Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Mulla on koti aina sen näköinen, ettei hävetä. Jotain villakoiria sänkyjen ja sohvien alla ajoittain. Muuten perussiistiä. Eikä ole edes dildoja. Järkyimmät jutut löytyy jostain vanhoista päiväkirjoista. Vauhdikas elämä ollut. Yhden pahimmista päiväkirjoista tuhosin jo. Hirvitti itseänikin, oli kuin jotain Salkkareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En meinaa kuolla aivan heti. Joo joo elämässä ei tiedä. Elän tätä päivää nyt ja tässä.
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Olen lyhyt ikäisestä suvusta ja kyllä: en ehkä aloittanut ,mutta miettinyt asiaa kyllä. Haluan kuolla kaapit ojennuksessa ja siksi kaapit ovat aina järjestyksessä, eikä turhaa tavaraa ole. Teinit ovat jo osasta tavaroistani ilmoittaneet mitkä haluavat itselleen, kun kuolen :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen kuolinsiivouksen aina keväällä ja syksyllä ja jostain kummasta sitä tavaraa vain riittää. Nyt sillä on siis nimikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity siivoukseen mutta kuolemaan kyllä. Kannattaa puhua etukäteen millaiset hautajaiset haluaa. Itse olen sanonut, että mahdollisimman halpaa ja korkeintaan laattaa jonnekin yhteishautaan. Miksi siihen pitäisi rahoja laittaa? Olen siisti ja kaikki paperit ovat hyvässä järjestyksessä kansioissa.
Olen kaksi perunkirjoitusta ja kahdet hautajaiset hoitanut. Ja tietysti kuolinpesät setvinyt. Niissä oli melkoinen työ. Itse olen ajatellut päästää helpommalla omat lapseni. Olen 44- vuotias.
Koskaan ei saa lukea siitä kuinka se perunkirjoitus hoidetaan ja käynnistyy. Onko se jotain salaista tietoa ettei lakimiehiltä mene tienestit, nehän veloittaa perinkirjoituksien laatimisesta satoja euroja ja se on pakollinen tehdä.
No jos ei mitään kummempaa omaisuutta ole, niin eihän se ole mikään iso homma tehdä, kun on kaikki kupongit vaan siinä. Netistä saa valmiita pohjia joihin laittaa vaan tiedot. Minä tein miehen kanssa anopin perukirjan ja sitten kun isä kuoli puolitoista vuotta myöhemmin se oli mulla koneella ja mä muutin vaan nimet ja lukemat, helppoa kuin heinänteko. Se siinä oli eniten vaikeaa kun piti isän paikkakunnan sossun kanssa asioida kun isällä ei jäänyt kuin velkaa eikä mullakaan ollut ylimääräistä rahaa. Muuten meni ihan ok, sähköyhtiössä oli vähän kummallista kun soitin että isäni kuoli eilen ja haluaisin irtisanoa hänen sähköliittymänsä, niin se akka oli että otan osaa, oletko ajatellut itsellesi uutta sähköliitymää?
Pankkien kanssa on se hankalaa että ei saa nettipankkitunnuksia käyttöön vaikka on ainoa pesän osakas tai olisi valtakirjat kaikilta, laskut voi viedä maksettavaksi, mutta ei voi itse netissä maksaa ja seurata rahaliikennettä. Joka paikassa sanotaan että pitää olla perukirja todisteena, eli se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, toki siihen on pakko odottaa kaikki laskut, myös hautajaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku siitä perukirjoituksessa, mitä siinä tarvitaan (vois laittaa kodinkansioon).
Ei niitä etukäteen saa (virkatodistukset ja arvot).
Omaisruusuuserät (pois lukien tavanomainen koti-irtaimisto) voi toki luetella. Jos asunnon osakekirjat kotona, voisi kertoa, mistä löytyy. Pankit voi varuilta luetella, mutta lähettävät kyllä automaattisesti saldo-otteita/kirjeitä. Vakuutusyhtiöt ja muut peruutettavat tilaukset voi luetella tai perilliset katkovat sitä myöten kun laskuja ilmestyy.
Mitkä ihmeen arvot? Onko kyseessä arvopohja?
Voi sitä tehdä kirjeen missä on oma kokonimi, entiset sukunimet sekä henkilötunnus, entisten miesten nimet sekä henkilötunnukset. Lapset sekä heidän nimet kokonaan ja sitten taas se henkilötunnukset. On muuten ikävää surun keskellä ruveta selvittämään äidin toisen miehen henkilötunnusta ja koko nimeä kun tietää vain nimen " Jorma " .
