Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Kunto Kananen kirjoitti:
Helpoin tapa päästä kuolleen omaisen kamoista eroon on viedä ne suoraan roskiin. Käytetyt kamat eivät kelpaa kenellekkään ja roskiin ne joutuu joka tapauksessa. Ei maksa vaivaa yrittää kaupitella missään vähänkään käytettyä Arabiaakaan, siittä ei seuraa muuta kuin kuluja ja vaivaa itselle ja kamat on edelleen nurkissa. Jos aikoo jotain saada kaupaksi, sen pitäisi olla vähintään 200 vuotta vanhaa antiikkia, huippukuntoista ei minkäänlaisia käytön jälkiä, tai sitten aivan uutta käyttämätöntä paketissa olevaa tavaraa, ja se pitäisi tietysti vielä viedä ostajalle ja hintaa ei saa olla juuri mitään. Isäukko kuoli viime syksynä, vanhat Arabiat, ja muut Sarpanevan, Nanny Stillin yms.kipot ei juuri käytön jälkiä, ei mene kaupaksi millään hinnalla, eikä mikään muukaan. Kaikki vietiin lopulta jätteiden käsittelypisteeseen. Sukulaiset otti mitä otti, suurin osa meni roskiin. Ylimmääräistä kamaa ei voi alkaa säilyttämään loputtomiin omissakaan nurkissa. Mitä tulee omiin kamoihin, jätän kaiken niin sekaisin kuin vain ikinä voin. Hukkaan ja hävitän kaikki tositteet, kauppakirjat jne. Saatanpa ostaa jonkun maapläntinkin jostain Espanjasta tms, jolla ei tee mitään, ja jättää sen perinnöksi. Siinäpäpähän selvittelevät sitten perintönsä ja kuolinpesän. Minua ei kiinnosta mitä ajattelevat minusta kuolemani jälkeen kun elävänäkään ei ole kovin lämpimiä ajatuksia. Niille vielä tekemään kaikki valmiiksi.
Toivottavasti valehtelet.
Hyväntekeväisyyteen suunnatuille kirppareille olisit voinut astiat vähintään luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, teen kuolinsiivousta päivittäin, ja hyvä niin. Kuinka vähällä tuleekaan toimeen...
Jep, aloitettu on ja hyvin jatkuu. Roskiin, kierrätykseen, myyntiin. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Jep, aloitettu on ja hyvin jatkuu. Roskiin, kierrätykseen, myyntiin. Suosittelen!
Tämä on hyvä neuvo, mutta käytännössä itsellä aloittamista vaille valmis.
Motivaatiota olisi, mutta kaaos on liian suuri kuten talokin, niin jotenkin ylivoimainen aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, aloitettu on ja hyvin jatkuu. Roskiin, kierrätykseen, myyntiin. Suosittelen!
Tämä on hyvä neuvo, mutta käytännössä itsellä aloittamista vaille valmis.
Motivaatiota olisi, mutta kaaos on liian suuri kuten talokin, niin jotenkin ylivoimainen aloittaa.
Olen kirjoittanut kaiketi tämän edellisen viestin ja edelleen aloittamista vaille valmista.
Yritän saada motivaatiota lukemalla näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aloittanut , äitikin elossa vielä ja on yli 90v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain oon tehny... pikkuhiljaa
Edunvaltuutusvaltakirja teon alla, hoitotahto on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä juuri viime viikolla, kun Uudenmaan surkeassa ajokelissä ajelin töihin ja pelkäsin henkeni edestä ihan tosissani. Olisi aivan hirveää, jos kuolisin yhtäkkiä ja joku lukisi nuoruuden päiväkirjani. Ne ovat täynnä pahoinvointia ja kammottavia asioita, en halua itsekään koskea niihin enää. Miksi säästän niitä kaapissa? Miksi olen joskus ajatellut, että haluaisin lukea niitä vanhuksena?
Ehkä niistä voisi kerätä parhaat ja ns. harmittomimmat palat johonkin yhteen kansioon ja polttaa loput.
