Lue keskustelun säännöt.
Joko olette aloittaneet KUOLINSIIVOUKSEN?
Luin Hesarista että tämä on konmaritusta kovempi trendi eli täyttä av-mamma-kamaa. Joko olette aloittaneet?
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsille, että mun jälkeen pyytäkää roskalava pihalle ja siivousfirma tyhjentämään kämpän. Muuta ei tarvita, minulla ei ole mitään arvokasta.
Tuollainen puhe on jälkeläisistä ikävää kuultavaa!
Ei ole. Kun äitini kuolee, tilaan roskalavan. Hän on hamstraajaluonne. Ainoa mitä haluan, on valokuvat.
Ja rahat sekä muut arvotavarat.
Jossakin haastattelussa kysyttiin, että jos asuntonne tuhoutuisi tulipalossa, mitä tavaraa jäisitte eniten kaipaamaan. Tai mitä pelastaisitte, jos vielä ennen tulen tuhoa ehtisitte.
Aika moni haluaisi pelastaa valokuvat.
Minä vain ihmettelen, että miksi h---vetissä. Mitä iloa on vuosikymmenien vanhoista valokuvista, joissa olevia ihmisiä ei ole koskaan tavannut eikä tiedä, keitä he ovat.
Mitä itse pelastaisit?
En sama...minä en pystyisi valokuvia pelastamaan, on niin monta kansiota isoja 600kuvan kirjoja, painavatkin varmaan toista tonnia yhteensä.Mutta kyllä ne olisi ykkös sijalla mikäli olisi mahdollista.
Eipä ole sellaisten kuvia joita ei tunne, niinkuin edellinen sanoi.Tunnen ne keistä kuvia olen ottanut, eikä muutoinkaan mitään pönötyskuvia ole edes otettu. Suurin osa on pihalta , puutarhasta, huvimajasta , lammelta, valtavista istutuksista ja asetelmista. Ja tietysti ihanaisesta kissastamme. Kuvaan 3500-4000kpl valokuvia joka vuosi, oikeiksi paperikuviksi ne teetän, en pidä missään puhelimessa niitä enkä tietsikalla.Poistan ne sekä puhelimesta että kameran kortilta, kun olen teettänyt ne, joitain pidän varalla jos jälkeenpäin haluaisin lisää.Nekin aikaa myöten katoaa.
Valokuvissahan näkyy se oma elämä, jos on viitsinyt vähänkään kuvia ottaa, muuta kuin joulu ja juhannus, jotkut synttärit ym.Kun katsoo kuvia 30v. takaa näkyy miten on muuttunut ympäristö kaikkiaan ja oma piha+puutarha.On unohtunut jo monta hommaa, mikäli ei kuvia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä jälkeemme jäävät saa romut keräillä, tehkööt mitä tykkäävät. Kun/jos talomme myymme ja pois muutamme, niin seuraava omistaja saa paljon tavaraa, sekä hyvääettä 'romua'.Sitä romua onkin paljon, siis metallitavaraa josta voi tehdä mitä haluaa tai vaikka myydä, haposta saa hyvän hinnan. Muutama tonni löytyy eri metalleja.
Vierailija kirjoitti:
kyllä jälkeemme jäävät saa romut keräillä, tehkööt mitä tykkäävät. Kun/jos talomme myymme ja pois muutamme, niin seuraava omistaja saa paljon tavaraa, sekä hyvääettä 'romua'.Sitä romua onkin paljon, siis metallitavaraa josta voi tehdä mitä haluaa tai vaikka myydä, haposta saa hyvän hinnan. Muutama tonni löytyy eri metalleja.
...voi olla vaikea myydä taloa täynnä romua.
Minusta ei jää sukulaisille mitään.
Muutin pois Suomesta. Muutin jo etunimeni niin, että se on eri rtunimistäni, jonka tunnen sopivammaksi. Sukunimi vaihtuu myöhemmin, ja mitään heille perittävää ei jää.
Se järjestyy joko tulevien lapsien kautta, tai sitten testamentilla ja hautausvakuutuksella.
Heille ei tule minusta sihaustakaan.
Minä voin täältä tosin ronkkia muille vaikka anonyyminä auki heidän ja muidenkin asioita, mutta minua he eivät näe. Miksi toisaalta kuitenkaan näkisin turhaa tai ylenpalttista kostovaivaa, ellei jostain syystä sitten sattuisi huvittamaan.....
Näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä kuolinsiivous eli järjestää paperinsa, hävittää turhat, siivota kotinsa ja tehdä sukulaisia varten kansio, jossa on tieto tarvittavista asioista. Esimerkiksi laskuista ja tilauksista, tileistä, tallelokeroista, Facebookin sulkemisesta ja hautaustoiveesta.
Minun tuhkani nakataan tuuleen.
