Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudessasi asioita, joita et saanut syödä tai tehdä, koska vanhemmallasi oli jokin ideologia/ihanne?
Kommentit (680)
Minä olisin halunnut samana voimisteluseuraan luokkakaverini kanssa, mutten saanut mennä, koska seura oli TUL:n eli "kommunistien" seura. Isäni oli ja on yhä kovasti kokkari.
Kyse oli 1970-luvun lopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appelsiinit oli kiellettyjä, koska niissä oli hyönteismyrkkyjä ja tauteja.
Ani kirjoitti:
Meillä ei syöty eineksiä, sipsejä, juotu limppareita eikä muutakaan "epäterveellistä." Seurauksena en syö niitä nyt aikuisenakaan, enkä edes pidä niiden mausta. Lempiruokiani ovat varmaankin samasta syystä kaurapuuro, ruisleipä, omenat ja salaatit. Painonhallinnassa tai terveyden ylläpidossa ei koskaan ole ollut ongelmia, ikää mulla on nyt 33v.
Ruokaa syötiin yhdessä kahdesti päivässä, aamulla aamupala, illalla n. klo 17-18 päivällinen. Yhdessä istuttiin koko perhe pöydän ääressä ja juteltiin, lehdet ja tv oli kiellettyjä ruoka-aikana. Yhä aikuisena syön mieheni kanssa ruuat yhdessä, pöydän ääressä ja pidän surullisena tv:n ääressä syömistä. Joskus saatetaan kyllä tehdä vaikka dippivihannestikkuja elokuvan ajaksi naposteltaviksi tai keittää teetä juotavaksi. Omia lapsia kun joskus on, aion jatkaa samalla ruokapolitiikalla.
Vanhemmat myös pitivät kiinni nukkumaanmenoajoista, se oli vielä lukioikäisenäkin klo 24. Myös herätys oli viikonloppuisinkin viimeistään klo 10 aamulla. Uskon, että tästä syystä en ole koskaan kärsinyt univaikeuksista ja minulla on yhä hyvin säännöllinen vuorokausirytmi.
Me ei saatu myöskään paljoa rahaa käyttöön, vaikka vanhemmilla oli sitä yllin kyllin. Olen varmaan osittain sen vuoksi kasvanut arvostamaan ensisijaisesti muita kuin materiaalisia arvoja. Tästä on joskus "haittaakin", esim. mieheni koittaa välillä ostaa minulle hyvää mieltä. Vakavasti sairastuttuani hän koitti piristää ostamalla minulle uuden pyörän. Koitin sitten esittää tosi iloista, vaikka oikeasti nautin nimenomaan pyöräilystä, en pyörien omistamisesta tai ostelusta. Kultainen ajatus toki silti!
Vanhempani eivät vieneet minua koskaan autolla kouluun, harrastuksiin tai kavereille, vaan liikuin niihin itse kävellen tai pyörällä. Opin siis ekaluokalta asti aktiivisen elämäntavan ja yläasteella pyöräilin tai kävelin päivittäin pelkkiä koulumatkoja 14km joka päivä. Vitutti joskus räntäkeleillä kyllä, mutta nyt olen vain tyytyväinen, että olen saanut hyvän pohjakunnon ja alun pyöräilyharrastukselle jo lapsuudessa.
"Vakavasti sairastuttuani" ja silti "terveyden ylläpidossa ei ole koskaan ollut ongelmia". Sulla nyt pikkuisen trollissa heittää nuo yksityiskohdat.
No ei, toki voi tuo olla tottakin. On vaan niin paksua omahyväisyytä ja idiotismia, että....
Minä pidän tuota lapsuudenkotisi käyttämää kasvatustapaa sadismina. Että pannaanpa lapsi aamulla pimeällä kulkemaan jalan tai pyörällä 7 km kouluun, niin "oppiipahan liikunnalliseksi" ja ennen kaikkea meidän vanhempina ei tarvitse nostaa pikkurilliäkään lapsen turvallisuuden eteen.
Varsinkin, kun yläkoululaiset saavat viisi kilometriä tai yli ulottuville koulumatkoille kunnalta matkakortin. Miksi sinulle ei muka sitäkään otettu?
Tai mitä hemmetin meininkiä se on, että vanhemmat elävät mukavasti ja ostavat, mitä haluavat, mutta lapsia kyykytetään kitubudjetilla.
Oikeasri ns. henkiset arvot ja kulttuuri ovat hyviä investointikohteita. Useimmat harrastuksetkin maksavat. Esimerkiksi urheiluseurat, kuvataidekoulut ja musiikkiopistot ovat jopa aika kalliita. Mutta ah kun sinulle ei sellaisiin annettu rahaa, niin "olet oppinut arvostamaan muita kuin materiaalisia asioita". Vielä kun selität, miten vaikkapa soittotaito tai kunnolliset maalausvälineet edistavat sitä materialismia.