Niin ja kaikki seurakunnat joihin on elämän aikana kuulunut, periaatteessa pitäisi niistä kaikista olla tiedot, että varmasti kaikki perilliset on tiedossa, kaikista kirkonkirjoista, epäilen ettei nykyään enää voi jäädä sellaiset tiedot piiloon kun kaikki on sähköisenä.
En tiennyt näin hienoa nimitystä tälle mutta noin puolen vuoden välein teen kyllä sellaisen "suursiivouksen", ettei liikaa hommaa jäisi perillisille. Mukavuutta rakastavana on kyllä paljon ylimääräistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittanut, olen poistanut kämpästäni paljon kirjoja sekä lehtiä. Yritän myös pitää pankissa sopivaa rahamäärää välttämättömiä hautauskuluja varten.
Ystävättäreni ja minä, jotka olemme yksinasuvia, olemme teipanneet keittiön kaapin oveen kaikki ohjeet kuoleman varalta.
Siivoaminen toisten tähden on aivan turhaa. Et ole heidän reaktioistaan enää tietoinen.
Muutenkin, miksi pitäisi välittää muiden tunkeilevista mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin joku puhui että lähiomaiselle jo elinaikana käyttöoikeus johonkin tiliin - se helpottaisi asioita.
Miten se helpottaisi? Kun ihminen kuolee niin kaikkiin hänen tileihinsä ym. muuhun omaisuuteen tulee välittömästi käyttökielto. Perukirjoituksen jälkeen pesänselvittäjä antaa sitten oikeudet tai hoitaa itse asiat. Laskuttajat esim. puhelinlasku eivät voi periä myöhästymiskorkoa laskusta kun ihminen on menehtynyt. Tai no voivat periä mutta se on turhaa.
Jos on tiedoton tai muutoin out, ettei heti kuole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity siivoukseen mutta kuolemaan kyllä. Kannattaa puhua etukäteen millaiset hautajaiset haluaa. Itse olen sanonut, että mahdollisimman halpaa ja korkeintaan laattaa jonnekin yhteishautaan. Miksi siihen pitäisi rahoja laittaa? Olen siisti ja kaikki paperit ovat hyvässä järjestyksessä kansioissa.
Olen kaksi perunkirjoitusta ja kahdet hautajaiset hoitanut. Ja tietysti kuolinpesät setvinyt. Niissä oli melkoinen työ. Itse olen ajatellut päästää helpommalla omat lapseni. Olen 44- vuotias.
Koskaan ei saa lukea siitä kuinka se perunkirjoitus hoidetaan ja käynnistyy. Onko se jotain salaista tietoa ettei lakimiehiltä mene tienestit, nehän veloittaa perinkirjoituksien laatimisesta satoja euroja ja se on pakollinen tehdä.
No jos ei mitään kummempaa omaisuutta ole, niin eihän se ole mikään iso homma tehdä, kun on kaikki kupongit vaan siinä. Netistä saa valmiita pohjia joihin laittaa vaan tiedot. Minä tein miehen kanssa anopin perukirjan ja sitten kun isä kuoli puolitoista vuotta myöhemmin se oli mulla koneella ja mä muutin vaan nimet ja lukemat, helppoa kuin heinänteko. Se siinä oli eniten vaikeaa kun piti isän paikkakunnan sossun kanssa asioida kun isällä ei jäänyt kuin velkaa eikä mullakaan ollut ylimääräistä rahaa. Muuten meni ihan ok, sähköyhtiössä oli vähän kummallista kun soitin että isäni kuoli eilen ja haluaisin irtisanoa hänen sähköliittymänsä, niin se akka oli että otan osaa, oletko ajatellut itsellesi uutta sähköliitymää?
Pankkien kanssa on se hankalaa että ei saa nettipankkitunnuksia käyttöön vaikka on ainoa pesän osakas tai olisi valtakirjat kaikilta, laskut voi viedä maksettavaksi, mutta ei voi itse netissä maksaa ja seurata rahaliikennettä. Joka paikassa sanotaan että pitää olla perukirja todisteena, eli se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, toki siihen on pakko odottaa kaikki laskut, myös hautajaisista.
Tällä palstalla oli muistan seikkaperäinen selitys perunkirjoituksesta. Tosin ei se kaikilla niin vaikeaa ole.
Kai köyhällekin kannattaa tehdä joku paperi, varsinkin lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
No miksi hitossa et tee sitä itse, vaan sälytät lapsillesi ison taakan surutyön keskellä? Miksi säilytät arvotonta ja käyttökelvotonta roskaa himassa?