Asun yksin, joten kokosin kansion vuosia sitten, kun olin menossa vaaralliseen leikkaukseen.
Eikös tuohon tuhkan sirotteluun ole olemassa jotain sääntöjä?
Sääntö numero 1: älä heitä vastatuuleen.
Sääntö numero 2: älä heitä niin, että viranomainen näkee.
Oi, tämä oli söpö ja hyödyllinen vinkki.
Ei kuolinsiivota suvun aarteita ja historiankirjoitusta pois! Risat tennissukat ja virttyneet colleget voi kyllä laittaa itse roskiin. Olisin tosi onnellinen, jos äitini olisi säästänyt piirustuksiani ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tätä juuri viime viikolla, kun Uudenmaan surkeassa ajokelissä ajelin töihin ja pelkäsin henkeni edestä ihan tosissani. Olisi aivan hirveää, jos kuolisin yhtäkkiä ja joku lukisi nuoruuden päiväkirjani. Ne ovat täynnä pahoinvointia ja kammottavia asioita, en halua itsekään koskea niihin enää. Miksi säästän niitä kaapissa? Miksi olen joskus ajatellut, että haluaisin lukea niitä vanhuksena?
Ehkä niistä voisi kerätä parhaat ja ns. harmittomimmat palat johonkin yhteen kansioon ja polttaa loput.
Vanhempieni kuolemaa pelkään myös tästä näkökulmasta. He asuvat ulkomailla ja lisäksi heillä on Suomessa 2 asuntoa + mökki. Yksi asunto on onneksi vuokrattuna, mutta heidän nykyisen asuntonsa mukaanlukien tuossakin on 3 paikkaa tyhjennettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni kuolemaa pelkään myös tästä näkökulmasta. He asuvat ulkomailla ja lisäksi heillä on Suomessa 2 asuntoa + mökki. Yksi asunto on onneksi vuokrattuna, mutta heidän nykyisen asuntonsa mukaanlukien tuossakin on 3 paikkaa tyhjennettävänä.
Sama tilanne minullakin ja vanhempani ovat aika mahdottomia keräilijöitä olleet eli joka asunnossa sekä mökillä riittää tavaraa.
En todellakaan ole. Ihan perus siivouskin on tekemättä enkä saa aloitettua. En hirveästi stressaa kuolinsiivouksista, kyllä sen joku hoitaa kun aika jättää ja jos elän pitkään niin ehdin vielä monet kerrat sotkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä eläessä ole järkeä itselle tarpeellista tai mieluista tavaraa hävittää saati tehdä ”loppusiivousta”. Ehkä lööpit herättävät keräilijöitä vähentämään tavarakasojaan, mutta epäilen.
Leskenä tuli tehtyä ”siivousta” ja kannattaa sitä tietty miettiä mitä asioita haluaa vanhempien, lasten tai muiden silmiin.
Aloitin minimalismin jo parikymppisenä eli varmaan ei tarvitse enää tehdä kuolinsiivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä tänää heität pois, huomenna sitä jo tarvitsisit.
Järkevää olis ainakin jälkeenjääville jättää lista asuinpaikoista,jossa asunut. Niistä kaikista pitää hakea vainajan virkatodistus perunkirjaa varten.
Anoppi asunut kai 15:ta paikkakunnalla. Pitäs se lista joskus hänen kanssaan tehdä,kun ei kukaan tiedä missä kaikkialla asunut.
Vaimo aloitti heti kun sain diagnoosin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli yhtäkkiä vähän päälle 50 vuotiaana. Voi sitä tavaran määrää, kun sitä oli niin paljon! Oli mm. säästänyt meidän lasten askarteluja 20 vuotta. Äidin kodin tyhjentämisessä meni monta päivää ja se on yksi syy miksi pidän omat tavaramääräni minimissä.
Otan osaa äitisi poismenon johdosta.
Mutta että meni monta Päivää?
Minun sukulaisten jäämistöjen perkaukseen on mennyt monta kuukautta...
Monta kuukautta on huomattavasti parempi vaihtoehto. Sillä tavalla toimien ei tule tehtyä typeriä "kaikki tavarat kaatikselle" -älyttömyyksiä.
Ihan omasta kokemuksestani puhun nyt. Läheisen ihmisen kalmasiivousta valvoneena tuli toimittua liian nopeasti, harkitsematta. Jäi hävitettäväksi laitettavat tavarat tutkimatta ja sen takia henkilöltä jäänyt puhelin katosi (ja sen mukana kaverien yhteystiedot) Hävittämisen vimmassa tuli laitettua jätesäkkiin sellaistakin tavaraa, jotka olisi voinut säästää henkilöstä muistona.
Eilen aloitin. Tänään kupsahdan.
Otan osaa äitisi poismenon johdosta.
Mutta että meni monta Päivää?
Minun sukulaisten jäämistöjen perkaukseen on mennyt monta kuukautta...