Ps. Ruokavaliossa olennaista on kokonaisuus, ei satunnainen herkuttelu. Tällä periaatteella meillä mennään, yhteiset ateriat silti on meilläkin ja koko perhe normaalipainoisia.
N50
Ani kirjoitti:
Meillä ei syöty eineksiä, sipsejä, juotu limppareita eikä muutakaan "epäterveellistä." Seurauksena en syö niitä nyt aikuisenakaan, enkä edes pidä niiden mausta. Lempiruokiani ovat varmaankin samasta syystä kaurapuuro, ruisleipä, omenat ja salaatit. Painonhallinnassa tai terveyden ylläpidossa ei koskaan ole ollut ongelmia, ikää mulla on nyt 33v.
Ruokaa syötiin yhdessä kahdesti päivässä, aamulla aamupala, illalla n. klo 17-18 päivällinen. Yhdessä istuttiin koko perhe pöydän ääressä ja juteltiin, lehdet ja tv oli kiellettyjä ruoka-aikana. Yhä aikuisena syön mieheni kanssa ruuat yhdessä, pöydän ääressä ja pidän surullisena tv:n ääressä syömistä. Joskus saatetaan kyllä tehdä vaikka dippivihannestikkuja elokuvan ajaksi naposteltaviksi tai keittää teetä juotavaksi. Omia lapsia kun joskus on, aion jatkaa samalla ruokapolitiikalla.
Vanhemmat myös pitivät kiinni nukkumaanmenoajoista, se oli vielä lukioikäisenäkin klo 24. Myös herätys oli viikonloppuisinkin viimeistään klo 10 aamulla. Uskon, että tästä syystä en ole koskaan kärsinyt univaikeuksista ja minulla on yhä hyvin säännöllinen vuorokausirytmi.
Me ei saatu myöskään paljoa rahaa käyttöön, vaikka vanhemmilla oli sitä yllin kyllin. Olen varmaan osittain sen vuoksi kasvanut arvostamaan ensisijaisesti muita kuin materiaalisia arvoja. Tästä on joskus "haittaakin", esim. mieheni koittaa välillä ostaa minulle hyvää mieltä. Vakavasti sairastuttuani hän koitti piristää ostamalla minulle uuden pyörän. Koitin sitten esittää tosi iloista, vaikka oikeasti nautin nimenomaan pyöräilystä, en pyörien omistamisesta tai ostelusta. Kultainen ajatus toki silti!
Vanhempani eivät vieneet minua koskaan autolla kouluun, harrastuksiin tai kavereille, vaan liikuin niihin itse kävellen tai pyörällä. Opin siis ekaluokalta asti aktiivisen elämäntavan ja yläasteella pyöräilin tai kävelin päivittäin pelkkiä koulumatkoja 14km joka päivä. Vitutti joskus räntäkeleillä kyllä, mutta nyt olen vain tyytyväinen, että olen saanut hyvän pohjakunnon ja alun pyöräilyharrastukselle jo lapsuudessa.
223, miltä einekset muka maistuu? Sinä et selvästi ole huomannut, että eineksissä on aika iso haitari, ei ole pakko syödä valmismaksalaatikkoa tai einespitsaa. Vilkaisepa joskus vaikka pakastealtaan einesvalikoimaa. Kirjoituksesi on typerä kauttaaltaan, mutta en jaksa kommentoida kuin tuota alun aivopierua.
Kaikesta piti maksaa. Jos halusin mennä kaverin luokse, piti imuroida kotona vähintään yksi kerros. Jos kaveri tuli meille, niin sama homma. Tämä piti maksaa jotenkin takaisin. Ihan huolimatta siitä, minkä ikäinen oli. Siivoaminen oli pakkomielteistä, kuljettiin perässä tarkkailemassa, ettei yhtäkään pölypalloa näkynyt missään. Listat ja pistorasiat piti imuroida myös.
Myöhemmin minun piti jopa maksaa omasta ruoastani. Nykyään vihaan siivoamista ja asun aika sotkuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ani kirjoitti:
Meillä ei syöty eineksiä, sipsejä, juotu limppareita eikä muutakaan "epäterveellistä." Seurauksena en syö niitä nyt aikuisenakaan, enkä edes pidä niiden mausta. Lempiruokiani ovat varmaankin samasta syystä kaurapuuro, ruisleipä, omenat ja salaatit. Painonhallinnassa tai terveyden ylläpidossa ei koskaan ole ollut ongelmia, ikää mulla on nyt 33v.