En muista kuinka kuinka monta asunnon tyhjennystä olen tehnyt, alle 10.
Itse olen nippua nappa toimeentuleva, ystäväni tuore asunnonvälittäjä yrittäjä.
Ystäväni jakoi esitteitä taloyhtiöihin, joissa keski-ikä oli korkea, teki loistavat nettisivut, kaiken palvelun myyntipalvelu.
Menin asuntoon, pakkasin kaiken irtokaman tyhjiin banaanilaatikoihin ja vietiin pois.
Henk koht paperit omaan kasaan, valokuvat, kaikki korut ja arvoesineet, esim taidelasi, hopea jne.
Itse sain palkaksi tavarat, jotka meni kirppikselle, sekä huonekalut. Jälkimmäiset myin huutiksessa.
Ystävälläni on ollut vuosia sitten Anttilassa töissä, oli hamstrannut aina näitä näytepussilakanoita ja pyyheliinoja. Idea tähän hänellä oli ollut jo vuosia.
Kun koti oli tyhjä, sukulainen hommasi maalitehtaalta halvemmat maalit, asuntoon tehtiin stailaus. Tuotiin hammasharjoja, kirjoja kirjahyllyyn, astioita kaappiin jne.
Tyhjennys ja stailaus ei maksanut mitään, plus minä sain kirppistavaraa ja perijät pääsivät helpolla ja kaikki arvokas tuli suoraan heille eteen.
Minä pidin kirppistavarat jemmassa kk, kunnes sain alkaa myymään.
Hyvät rahat siitäkin tuli ja olipahan ihan uusi konsepti.
Tietenkin ihmiset tulivat katumapäälle ja missä on se kultainen ketju jne.
Yksikin asunto, lattialla löytyy mädäntyneitä omenoita, piti jopa lattiaa vaihtaa. Ei ongelmaa, joku tunsi rakennusmiehen jne, mutta kun asunto oli valmis, päätettiin sukulaistyttö muuttaakin siihen. Sakkomaksu, joka sopimuksen rikkomisen vuoksi maksettiin oli pienempi, mitä meni asunnon stailaamiseen.
Lopulta yrittäjä saikin työtarjouksen ja yritys meni takaisin pöytälaatikkoon.
Ehdottomasti tälle olisi markkinat.
En haluaisi nähdä joka kerta keittiössäni ohjeita kuolemani varalle. Itse olen antanut kummitädille kuoren, jossa on testamentti ja ohjeita.
Kun hän kuolee, pitää vaihtaa jemmaa.
Jos mietitte tärkeitä papereita perunkirjoitusta varten, kaikkein tärkeimmäksi itselleni muodostui pesää selvittäessä ositus avioerosta. Jos sitä ei ole, eksä on pesän osakas ja ositus tehdään kuolinhetkellä. Meidän tapauksessa ositus oli tehty, muttei dokumentoitu, joten eksältä piti saada asiakirja, jossa vahvisti osituksen tehdyksi ja ettei hänellä ole vaateita pesää kohtaan.
Jaa, pitäiskö tänään aloittaa siivoukset, kun maanantaina menen syöpätutkimukseen ja koepalan ottoon? Jos tuleekin huonoja uutisia, tosi huonoja. No vien ensin kirppispöytään tarjolle. Jospa sitä vielä viikon hengissä pysyis.
Kun äidin ja isän kuoleman jälkeen tyhjennettiin omakotitalo, iso kellari ja vintti - kaksi täyttä jätelavallista lähti kaatarille, loput tori.fi. Kukaan meistä ei huolinut astioita, ei senkkejä ei mitään, Arabiat, Wirkkalat, Toikat, Nymanit myytiin.
Turha niitä on säästellä, ellei lapset niin myöhemmin lapsenlapset heittää "aarteet" menemään. Tein itse sen jälkeen kuolinsiivouksen, ajattelin että minun jälkeeni ei roinaa löydy nurkista, kaapit on siistit ja paperit järjestyksessä. Nyt on näin.
Olen teinikalenterit, päiväkirjat, seksi valokuvat, geissakuulat ym. "Villin nuoruuden" jutut hävittänyt. Turhaa tavaraa vielä paljon. Hautapaikka valmiina. Jotkut pienet " muistokekkerit" kai pitävät? Ei Kyl tarvis. Joutuvat matkustamaan monia satoja kilometrejä.
No mitäs kun aion vielä käyttää niitä😱