Olin vuorotteluvapaalla ja vähän aloittelin kuolinsiivousta. Eikö se oo just se keski-ikäisen naisen tapa viettää vapaata? Tuhosin mm. kaikki lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden päiväkirjani. Ne oli olleet vuosikymmeniä varastossa pahvilaatikossa, ja vapaalla oli aikaa käydä noitakin läpi. Luin osittain niitä, ja olin vähän järkyttynyt ahdistuneista ja masentuneista fiiliksistä mitä siellä tilitin puhumattakaan niistä ihmissuhdekriiseistä joita riitti ja riitti. Otin valokuvia joistain sivuista, mutta muuten heitin kaiken (revittyäni ne ensin:) pois. En usko, että kuitenkaan olisi koskaan enää ollut aikaa eikä halua lukea noita uudestaan ja en todellakaan halua jättää noita lapsieni riesaksi. Heitin yhteensä 5 pahvilaatikkoa omaa kamaani pois varastosta: kaikenlaista turhaa siellä oli ja onpahan noista ainakin päästy. Ihan roskiskamaa tai sitten paperinkeräykseen vein paljon opiskeluaikojen luentomuistiinpanoja jne. Niitä ei sentään tarvinnut repiä vaan ihan sellaisenaan saattoi heittää paperinkeräykseen. Mutta helpotti, että noi ainakin sain pois ja varastoa muutenkin tyhjennettyä, vaikka kyllä meidän kodissa yhä tavaraa riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että 30 - 40 kybäsenä kämppä tyhjäksi että on vaan jääkaapissa safkat ja jotain kledjuja ettei tarvi alasti olla? Kuolinsiivous muotiilmiönä? Ihan \/|tun älytöntä...
Olen tehnyt ihan samat ja voi että kuinka paljon meni kaatopaikalle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis että 30 - 40 kybäsenä kämppä tyhjäksi että on vaan jääkaapissa safkat ja jotain kledjuja ettei tarvi alasti olla? Kuolinsiivous muotiilmiönä? Ihan \/|tun älytöntä...
Ei vaan terapeuttista ja äärimmäisen puhdistavaa. Olen hävittänyt kaiken turhan ja vanhan. Kaikki, koko elämä uusiksi alusvaatteita myöten. Näkyy olevan trendi jo luopua vanhoista tavaroista sillä ne ennen hyvät vanhat antiikit ja perintötavarat ovat menneet huonoiksi lähes kaikki. Maailmaa puhdistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotain oon tehny... pikkuhiljaa
Edunvaltuutusvaltakirja teon alla, hoitotahto on tehty.
Olen itsekin järjestellyt asioita valmiiksi. Järjestys on tarkkaa puuhaa. Olen luopunut lapsuuden valokuvista ja muistoista. Isänikin on jo kuollut pitkän aikaa sitten eikä ole enää tunnetta menneisyyteen joten kaikki vanha roina pois. Isä asuu sydämessäni. Hänen myötä alkoi puhdistua koko eletty elämä. Nyt vain eteenpäin, ihan kuin elämäkin olisi uusi kuten koko maailma hiljalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolinsiivous on nyt tehty. Montaa tavaraa ihminen ei tarvitse. Nyt lähti elämä alusta. Yllättävän vaikeaa oli luopua joistakin muistoesineistä mutta ei harmita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis että 30 - 40 kybäsenä kämppä tyhjäksi että on vaan jääkaapissa safkat ja jotain kledjuja ettei tarvi alasti olla? Kuolinsiivous muotiilmiönä? Ihan \/|tun älytöntä...
Ei vaan terapeuttista ja äärimmäisen puhdistavaa. Olen hävittänyt kaiken turhan ja vanhan. Kaikki, koko elämä uusiksi alusvaatteita myöten. Näkyy olevan trendi jo luopua vanhoista tavaroista sillä ne ennen hyvät vanhat antiikit ja perintötavarat ovat menneet huonoiksi lähes kaikki. Maailmaa puhdistetaan.
Minun mielestä olisi päinvastoin äärimmäisen ahdistavaa deletoida oma historia pois. Se on tietysti ikävää, jos kokee eletyn elämänsä ikäväksi ja ahdistavaksi niin, että tekee mieli siivota se pois. Ja jotkut ylipäätään näkee "kaiken vanhan" turhana. Minä en näe tuollaista maailman puhdistamisena, vaan resurssien haaskaamisena. Eikös nykyään pitäisi ajatella omaa hiilijalanjäkeä jne, millaiseksi se muotoutuu kun muuten vaan uusitaan kamat jotain terapeuttista puhdistautumista tavoitellessa. Ja tällaiset ihmiset elää sitten "eilispäivänä" hankitun marketti krääsän keskellä, ei olisi minun juttu. Ja jos "kaikki hyvät antiikit ja perintötavarat menee huonoksi", niin ettei vaan olisi käyttäjässä vikaa, kun joillakinhan "muutama vuosi normaalia käytönjälkeä" merkitsee sitä että kamat on roskiskunnossa, ikävä kyllä.