Ruokaa syötiin yhdessä kahdesti päivässä, aamulla aamupala, illalla n. klo 17-18 päivällinen. Yhdessä istuttiin koko perhe pöydän ääressä ja juteltiin, lehdet ja tv oli kiellettyjä ruoka-aikana. Yhä aikuisena syön mieheni kanssa ruuat yhdessä, pöydän ääressä ja pidän surullisena tv:n ääressä syömistä. Joskus saatetaan kyllä tehdä vaikka dippivihannestikkuja elokuvan ajaksi naposteltaviksi tai keittää teetä juotavaksi. Omia lapsia kun joskus on, aion jatkaa samalla ruokapolitiikalla.
Vanhemmat myös pitivät kiinni nukkumaanmenoajoista, se oli vielä lukioikäisenäkin klo 24. Myös herätys oli viikonloppuisinkin viimeistään klo 10 aamulla. Uskon, että tästä syystä en ole koskaan kärsinyt univaikeuksista ja minulla on yhä hyvin säännöllinen vuorokausirytmi.
Me ei saatu myöskään paljoa rahaa käyttöön, vaikka vanhemmilla oli sitä yllin kyllin. Olen varmaan osittain sen vuoksi kasvanut arvostamaan ensisijaisesti muita kuin materiaalisia arvoja. Tästä on joskus "haittaakin", esim. mieheni koittaa välillä ostaa minulle hyvää mieltä. Vakavasti sairastuttuani hän koitti piristää ostamalla minulle uuden pyörän. Koitin sitten esittää tosi iloista, vaikka oikeasti nautin nimenomaan pyöräilystä, en pyörien omistamisesta tai ostelusta. Kultainen ajatus toki silti!
Vanhempani eivät vieneet minua koskaan autolla kouluun, harrastuksiin tai kavereille, vaan liikuin niihin itse kävellen tai pyörällä. Opin siis ekaluokalta asti aktiivisen elämäntavan ja yläasteella pyöräilin tai kävelin päivittäin pelkkiä koulumatkoja 14km joka päivä. Vitutti joskus räntäkeleillä kyllä, mutta nyt olen vain tyytyväinen, että olen saanut hyvän pohjakunnon ja alun pyöräilyharrastukselle jo lapsuudessa.
"Vakavasti sairastuttuani" ja silti "terveyden ylläpidossa ei ole koskaan ollut ongelmia". Sulla nyt pikkuisen trollissa heittää nuo yksityiskohdat.
No ei, toki voi tuo olla tottakin. On vaan niin paksua omahyväisyytä ja idiotismia, että....
Minä pidän tuota lapsuudenkotisi käyttämää kasvatustapaa sadismina. Että pannaanpa lapsi aamulla pimeällä kulkemaan jalan tai pyörällä 7 km kouluun, niin "oppiipahan liikunnalliseksi" ja ennen kaikkea meidän vanhempina ei tarvitse nostaa pikkurilliäkään lapsen turvallisuuden eteen.
Varsinkin, kun yläkoululaiset saavat viisi kilometriä tai yli ulottuville koulumatkoille kunnalta matkakortin. Miksi sinulle ei muka sitäkään otettu?
Tai mitä hemmetin meininkiä se on, että vanhemmat elävät mukavasti ja ostavat, mitä haluavat, mutta lapsia kyykytetään kitubudjetilla.
Oikeasri ns. henkiset arvot ja kulttuuri ovat hyviä investointikohteita. Useimmat harrastuksetkin maksavat. Esimerkiksi urheiluseurat, kuvataidekoulut ja musiikkiopistot ovat jopa aika kalliita. Mutta ah kun sinulle ei sellaisiin annettu rahaa, niin "olet oppinut arvostamaan muita kuin materiaalisia asioita". Vielä kun selität, miten vaikkapa soittotaito tai kunnolliset maalausvälineet edistavat sitä materialismia.
Ps. Ruokavaliossa olennaista on kokonaisuus, ei satunnainen herkuttelu. Tällä periaatteella meillä mennään, yhteiset ateriat silti on meilläkin ja koko perhe normaalipainoisia.
N50
Voihan internetraivo. Omia kokemuksia, joku muu on kokenut toisin. Tässä paria oikaisua olettamuksiin:
-7km koulumatka oli yläasteella, ala-asteella ensin 1,5km ja myöhemmin 4km. Matkakorteista en tiedä mitään, mutta sen tiedän, ettei pikkukaupungissa kulkenut edes mitään bussilinjaa koulumme ja kotimme välillä.
