveysongelmiin. Hoitaja ei kerro sinulle vastauksia, mutta osaa auttaa sinua omien ajatustesi selvittämisessä. Päätät sitten mitä tahansa, voi asia nousta myöhemmin mieleen ja aiheuttaa ongelmia.
Toivottavasti saat ajan edes jollekin asiantuntevalle hoitajalle ja pystyt tekemään päätöksen varmana sen oikeellisuudesta juuri sillä hetkellä :)
T. Mielenterveys-, päihde- ja kriisihoitotyön sairaanhoitaja
Isäni on itseasiassa myös psykiatrinen sairaanhoitaja joten periaatteessa pakko ei olisi puhua ulkopuoliselle.. En vaan tiedä osaanko jutella tämmösestä asiasta isäni kanssa. Ap
Ulkopuolinen henkilö olisi omasta mielestäni parempi, sillä hän ei tunne sinua eikä hänellä ole tunnesidettä sinuun tai sikiöösi. En tiedä miten isäsi reagoisi aiheeseen, mutta jos hän pääsee ammatilliseen moodiin, niin keskustelusta voisi olla sinulle paljon hyötyä.
t. MPK-sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsi adoptioon.
Suunnitellun sektion avulla ei tarvitse edes reväyttää alapäätä.
Rasvaamalla pysyy raskausarvet poissa.
9 kuukautta menee nopeasti.
No mitä mies tuumaa? Tukiverkot? Pyydä päästä neuvolan kautta juttelemaan aiheesta esim lääkärille, psykologille tms.
Omat voimavarat on hyvä tunnistaa. En ole abortin puolestapuhuja, mutta joskus se voi olla paras ratkaisu. Kolmessa lapsessa on työtä, itselläni on kolme. Eikä se edes helpota vaikka ikää tulee lisää lapsille, erilaisia asioita jauhetaan. Vauva-aikana valvotaan ja koululaisen kanssa väännetään läksyistä jne. Suosittelen lääkärin kanssa juttelua. Päätös on iso ja vaikuttaa koko elämäsi ajan.