🥱 Siis kuka on nyt kuollut, että sen takia mun nyt pitäisi ruveta katselemaan jotain kuolinsiivouksen tekemistä? Ja jos mun vuoro tulee seuraavaksi lähteä täältä, niin eihän mun tartte siinä kohtaa mitään siivota. Parhaat viedään päältä ja muutetaan äkkiä rahaksi ja loput menee romulavan kyydissä jäteasemalle. Lompakon sisältö tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain oon tehny... pikkuhiljaa
Edunvaltuutusvaltakirja teon alla, hoitotahto on tehty.
Olen itsekin järjestellyt asioita valmiiksi. Järjestys on tarkkaa puuhaa. Olen luopunut lapsuuden valokuvista ja muistoista. Isänikin on jo kuollut pitkän aikaa sitten eikä ole enää tunnetta menneisyyteen joten kaikki vanha roina pois. Isä asuu sydämessäni. Hänen myötä alkoi puhdistua koko eletty elämä. Nyt vain eteenpäin, ihan kuin elämäkin olisi uusi kuten koko maailma hiljalleen.
Luopua lapsuuden valokuvista ja muistoista.... tuntuisi lähinnä rangaistukselta. Minulla ainakin on ollut hyvä lapsuus, josta kiitos vanhemmille. Mistään valokuvista, muistoista yms en tule luopumaan niin kauan kun henki pihisee.
Kyllä, olen aloittanut kuolinsiivouksen, olen myynyt vanhoja astioita "antiikkiliikkeelle", vienyt punaiselle ristille ja muuallekin vaatteita ym. Minulla on levinnyt, parantumaton syöpä, levisi jo aivoihin ja maksaan. Elinaikani on jo tiedossa, sitä ei kovin paljon ole. Perillisiä on vain opiskeleva lapsenlapsi Etelä-Suomessa (600 km päässä minusta) sekä tytär ulkomailla. Näille en halua jättää ihan kaikkea hoidettavaksi, yritän hoitaa itse niin paljon kuin kykenen. Olen listannut kaikki jäsenyyteni, sopimukseni, koneet ja kaluston, kaiken on mielestäni oltava selvää jälkeen jääneille. Eipä jää arvailtavaksi mitään, kun on kaiken listannut selvittämistä varten. Hoitotahto on samoin edunvalvontavaltuutus, nämäkin on hyvä jokaisella olla, jos vaikka mitä tapahtuisi.
Olen 68 v. ja olen alkanut hävittää kaiken vanhan tavarani huonekaluja myöten ja hankin tilalle täysin uutta suvun nuoremman polven maulla valittua jotta sitten kuolessani jälkeeni ei jäisi sellaista arvotonta vaikeasti hävitettävää ei kenellekään kelpaavaa roinaa mitä nykyisillä +70 vuotiailla on kodit pullollaan.
Helpoin tapa päästä kuolleen omaisen kamoista eroon on viedä ne suoraan roskiin. Käytetyt kamat eivät kelpaa kenellekkään ja roskiin ne joutuu joka tapauksessa. Ei maksa vaivaa yrittää kaupitella missään vähänkään käytettyä Arabiaakaan, siittä ei seuraa muuta kuin kuluja ja vaivaa itselle ja kamat on edelleen nurkissa. Jos aikoo jotain saada kaupaksi, sen pitäisi olla vähintään 200 vuotta vanhaa antiikkia, huippukuntoista ei minkäänlaisia käytön jälkiä, tai sitten aivan uutta käyttämätöntä paketissa olevaa tavaraa, ja se pitäisi tietysti vielä viedä ostajalle ja hintaa ei saa olla juuri mitään. Isäukko kuoli viime syksynä, vanhat Arabiat, ja muut Sarpanevan, Nanny Stillin yms.kipot ei juuri käytön jälkiä, ei mene kaupaksi millään hinnalla, eikä mikään muukaan. Kaikki vietiin lopulta jätteiden käsittelypisteeseen. Sukulaiset otti mitä otti, suurin osa meni roskiin. Ylimmääräistä kamaa ei voi alkaa säilyttämään loputtomiin omissakaan nurkissa. Mitä tulee omiin kamoihin, jätän kaiken niin sekaisin kuin vain ikinä voin. Hukkaan ja hävitän kaikki tositteet, kauppakirjat jne. Saatanpa ostaa jonkun maapläntinkin jostain Espanjasta tms, jolla ei tee mitään, ja jättää sen perinnöksi. Siinäpäpähän selvittelevät sitten perintönsä ja kuolinpesän. Minua ei kiinnosta mitä ajattelevat minusta kuolemani jälkeen kun elävänäkään ei ole kovin lämpimiä ajatuksia. Niille vielä tekemään kaikki valmiiksi.