-sattumoisin kävin sekä musiikkiopistossa huilutunneilla, seurakunnan lapsikuorossa, telinevoimistelussa ja taidekoulussa monen monta vuotta. Vanhempani kyllä maksoivat harrastukseni, mutta jouduin pääosin itse sinne liikkumaan sen 4km matkan, joka kotoamme kaupungin keskustaan oli.
-vakavasti sairastuminen on täysin omista elintavoista riippumaton, harvinainen, tämän hetkisen tiedon mukaan geenivirheen aiheuttama sairaus. Varmahan ei voi koskaan olla, mutta luultavasti sen olisin saanut samalla todennäköisyydellä, olisinpa tykännyt napostella sipsejä tai en. Toisaalta esim. sydän- ja verisuonisairaudet, joihin suvussani on suuri perinnöllinen rasite, olen melko varmasti onnistunut välttämään samasta syystä.
Onhan noita ja kaikkia ei edes muista enää.
Tanssia ei saanut ala-asteella (eikä myöhemminkään) alkaa harrastamaan, koska se oli syntiä. Ei auttanut itkut ja selittelyt.
Kynsilakka oli paha paha asia myös, koska se oli myös syntiä. Korvakoruista oli myös turha haaveilla, koska se loukkasi äitiä ja jumalaa. Myös teininä meikkaaminen ja hiusten värjääminen oli kiellettyä. Itsensä koristeleminen ja sen haluaminen oli pahasta.
Ala-asteella tai myöhemminkään myös koulun (tai mihinkään) diskoon oli turha haikailla, sehän oli oikea synninpesä.
Siinä muutama huvittava esimerkki. Vanhempani kuuluivat lahkoon nimeltä; lestadiolaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
223, miltä einekset muka maistuu? Sinä et selvästi ole huomannut, että eineksissä on aika iso haitari, ei ole pakko syödä valmismaksalaatikkoa tai einespitsaa. Vilkaisepa joskus vaikka pakastealtaan einesvalikoimaa. Kirjoituksesi on typerä kauttaaltaan, mutta en jaksa kommentoida kuin tuota alun aivopierua.
Monissa eineksissä ja puolivalmiissa tuotteissa on "outo maku," josta en pidä. En tiedä, mistä se tulee, mahdollisesti jostain tietyntyyppisistä rasvoista, joita käytetään useissa teollisesti tuotetuissa ruuissa, mutta harvoin kotiruuanlaitossa. Tykkään kyllä esim. voin mausta, palmuöljyn taas esimerkiksi en.
Omaan suuhun maistuvia eineksiäkin on muutamia, mutta pääosin ne maistuu mielestäni jotenkin tunkkaisilta tai eltaantuneilta. Eilen syötiin jotain valmiita mustapapupihvejä, pistettiin sämpylän väliin ja syötiin burgereina ja oli sairaan hyviä. Mutta pääosin en valmiista/puolivalmiista ruuista tykkää, eikä tarvitse. Muut syököön mitä lystää.
Jotkut ruuat kärsii myös mielestäni esim. pakastamisesta ja siksi inhoan esim. valmiita pakasteranskanperunoita (perunan rakenne menee jauhoiseksi pakastamisesta). Sen sijaan itse tehdyt lohkoperunat uunissa paistettuna vaikka rosmariinilla maustettuna on herkkuani! Sama ruoka ja ei kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saaneet syödä karkkia tai juoda kaakaota, edes klassikko saunalimsaa meille ei suotu. Kun siskolle kasvoi ala-asteen lopussa kunnon rinnat, äiti tivasi että "oletko ostanut salaa karkkia?"
Kerran yllätin äidin kaivelevan patjani alta, etsi kai karkkipapereita!
No, nyt ollaan sitten siskon kanssa molemmat ylipainoisia :/ Kun kasvoimme, kielletty hedelmä alkoi maistua! Siskoni juo limsaa päivittäin ja minä olen addiktoitunut suklaamuroihin , kaakaohon sekä suklaalevitteeseen.
Älä syytä äitiäsi huonosta itsehillinnästäsi, sokerinorsu
Siinä taas joku palikka päättänyt näyttää, miten ei ymmärrä mistään mitään, mutta silti suu on avattava aina ja kaikkialla. Hyi. Mielummin vaikka sokerinorsu, kuin tyhjää täynnä oleva kylmä ihmisraunio. Ja ei, en ole haukkumasi sokerinorsu.
Kurjatraumaattinenlapsuuteni kirjoitti:
Mikähän niistä pelikorteista teki "paholaisen kortit" ? Isäni raivon vallassa huusi kun näki minun pelaavan pasianssia. En voi enään kysyä häneltä kun hän on haudassa ollut jo monta vuotta. Kavereiden luona sitten pelattiin korttia, heidän vanhemmat eivät niissä korteissa mitään "pirua" nähneet!
Se, että rahasta pelatessa saattoi mennä koko omaisuus. (Kummisetäni pelasi talonsa!) Ja korttiringeissä tapahtui kaikenlaista; juopottelua, huoraamista, tappelua jne. Tämä oli alunperin siis paha asia ja tämä korttipelaaminen kiellettiin lapsilta, jotteivat oppisi pahan alkuaskeleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut tehdä mitään joka voisi kutsua demoneita. Monet aika harmittomalta kuulostavat jutut voi kutsua Demoneita.
Valaisisitko hieman tätä asiaa, että mitkä harmittomat jutut kutsuvat demoneita kyläilemään? Minua on kiinnostanut tällaiset asiat lapsesta asti ja olen lukenut monenlaisia kirjoja aiheesta, mutta lisätieto on aina paikallaan.
En saanut leikkuuttaa hiuksiani lyhyeksi, vaikka itse olisin halunnut, koska vanhempieni mielestä tytöillä nyt kerta kaikkiaan piti olla pitkät hiukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastosta ei saanut lainata vhs-kasetteja, sillä niistä saattoi kulkeutua "pöpöjä/viiruksia" meidän kasettisoittimeen 😁 Ja ne pöpöt sitte pilasivat kasetit joita pyöritettiin saastuneessa soittimessa.
Ei kyllä tule mieleen mitään ihmeellistä. Ainoa mistä olen edelleen katkera on se, ettei koneelle saanut ladata meseä koska siitä tulee kuulemma viruksia niin paljon. Latasin silti aina ja poistin ku lähdin koneelta.
Meille ei hirveän helposti saanut tulla yökylään, mutta saimme itse mennä muille.
Huh... aika paha kohtalo. Tuosta tuli mieleen tutkimus jossa todettiin että Italiassa ja Ranskassa on ollut (väkilukuun suhteutettuna) ylivoimasesti vähiten kouluampumisia ilmeisesti siksi, että pojat ja tytöt hengailevat lapsesta aikuiseen asti yhdessä. Tiedä häntä...
Olohuoneessa ei saanut runkata, eikä suihkussa. Piti runkata omassa huoneessa talouspaperiin ja hävittää se asiallisesti. Myös spermaiset alushousut piti pestä itse.
Viinaa sai kokeilla vasta 16 vuotiaana - samoin seksiä.
Natsimutsi
Vierailija kirjoitti:
En saanut syödä/juoda mitään jossa oli paljon väriaineita, etenkin näitä atsovärejä. Esim. vihreä mehukatti oli supervaarallista!
En päässyt myöskään diskoihin. Syytä en tiedä.
Mä en päässyt diskoon, koska äitiäni lainaten: "siellä ne konttaa perse paljaana ja itkee äitiä, sellainenko sinusta on kivaa?" Mutta sitä se varmasti monella olikin, joten en ole erityisen katkera vanhemmilleni, etten päässyt.
Punainen väri vaatteissa oli sopimatonta ja rahvaanomaista. Telkkarista ei saanut katsoa Disneyn piirrettyjä. Liha ja kala piti ostaa Stockan herkusta, maidot sen sijaan sai ostaa marketistakin. Piti olla siisti, huoliteltu ja hyvinpukeutunut, mutta naisellisuutta ei sopinut korostaa. Barbeja ei ostettu leluiksi. Huoneensa seinille ei saanut kiinnittää mitään.
En tiedä, mistä nuo ja monet muut "säännöt" juonsivat juurensa. Perheemme ei ollut uskonnollinen eikä poliittinen.
Kaikki herkut ja makea oli pannassa, mäkkärissä käytiin muistaakseni 2 kertaa koko 18 vuoden ajalla kun vielä asuin kotona. siitä sai kuulla päivittelyä, ilkkumista ja syyllistämistä jos oli syönyt enemmän kun sen puolikkaan pullasiivun kahvipöydässä. Muilla oli karkkipäivä, mutta en saanut edes kaverilla syödä karkkia. Joulu oli ainoa autuas hetki: herran jumala, saanko mä KAKSI vihreetä kuulaa? (söin salaa loppurasian, kun vanhemmat huomas sain tukkapöllyä ja olin läski.)
Sairastuin bulimareksiaan 9-vuotiaana, ja taidan edelleen sairastaa sitä oon 23. Ei ollu tervettä suhdetta ruokaan siinä "perheessä".